Seuraavana p�iv�n� Pinjan el�m� oli muuttunut taas normaaliksi. H�n ei en�� yht��n kaivannut mukavaa korppikotkapoikaa, vapaasti mets�ss� omin neuvoin asumista, eik� edes lent�mist�, tuota kertakaikkisen ihanaa tekemist�...
Ei, mik� h�n oli itse��n huijaamaan, h�n kaipasi Kriiki� koko syd�mens� pohjasta. Pinja l�hti kesken p�iv�n lent�m��n takaisin m�kille. H�n ei pystynyt edes nauttimaan lent�misest�. Pinja havaitsi Kriikin m�kin, laskeutui nopeasti pihalle ja kurkkasi sis��n. Kriik ei ollut siell�.
Pinja jatkoi matkaansa metsikk��n. Kriiki� ei n�kynyt, mutta sen sijaan h�nen nyyhkytyksens� kuuluivat.
"Kriik, miss� sin� olet?" Pinja huudahti.
Nyyhkytys loppui.
"Kaipaan sinua. El�m� ihmisen� ei ole minua varten. Tahdon olla lintu, lent�� vapaana... sinun kanssasi. Rakastan sinua!" H�n miltei kuiskasi viimeisen.
Kriik lehahti kuusikosta Pinjan eteen.
"Niin min�kin sinua. Olen rakastanut aina ensi tapaamisesta l�htien."
"Mit� me sitten en�� teeskentelemme? Tehd��n munia ruokitaan poikasia... Oih, t�m� tuntuu niin ihanalta!"
Ja niin he tekiv�t kuten kauan sitten oli m��r�tty:
Olivat onnellisia toistensa huomassa.
muutokset: Johanna Honkanen 2005
