*~ Picture by Raven ~*
Saara katsoi tuvan keskell� seisovaa hahmoa kauhun lasittamin silmin. H�n yritti l�hte� karkuun, mutta mies esti sen pienell� ranneliikkeell�. Apua, miesh�n on jonkinlainen noita! Mies sai tahdonvoimallaan neidon tulemaan l�hemm�s ja katsomaan miest� silmiin.
" Katso minua, Saara. Olenko min� aave?" Saara ei ollut aikonut vastata, mutta jostain syyst� ne tulivat kuin itsest��n h�nen huuliltaan.
" Aaveeksi olet kyll� aika inhimillinen. Eih�n aaveita pit�isi voida edes koskettaa...ne eiv�t ole aineellisia...sin� taas olet hyvinkin aineellinen...ja my�s hyvin�ilmiselv�sti�mies... "
Saara kauhistui omia sanojaan. Ne eiv�t tulleet h�nen tietoisuudestaan, vaan h�nen alitajunnastaan! Ei h�n olisi muuten sanonut tuollaisia asioita! Mies loihti h�net sanomaan sellaisia. Kun mieli kielt�ytyi, otettiin tiedostamaton alitajunta avuksi!
" Saaraseni, pyyd�n anteeksi, ett� minun on k�ytett�v� hieman taikavoimaa sinuun, mutta muuten en saisi sinua olemaan pelk��m�tt� itse�ni. En min� ole aave tai se paremmin zombiekaan. En my�sk��n ole vain sinun mielikuvituksesi tuote. Olen tietyss� mieless� t�ysin inhimillinen. Minulla vain on kyky liikkua vapaasti eri ulottuvuuksien v�lill�. Yksi niist� on unitaajuudet..."
Taikuus hellitti otteensa. Nyt kun mies oli saanut Saaran kuuntelemaan, t�m� saattoi p��st�� h�net "irti". Tytt� ei voinut kuin haukkoa henke��n. Mies oli siis vain sattumalta pujahtanut h�nen uniinsa.
" Miksi sinusta ei puoleen vuoteen ole kuulunut mit��n?" Saara kysyi huoneen toisessa p��ss� olevalta miehelt�.
T�m� vastasi vaisusti hymyillen. " My�s minulla on el�m�ss�ni omat ongelmani. Oli tiettyj� asioita, jotka piti hoitaa...tuota, ajallaan..."
Totuus oli, ett� mies ei ollut tiennyt mit� tehd�. Pieni ihmisolento kiehtoi h�nt� sit� mukaa enemm�n, kun h�n t�t� oppi tuntemaan. Asian miettiminen oli vienyt aikaa monta p�iv��. Maan ajassa nuo muutamat p�iv�t olivat yht� pitk�t kuin puoli vuotta. Ulottuvuuksien aikak�sitykset n�et hieman erosivat toisistaan. Kerran h�n oli ollut vaarallisen l�hell�. H�n oli aikonut suudella tytt�� ja silloin t�m� oli pikaisesti her�tett�v�. (mik� tietysti harmistutti Saaraa)
H�n ei voinut j�tt�� omaa maailmaansa kokonaan vain j��d�kseen neidon l�heisyyteen...ja se oli ainoa asia. jonka h�n olisi halunnut tehd�. H�n vastaanotti alinomaa neidon ajatuskutsun, mutta ei kyennyt seuraamaan sit�.
H�n oli t�ysin h�mmentynyt huomatessaan jonkun h�nt� vahvemman tunteen kehittyv�n itsess��n...Sit� tunnetta kutsutaan rakkaudeksi. Suuri soturi Punainen Lohik��rme ei ensimm�ist� kertaa el�m�ss��n ollut tiennyt, mit� tehd�.
Saara sanoi hiljaa: " Toivottavasti jonain p�iv�n� koet minut niin luotettavaksi, ett� saisin kuulla suustasi sen mit� �sken mietit."
