TUULEN VINKAUS
|
Kuoli 12.5.2007, sairaskohtaus tarhassa
|
|
Yleisesti: Vinkaus oli tosi energinen ja innostui usein liikaakin. Sillä oli kuitenkin sydän puhdasta kultaa, vaikka sitä ei aina huomannutkaan. Halusi aina olla paras, se ykkönen, ja nautti ollessaan huomion keskipisteenä. Siksi ravien voittaminen sopi Vinkaukselle todella hyvin, sai ainakin haluamansa huomion.
Ajettaessa: Vinkaus toimi - useimmiten - kuin ajatus. Se tiesi kyllä, milloin juostaan kovaa ja milloin pystyi ottamaan vähän rennommin. Rauhallisemmilla lenkeillä Vinkaus löntysti karhunkavioillaan, mutta hiiteillä ori hössötti ja pullasi enemmänkin kuin olisi ollut tarve. Sama juttu toistui myös talvella, jolloin Vinkaus oli totaalisen hullu. Silloin Vinkauksella ei saanut missään nimessä ajaa millään muulla kulkuneuvolla kuin reellä! Talvisin Vinkaukselta löytyi ylimääräistä energiaa, ja muu oli kuin sumua. Siksi Vinkauksella ei starttailtu kovin usein talvisin, juuri tämän talvipsykoosin vuoksi. Vinkauksella oli kisoissa aina ihan mieletön halu juosta keulassa, selkäjuoksu ei onnistunut sitten millään. Hoidettaessa: taasen Vinkaus oli jokseenkin kiltisti. Se ei purrut, mutta valjastettaessa hoitajan hermoja koeteltiin todella. Ori nimittäin innostui hullusti ja alkoi pyöriä ja potkia. Ei ori sillä pahaa tarkoittanut, se "vain" innostui päästessään lenkille, eikä epäillyt näyttää sitä :) Kaviot nosti ongelmitta - mikä olikin hyvä kengitystä ja hoitajaa ajatellen. Mutta mikään toimenpide ei saanut kestää liian kauan, silloin Vinkaus hermostui ja, kaikki kyllä tiesivät mitä silloin tapahtuu... Eläinlääkäristä Vinkaus ei tykännyt pätkääkään, ja näytti sen kyllä. Kisapaikoilla: Vinkaus hössötti usein vähän liikaakin ja hermoilu saattoi kostautua sitten itse lähdössä laukalla. Innostui uusista hevosista ja ihmisistä ja hirnui lähes kaikelle mikä liikkui ja mikä ei liikkunut. Oli rasittava valjastaa, ori kun vain höösäsi ympärillä. Lähdössä Vinkaus ei kovin usein laukannut, mutta jos ohjastaja ei ymmärtänyt hidastaa vauhtia kaarteissa, niin Vinkaus pomppasi herkästi laukalle. Samoin jos Vinkaus joutui pitkään juoksemaan pussissa, se hermostui ja laukkasi. Silloin laukka uhkasi mennä liian pitkäksi. Paras paikka oli kuolemanpaikka tai keula, kuten kaikilla polleilla. Tarhassa: Vinkaus oli yksin, mutta jutteli kyllä mielellään viereisessä tarhassa oleville hevosille. Esitti usein machoilevaa urosta, mutta ei tehnyt pahaa ihmiselle (mitä nyt hössöttäessään). Tammoista oli tietenkin orina kiinnostunut, mutta pysyi aisoissa, vaikka kuinka hemaiseva neiti olisi kävellyt ohitse. Ainoa poikkeus oli tammojen kiima-aikoina, jolloin tarhaan viennissä piti olla tarkkana, ori kun ei varonut yhtään. Talvipsykoottista vauhtihirmua, tallin ensimmäistä hevosta syvästi kaivaten: Jaana & Iinestallit
|
|
|
|
|
|
arvosteli: -
arvosteli: -
|
|
Klikkaa kuvat oikeaan kokoonsa (aukeavat uuteen ikkunaan).
|
|
Copyright
Layout: Jaana |