14.10. T�n��n k�vimme testaamassa Papun luonnetta eik� suurempia yll�tyksi� tullut. Pelk�sin puolustushalun olevan niin kova, ettei luonto anna periksi kun seuraavaksi pit�isi menn� yst�v�llisen tuomarin luokse. Mutta pelko osoittautui v��r�ksi. Papulla ei ollut puolustushalua niin paljoa kuin pelk�sin ja se meni rauhallisesti tuomarin luokse, kun h�n muuttui yst�v�lliseksi. Leikkim��n se ei suostunut tuomarin kanssa ollenkaan :/ Luulin Papua kovemmaksi, mutta se muisti eritt�in hyvin s�ikyttelypaikat testiss�, joten arvosteluun tuli "hieman pehme�". Tuomari totesi, ett� kova k�pp�n� onkin vaikea kouluttaa ja ett� kyll� Papukin luulee olevansa isompi kuin onkaan :) Eniten olin iloinen Papun toimintakyvyst� pime�ss� huoneessa: Se l�hti samantien etsim��n minua, kun vapaaksi p��stettiin; kulki esteiden yli ja ohi ja l�ysi minut, mutta kulki pari kertaa nen� pystyss� ohitseni ennen kuin paikansi minut :D Jojo meni tuossa tilanteessa ihan jumiin! Lis�ksi Papu osoittautui laukaisuvarmaksi, vaikka Jojo on kovasti yritt�nyt opettaa siit� paukku�rtyis��. Onneksi ei ole onnistunut! Pisteit� tuli 194!
Osallistuimme Papun kanssa toissa viikolla Yl�kkin m�llitokoon. Selv�� kehityst� on tapahtunut - parempaan suuntaan - mutta viel�kin on paljon hiottavaa, ett� uskaltaudun oikeisiin kokeisiin. Harmittaa, kun agilityreenit siirtyiv�t torstaille niin en p��se en�� torstai-tottiksiinkaan eik� yksin tule reenattua :(
Agility siirtyi sis�lle. Ensimm�iset reenit uuden kouluttajan ryhm�ss� meniv�t ihan hyvin. Jojo v�h�n haahuili v�lill�, mutta ei meinannutkaan karata radalta tai muuta vastaavaa. Oli vain niin mielenkiintoisia hajuja taas!
Petri l�htee Samun kanssa ATT:n kisoihin katsomaan kisaamistamme, joten sinne suunnataan kahden viikon p��st�!
1.10. Liedosta ei sitten ihan viel� tullut sit� viimeist� nollaa. Olen todella tyytyv�inen ohjaukseeni ja Papun tiukkoihin k��nn�ksiin. Aikaa meill� vain kului renkaan uusimisessa kahteen kertaan ekalla radalla ja py�rimisess� muuten vain toisella radalla. Papu tulikin nopeammin putkesta mit� arvioin ja niinp� se olikin yht�kki� jaloissani enk� p��ssyt eteenp�in ja Papu ihmetteli, mit� silt� oikein haluan. Meinasi jo l�hte� puomille monen esteen p��h�n, kun alkoi tehd� omia ratkaisuja ;) Lopulta p��stiin liikkeelle eik� t�st� kaikesta ollut tullut edes virheit�. Vitonen tuli vasta keppien puolessa v�liss�!! Vaikealtakin tuntuvat ohjauskuviot onnistuivat kuten suunnittelin. Lis�ksi sain Papuun mahtavasti vauhtia toiseen kisaan!
Nyt harjoittelemme torstain m�llitokoa varten ahkerasti. Kyll� liikkeet alkaakin jo sujua. Jos vain ehdin reenata, ehk� ensi kev��n� voisi aloittaa tottelevaisuudessakin kisaamisen.
Torstaina oli viimeiset Hessun vet�m�t agilityreenit. T�ll� viikolla pit�isi siirty� maneesiin, mutta torstaina on tuo m�llitoko, joten j�� heti ensimm�inen kerta Annun ryhm�ss� v�liin. Hessun reeneiss� Jojon ollessa radalla, viereiselt� radalta kirmasi taas koira h�iritsem��n menoamme. Mit��n h�t�� tilanteessa ei ollut: karkuri on hyv�luonteinen eik� Jojokaan siit� ollut moksiskaan, mutta keskittyminen herpaantui (l�hinn� onneksi vain minulta) ja ohjaukset meniv�t ihan pieleen. Jojoa h�iritsi ehk� eniten viereiselt� radalta kantautuneet T�nne-kutsut ja vinkulelun vinguttamiset. Olen kyll� todella tyytyv�inen, ettei Jojo ole l�htenyt kertaakaan pois omalta radalta, vaikka h�iri�t� toden totta onkin ollut.
