Taksi pysähtyi hotellin eteen ja koko joukko purkautui ulos autosta.

”Vihdoinkin” Vakooja sanoi suomeksi.

”Mitä? Mitä tuo tarkoitti?” Darien uteli heti.

Vakooja ei vaivautunut vastaamaan vaan lähti kävelemään määrätietoisesti kohti hotellin sisäänkäyntiä. Muut seurasivat häntä vastaanottotiskille.

”Minä hoidan tämän. Olkaa hiljaa niin herätämme vähemmän huomiota” Vakooja sanoi äänessään komenteleva vivahde.

”Eipäs…” Hobbes aloitti, mutta Darien keskeytti hänet: ”Rauhoitu Hobbes. Hän on oikeassa, meidän kannattaa pitää matalaa profiilia”.

Vakooja soitti tiskillä olevaa kelloa ja pian tiskin taakse ilmestyi nainen. Tämä katseli hieman epäröiden erikoisen näköistä joukkiota ja viestitti katsellaan selvästi, että tytön musta asu epäilytti häntä. Tyttö alkoi keskustella naisen kanssa ystävällisellä äänellä ja nainen rauhoittui heti. Hetken kuluttua tämä ojensi tytölle avaimen.

”Seuratkaa minua” Vakooja lausahti ja käveli kohti hissiä. Kaikki viisi astuivat tyhjään hissiin ja tyttö painoi seitsemännen kerroksen nappulaa. Hitaasti hissi nytkähti liikkeelle.

”Varasitko meille huoneen?” Eberts lausui pitkään mieltään askarruttaneen kysymyksen. Hän oli yhä huolissaan operaation budjetista.

”En. Ettekö huomanneet? Meitä seurataan. Osasin varautua tähän joten pyysin vastaanotossa naista antamaan minulle joskus aiemmin säilöön tuomani avaimen. Poistumme pian takaovesta ja vaihdamme maisemia. Tämä kaikki oli vain hämäystä” Vakooja ilmoitti tyytyväinen sävy äänessään.

”Minne me sitten olemme menossa?” Claire ihmetteli.

”Se selviää pian. Luottakaa minuun” Vakooja sanoi. Samalla hissi pysähtyi ja heti ovien avauduttua tyttö kiirehti toiselle hissille.

”Luottakaa minuun… Pah!” Hobbes mutisi itsekseen. ”Kerronpa sinulla Fawkes, että tuossa tytössä on jotain todella hämärää”.

”Joojoo, miten vaan” Darien myönteli kyllästyneenä.

---

”Perillä ollaan” Vakooja ilmoitti.

Hotellin takana ei ollut näkynyt ketään joten Vakooja oli lähtenyt johdattamaan heitä tähän salaperäiseen paikkaan. He olivat kulkeneet keskustasta hieman syrjäisemmälle alueella ja tyttö oli vienyt heidät tyhjillään olevaan tehdashalliin. Sisällä oli tunkkaista ja hämärää. Vain hieman auringonvaloa siivilöityi pölyisistä ikkunoista luoden varjoja tyhjien laatikkokasojen taakse.

”Jestas mikä läävä” Hobbes huudahti ja käveli ympäriinsä katsellen istumapaikkaa. Hänen askeleensa kaikuivat hallin suurista seinistä. Lopulta hän istahti likaisen laatikon päälle ja harmitteli samalla uusien housujensa puolesta. Eberts tunsi olonsa uhatuksi näin synkässä ympäristössä, hän kun oli tottunut siisteihin toimistohuoneisiin ja arkistoholveihin. Hän vilkuili hermostuneen ystäviään ja Vakoojaa, kunnes Hobbes alkoi puhua:

”Alaa laulaa, Nikita” Hobbes sanoi.

Vakooja sähähti kiukkuisesti jotain, Darien epäili sen olevan jokin suomalainen kirosana.

