Takaisin
29.11.06 Onpa aikaa taas vierähtänyt viimeisestä päivityksestä! Aika on mennyt oman mahan kasvattamiseen ja väsymyksestä toipumiseen. Onneksi elämä alkaa pikkuhiljaa taas tuntua mukavalta.
Reenattu on epäsäännöllisesti. Varsinkin Papun klo 20.30 alkaviin reeneihin sunnuntai-iltana tuntuu olevan yllättävän vaikea lähteä. Kouluttajamme vaihtui ja harjoitukset ovat olleet mielenkiintoisia ja vaativiakin. Siksi on harmittanut erityisen paljon, etten ole jaksanut lähteä matkaan. Jojon reeneihin lähtö on ollut varmasti senkin takia helpompaa, että ne alkavat aiemmin maanantai-iltana, joten kotiin pääsee aikaisemmin ja olen kulkenut samalla kyydillä Tenskun ja Reetun kanssa. Matkaseura piristää kummasti :)
Lokakuun alussa kävimme harjoittelemassa kisaamista Kankaanpäässä asti epävirallisissa agilitykisoissa. Halusin nähdä, miten Jojo käyttäytyy vieraassa paikassa vierailla esteillä. Jätkällä oli virtaa riittävästi, jopa niin paljon, että hylly tuli varsinaisella radalla, mölliradallakin tuli hillittömästi virhepisteitä. Kun mukaan otetaan vielä sisälle siirtymisen jälkeen alkaneet "kunniakierrokset", eli kun otan pannan pois Jojon kaulasta, se tekee pienen lenkin takanani ja tulee sitten lähtöön, olen tullut siihen tulokseen, ettemme sitten ihan vielä aloitakaan kisaamista. Muuten harjoittelu on onnistunut hienosti. Jojo on todella nopea, skarppi ja suorittaa radat loistavasti. Eli EHKÄ uskallan ensi kesänä, kun olen ensin toennut uudesta tulokkaasta. Katsotaan, miten elämä kuljettaa.
Papu jalostustarkastettiin 15.10. Tuloksena oli 19 pistettä, eli lupa jalostuskäyttöön ilman "erityislupia" tuli täpärästi. Erityisiä kehuja Papu sai päästään, korvistaan sekä väristään ja karvanlaadustaan sekä rungossa että jaloissa. Rintakehä oli myös erinomainen.
Lokakuun lopussa vietimme jälleen alaosaston syyspäiviä. Papu osallistui makkaransyöntikisaan ja tuli viimekeväiseen tapaan kolmanneksi. Samat parrat pärjäsivät tälläkin kertaa, eli tässä lajissa taitaa kokemus puhua ;)
Ähtäristä kantautui huonoja uutisia: Pamela-ajokoira oli jäänyt auton alle ja kuollut! Jojon rakas leikkikaveri on poissa :(
Agilitytuomareiden kisoissa Kangasalla 25.11. sain Papun kanssa 10 virhepistettä ja 13 aikavirhettä. Ensimmäinen kakkosluokan rata on siis suoritettu. Olin itse todella hidas, huomasin sen vasta maalissa, kun en ollut edes hengästynyt. Ensimmäinen virhe tuli vasta puolen välin jälkeen, kun Papu juoksi lähes suoraan edessä olleen pituus-esteen numerolappua haistelemaan! Onpahan tämäkin sitten taas nähty. Koskaan ei siis voi tuudittautua mihinkään, edes aina niin varmalta tuntuvan Papun kanssa. Numerokyltti oli kieltämättä aika oudosti sijoitettuna kaukana esteestä, jolloin se oikein loisti tummasta maneesinpohjasta. Toinen virhe olikin sitten ihan minun. Ohjasin epätarkasti ja kannustin ihmeellisesti renkaalle (Takkujen rengas, joten ei tarvitse pelätä sivusta menemistä), jolloin Papu menikin esteen ohi. Sitä kun sitten kiersimme, oli varmaa, että aikaa menee tuhottomasti. Muuten kaikki meni hienosti. Kepeille Papu hakeutui mahtavasti ja suoritti loistavan keinun, joka näytti melkein-lentokeinulta, mutta kun Papu juoksee aina pitkälle kontaktille ja odottaa sitten keinun laskeutumista, suoritusta voi kutsua täydelliseksi.
Ensi viikonloppuna suuntaamme Seinäjoelle Lagun kisoihin. Edessä kaksi starttia. Sitten odottelemme ensi kesää, milloin olen valmis taas kisaamaan.
Eilen töistä kotiin tullessani Jojo riensi luokseni maata pitkin ja heittäytyi heti edessäni selälleen. Sitä selvästikin sattui takajalkoihin. Kun olin saanut kengät ja takin pois, Jojo hyppäsi syliini ja kannoin sen sohvalle tutkittavaksi. Sen takajalkojen kintereiden yläpuolella oli hiertymäjäljet, joita se arasteli. Olivatko hilluneet niin, että Jojo oli hinkannut jalkansa johonkin? Joka tapauksessa Jojo osoitti kaikin tavoin, että sattuu ihan kamalasti. Ei halunnut lähteä pihallekaan Petrin ja Papun kanssa vaan hyppäsi syliini turvaan. Kun P&P astuivat ovesta ulos, Jojokin ontui paikalle ja tökkäsi remmiä. Lenkin jälkeen se oli jo parempi.