Mies katsoi murheen murtamana tyt�n enkelikasvoja.
" Totta kai sin� olet luotettava...Saat kuulla totuuden juuri nyt. Min� olen kotoisin t�ysin toisesta ulottuvuudesta kuin sin� ja minulla on siell� oma teht�v�ni, Ei, sit� en voi sinulle kertoa, se on v�h�n niin kuin valtiosalaisuus. Olen p�iv�kaupalla miettinyt outoja tuntemuksia itsess�ni ja saanut juuri nyt vastauksen niihin...min� nimitt�in rakastan sinua...olen luultavasti etsinyt sinua koko el�m�ni...ja kun l�yd�n vihdoin sinut, on minun todettava se mahdottomaksi...t�ysin mahdottomaksi."
" Niin mik�? Mik� minussa on niin toivotonta...?" Saara kysyi hiljaa.
" Ei sinussa yht��n mik��n! Ei mik��n!" Mies vastasi kiivastuneena.
"Vain se on mahdotonta, ett� en voi pyyt�� sinua el�m��n kanssani. En tied� sinun tunteistasi, mutta n�in on omieni laita."
" Voi sinua! Tietysti min� rakastan sinua ja haluaisin olla kanssasi!" Saara vakuutteli innoissaan, mutta h�nenkin ilonsa laski pian, miehen sanoessa:
" Saara, Saara! Se ei ole mahdollista. Voih... Minun on teht�v� nyt ratkaisu, joka on kai paras meid�n kummankin puolesta. Min� l�hden nyt, enk� palaa en�� milloinkaan. Ja en olisi muutenkaan voinut en�� kauaa hyppi� kahden maailman v�lill�...Minun on toteutettava kutsumustani...Lohik��rmeritarin vala on ehdoton ja siihen kuuluu my�s lupaus olla menem�tt� milloinkaan naimisiin..."
" Ymm�rr�n. Pyh�� valaa ei mik��n voi murtaa. Kun se kerran on vannottu, ei sit� en�� k�y kiist�minen...silti syd�meni s�rkyy..."
" Niin minunkin Saara.. ja muuten, kun silloin kerran kysyit oikeata nime�ni...Ennenkuin vannoin kuuliaisuusvalani, nimeni oli...Thomas. Muista minut sill� nimell�! "
" En milloinkaan unhoita sinua...Thomas! "
" Vaikka tiemme eroavatkin nyt lopullisesti, voin luvata sinulle, ett� aikanaan saat lapsen, pojan, jolla on tulenpunaiset suortuvat ja mit� sinisimm�t silm�t...L�yd�t viel� itsellesi miehen, jota rakastaa."
" Ei samalla lailla kuin sinua...mutta ehk� kuitenkin. Ehk� n�in on parempi...Thomas. Se tulee my�s tulevan lapseni nimeksi! "
He astuivat ulos tuvasta ja j�iv�t hetkeksi seisomaan hiljaa, k�det toistensa ymp�rill�. Thomas katsoi Saaran siniruskeisiin silmiin ja sanoi k�he�sti:
" Ja vain t�m�n ainoan kerran tulen rikkomaan valaani..." H�n tarttui hell�sti tyt�n leukaan ja kumartui t�m�n ylle. Sen ainoan hetken ajan Saara sai tuntea rakastettunsa huulet omillaan. Thomas piteli h�nt� tiukasti syleilyss��n ja Saara hyv�ili miehen hiuksia hell�sti. Viimein mies nosti p��ns� ja katsoi neitoa surullisin silmin. Eron hetki oli koittanut.
Viel� viimeisen kerran h�n suuteli tyt�n k�tt� ja k��ntyi kadoten samassa sokaisevaan valopilveen.
Nyt mies oli poissa, poissa ikuisesti h�nen el�m�st��n. Mutta Thomas el�isi silti i�ti h�nen muistoissaan...
THE END
* * *
Back to Other Stories
Back to Writings
Back to Main Page