Elämälle kiitos sain siltä paljon
Sain lyhtyä kaksi kun niillä katson
Niin erotan selvään kirkkaan ja mustan
Korkean taivaan, sen tähtien pohjan
Läpi ihmisjoukon miehen jonka tahdon.
Elämälle kiitos sain siltä paljon
Sain siltä kuulon leveän virran
Se imee öin ja päivin liverryksen, laulun
Jyryn, naputuksen, pauhun, sateen pauhun
Ja ne hellät äänet joilla minua kutsut.
Elämälle kiitos sain siltä paljon
Kun sain siltä äänen ja kirjainten muodon
Ne sanoiksi yhtyy ja lausuu selvään
Nimet äidin, veljen ja valon heittää
Sille tielle jota yksin kuljet.
Elämälle kiitos sain siltä paljon
Jalat joilla kuljin uuvuttavat matkat
Kaupunkien halki, poikki lammikoiden
Arojen ja hiekan, vuorien ja soiden
Lattiasi poikki, pihas puutarhoiden.
Elämälle kiitos sain siltä paljon
Se sydämen antoi joka ilosta takoo
Kun kasvavan huomaan ihmisen taidon
Kun pahasta irti näen hyvän ja aidon
Kun silmiesi syvää kirkkautta katson.
Elämälle kiitos sain siltä paljon
Kun sain siltä naurun, sen vierelle itkun
Niin erotan selvään onnen ja tuskan
Jokaisen laulun läikkyvän pohjan
Yhteisen laulun jota itsekin laulan.
Elämälle kiitos sain siltä paljon!