28.9.06 Aika käydä läpi kuulumisia! Kuten vieraskirjassa jo jotkut ovat onnitelleetkin, Papu nousi kakkosiin Takkujen kisoissa 17.9. Ensimmäinen hyppyrata meni mielestäni aika tavalla pieleen. Papu hyppäsi renkaan, mutta juoksi suoraan renkaan takana, ihan kehänauhan vieressä istuneen ratahenkilön luokse. Luulin, että siitä tuli hylly, mutta jatkoin kuitenkin matkaa. Kepeillä sekoilua ja siitä toinen vitonen. Reilusti yliaikaa siitä tuli, mutta saatiin tulos. Ehkä tuomarikin ymmärsi tilanteen koiran kannalta.
Koska yleensä meillä menee eka kisa paremmin, olin varma, ettei toisella radalla ole mahdollisuuksia. Anne Savioja oli tehnyt hankalan näköisen pyöritysradan, jossa oli monta sellaista juttua etten ollut varma, miten koira toimii. Olin päättänyt, että Takkujen kisat ovat sitten toistaiseksi viimeiset kisat. Ei päästy kakkosiin ja sillä siisti. Siihen on tyytyminen. Katsotaan talvella, jos jaksan mahani kanssa kisata.
Mutta Papu yllätti minut täydellisesti. Se toimi juuri niin kuin ohjasin ja tällä kertaa ohjasin ihan hyvin. Missään vaiheessa ei tullut töksähtelyjä tai korjailuja. Tällainen kiemurtelurata selvästi sopii meille. Rengas oli viimeisenä ja sekin onnistui! Aikaa laskimme videon perusteella ja helpotus oli suuri kun kuuluttaja ilmoitti meidän saaneen nollan!
Papu on tuntunut luokkanousun jälkeen todella isolta pojalta ;) Kiitos Petrille tuesta ja viitseliäisyydestä olla aina mukana kisapaikalla. Kiitos kouluttajilleni Wyffelle ja Päiville neuvoista, tuesta ja kannustuksesta.
Nyt olen alkanut tosissani miettiä myös Jojon kanssa kisaamista. Katsotaan mihin uskaltaudun osallistumaan. Reenit ovat menneet aivan loistavasti ja lopullinen sinetti itseluottamukselle taisi olla Ylökkin epävirallisissa kisoissa saatu möllien NOLLAVOITTO! Jojo on kone kun sille päälle sattuu :)
Perheemme koki melkoisen mullistuksen loppukesästä kun raskaustesti näytti kahta plussaa! Onneksi pahoinvointia ei ole ollut, mutta muuten olo on ollut heikko ja hutera. Väsymyksen takia olen joutunut jättämään toko- ja agireenejä väliin jne. Toivotaan, että alkaa helpottaa. Talven ja kevään kisoja ja reenejä on tällä hetkellä todella vaikea suunnitella. Mennään sen mukaan, mitä tuleva ipana päättää.
Osallistuimme koko perheen voimin snautseri-pinseri-lenkille syyskuussa. Jojo oli kuin kuningas koko matkan ja laittoi kaikki ojennukseen. Ihmettelen, ettei suurempia tappeluita tullut, pientä pörinää vain. Vaikka Jojo olikin mukana, Papu seurasi minua samalla tavalla kuin aina ennenkin.
Tampereella järjestettiin 27.8. piirinmestaruuskisat. Ylökkin minijoukkueeseen kuuluivat Jari Helin ja Lucy, Liisa Lindberg ja Elli, Eeva Pieskä ja Körmy ja minä ja Papu. Lucylle ja Ellille tuli hyllyt ja Körmylle ja Papulle vitoset, Papulle tosin yliaikaa. Joten koko joukkueen tulos oli hylly, mutta kuten Jari sanoo, olimme Ylökkin paras minijoukkue :)
Osallistuin elokuussa Ylökkin mätsäriin Jojon kanssa. Reenasimme pari viikkoa seisomista, jota ei ole tullut koskaan Jojolle opetettua kunnolla. Saimme sinisen nauhan ja putosimme heti jatkosta kun siniset menivät yhtä aikaa kehään, mutta olen niin ylpeä Jojosta! Se käyttäytyi kehässä tosi hienosti, ei rähissyt ja käveli ja seisoi juuri niin kuin piti!
12.8.06 Tänään Lempäälästä TOINEN NOLLA! Tämä se vasta uskomattomalta tuntuukin! Rata oli helppo, mutta olisi kaikki voinut kaatua loppusuoran renkaaseen ja keinun jälkeiseen okseriin, mutta tällä kertaa kaikki onnistui hienosti! Vauhtiakin pystyimme nostamaan tosi paljon. Kehuin, kannustin ja pälpätin Papulle koko ajan ja se tuntui tehoavan. En jännittänyt yhtään, koska suorituspaineita ei ollut Seinäjoen kisojen jälkeen.
B-kisassa meni kaikki muuten hyvin, mutta Papu ei mennyt rengasta vasta kuin neljännellä kerralla! Kolmesta sivusta hyppäämisestä oli jo ehtinyt tulla hylly. Näytti muuten olevan Tamskin rengas, joka tuntuu Papulle tuottavan nyt hillittömästi ongelmia. Jatketaan reenaamista. Varmasti tähän tuo apua Johannan hyppykurssikin.
Muutenkin oli loistava aamu ylökkiläisille: Eija ja Kamu suorittivat medi1:n radan nolla-voiton arvoisesti ja toiseltakin tuli tulos; Tensku ja Reetu saivat maxi1:n radalta myös nolla-voiton, ja Jenna ja Ivan voittivat medi1:n b-kisan, joskin yliajalla, mutta virheettömällä suorituksella! Hienoa kaverit!