Oli hetken hiljaista. Sitten Vakooja alkoi puhua: ”Tajuatte kai, että tällä tavalla toimimalla menetätte hyvin tärkeän apurin ja informaatiolähteen. Jos vain maksaisitte minulle niin…”

”Niin niin. Bobby Hobbes ei lankea tuohon temppuun. Jos me maksaisimme sinulle, kertoisit meille pari hassua asiaa, häipyisit silti sen sileän tien rahoinesi emmekä koskaan enää kuulisi sinusta. Turha yrittää syöttää Bobby Hobbesille pajunköyttä” Hobbes selitti vuolaasti ja elehtien voimakkaasti.

Vakooja virnisti leveästi Bobbyn puhetulvalle ja hänen hampaansa paljastuivat. Toinen etuhampaista oli puoliksi poikki. Hän on varmasti kokenut kovia, Claire ajatteli ja hetken hän tunsi sääliä tyttö kohtaan

”Olet tosiaan niin terävä kuin olen kuullut” Vakooja naurahti. Clairen sääli karisi nopeasti kun tytön puhetyyli toi hänen mieleensä Alex Monroen, yhden Viraston agenteista.

”Jospa nyt vain kertoisit lupaamasi tiedot” Darien ärähti. Tyhjän puhuminen, pitkä odottelu ja päänsärky olivat saaneet hänet ärtyisäksi.

”Minä lupasin teille tietoa rahaa vastaan, en ilmaiseksi!!” Vakooja huudahti. Hän kuitenkin huomasi Hobbesin hapuilevan asetta povitaskustaan joten hän päätti, että olisi tässä tilanteessa parasta vain antaa myöten ja jakaa tietonsa.

”Noh, ensinnäkin tukikohta sijaitsee lähellä Venäjän rajaa, Savukoski-nimisen paikan ympäristössä. Lähin suurempi kaupunki on Sodankylä. Alue on venäläisille biologeille vuokrattu. Se on ollut jo pitkään suljettu ulkopuolisilta ja hyvin vartioitu. Tutkijoiden väitetään tekevän erilaisia mittauksia ja tutkimuksia metsiin liittyen, mutta se on selvästikin vain kulissi. Huhuja on liikkeellä mitä erilaisempia, kuten esimerkiksi, että paikalla järjestetään jokin huippusalainen kokous, tai että tukikohtaan on toimitettu jotain hyvin salaisia, tieteellisesti kehittyneitä välineitä ja laitteistoa. Kuka tietää. Paikalliset kehittelevät tarinoita omasta päästään. Lupasin teille myös pari nimeä. Pjotr Ozegov ja Jevgeni Voznesenski, molemmat entisiä KGB:n miehiä. Heidät on nähty usein tukikohdassa, vaikkei heillä ole mitään tekemistä biologian ja luonnontutkimisen kanssa. Ja sitten vielä… ööh… niin suosittelen, että jos olette menossa paikan päälle, kuljette ensin Sodankylään” Vakooja selitti liiankin vakuuttavalla ja ystävällisellä äänellä.

”Siinäkö oli kaikki?” Darien kysyi epäluuloisena.

”Kyllä, kutakuinkin” tyttö vastasi.

”Kerropa vielä näistä miehistä. Mitkä heidän nimensä nyt olivatkaan?” Claire kysyi.

”Heidät tunnetaan yleisesti rikollisina, mutta Venäjän poliisi on niin korruptoitunut, ettei kukaan yritäkään selvitellä heidän toimintaansa. Toinen heistä, Ozegov on usein liitetty murhiin ja laittomiin asekauppoihin.

”Ajattelinkin, että nimi kuulosti tutulta. Luin joitain aseryöstöihin liittyviä lehtiartikkeleita poliisiasemalla ja Ozegovin nimi mainittiin usein” Hoitaja mietti.

”Voinko nyt lähteä?” Vakooja sanoi ja katsoi kysyvästi muita.

Hobbes yritti tapansa mukaan vastustella, mutta pienen sanaharkan jälkeen kaikki neljä olivat yhtä mieltä siitä, että Vakooja sai mennä.

”Okei, voit…” Bobby aloitti, mutta Vakooja oli jo kadonnut. He kuulivat jossain ovenkolahduksen ja sen jälkeen oli hiljaista.

”Mitä me nyt teemme?” Darien kysyi muilta.