23.9. Eilen osallistuin Papun kanssa Turun seudulta saapuneen agilitykouluttajan ja k��pi�pinserikasvattajan Johanna Tammialan koulutukseen. Toivotaan, ett� kertausharjoitus onnistui ja p�rj�t��n t�n��n ATT:n kisoissa. Ainakin Johanna oli kanssani samaa mielt� siit�, miten Papua kannattaa kannustaa ja ohjata. H�nen mielest��n leikki ei ole paras palkka Papulle, vaan se, ett� se saa toimia minun kanssani. Olen ollut sit� mielt� jo pitk��n. Siksi h�n suositteli kehumaan Papua radalla aidon iloisesti. N�in kisoissa teenkin. En juurikaan keskity esteiden nimien luettelemiseen vaan kehumiseen ja ohjaamiseen. Haluan menn� pit�m��n Papun kanssa hauskaa - ja se onkin tuottanut tulosta t�m�n syksyn kisoissa. Johanna ei kuitenkaan suositellut jatkuvaa h�p�tt�mist�, jota minun on my�s kehotettu tekem��n. Se turruttaa koiraa ja v�sytt�� minua, jolloin kehusana saattaakin kuulostaa karjumiselta. Olen h�nen kanssaan t�ss�kin ihan samaa mielt�!! Ja jos haluan leikki� lelulla, ennen radalle menoa pit�� antaa koiran vain jahdata lelua, ei antaa repi�. Se nostattaa virett�.
Menemme yritt�m��n t�n��n Lietoon (tuomarina Johanna Nyberg) puhdasta rataa. Katsotaan mihin aika sitten sen j�lkeen riitt��. Pit�k�� peukkuja!
20.9. En ole yksinkertaisesti ehtinyt k�yd� p�ivitt�m�ss� sivuja. Yl�kkin sihteerin hommissa menee melkein kaikki se vapaa-aika, jota Samun hoidolta ja koirien kanssa harrastamiselta j��. Petri on ollut riemuissaan... Sihteerin hommat tulen lopettamaan vuoden lopussa ja alaosaston hallituksestakin j��n pois. T�ihin on palattava vuoden alussa enk� halua k�ytt�� vapaa-aikaani muuhun kuin perheeseeni.
K�vin kes�ll� jonkin verran reenaamassa yksin pujottelua Mutalassa. Ehk� ajelusta oli apua, sill� Jojolla suorittaminen parantui huomattavasti. Papun kanssa olen harjoitellut erilaisia kulmia ja vauhtia, mutta vasta nyt olen tainnut l�yt�� keinon vauhdin lis��miseen. Nakkisukka, jota riepottelemme ennen radalle menoa ja palkkana radan j�lkeen. Viel� en voi vannoa keinon olevan ihan satavarma, mutta ainakin pujotteluharjoituksissa on tuonut enemm�n vauhtia suoritukseen. Jatketaan testailua. Seuraava testi onkin sitten Liedossa, ensi sunnuntaina. Sit� ennen onneksi p��semme alaosaston j�rjest�m��n agilitykoulutukseen. Toivottavasti sielt�kin jotain tarttuu mukaan.