8.8.06 Kyllä kannatti lähteä Seinäjoelle sunnuntaina! Oli kiva saada matkaseuraksi Eeva, jonka Körmy-russelin kanssa Papu tuli erinomaisesti toimeen. Meno- ja tulomatkalla oli mukava analysoida agilitya :) Kotiintuomisinakin oli ENSIMMÄINEN NOLLA! Uskomatonta! Enpä olisi uskonut, että näin pian jo tulisi. Nyt täytyykin pitää lupaukseni ja tarjota reenikavereille perjantaina kakkukahvit.
Papu meni tosi hienosti ja reippaasti. Tuuriakin oli, sillä maxi1:ssä yksi koira hajotti radalla olleen renkaan, joka sitten poistettiin medien ja minien radalta. Oltaishan me se osattu, kun kerran niin kovasti perjantaina sitä reenattiin, mutta hyvä tuuri silti. Molemmilla radoilla oli myös okseri, joka ekalla radalla tietysti meni ongelmitta, mutta toisella radalla vauhtia ei ollutkaan tarpeeksi, joten Papu rysäytti taas rintansa takarimaan... Toiselta radalta tuli muutenkin hylly, kun kompuroin putken edessä ja Papu loikkasi putken yli. Etureisi ja polvi on vieläkin kipeinä!
Olen niin onnellinen kun pystyimme nolla-rataan ja vielä ihanneajassa! Kyllä tämä tästä alkaa sujua, pikku hiljaa.
4.8.06 Papu täyttää tänään kaksi vuotta! Riskistynyt on vuodessa kovasti, mutta ajatuksiltaan on melko lapsellinen ;) Repii edelleen remmiä, kun lähdemme lenkille Jojon kanssa (yksin ei sitä tee); vahtii lelujaan ja muita aarteitaan kovalla äänellä. Kuten tänä aamuna, kun Papu löysi kuivattamani ruusun lattialta. Se kuljetti ylpeänä löytöään suussaan ja sai ruusun pieniksi paloiksi pitkin mattoa. Pulma oli suuri, kun tuli levitettyä lehdet niin laajalle alalle: Jojohan voi haluta samoja lehtiä! Jojo katsoi ihmeissään, mitähän se nyt raivoaa, kun Papu sinkoili pitkin mattoa raivoisasti äristen. Jojoa ei olisi voinut ruusunlehdet vähempää kiinnostaa, kunhan käveli ohi.
Illalla käymme harjoittelemassa vähän hyppyjä ja rengasta omaan tahtiin ennen Jojon reenejä. Sunnuntaina käymme Seinäjoella kisaamassa.
Tamskin iltakisat menivät kokolailla pieleen. Sorruin itse ylimielisyyteen, koska rata tuntui niin helpolta, toisekseen toivon niin kovasti nollaa, että sekin tuo suorituspaineita. Pitäisi saada rentous takaisin, meillä pitää olla hauskaa radalla ja yhdessä! Seinäjoen-strategiani onkin suorittaa rata este esteeltä huolellisesti. Tamskin kisojen huonot puolet: Papu ei suorittanut rengasta ollenkaan; epäonnistuin okserille ohjaamisessa ja Papu rysähti taaimmaisen riman päälle. Tamskin kisojen positiiviset puolet: Papulla oli vauhtia kiitettävästi, liekö ollut hyötyä ennen lähtöä leikkimisestä pikkuhipolla; A ja keinu menivät hienosti, kepit loistavasti.
Jojo on tänä kesänä erikoistunut siilien etsintään. Kunpa tätä taitoa vain pääsisi hyödyntämään jotenkin. Jojo pelasti vahingossa yhden siilin hengenkin, vaikka tuskin se oli Jojon tarkoitus, niin raivoisasti se siilejä haukkuu.
Jojo tuntee Myllymäen Järvisperän siiliapajat jo aika hyvin. Se pääsi vauhtiin lauantaiyönä, kun siilinpoikanen oli saapunut tontille. Siili oli lennellyt kaaressa, kunnes isäni ja Petri pääsivät pelastamaan siiliä. Seuraavana päivänä Jojo vainusi siilin naapurin tontilta kalan raadon kimpusta ja taas meteli oli hirmuinen. Papu tuli hakemaan minua ja kun päästiin paikalle, sekin ryntäsi kiljuen Jojon luo. Tiesiköhän edes mistä on kyse? Jonkin ajan kuluttua isä ja Petri olivat yllättäneet Jojon repimästä ja raahaamasta polttopönttöön pistettävää jätesäkkiä. Säkki sai kyytiä pitkin tietä ja roskat olivat levinneet laajalle alalle. Säkin sisältä löytyi siili, jonka hengen Jojo oli juuri ymmärtämättään pelastanut! Muuten se olisi joutunut muutaman minuutin kuluttua tuleen. Jojo - siilien suojelija vai vihollinen?!
10.7.06 Takana raskas ja kuuma viikonloppu Agirodussa Turengissa! Lämpötila oli koko viikonlopun yli 30 asteessa. Onneksi autossa on ilmastointi ja paikan päällä päästiin edes vähän varjoon. Siellä kävi myös pienoinen tuulenvire. Vesipisteitä oli kiitettävästi, joissa pääsi kastelemaan koiraa, itseään ja koiran pyyhkeitä. Märkä pyyhe koiran päällä boksissa toimi erinomaisesti ainakin lauantaina. Papu oli selvästi virkeämpi sen ansiosta. Kajanderin Tainaa täytyy kiittää sunnuntain huoltopuolesta. Alaosaston teltta on nyt testattu käytännössä toimivaksi.
