*~ Picture by Raven ~*
Kirjoittaja: Civil Angel
E-mail: [email protected]
Luokitus: K-14
Yhteenveto:
Alunperin vuonna 1998 kirjoittamani pieni fantasiakertomus nuoresta neidosta ja mielikuvituksen kiinnostavasta maailmasta. Unen ja toden v�linen raja on yht� h�ilyv�inen kuin veteen piirretty viiva...
Kiitokset:
J�lleen kerran olen suunnattoman kiitoksen velkaa superbetalleni Ravenille...!! ;) Tarina ei ole mik��n kirjallisuuden helmi, lojunut vuosikaudet piironkilaatikon perukoilla...mutta sitten tulee joku, joka aina osaa sanoa ne oikeat sanat, saaden kirjoittajan tuntemaan, ett� olisi luonut jotain erikoista ja ainutlaatuista. Sellaisista ihmisist� tulee pit�� kiinni. Thank you so much sweetie!! *grin* And thank you SO much for the magical picture made for this story. It's perfect :)
Palaute: But of course! :)
Olipa kerran kaukainen laakso, jossa oli ja eleli kaunis neito nimelt� Saara. T�m� kaikki tapahtui niin kauan sitten ett� tuota laaksoa ei en�� edes ole olemassa. ( T�ss� tarinassa se kuitenkin on, luonnollisesti!;p ) Seudulla vaelteli niin lohik��rmeit�, kuin rosvoja ja ry�v�reit�kin. Laakso lep�si suojaisten vuorten kupeessa suuressa, hedelm�llisess� notkelmassa.
Oli kaunis p�iv� kun Saara oli vuorilla paimentamassa naapureiden lapsia. T�n� ihanana p�iv�n� he olivat p��tt�neet tehd� retken vuorille. Saara kantoi suurta ev�skoria mukanaan ja huhuili lapsia sy�m��n.
Iloisesti kiljuen n�m� kirmasivat joka suunnalta ja nappasivat osansa korin antimista. Saaralle ei itselleen j��nyt kuin yksi kanankoipi. Sit� h�n nyt istuutui j�rsim��n pienen kannon nokkaan. Samalla h�n ajatteli viime�ist� untaan. Siin� h�n oli ollut ulkona ja yht�kki� oli puhjennut valtava myrsky. H�n oli hakenut suojaa, mutta �kki� mets� oli muuttunut laajaksi aukeaksi, jolla ei kasvanut muuta, kuin kitukasvuista ruohoa. Sielt� oli mahdotonta l�yt�� tuulensuojaa. Taivaasta oli tullut vett� kuin saavista kaatamalla. Juuri, kun tuuli oli temmata h�net mukaansa, oli joku tai jokin tarttunut h�nen vy�t�isiins� ja est�nyt h�nt� lent�m�st� taivaan tuuliin myrskyn mukana.
Saara oli katsahtanut yl�sp�in ja tajunnut tuijottavansa silmiin mit� uskomattomimman n�k�ist� nuorukaista. Miehen hiukset olivat aivan tulenpunaiset ja h�nen silm�ns�... ( myh�illen Saara pani merkille, ett� silm�t olivat aivan uskomattoman ihanat!! )... olivat mit� puhtaimman siniset. Seesteiset, kuin taivas myrskyn j�lkeen. Eik� koko nuorukainen muutenkaan ollut siit� huonoimmasta p��st�! J�ntev�, lihaksikas vartalo painautui h�nt� vasten...
" Mik� on nimesi, kaunokainen? " oli mies kysynyt.
Saara oli tietysti vastannut ja kysynyt sitten miehen nime�.
Salaper�ist� hymy� hymyillen mies oli vain lempe�sti katsonut neitoa silmiin ja vastannut:
" Minua kutsutaan Punaiseksi Lohik��rmeeksi. "
Jotenkin Saara oli aavistanut, ett� se ei ollut miehen oikea nimi... Sitten mies oli tarttunut h�nen leukaansa ja kumartunut t�m�n ylle ja... JUURI t�ss� kohtaa Saara oli her�nnyt. ( Unethan loppuvat AINA t�llaisiin kohtiin! )
Tapaisikohan h�n miest� en�� koskaan...?
Joku lapsista kiljui Saara ottamaan osaa piiloleikkin. Huokaisten h�n sys�si unelmansa sivuun ja juoksi lasten luo.
Linnut lauloivat hele�sti ja kes�inen p�iv� oli parhaimmillaan. Vaan silloinkin...h�nen tiet�m�tt��n...mit� sinisimm�t silm�t tarkkailivat h�nt� mets�n k�tk�ist�...
Unimies II >>
* * *
Back to Other Stories
Back to Writings
Back to Main Page