Papulta katkesi hein�kuussa kannuskynsi. Olimme juuri tuon viikonlopun �ht�riss�, joten kynsi todenn�k�isesti katkesi riehakkaissa pihaleikeiss�. Vein koiran kynnenpoistoon el�inl��k�riin, koska se ei antanut minun tehd� sille mit��n. Papu piti rauhoittaa. Lis�ksi el�inl��k�ri suositteli antibioottikuuria ja kipul��kityst�, joihin suostuin, ett� s��stymme mahdollisilta j�lkitaudeilta. Kipul��kityksen lopettamisesta vain napsahtaa antidoping-s��nt�jen mukaan 28 vuorokauden varoaika, joten saimme unohtaa kisat ja n�yttelyt toistaiseksi. Olin juuri ilmoittanut Papun Nokian ryhm�n�yttelyyn ja Takkujen kisoihin. Lis�ksi meill� olisi ollut samalla viikolla Tamskin iltakisat ja Levekin kisoihin j�tin sitten kokonaan ilmoittamatta. Harmittaa, ett� niin monta kisaa j�i v�liin. No, ei voi mit��n. Jojo sitten "tuurasi" Papua Takkujen kisoissa ja kirmasi kokonaista nelj� kisaa viikonlopun aikana, ykk�siss� tosin. Tuloksena yksi vitonen ja nelj�s sija, muuten saimme kasvattaa hylly-putkea. Vaikka tuloksellisesti viikonloppu menikin huonosti, olin eritt�in tyytyv�inen siihen, ettei Jojo karannut kertaakaan l�hd�st� eik� tehnyt kunniakierrosta! Pakko iloita edes jostain, kun kerran viel� eiv�t kisahermot pit�neet tarpeeksi, ett� olisimme p�rj�nneet paremmin. Harmittaa, kun reeneiss� Jojo toimii niin upeasti, mutta kiihtyy sitten kisapaikalla ihan liikaa.
Kes� on mennyt mahtavasti reenien kannalta muutenkin. Olemme reenanneet P�l�n Hessun ryhm�ss� ja olemme kaikki oppineet tosi paljon! Hessu on mielest�ni l�yt�nyt loistavasti ratkaisut ongelmiimme. Suoknuutin Jaakon ja Laamasen Mian koulutuksista opimme taas jotakin, mit� olemme pystyneet hy�dynt�m��n. Elokuussa aloitin Papun kanssa taas torstai-tottiksissakin k�ymisen.
Papun karenssin p��ttymisen j�lkeen ensimm�iset kisat olivat Orivedell�. Alunperin suunnittelin menev�ni vain Mujusen radan, mutta kun kisataukoa oli tullut, ilmoittauduin my�s Jalosen radalle. Se kannatti, koska saimme ensimm�isen nousunollamme juuri tuolta Jalosen radalta! Tuloksena oli 0,49 eli hieman yliaikaa, mutta hyv�ksytt�v� nolla silti, viel� kun sijoituksenakin oli toinen. Mujusen radalla p��simme ihanneaikaan, vaikka kymppi tulikin kepeilt�.
Viikkoa my�hemmin (2.9.) kisasimme Yl�kkin omissa kisoissa Jarmo J�ms�n radalla. Ekasta kisasta j�lleen nolla, tuloksella 0,22 ja sijoituksena toinen! Johan niit� nyt rupesi tulemaan oikein urakalla :) Pakko olla vaan tosi hyv�� tuuria, tuumaa pessimisti sis�ll�ni... Iloittava on kuitenkin siit�, ett� tuolta J�ms�n ekalta radalta ei kukaan muu kuin minien voittaja ja me saanut puhdasta rataa, kun otetaan huomioon my�s medit ja maxit! Ilmeisen vaikea rata siis jostain syyst�. Toiselta radalta saimmekin sitten taas vitosen ja yliaikaa... Nopea pudotus todellisuuteen. Eip� silti, ei kyll� tarvi yht��n hosua kolmosiin. Hyv� t�ss� olisi ainakin t�m� syksy viel� reenata kakkosissa.
10.6. T�n��n kisasin ensimm�ist� kertaa Jojon kanssa virallisissa agilitykisoissa Nokialla. Tuloksena hylly, mutta sit�kin enemm�n itseluottamusta ja rohkeutta uskaltautua seuraaviin kisoihin.