Lauantain yksilökisasta saimme 10 virhepistettä ja tästä syystä vähän yliaikaa. Olin tulokseen enemmän kuin tyytyväinen, koska radalla oli yksi paha paikka, johon suurin osa koirista ja ohjaajista lankesi: renkaalta piti viedä koira ristiin hypylle ja matkalla oli houkuttelevasti A tyrkyllä. Papukin meinasi lähteä sinne, mutta tuli kuitenkin perässäni. Toinen kohta, mikä vaikutti tuottavan osalle vaikeuksia, oli kahteen kertaa suoritettava keinu. On kuulemma harvinaista, että keinu olisi kahteen kertaa radalla. Mahtavaa, että olemme senkin päässeet kokemaan! Keinu ei tuota meille minkäänlaisia ongelmia. Molemmilla kerroilla Papu meni todella hienosti kontaktille ja odotti, että keinu laskeutuu! Olin etukäteen täysin varma, ettemme selviä radasta kunnialla ja siksi olinkin mielettömän helpottunut kun saimme tuloksen. Aikavirhettäkään tuskin olisi tullut, ellei olisi tarvinnut mennä rengasta uudelleen. Toinen vitonen tuli okserilta, jonka toisen riman Papu pudotti. Harjoituksen ja kokemuksen puutetta. Tuomarina toiminut Harrikaan ei moittinut suuremmin, koska virheet eivät varsinaisesti tulleet ohjauksesta. Olimme melkein 60 koirakon joukossa kuudensia, joten ei hullummin näin aloittevilta. Vain 17 sai tuloksen.
Sunnuntaina osallistuimme joukkuekisaan. Pirkan Minitserit -joukkueeseen kuului minun ja Papun lisäksi Sari Nieminen ja Romeo, Sari Jokinen ja Lempi sekä Maija Haapala ja Armi. Kaikki siis kokeeneempia kuin minä ja Papu. Viikolla askartelimme Niemisen Sarin kanssa koirille asut kalja- ja limsalaatikoista: mustat salkut. Ohjaajat pukeutuivat mustiin pukuihin kuten minitserien pitää. Asukulkue oli menestys, vaikkemme palkinnoille päässeetkään! Ihmiset ihastelivat, nauroivat ja kuvasivat. Toivottavasti pääsemme ASB-lehteenkin. Asut olivat liian kuumat urheiluun, joten emme suorittaneet rataa ne päällä.
Radalle sinkosi ensimmäisenä Romeo. Rata meni hienosti, persjätöt onnistuivat ja Sarin menemene-kannustukset kaikuivat lähtöviivalle saakka! Ainoa kompastuskivi oli niin vauhdikkaalla Romeolla kuin salama-Lempilläkin radan tärppikohta eli mennäkkö putkeen vai puomille. Romeo ja Lempi halusivat mennä satojen muiden koirien tapaan mieluummin putkeen ja juoksivat muutaman kerran sitä ympäri. Armi ja Maija tekivät virheettömän radan. Ja minä edellisistä viisastuneena halusin ottaa puomille menon erityisen tarkasti. Vein Papun puomin sivusta kontaktille. Puomin alastulolla hosuin ja Papu loikkasi liian korkealta pois, mutta tuomari ei katsonut sitä virheeksi. Loppusuoralla Papu meinasi kirmata keinulle uudelleen, mutta sain kutsuttua sen viime hetkellä pois. Näin säästyimme hyllyltä ja tuloksena omien laskujen mukaan 5 virhepistettä. Vauhti oli hiljainen helteestä johtuen ja hetkeä aiemmin kuljettu asukulkue vei veronsa Papustakin. Joukkueen kokonaistuloksesta ja ajasta ei ole tietoa. Kokemus oli kuitenkin hieno ja itselle jäi viikonlopusta hyvä mieli ja itseluottamus kasvoi mielettömästi. Me selvittiin kahdesta vaikeasta radasta!
Kesäloma alkoi viikko sitten. Loma aloitettiin Virtain ryhmänäyttelystä Killinkoskelta. Ähtäristä ajomatka oli vain 15 minuuttia. Ajoin edellisiltana Ähtäriin Jojon agilitytreenien jälkeen. Näyttelyssä meille oli tullut tuomarimuutos latvialaiset Petkevicasta Marja Talvitiehen. Tiesin etukäteen Talvitien olevan erityisen tarkka liikkeistä, joten olin varma, ettei suurempaa menestystä tule. Odotin nauhaksi sinistä. Papu oli ainoa nuori uros ja itse asiassa koko rodun ensimmäinen edustaja. Huonoa tuuria aina. Arvostelu oli samanlainen kuin muillakin tuomareilla, niin hyvät kuin huonotkin puolet oli huomattu. Ainoa, mikä arvelutti, oli Talvitien kommentti Papun koosta. Hänen mielestään se on kookas uros! Ymmärrettävää tietysti, kun ei ole voinut verrata mihinkään ensimmäistä koiraa... Saimme kuitenkin punaisen nauhan eli meni paremmin kuin pelkäsin. Nyt onkin sitten näyttelyt tältä erää ohi. Mietin seuraavia koitoksia ehkä ensi keväälle, jos jaksamme mennä silloinkaan. Keskityn Papun kanssa nyt agilityyn tosissaan. Karva saikin lähteä heti näyttelyn jälkeen niin jaloista kuin rungosta. Runkokarvan alta paljastui uusi hyvä karva, joten kaljuksi ei poika mennyt vieläkään! Jalkakarvojen nyppiminen on vielä kesken. Killissä menestyivät Lastuloiden koirat: Ruotsintuonti Otso oli ROP ja kasvattinarttu Manta(?) oli VSP ja tuli samalla Suomen Muotovalioksi. Onnittelut!