”Vuokrataan jostain mökki niin kuin jo aamulla suunnittelimme” Claire sanoi ja vilkaisi Ebertsiin. Kun Eberts nyökkäsi hyväksyvästi sen merkiksi, että suunnitelma kävi myös Viraston budjetille, oli asia sovittu.

Nelikko etsi tiensä ulos hallista ja lähti kävelemään korkean tehdashallin varjossa olevaa kujaa vasemmalle, suuntaan josta kuului liikenteen melua. Claire vilkaisi kelloaan ja totesi ääneen: ”Onpa aika kulunut nopeasti. Kello on jo puoli kaksi! Darien, miltä sinun tatuointisi näyttää?”

Darien nosti paitansa hihaa ja ojensi liioitellun kyllästyneesti kätensä Hoitajalle. ”Meillä on vielä paljon aikaa ennen kuin sinulle tarvitsee antaa pistos. Ja muistathan olla erityisen säästeliäs elohopean käytön suhteen? Kun olemme ulkomailla, meillä ei…” Claire ei saanut lausettaan loppuun kun jostain kuului kimeä kiljaisu. Kaikki kääntyivät katsomaan taaksepäin, suuntaan, josta ääni tuntui tulleen. Bobby ja Darien lähtivät juoksemaan takaisin ja Claire ja Eberts seurasivat kannoilla.

Vasemman puoleinen tiiliseinä päättyi ja edellä juossut Darien pysähtyi rakennuksen nurkalle. Hän näki kolme isokokoista miestä aseiden kanssa ja heidän keskellään mustiin pukeutuneen tytön. Darienin ei tarvinnut katsoa kahta kertaa kun hän jo tunnisti koko joukon. Viimeöiset miehet, joilla oli yhä samat vaatteet yllään, uhkailivat Vakoojaa aseilla selittäen jotain vieraalla kielellä. Miesten vaatetus näytti päivänvalossa hieman erilaiselta kuin elohopeoiduin silmin katsottuna, mutta etenkin pisimmän miehen päässä oleva musta huivi kiinnitti Darienin huomion.

Nopeasti Darien palasi suojaan nurkan taakse ja viittilöi juuri viereensä ehtineelle Bobbylle, jotta tämä olisi hiljaa. Kiivaasta puheesta päätellen miehet eivät olleen huomanneet Darienia ja yllätys oli nyt heidän vahvin aseensa. Näkymättömyyden ohella.

Fawkes muutti itsensä näkymättömäksi ja tuossa harmaassa maailmassa hän kiersi kulman taakse ja suunnisti kohti miehiä. Hobbes tiesi heti partnerinsa mielenliikkeet ja oli juonessa mukana. Hän huikkasi jotain kuuluvalla äänellä nurkan takaa luottaen siihen, että roistot lähettäisivät yhden tutkimaan tilannetta.

Samalla Claire ja Eberts olivat ehtineet paikalle. ”Nopeasti Albert! Tänne!” Claire kuiskasi ja hypähti korkean betoniportaikon taakse.

Darien oli kävellyt äänettömästi kahden miehen ja Vakoojan luo. Hän tähtäsi kunnon iskun toisen miehen niskaan, ja tämä lysähti maahan. Fawkes kiitti hiljaa mielessään Bobbya, joka oli opettanut hänelle muutamia liikkeitä.

Jäljellä oleva mies kietoi äkkiä kätensä Vakoojan kaulan ympärille ja painoi 38-kaliiberisensa tytön ohimolle. Mies lausui pelästyneellä äänellä sanoja, joita Darien ei ymmärtänyt, mutta saattoi hyvin kuvitella, mitä ne tarkoittivat. Varovasti hän siirsi näkymättömän kätensä aivan aseen piipun alapuolelle ja sitten salaman nopeasti vetäisi asetta ylöspäin. Ase laukesi ja luoti kiisi kovan paukauksen saattelemana korkeuksiin. Darien löi hämmästynyttä roistoa nyrkillä vatsaan ja mies taittui kaksin kerroin. Vakooja lyyhistyin maahan päästyään irti miehen otteesta. Samaan aikaa oli Bobby iskenyt yllätyshyökkäyksellä tajun kankaalle kolmannelta tyypiltä. Nyt hän juoksi Claire ja Eberts takanaan Darienin luokse, joka varmistettuaan, ettei kukaan katsonut häntä, muuttui taas näkyväksi.