Tuomari Salme Mujunen oli tehnyt ykk�sille radan, jolla piti juosta kentt� p��st� p��h�n nelj� kertaa. Rataantutustumisessa mietin, ett� radalla on pakko olla joku juju, kun se tuntuu niin helpolta. J�nnityst� aiheutti ainakin se, ett� radalla nopea koira sai nostettua vauhdin huippuunsa, joten sen ohjaaminen vaikeutui varmasti. Meid�n kompastuskiveksi muodostui rengas, jonka ohi Jojo hypp�si ja suuntasi sen j�lkeen koskemaan takana olevaa puomia. No, moka oli onneksi aika pieni, kun rata muuten sujui ongelmitta, pient� kepeill� ontumista lukuunottamatta. Oli mahtava ohjata koiraa, joka todellakin etenee radalla! Loppusuoralla huusin vain Jojolle hyppy� ja mene-mene� ja n�ytin k�dell� eteenp�in. Siell� se sitten pinkoikin edell�ni maaliin ja maalissa hypp�si syliini :)
Kakkosten rata oli muuten sama, mutta joitakin suorilla olevia hyppyj� oli k��nnetty 90 astetta. T�llainen mutkittelu vaati tietysti tarkkaa ohjausta. Papulla oli pitk�st� aikaa vauhtia, mik� tuntui mahtavalta. Se suoritti rataa ohjeideni mukaan taas tosi hienosti. Niin hienosti, ett� kun olin jo oikomassa mutkaputken toiseen p��h�n, Papukin tuli per�ss�. Onneksi ei mennyt sis��n ja saimme vain vitosen. Muuten radan vaikealtakin tuntuvat ohjauskohdat ja kepit onnistuivat, ja tuloksena oli 5vp, kun aikakin j�i alle ihanneajan! Roimasti itseluottamusta toi siis t�m�kin suoritus! Mujusen radalle haluan joskus uudelleenkin.
Eilen k�vimme polttamassa ihomme Tamskin kisoissa. Tuomarina t�ll� kertaa Eija Berglund. Ekalla radalla Papulla oli viel� vauhtia, mutta minun s�ssimiseni takia saimme hyllyn :( Toisella radalla Papu oli jo nuutunut ja sain vet�� sit� per�ss�ni tosissaan. Yliajan lis�ksi saimme 10vp: kepeilt� ja hypyn ohituksesta.
Toukokuun lopussa osallistuin piruuttani Yl�kkin ep�virallisiin toko-kisoihin Papun kanssa. Saimme 129 pistett� ja olimme toiseksi viimeisi�, mutta suoritus oli loistava, kun ottaa huomioon, ettemme ole reenanneet koko talvena! Sainpa t�st�kin taas uuden kimmokkeen: jos ihan v�h�n reenaisimme, voisin t�ss�kin l�hte� kisaamaan ihan virallisestikin. Eli seuraava tavoitteemme on selv�. Olenko kenties kisahullu vai muuten vain kilpailuhenkinen? ;) Papun kanssa vaan on niin helppo harrastaa ja opetella kisaamista lajissa kuin lajissa.
28.5. Yrit�n nopeasti p�ivitt�� v�h�n kuulumisia ennen kuin poika taas her��. Sill� on ollut mahavaivoja ja on nukkunut v�lill� vain lyhyit� p�tki�. Toiset p�iv�t ovat parempia ja toiset huonompia.
Pojastamme muuten tuli Samu Kristian.
Aloin reenata Papun kanssa jo, kun Samu oli kolmen viikon ik�inen. Seuraavalla viikolla oli jo Jojokin mukana, kun siirryimme koko porukka P�l�n Heikin koulutettaviksi. Aluksi minun oli vaikea ohjata molempia samoissa reeneiss�: Papu joutui k�rsim��n, kun yritin heitt�� sit� esteille samalla tavalla kuin Jojo jo irtoaa. Kolmansissa reeneiss� oli jo helpompaa, joten eik�h�n se siit�. Yl�kkiss� k�vi vierailevana kouluttajana Timo Rannikko. Tavoitteenani oli saada ulkopuolisen n�kemys siit�, olemmeko oikeilla j�ljill� vai pit�isik� jotain systeemiss�mme muuttaa. Kokeilimme eri vaihtoehtoja, mutta Rannikko totesi, ett� jo osaamamme jutut todellakin sopivat meille parhaiten. Se oli huojentavaa kuulla.