Kesäkuun lopussa osallistuin Papun kanssa Ylökkin epävirallisiin agilitykisoihin. Jojo ei tällä kertaa osallistunut. Papulle tuli hylly, koska se ei suostunut menemään mutkaputkeen. Minun moka, sillä en kannustanut sitä yhtään! Muuten kaikki meni taas mallikkaasti.
Agilityreenit ovat menneet molempien osalta hienosti, vaikka onkin ollut kuuma. Jojokin on ollut erittäin motivoitunut. Viime perjantaina teimme Agirodun FAO-radan, jonka Jojo suoritti 49 sekunnissa, vaikka piti ottaa yksi este uudelleenkin. Jojo on nopea silloin kun haluaa sitä olla! Olen jo alkanut miettiä, josko aloittaisin kisaamisen Jojon kanssa sitten kun Papu on kakkosissa. Katsotaan, miten kesä tästä etenee.
Edellisellä Ähtärin-reissulla Jojo bongasi kolmeen kertaan inhoamansa siilin. Toisella kertaa se oli pihassa kiinni kun siili lyllersi postilaatikolle tuhisemaan. Voi sitä meteliä! Olihan se nyt kamala paikka! Toisella kertaa Jojo katosi hetkeksi pihasta ja paikansin sen haukun perusteella naapurin tontille. Siellä se suu vaahdossa haukkui naapurin ikkunan alla sähisevää ja pomppivaa siiliä! Mahtoi naapurit tykätä! Kolmannella kerralla siili löytyi kuusiaidan välistä tonttien välistä. Paikka oli niin paha, etten päässyt hakemaan Jojoa. Päätin antaa haukkua. Kaipa tuo joskus lopettaa. Vartin päästä haukku loppui ja äärimmäisen väsynyt ja janoinen koira kömpi omalle tontille!
19.6.06 Nokian agilitykisoista tuli hylly pelkästään minun takiani! Papu teki juuri niin kuin ohjasin - valitettavasti ohjasin sen vain tekemään väärän radan. Muuten suoritus meni hienosti. Mutkaputkesta kepeille ja keinulle ei tuottanut mitään ongelmaa. Keinullekaan ei voisi paljoa paremmin mennä: suoraan alastulokontaktille ja rauhallinen odotus, että laskeutuu. Tulos harmitti kyllä todella paljon!
Seuraavaksi Ylökkin epäviralliset kisat juhannuksen jälkeen ja sitten Agirodussa sekä yksilö- että joukkuekisa.
Viime viikon tottis jäi väliin ja samalla alkoi myös kesäloma. Seuraavan kerran ohjattua tottista on elokuun lopussa. Tarkoituksena on kuitenkin reenata omalla ajalla niin paljon kuin mahdollista, jos uskaltaisimme kokeilla syksyllä kisaamistakin Papun kanssa.
Perjantain agilityreeneissä vein Papun autoon (en laittanut valjaisiin kiinni) ja menin rakentamaan Jojon-reenien rataa. Kun menin takaisin autolle, Papu istui etupenkillä maha pullollaan. Se oli syönyt reenilihapullat repusta! Jojolle jäi vain ne muutamat palat, jotka oli taskussani. Lihapullia oli iso raejuustorasiallinen sekä juuston loput, jotka olin ajatellut antaa Jojolle erityispalkkana. Ahmatin maha oli sekaisin vielä sunnuntaiaamunakin.
Sunnuntain Tuurin näyttelyssä tavoittelin Sertiä, mutta taas jäi saamatta sekin. Tuloksena EH ja nuorten luokan kolmas sija. Jos yhtään voi lohduttautua, ei ERIä saaneet muutkaan urokset. Tuomarin linja oli tiukka, mutta se piti loppuun asti. Perustelut olivat hyvät, mutta toisaalta joku toinen tuomari olisi saattanut antaa "tuollaiset pikkuviat" anteeksi ja antaa koiralle ERIn. Esimerkiksi nuorten luokan voittanut koira oli mielestäni ehdottomasti ERIn arvoinen. Mäkinen piti Papussa huonona etuliikkeitä, jotka mielestäni näkyivät aika mietoina verrattuna edellisiin näyttelyihin. Tuomari oli siis tarkkasilmäinen. Toisaalta toiset tuomarit ovat myös nähneet huonot liikkeet ja ovat silti antaneet ERIä. Ymmärrän kyllä, että tuollainen pilaa kokonaisuuden ja ehkä tästä syystä emme ole pärjänneetkään tätä paremmin. Arvostelu kesti kauan. Meitä kävelytettiin useita kertoja ympäri kehää ja seisotettiin kuumalla asfaltilla pitkiä aikoja. Onneksi meidän vuoro oli heti aamusta. Ei käy kateeksi koiria, jotka olivat vuorossa vasta iltapäivällä... Arvostelu oli myös pitkä. Aiemmin ei ole käynyt niin, että rivit loppuvat kesken ja täytyy jatkaa paperin sivuun :)
Kahden viikon päästä Virrat ja sen jälkeen ei ole tulossa yhtään mielenkiintoista paikkaa tai tuomaria syksyn mittaan, joten pidämme taukoa luultavasti ainakin ensi kevääseen asti, ehkä pitempäänkin. Aion nyppiä jalkakarvat kesälomalla pois.
5.6.06 Kävimme pyörähtämässä Mäntässä näytelmissä. Jojokin oli mukana. Se käyttäytyi hienosti. Itse asiassa oli ollut iloisesti tapaamassa kaikkia muita rotuja paitsi leonbergejä, joita väisti sivuun ja mopsia, jolle halusi sanoa pari valittua sanaa - kovaan ääneen. Papu esiintyi hienosti ja saaliina olikin ERI. Mutta aina kun kilpailua on vähän enemmän, pudotaan palkinnoilta. Ei siis sijoitusta PU-kehässä. Taas alkaa kyllästyttää tämä näyttelyissä ravaaminen niin paljon, että Virtain ryhmänäyttelyn jälkeen pidetään taas taukoa ja mennään sitten joskus johonkin lähelle, jos huvittaa.
