Omaelämäkertaan ja Muonio- muisteluksiin
Nykyisen Vaalan kirkkoherran, rovasti Antti Piirolan vuonna 1975 ottama erinomainen valokuva Helsingin Neitsytpolulla Teologisen tiedekunnan luentosalissa: teologiaa ja filmiä samassa tilassa! Projektori on Eiki ja filmi "Rummuta, veljeni!" Suomen Lähetysseuralta. Taustalla myhäilee professori Lennart Pinomaa (muotokuvassa).
Ensisijaisesti näillä sivuilla pitäisi olla kysymys elokuvasta, joten sijoitan alkuun elokuva puuhasteluni lyhykäisen esittelyn ja muuta henkilöhistoriaa myöhemmäksi.
Kirjeenvaihtokaverini, berliiniläinen yli-insinööri Kurt Enz (1931 - 2004) kirjoitti minulle vuonna 2001 elämäntarinaansa:
"Mein gesamtes Berufsleben seit dem 19. Lebensjahr war von der Filmwiedergabetechnik geprägt und man sagte mir nach, ich sei mit Filmkitt getauft. In den letzten Jahren der DDR wurde ich auch der ,,Projektorenpapst" genannt, weil ich im Zusammenhang mit dem seit 1974 erfolgten Import alter Filmprojektoren aus der CSSR und der UdSSR, ganz gleich ob 35-mm-, 16-mm oder 8-mm-Projektoren, für die Festtegung von technischen Forderungen und Überprüfungen zuständig war. Beispielsweise haben wir mehr als 1000 MEO 5X Projektoren aus der CSSR importiert. Auch transportable 35-mm-Filmwiedergabeanlagen wurden importiert, allerdings aus der UdSSR..
Enz oli saanut kuulla olleensa "kastettu filmiliimalla". Suomessa tunnetaan kaiketi ilmaisu: "imi jo äidinmaidossa kiinnostuksen".
Minun kohdallani ei varmasti ole kysymys kummastakaan: Muonion kirkkoherra Emil Salmi kastoi minut ja siskoni kastevedellä ja kotoa ei kovin paljoa elokuvainnostusta periytynyt. Kiinnostus on mysteeri, ja paljon itseäni löydän Giuseppe Tornatoren elokuvan "Cinema Paradiso" Totosta. Isätön poika, jota kiinnosti "Cinema Paradison" maaginen leijonankita (naamioitu projisointiaukko) enemmän kuin itse elokuva!
Elokuvakoneenhoitajan tutkinto- ja lupapaperit
Elokuvan katsojana 1960 -
Elokuvakerholaisena1968 -
Rovaniemen Cinéman hallituksessa 1969 - 1970
Tärkkelys r.y. (Rovaniemi) hommissa 1971 - yhdistyksen purkautumiseen.
Kaitafilmikerho "Valoa kaamokseen!" (aka Muonion elokuvakerho) puheenjohtaja 1979 - 1985
Kuhmon videokerho KUVIO r.y. puheenjohtaja 1987 - 1996
Kuhmon elokuvakerho r.y:n puheenjohtaja 1993 -
Kaitafilmiharrastus
Ensimmäinen kamera kädessä oli vuonna 1971 Olli Korhosen MINOLTA ja oma kamera samana vuonna hankittu FUJICA Z-2.
"Milda - tukkipojan morsijammen serkku" esitettiin TV 1:n "Kotikinossa" syksyllä 1972.
Rullia on kertynyt useita kymmeniä ja videoon siirryin 1988.
Elokuvateatterimiehenä 1972 -
Pohjanmaan Ilmatorjuntapatteristo, Rovaniemi elokuvakoneenhoitaja 1972 - 1973
Koneenhoitajatutkinto (16 mm) 1973
Koneenhoitajatutkinto (35 mm) 1984
Muonion "Kunnankinon" alulle panija ja koneenhoitaja 1984 - 1985
Kino Ässä, Kuhmo koneenhoitaja 1985 - 1993
Korpikino, Kuhmo teatterin vastuunalainen hoitaja 1994 - 1996, koneenhoitaja 1994 - 2001
Pajakkakino, Kuhmo teatteriyrittäjä (Filmihankkija) 2007 -
Elokuvaperinteen kerääjänä ja historioitsijana 1960- luvult
Rovaniemen elokuvateatterit (Raito- lehti II/2001 Lapin maakuntamuseon verkkosivulla)
Korpilinnasta Korpikinoon - Kuhmon elokuvahistoriasta (työn alla)
"Elokuvannäyttäjä tullee!" (Muonion elokuvaperinnettä 1930- luvulta 1980- luvulle) (työn alla)
Määtän elokuvadynastia (työn alla)
(tutkimisen yhteydessä löytynyt valokuva- ja filmiaineistoa, jotka toimitettu Suomen elokuva-arkistolle)
I palkinto Museoviraston kansanperinteen keruukilpailusta vuonna 1996
Siinäpä tärkeimmät mieleen juolahtaneet puuhastelut...
Vaikea kysymys... kasvuympäristömme oli niin staattinen, muuttumaton, että jokainen ulkomaalainen turisti, kiertävä sirkus tai elokuva koettiin elämyksenä. Toisaalta ei länsirajalla ilmennyt lestadiolaisuus ("Rauhan Sanan" suunta eli "pikkuesikoiset") ollut lestadiolaisten monista suunnista ankarimmin tuomitseva tai jyrkkiä rajoja ihmisten välille vetävä, elleivät ihmiset sitten väleihinsä näitä rajoja tehneet. Tanssi oli kuitenkin paha asia ja "Talolla" käyntiä ei suositeltu. Elokuvia kuitenkin katsottiin koulullakin - varsinkin sitten kun kunta hankki oman koneen ja Martti Vuollo hankki raittius- ja dokumenttifilmejä (teki ehkä samalla tiedostamattaan amerikkalaispropagandaa, kun paljon filmejä tuli USIA:sta (United States Information Agency). Televisiokaan ei ollut kielletyimpiä - saimme katsella Ruotsin TV:n lähetyksiä vuodesta 1961 ja Suomi alkoi näkyä talvella 1967 - 1968.
Tiedon jano ja tietoisuus, että maailmaa on Muonion ulkopuolellakin, on varmasti vaikuttanut.
Elokuvan taika on merkinnyt kohdallani sitä, että "näkymätön tulee näkyväksi". Elokuvan näyttäjän vehkeistä ja salaperäisiltä keloilta purkautuva nauha toi meille Jäämeren ihmeet ja Välimeren syvyydet, alkoholin vaarat, Marian Andersonin, Helen Kellerin, Thomas A. Edisonin, John F. Kennedyn, tekokuut ja napajäätiköt...ja Prinsessa Ruususen!
Lapsena saatu tartunta ei ole osoittanut paranemisen merkkejä.
Kuitenkin vasta pitkälti toisella kymmenellä pääsin ensimmäistä kertaa oikeaan elokuvateatteriin, Rovaniemen Kino Inariin.
Kesällä 1967 oli elokuva "Tie Corduraan" ("They Came to Cordura") ensimmäinen teatterissa nähty elokuva. Tosin silmälasit olivat
jääneet kotiin, joten kuva oli epätarkka!
´ 