Viime lauantaina kisasin Papun kanssa puolen vuoden tauon j�lkeen Valkeakoskella kolme starttia. Olimme koko perhe retkell�: Samu nukkui l�hes koko ajan vaunuissa, her�si vain v�lill� sy�m��n eik� v�litt�nyt haukkumisesta tai kuulutuksista mit��n. Jojokin p��si tutustumaan kisatunnelmaan ja haukkuikin h�kiss� "kannustavasti", kun suoritimme rataa. Radalla Papua sai vet�� per�ss�, vauhtia ei l�ytynyt mill��n. Kun hieman asiaa analysoin, syyn� voi olla, ett� se ei osaa rauhoittua, jos joudun siirtym��n huoneesta toiseen vauvan kanssa. Se kulkee koko ajan per�ss�ni, ja nyt on saanut taahata, kun Samu on nukkunut huonosti. Toivottavasti ensi viikko on parempi: silloin on tarkoitus kisata Tamskin ja NPKH:n kisoissa. Kepit ovat aina olleet Papun vahvuus, mutta nyt saimme joka radalla virheet niilt�! Onnistumisiakin onneksi tuli: keppien j�lkeen sain tehty� kahteen kertaan persj�t�n, sain ohjattua tiukan k��nn�ksen muurin j�lkeen putkeen ja tehty� siin� takaaleikkauksen, rengas onnistui my�s, vaikka kulma oli v�lill� aika vaikeakin. Eli kyll� t�m� t�st�! Olen eritt�in positiivisella mielell�.
15.4.2007 POIKA TULI!
Poikamme syntyi kiirastorstaina 5.4. suunnitellulla keisarinleikkauksella. Painoa poitsulla oli syntyess��n 3890 grammaa ja pituutta 52 sentti�. Kaikki meni hyvin. Pakottauduin yl�s s�ngyst� jo seuraavana aamuna ja siit� toipuminen l�hti k�yntiin. P��simme kotiinkin jo kolmen p�iv�n p��st�. Ensimm�isell� vaunulenkill� k�ytiin pojan oltua viikonik�inen. Koirat ottivat uuden tulokkaan hyvin vastaan: Papu hyv�ksyi kaverin heti, Jojo k�vi ensimm�isen� iltana ylikierroksilla ja yritti kovasti p��st� nuolemaan vauvaa, v�h�n liiankin innokkaasti, mutta seuraavana aamuna tilanne oli rauhallisempi. Nyky��n Jojo h�mmentyy vain vauvan itkusta. Tosin siit�kin koko ajan v�hemm�n ja v�hemm�n.
25.3.2007 Pitk�st� aikaa jaksaa p�ivitt�� n�it� sivuja. Talvi sitten tuli, mutta on jo ehtinyt menn�kin. Ilma on t�n��n kauniin aurinkoinen ja kev�inen. Maha on kasvanut ja nyt on ollut pakko j�tt�� agility toistaiseksi. Viel� viime maanantaina k�vin Papun kanssa reenaamassa, mutta k�rsin sitten koko seuraavan y�n alavatsakivuista. Nyt valmistaudun henkisesti tulevaan koitokseen - 5.4. tapahtuvaan leikkaukseen. Aikaa on siis en�� vajaat kaksi viikkoa!
Agilityssa uskoisin meid�n jokaisen kehittyneen t�n� talvena. Olen joutunut keskittym��n kunnolla ohjaamiseen ja tietysti vauhdin pudottua n�in on k�ynyt automaattisestikin. Jojo on alkanut irrota loistavasti ja suorittaa rataa hyvinkin oma-aloitteisesti, emmek� siltik��n tee paljoa virheit�. Jotta uskaltautuisin kisoihin Jojon kanssa, keppej� t�ytyy reenata viel�kin paremmiksi. Toivottavasti vauvan syntym�n j�lkeen pystyn keskittym��n siihen osioon ihan tosissani. Papun kanssa olemme oppineet edess�leikkauksen eli persj�t�n. Kiitos P�l�n Heikille, jonka ryhm�ss� kerran vierailin ja h�n opetti meille persj�t�n kunnolla. Nyt yrit�n viljell� sit� niin paljon kuin mahdollista ja mik� parasta - se toimii meill� parhaiten. Takaaleikkauksissa vauhtini tyss�tess� Papukin pys�htyy ja valssatessa olen Papun edess�, mik� my�s hidastaa koiran vauhtia, kun otan koiran "vastaan". Edess�leikkauksissa liikun koko ajan ja eteneminen on sujuvaa ja kuten Kankaan P�ivi sanoi, on kuin meill� olisi pieni kilpajuoksu k�ynniss�. T�m� on siis t�ysin meid�n juttu.