Tottis on sujunut molempien kanssa hienosti. Jojo käyttäytyy ihan hienosti, mitä nyt pitkät odottelut alkavat kiukuttaa. Viime torstaina harjoittelimme sellaista, että koiran piti kulkea omistajan mukana vapaana. Kaikki keinot olivat sallittuja kunhan koira pysyi ilman remmiä mukana. Otin oikean tekemisenmeininki-asenteen ja se tempaisi Jojon niin mukaansa, ettei todellakaan tarvinnut pelätä, että lähtisi luotani johonkin. Itse asiassa oli todella innoissaan kun tehdään jotain TOSI KIVAA. Jojoa on helppo nykyään innostaa, kun tiedän mistä narusta vetää.
Ostin Papulle noutokapulan, jonka se nappasi heti suuhunsa. Nyt harjoitellaan pitämistä ja antamista kotona Pursiaisen Piian hyvien ohjeiden avulla ja jossakin vaiheessa siirrämme opit kentällekin.
Agilitykin meni viime viikolla hyvin. Jojo ei todellakaan meinannut lähteä radalta mihinkään vaikka teimme muutaman virheenkin, eli piti ottaa joitain kohtia uusiksi. Kehuin ja palkkasin sitä joka kerta kun olin itse ohjannut väärin ja koira teki sen mukaisesti. Näin se jaksoi toistaa samaa kohtaa useastikin.
Papun reeneissä teimme ykkösluokan radan. Se meni muuten hyvin, mutta puomilta putkeen viennissä Papu pyörähti ympäri ilmeisesti käteni perässä, joten siitä olisi tullut 5vp. Kepit meni hienosti, niin vienti kuin menokin. Kun aloimme hioa ohjaamista, tuli virheitä paljon enemmän :/ Ensi sunnuntaina Nokian kisat.
Jojo on ollut todella hellyydenkipeä viime aikoina. Se tulee syliin rapsuteltavaksi ja on muutenkin todella kiltti poika. Mikähän sille on tullut? ;)
30.5.06 Valkeakosken kisoista tuloksena ensimmäinen hylly! Ekassa kisassa jännitin todella paljon, enkä käsitä, miksi... Toisessa kisassa koiran piti mennä puomille eikä putkeen puomin alle. Ohjasin kuitenkin epätarkasti, joten Papu meni putkeen ja siitä hylly. Ennen tätä ja tämän jälkeen virheetön rata! Kepit meni molemmilla radoilla todella hienosti molemmilta puolilta ja tokalla radalla Papu meni jo renkaankin ekalla yrittämällä. Keinu ei myöskään tuottanut mitään ongelmia. Ekalla radalla tuli virheitä puomin alastulokontaktilla ja hypyn ja renkaan ohijuoksusta! Seuraavat kisat 11.6. Nokialla.
22.5.06 Takana raskas mutta mieletön viikonloppu! Vieläkin leijun ilmassa. Olen Papusta niin ylpeä!
Oriveden kisoissa sain pidettyä Papun poissa kontaktiesteeltä väärään aikaan, joten säästyimme hyllyiltä. Ekasta startista yliaikaa ja 5vp renkaalta. Kepit ja keinu menivät mallikkaasti. Toisessa kisassa mokailin itse, mutta Papu korjaili virheitäni. Kepeille mennessä haltuunotto jäi puolitiehen, joten sisäänmeno piti ottaa uusiksi. Toinen virhe tuli keppien keskellä. Muuten puhdas rata omasta töpeksinnästä huolimatta! Ja taas yliaikaa! Radalla tuntui, että mennäänpäs nyt lujaa, mutta niin se vain kello kertoo totuuden.
Joka tapauksessa hauskaa oli ja toistekin mennään! Kammoa ei tullut, päinvastoin kasvoi into entisestään. Ensi lauantaina onkin sitten Valkeakoskella kaksi starttia.
Raumalla oli sunnuntaina kansallinen näyttely. Etukäteen sain kuulla, että tuomari on aika tiukka ja että jotkut ovat lähteneet itkien pois kehästä... Tiukka hän kyllä olikin. Erityisen tiukka koosta, mikä on mielestäni harvinaista nykyään. Papu sai EH:n eli tavoitteeseen päästiin ja oli näin parhaan tuloksen saanut musta uros. Vain yksi narttu sai ERIn. Arvostelu oli mairitteleva ja suulliset kommentitkin miellyttivät: Turkkia ylisti kovasti niin rungossa kuin jaloissakin ja hampaat olivat kauniit. Korkeudeksi sai hänkin 34cm. Tuntuu kuin olisi tullut serti, niin tyytyväinen olen!
15.5.06 Ensi lauantaina Orivedellä starttaan Papun kanssa ensimmäistä kertaa virallisissa agilitykisoissa. Samana päivänä osallistumme kahteen kisaan. Sunnuntaina näyttäydymme jälleen näyttelykehässä Raumalla Gunnel Holmin syynissä. Ilmoittelen, miten meille kävi.
Olemme aloittaneet taas tottiksen. Jojokin viihtyy kentällä erinomaisesti ja on käyttäytynyt mallikkaasti. Olen todella positiivisesti yllättynyt. Papun kanssa ei montaa kertaa tarvitse oppeja kerrata, kun se jo muistaa ne. Maahanmeno ja maassa pysyminen ovat kehittyneet merkittävästi talven aikana.