”Ovatko kaikki kunnossa?” Claire kysyi hätääntyneenä. Hän kumartui maahan ja yritti herätellä pyörtynyttä Vakoojaa.

”Eiköhän” Darien vastasi. ”Toistaiseksi”

---

”Kysytään jostain matkatoimistosta. Ehkäpä heillä on mökkejä vuokrattavana” Claire ehdotti, kun viisikko käveli Helsingin kaduilla. Vakooja oli herännyt nopeasti ja oli päätetty, että hän lähtisi muiden mukaan, koska ei ollut enää turvassa. Alue oli hieman tuntematonta jopa Vakoojalle, joten Hobbes pysäytti kadulla vastaan tulleen vaaleaverikön ja kysyi tältä neuvoa, ja pian Viraston väki ja yhä järkyttynyt ja hiljainen Vakooja löysivät itsensä seisomasta pienen matkatoimiston edessä.

”Odottakaa te muut tässä, minä menen sisään” Darien sanoi ja oli jo menossa kun Bobby tarttui häntä käsivarresta.

”Heihei, minä tulen myös” hän ilmoitti.

”Mutta emme me voi jättää Vakoojaa, Hoitajaa ja Ebertsiä tänne” Darien sanoi.

”Me taas emme voi päästä teitä kahta yksin tai yhdessä vuokraamaan mökkiä, koska te ette tunnu piittaavan lainkaan Viraston budjetista. Me menemme kaikki” Hoitaja ilmoitti topakasti.

Niin he astuivat sisään ja Claire alkoi puhua pöydän takan istuvan miehen kanssa: ”Tahtoisimme vuokrata mökin. Onnistuuko se täällä? Claire kysyi.

”Toki. Mille ajanjaksolle tahtoisitte mökin?” sanoi mies.

”Hmm. Tästä päivästä noin… mitäs sanotte pojat? Viikoksi eteenpäin?” Kuului hyväksyvää muminaa.

”Eeh. Tuota noin. Meillä ei ole juurikaan tarjota vuokra-asuntoja näin pian. Mutta minäpä tarkistan. Missä päin mökin tulisi sijaita?”

Hetken keskusteltuaan nelikko näki parhaaksi vuokrata mökin mahdollisimman läheltä Sodankylää.

”Valitettavasti lähin vapaa mökki sijaitsee Rovaniemellä ja se on noin 150 kilometrin päässä Sodankylästä. Mutta haluaisitteko vuokrata sen?” mies kysyi.

”Eikö muilla matkatoimistoilla oli mökkejä vapaana? Voisitteko tarkistaa?” Claire kysyi.

Eberts alkoi jo harmistua, koska tuntui, ettei tehtävä edennyt ollenkaan ja koko ajan tuli vain lisää mutkia matkaan. Matkatoimiston työntekijä naputteli tietokoneellaan hetken aikaan ja ilmoitti sitten tyytyväisenä: ”Tarkistin kaikkien yhteistyössä olevien matkatoimistojemme mökit ja löysin pienehkön mökin Kemijärven itärannalla noin 15 kilometrin päässä Kemijärven kaupungista. Siinä on sähkö, kolme huonetta ja sauna. Ja se on lähempänä kuin tämä Rovaniemellä sijaitseva mökki”

”Olisiko teillä karttaa?” Claire kysyi. Mies ojensi hänelle kartan ja osoitti siitä paikkakunnat Sodankylä, Rovaniemi ja Kemijärvi.

”Hmm. Emmeköhän me ota tämän” Claire ilmoitti punnittuaan asiaa mielessään. ”Vai mitä?”

Claire allekirjoitti vuokrapaperit ja sopi maksuasioista miehen kanssa. Kun he olivat jo lähdössä, Bobby kysyi: ”Missä päin Suomea tämä alue on?”

Mies katsoi häntä hämmästyneenä, mutta sanoi sitten: ”Pohjois-Suomessa. Siis Lapissa.”

Ulos päästyään Hobbes totesi voitonriemuisena: ”Näyttää siltä, että me menemme sittenkin Lappiin”

JATKUU...