Tammikuussa Yl�kkiss� vieraili Sari V�h�niitty kouluttamassa koirakoita. Onneksi otin mukaan Papun, sill� niin paljon radalla oli juostavaa, etten olisi ikin� pysynyt Jojon per�ss� ja sellaisia paikkoja, ett� se olisi vain ehtinyt tehd� omat ratkaisunsa hitaan ohjaamiseni takia. Koulutuksesta parasta, mik� j�i mieleen, oli Sarin kommentti suorituksestamme. Kerroin, ett� vuosi ollaan reenattu ja kakkosiin p��stiin juuri. H�n totesi, ett� t�llaisilla suorituksilla emme kakkosissa kauaa olekaan! Kyll� antoi itseluottamusta taas roppa kaupalla. Tuskin maltan odottaa, ett� p��semme taas kisaamaan, vaikkakaan oikeasti kolmosiin ei olekaan mik��n kiire. Siell� se todellinen taistelu sekunneista vasta alkaa.
Jojon kanssa k�vimme tammikuun lopussa keinoluolilla. Mit��n sen kunnianhimoisempia tavoitteita meill� ei t�ss� lajissa ole, kunhan halusin n�hd�, miten koira toimii. Jojo intoutui haukkumaan laatikossa olevaa kettua kunnolla ja tutustui innoissaan luolassa menev��n kettuun. Se haukkuikin, mutta n�ytti koko ajan silt� kuin odottaisi meid�n kielt�v�n haukkumisesta. Raukka joutunut el�m��n niin kurissa ja nuhteessa, ettei uskalla edes luvan kanssa haukkua. Vaikka ketun omistaja kehuikin, ett� ensikertalaiselta hyv� suoritus ja ohjeisti meid�t tulemaan kuukauden kuluttua uudelleen, emme innostuneet niin paljoa, ett� niin tekisimme. Onpahan tuotakin nyt kokeiltu ja n�hty, ett� tarvittaessa onnistuu.
Olen t�m�n talven aikana sivist�nyt itse�ni erilaisilla koira-aiheisilla luennoilla. Yksi sellainen oli koirankouluttaja-kurssi (koulutusohjaaja 1). Kurssi painottui pk-lajeihin, mutta innosti sen verran, ett� ajattelin jo kuinka alkaisin Papun kanssa reenata esine-etsint�� ja j�ljestyst�. Ihan omaksi iloksi, kun kisaoikeuksia k�pp�n�ll� ei n�ihin lajeihin ole. Verij�ljen harjoitteluhan on ollut muutenkin jo pitk��n mieless�, kun vain saisi aikaiseksi aloittaa.
18.1.2007 T�n� vuonna ei meinaa talvi tulla sitten mill��n. Ensin tuli marraskuun alussa lunta niin, ett� koko Tampere oli monta p�iv�� ihan sekaisin, mutta kun se suli pois, uutta ei ole tullut tilalle. Kurakelit ovat tietysti ik�vi� koirien omistajille, mutta min� olen nauttinut leudoista keleist�. Muutenkin on v�lill� v�h�n paksu olo, niin millainen se olisi sitten jos p��ll�kin olisi useampia vaatekertoja... T�n��n lunta sitten sataa. Saa n�hd�, j��k� vai sulaako taas pois. Papukaan ei tykk�� jalkakarvoihin tarttuvista lumipaakuista, joten senkin suhteen, paras keli olisi pieni pakkanen tai ei lunta ollenkaan.
Vuosi vaihtui Papun kannalta ik�viss� tunnelmissa. Se sai uuden vuoden aatonaattona hamsterin kylpyhiekkaa p��lleen ja se aiheutti hillitt�m�t kutinat. Jojolle k�vi todenn�k�isesti samalla tavalla, mutta kun olin nyppinyt sen edellsell� viikolla eik� sill� ole pohjavillaa, se vaikutti ehk� reagointiin. Papun karva oli jo melko pitk��. Jouduin nyppim��n Papun karvan pois illalla ja poistamaan pohjavillan. Sen j�lkeen viel� imuroin aluskarvan. T�m� auttoi, mutta kutina jatkui muutaman tunnin kuluttua korvanseudulla. Sama operaatio sill� alueella, eli poistin pohjavillan ja ajelin muutenkin ajeltavat kohdat lyhyiksi. Lopultakin helpotti kokonaan. T�m� koko h�rdelli aiheutti vain sen, ett� Papun korvien raapiminen ja p��n ravistelu nostatti korviin veripahkurat, jotka kyll�kin ehtiv�t tyhjenty� itsest��n ennen kuin sain el�inl��k�riin ajan. Ja jotta ei menisi liian helpoksi, sai Papu viel� oikean puoleiseen silm��n tulehduksen. Soitin loppiaista edelt�v�n� p�iv�n� kaikki Tampereen seudun el�inl��k�rit l�pi ja vastaus oli aina sama: "Ei ole aikoja" tai "En pid� t�n��n vastaanottoa". Olin jo menossa illalla p�ivyst�v�lle, kun Veterist� kerrottiin, ett� he p�ivyst�v�t loppiaisena parin tunnin ajan. Sinne siis. Papu rauhoitettiin tarkempaa silm�n tutkimista varten ja sille annettiin silm�tippoja. Ne alkoivat onneksi vaikuttaa jo samana iltana ja r�hmiminen ja kutina oli l�hes poissa seuraavaan iltaan menness�.