Agilityssakin on siirrytty ulos. Ensimmäisellä kerralla kenttä oli vielä todella märkä ja Papun inhon näki selvästi. Se tökötti jalat harallaan eikä ollut ollenkaan oma iloinen itsensä. Toivottavasti emme joudu kisaamaan mutavellissä, muuten meidän hienohelmalle tulee yliaikaa monta minuuttia! Kesän ajan reenit ovatkin perjantaisin niin, että Papu harjoittelee klo 18.00 Johanna Wüthrichin ryhmässä, minkä jälkeen Jojo pääsee hurjastelemaan Kankaan Päivin radoille. Kätevästi molemmat koirat samana iltana! Mukavaa Jojolle, että saimme pysyä Jojon suosikkikouluttajan ryhmässä. Kesän henkilökohtainen tavoitteeni on kehittyä hyväksi ohjaajaksi.
Jojo joutui pitämään huhti-toukokuussa pienimuotoisen harjoittelutauon, koska emäntä ei päässyt kolmeen viikkoon reeneihin. Kävimme vapaissa harjoituksissa pitämässä tuntumaa yllä ja ennen kaikkea pitämässä radalla hauskaa - minun tavallani. Petrikin kokeili, millaista on ohjata Jojoa. Hienostihan heidän yhteistyönsä sujui, tosin oli helppo ratakin ;) Tauko taisi tehdä hyvää, sillä Jojo oli kesän ensimmäisissä varsinaisissa reeneissä energinen, iloinen, motivoitunut, kuuliainen ja hyvin kontaktissa. Olen kiinnittänyt erityistä huomiota omaan ohjaamiseeni ja sen kehittymisen huomaa (ehkä) Jojonkin menosta. Helpompi kulkea, kun tietää, mitä siltä odotan ja haluan.
Papun kanssa osallistuin vierailevan kouluttajan Jaakko Suoknuutin koulutukseen viime lauantaina. Koulutuksessa kiinnitettiin erityistä huomiota omiin eleisiin ja liikkeisiin. Tajusin, kuinka pienellä olkapäiden kääntämisellä sain Papun tekemään mitä halusin. Uskomatonta!
Juvakan Erja kävi hieromassa Papun viime viikolla. Selässä oli pientä jäykkyyttä ja lavat olivat aika jumissa. Erja arveli, että leveät etuliikkeet saattaisivat johtua lapojen kiristyksestä. Ensihoidoksi meille määrättiin ravaamista, eli Papun pitää juosta nopeaa ravia, jotta lavat irtoavat ja lämpiävät. Vähän ollaan jo harjoiteltukin.
23.4.06 Pääsiäismaanantaina minä, Papu, Tiia ja Nella ajelimme Niinisaloon epävirallisiin agilitykisoihin. Paikalle tulivat myös kaverimme Eija, Kamu, Mira ja Nelli. Paikka oli hämärä ja pienikin verrattuna maneesiin, mutta tästä huolimatta kaikki koirat käyttäytyivät rauhallisesti eivätkä arkailleet. Aioimme osallistua vain mölliluokkaan, mutta innostuimme ekasta radasta niin paljon, että osallistuimme myös 1-luokan radalle. Nella tuli mölliluokassa toiseksi ja ykkösissä neljänneksi, Papu mölleissä kolmanneksi ja ykkösissä tuli hylky. Nellikin oli ihkaensimmäisissä kisoissaan kolmas medeissä! Ja Kamu saavutti tavoitteensa, joten hienosti meni kaikilta.
Möllien rata oli aika helppo. Sain valssattua hyvin putken jälkeen A:lle, jonne Papu kiipesi hienosti. Se lähti jo poiskin, mutta ilmeisesti sössin jotain ohjauksen kanssa ja Papu kiipesi takaisin A:lle. Siitä 10 virhepistettä koska mölleissä oltiin. Välivaihe radasta meni mallikkaasti. Kun tulimme A:lle uudelleen, en ohjannutkaan niin tarkasti vaan OLETIN, että kyllähän se sinne menee kun aina silloinkin menee kun ei tarvitse. Vaan eipä mennyt. Siitä viisi virhepistettä. Loppu meni sitten taas hyvin.
Ykkösten rata oli jo vähän vaativampi, mutta uskon, että olisimme selvinneet siitäkin paremmin, jos olisin ollut tarkempi. Kaiken lisäksi käskyt tulivat liian myöhään... Ehkä sitten ensi kerralla osaan paremmin.
Kävimme pari viikkoa sitten Kankaanpäässä ryhmänäyttelyssä. Siellä Papu oli taas PU3 ja sai tällä kertaa turhaakin turhemman varasertin. Arvostelu oli kuitenkin hyvä.
23.3.06 Kävin reenaamassa Papun kanssa näytelmiä varten Hakametsän jäähallilla mätsärissä. Papu meni ihan hienosti. Meinasi välillä ottaa seuraamisen vähän liian tottis-liikkeenä, mutta muuten olen ihan tyytyväinen. Papu sai punaisen nauhan, pääsi vielä jatkoonkin punaisissa, mutta ei sitten sijoittunut palkinnoille. Bichon-Oona tuli toiseksi! Eli läheltä liippasi ;)
Jatkoimme harjoittelemista snautseri-pinseri-järjestön alaosaston näyttelyharjoituksissa. Porukkaa oli paljon, eli taisi tulla tarpeeseen olihan Tampere-KV:kin ihan ovella. Harjoituskertoja oli kaksi.
