Pinja piirteli matematiikan vihkoonsa. Opettaja yritti kertoa jotain, mutta Pinja ei kuunnellut. Koulu oli h�nen mielest��n turhin asia vanhempien j�lkeen. Diskot, vapaa-aika ja poikayst�v�t olivat sen sijaan eritt�in kiinnostavia, mutta vanhmepien mielest� sellaisia asioita, joista Pinjan ik�inen tytt� ei saisi viel� olla kiinnostunut.
Kun kello soi tunnilta, Pinja ja muut h�nen luokkalaisensa paiskasivat kirjat reppuun ja ryt�siv�t ulos luokasta. Pinja ei suuremmin murehtinut, vaikka h�nell� ei yst�vi� juuri ollutkaan. Pinja katseli ihmisvirtaa. Tuolla oli Mari, Sari ja Ari, kolmikko, joka oli ollut yst�vi� jo p�iv�kodista l�htien. Piia ja Miia, Imatralta muuttaneet kaksostyt�t, kuunteivat korvalappustereoita. Pinja tunsi koulunsa jokaisen oppilaan.
Mutta kuka tuo oli? Pinja ihmetteli. Tuntematon poika oli Pinjan mielest� paremman n�k�inen kuin kukaan h�nen ennen tapaamansa. Paksut kullanruskeat hiukset ylsiv�t melkein hartioille saakka. Vaaleanseiniset silm�t loistivat j�ist� valoaan. Poika oli rauhallinen, eik� kukaan muu n�ytt�nyt huomaavan h�nt�. Mutta mik� t�rkeint�, h�n oli yksin. Ja Pinja p��tti saada h�net. T�ll� v�litunnilla h�n ei ehtinyt en�� yritt��, joten Pinja alkoi maleksia luokkaansa kohti. H�n oli v�synyt, koska oli valvonut edellisen� iltana aamukolmeen.
Kellon soidessa tuo ihana poika oli k��nt�nyt katseensa Pinjaan p�in ja k�veli nyt suoraan h�nt� kohti. Luokan ovella h�n t�rm�si Pinjaan, jolta tippui k�nnykk�. Poika nosti sen yl�s, tarttui tukevasti Pinjaa k�dest� ja l�hti tyynen rauhallisesti viem��n h�nt� kohti ulko-ovea. Matkalla h�n heitti k�nnyk�n roskakoriin.
Pinja yritti pyristell� vastaan, mutta pojalla oli liian vahva ote Pinjan k�dest�. T�m� tiedusteli sieppaajaltaan, kuka h�n oli ja minne he olivat menossa, mutta t�m� ei puhua pukahtanut.
N�in he k�veliv�t koulun pihan poikki mets��n. T�m� mets� ei ollut Pinjalle entuudestaan tuttu, joten jo viiden minuutin k�velyn j�lkeen, kun koulua ei en�� n�kynyt, h�n oli aivan pihalla siit�, miss� he olivat. Kaikki puut n�yttiv�t Pinjan mielest� samalta kuin v�h�n aikaa sitten, vaikka suuntavaistoa Pinjalla ei kyll� muutenkaan ollut.
Pian Pinja ei osannut en�� edes arvata, paljonko kello oli. Alkoi h�m�rt��. Pitk��n aikaan ei ollut kuulunut mit��n muuta kuin heid�n kahden hiljaiset askeleet pehme�ll� sammalella. Lintukaan ei laulanut. Ilma oli nihke��, sumua oli luvassa.He eiv�t pys�htyneet sy�m��n, eiv�t lep��m��n eiv�tk� mink��n muunkaan ep�m��r�isen syyn takia. Silloin t�ll�in pensaissa rasahteli. Sumu oli laskeutunut. En�� Pinja ei n�hnyt eteens� paria askelta pidemm�lle. Nyt h�nen oli pakko luottaa ��nett�m��n taluttajaansa.
Pinjaa ei v�sytt�nyt en�� yht��n. Haihtuva vesi ja kuulas ilma saivat h�nen mielens� pysym��n virke�n�. He olivat k�velleet tauotta sumussa koko y�n.
Usvan h�lvetess� Pinja ja poika pys�htyiv�t. Pinja huomasi tulleensa kallion laelle, mist� n�k�ala oli upea; sielt� n�kyi j�rven yli vastarannalle. Kallion juurella oli korkeaa n�reikk��, ja laaksossa leijui sakea sumu. Aurinko oli nousemassa.
�kki� lintu r��k�isi suoraan yl�puolella. Pinja k��nsi p��ns� yl�s, mutta ei n�hnyt mit��n muuta kuin pilvenhattaroita. Samanlainen huuto kuului Pinjan vierest�. Taas h�n k��nn�hti, muttei viel�k��n n�hnyt muuta kuin pojan. Taivaalta kuului viel� yksi r��k�isy, mutta t�ll� kertaa Pinja tiesi, ettei ehtisi n�kem��n mit��n. Heti Pinja ei k�sitt�nyt, mist� vastaus ylh��lt� tulleeseen ��neen tuli, mutta kohta h�n arvasi.
Olettamus osoittautui todeksi, kun Pinja tajusikin olevansa korppikotkan pitelem�. Poika ei ollut puhunut, koska korppikotkat eiv�t osaa puhua. Ote oli tukeva kynsien ansiosta. Poika oli muuttunut korppikotkaksi ja tarttui nyt Pinjaa olkap�ist�.
Pinja nousi ilmaan korppikotkan nostaessa h�nt�. Yhdess� hujauksessa he olivat niin korealla, ett� alimmat pilvet hipoivat jo Pinjan otsaa. Kotka lopetti nousemisen. Sielt� oli hienot maisemat. N�kyi kilmetrikaupalla tiuhaa kuusimets�� ja tuntemattomia j�rvi� ja kallioita, mutta yht��n rakennusta ei ollut n�kyviss�.
Korppikotka p��sti aivan varoittamatta irti. Pinja alkoi tippua alasp�in, suoraan kohti kailliota.
<Min� tipun, min� TIPUN!> ajatteli Pinja, <Min� tipun, ja min� kuolen, kun osun tuonne ter�viin kiviin. Min� KUOLEN! Kunpa osaisin lent�� niinkuin tuo poika, ei kun korppikotka, ei, sekasiki�.> Pinja vilkaisi yl�s odottaen n�kev�ns� linnun korkealla yl�puolellaan, mutta n�kikin ihmeekseen t�m�n olevan vain vajaan metrin p��ss� itsest��n.
<Nyt se jahtaa minua, aikoo sy�d�! Kunpa olisin samanlainen kuin tuo... otus, niin voisin lent��, taistella henkeni puolesta! Tipun, putoan, tipun... Jospa olisin lintu, voisin levitt�� siipeni ja pelastautua! Hei, mit� nyt? Vauhti hidastuu... pys�htyy... nousen ylemm�s! Onko t�m� jonkinlainenn illuusio? Toivottavasti t�h�n kuuluu my�s turvallisesti laskutuminen. Hei, seh�n toimii! Tuo sammalm�t�s n�ytt�isi mukavalta laskeutumispaikalta.>