Olimme valmistautuneet viett�m��n uuden vuoden vaihteen kotona. Hankin jo alkukuusta rauhoittavaa tuoksua eritt�v�n D.A.P:in pistorasiaan testatakseni rauhoittaako se Jojon haukkumista yht��n. Ei auttanut. Yht� levotonta oli taas kuin aina ennenkin. Ensi vuonna on pakko l�hte� johonkin korpeen, kun on vauvakin. Papu ei v�litt�nyt mit��n. Katsoi vain v�lill� ulos, kun kuului isompi pamaus.
K�vimme ennen rakettien ampumisen aloittamista pitk�ll� mets�lenkill� Tiinan ja Arin sek� heid�n k�pp�n�ukkeliensa Manun ja Uunon kanssa. Kaikki sujui mallikkaasti, vaikka alkuun j�nnittikin Jojon suhtautuminen pian parivuotiaaseen Manuun. Jojo v�h�n juoksutti laumaa, eli juoksi itse edell� ja muut pinkoivat per�ss�. Hauskaa tuntui kaikilla olevan! Yhden riehumistauon aikana luoksemme l�ntysti iso leonberginkoira. Jojo sattui juuri hillumaan sen mink� kerkisi eik� huomannut tulokasta. Leonbergi ilmeisesti ihmetteli paikasta toiseen sinkoilevaa valkoista palloa ja meni suoraan Jojon juoksulinjalle. Jojon ilme oli n�kemisenarvoinen kun se juoksi suoraan leonbergin "syliin" :D Todella h�lmistyneit� olivat molemmat ja Jojo siirtyi v�litt�m�sti sivuun haistelemaan penkkoja. Taisi v�h�n j�nnitt�� ;)
K�vin Papun kanssa ottamassa v�h�n kisatuntumaa Sein�joella joulukuun alussa. Mukana olivat my�s Eeva ja K�rmy. He saivatkin hyppyradalta ensimm�isen nollan kakkosista ja voittivat B-kisan. P�iv� oli pitk�, mutta hauskaa oli, vaikka omat kotiintuomisemme olivatkin kaksi hylly�.
A-kisassa pit�� olla tyytyv�inen niihin osioihin, jotka meilt� onnistuivat: okseri ja rengas! Hylly tuli, kun luulin Papun hypp��v�n muurin takaa minua kohti. J�lkik�teen ajateltuna, olisi ollut j�rkev�mp�� juosta valssaamaan samalle puolelle estett� ja ohjata koira pois p�in minusta. Nyt Papu tuli muurin ohi luokseni ja ehti hyp�t� esteen v��r��n suuntaan. Ei kest�nyt sit�, ett� katoan n�k�piirist� ison muurin taakse. Jojolta t�m� ratkaisu onnistuu, sit� on testattu nyt monissa reeneiss�.
Ykk�sten B-kisassa huomasimme jo tulevan ongelman. Pienet koirat eiv�t menneet mielell��n pime��n pussiin, joten hyllyj� napsui sen takia. Sama ongelma oli my�s Papulla: Ei mennyt pussiin sitten mill��n. R�m�p��-russeleille pussi ei tuottanut ongelmia. Huomasikohan K�rmy edes koko estett� kirmatessaan jo eteenp�in? Muuten loppurata meni meill� taas hienosti ilman virheit�. Eli mit� t�st� opimme: kyll� nuo kakkosen radatkin on suoritettavissa. Sit� on turha pel�t�. Kun t�st� eturepusta p��st��n, p��st��n my�s reenaamaan kunnolla. Sitten voidaan taas keskitty� vauhdin hakemiseenkin.