Talvilomalla kävimme Tropiclandiassa. Koirat olivat tietysti mukana. Molemmat jo tottuneita hotelliasukkaita. Eniten jännitti yö-pissattaminen. Kotona molemmat ovat tottuneet siihen, että pääsevät heti takapihalle kun tulee hätä. Mutta turhaksi jäi tämäkin pelko, sillä kumpikin nukkui todella sikeästi molemmat yöt.
Koska halusimme tietää, mitä koirat tekevät yksinollessaan, jätimme videokameran kuvaamaan kun kävimme syömässä. Tulipa tylsä video! Molemmat makaavat oven takana, puolen tunnin kuluttua Jojo nousee ja menee sänkyyn, Papu vaihtaa asentoa... :D Helpottavaa, että olivat niin rauhallisia.
Sitten koitti Tampere-KV-viikonloppu. Olin töissä joka päivä ja sunnuntaina Papun kanssa kehässä. Mutta hyvä mieli jäi, enkä loppujen lopuksi ole ollut mitenkään erityisen väsynytkään. Papu meni kehässä huonosti. Se tepsutti niin että etujalat lensivät ja Paras uros -kehässä kiskoi edellämenijän perässä. Ei ollenkaan sen tapaista! Tästä huolimatta saavutuksena ERI ja PU3-sijoitus, joten saa olla vähintäänkin tyytyväinen. Ja niin olenkin! Arvostelu oli myös erittäin positiivinen. Lisään sen Papun arvosteluihin jonakin päivänä.
23.2.06 Aika on mennyt kuin siivillä, näin kulunutta fraasia käyttääkseni. Aloitin Ylökkin sihteerin hommat 1.1.06 ja muutenkin on ollut paljon tekemistä :) Onneksi pääosaa elämässäni on kuitenkin näytellyt koirat, joten tingitään sitten kaikesta muusta. (Kiitos Petrille kärsivällisyydestä. Hän tosin haaveilee jo kovasti kevään tulosta, että pääsee ajelemaan moottoripyörällään.)
Sydäntalvella reenasin Papun kanssa Räikkäriehaan, jossa tarkoituksenamme oli esitellä kolmen mustan käppänän voimin yksinkertaisia tottis-liikkeitä. Harmittavasti vain kovat pakkaset peruivat koirien osallistumisen riehaan. Pieni harjoittelu teki kuitenkin hyvää molemmille. Oli mahtavaa, kun käppänä-pojat hilluivat ja riekkuivat vähän aikaa keskenään ja pienestä kutsusta kaikki tulivat emäntiensä luokse ja sitten tehtiin taas pari liikettä! Tottelevaisuutta myös käytännössä!
Talven mittaan olen myös käynyt molempien kanssa agilityn vapaissa harjoituksissa sunnuntai-aamuisin jos ilma on sallinut. Mukana on ollut Eeva ja Körmy sekä Leena russeleineen. Eli todellinen russeli-ryhmä - ja Papu. Kerran myös Niemisen käppänä-pojat kävivät samaan aikaan harkoissa. Sopu on säilynyt hienosti.
11.2. oli Ylökk-cupin toinen osakilpailu. Innostuin osallistumaan Papunkin kanssa. Hylly tuli, kun Papu vain palasi takaisin puomille, vaikka olisi jo pitänyt jatkaa matkaa :D Toinen niin tykkää kiipeilystä. Muuten pysyi hyvin hallinnassa ja meni vaikeatkin paikat mielestäni hienosti. Jojosta ei sitten olekaan paljoa kerrottavaa :/ Se teki juuri ne asiat, mitä pelkäsin ekassa kisassa, eli kävi tervehtimässä kaikki ratahenkilöt ja söi hevosenp--a loppuajan. Keskeytimme lopulta kun ei siitä tullut yhtään mitään. Harmitti, kun reeneissä se on jo unohtanut kunniakierrokset ja peen syönnin. Mutta sellaista se on noiden koirien kanssa, koskaan ei voi tietää, mitä tuleman pitää.
Seuraavana päivänä kävin ostamassa Tamskin kisoista Papulle kisakirjan ja mittautin sen samalla. Mittaustulokseksi tuli MINI. Helpottaa vähän kun tietää, mitä esteitä harjoitellaan. Nyt katselen ensi kesän kisoja sillä silmällä, että Papu osallistuu ensimmäisiin virallisiin kisoihinsa jossakin vaiheessa, jos vain kaikki menee hyvin. Kesäksi olemme toivoneet pääsevämme reenaamaan kerran viikossa, kun talvikausi ollaan harjoiteltu ohjatusti vain joka toinen viikko.
Juvakan Erja kävi hieromassa Jojon selän, että tiedän, jos sillä onkin jotain ongelmia selässään. Eihän sille ole koskaan tehty mitään enkä ole edes varma lämmittelyjen ja jäähyttelyn tehosta. Kaikki oli kuitenkin kunnossa. Papu sen sijaan tuntui selästään jäykemmältä, eli sitä pitää vähän venytellä ja yritän lämmitellä ja jäähdytellä sen entistä tarkemmin. Jossakin vaiheessa Erja voisi senkin selän hieroa kuntoon joka tapauksessa.
Papu sai kutsun harjoittelemaan BH-kokeeseen pienen porukan kanssa. Mehän menemme aivan varmasti, vaikken ihan vielä suunnittelekaan kokeeseen osallistumista.
Päivät ovat jo pidentyneet eli kevät on jo ovella. Kevään tavoitteeni on harjoitella Papun kanssa tottista (käytännössä kuitenkin muualla kuin kentällä), käyttää sitä muutamissa näyttelyissä ja opetella Jojon kanssa muutama uusi temppu lisää. Näyttelytauon jälkeen olemme menossa Tampereen KV-näyttelyyn pitkän harkinnan jälkeen.
