Onko tiede pohjimmiltaan kreationistista?

(Kiitos, vanha katti, Kari Tikkanen)

"Vastoin yleistä oletusta moderni kokeellinen luonnontiede ei syntynyt maallistuneen naturalistisen tiedekäsityksen vaan kristillisen luomisteorian pohjalta. Tieteellisen vallankumouksen keskeiset toteuttajat 1500-1700-luvuilla tekivät tieteellistä tutkimustaan sen uskon varassa, että äärettömän älykäs, kaikkitietävä ja kaikkivaltias Jumala on luonut koko maailmankaikkeuden, niin että on mielekästä etsiä maailmankaikkeudesta kokonaisvaltaista järjestystä. Koska Jumala on luonut ihmisen kuvakseen, on perusteita luottaa ihmisen älyllisten kykyjen kuten havainnon ja järjen luotettavuuteen. Vaikka kreikkalaiseen filosofiaan sisältyi ajatus älyllisestä alkuperästä ja siten myös tarkoituksenmukaisen toiminnan käsite, moderni luonnontiede ei päässyt kehittymään pelkän kreikkalaisen älyllisen perinnön varassa, vaan sitä varten tarvittiin joitakin perustavia olettamuksia juutalais-kristillisestä maailmankatsomuksesta."
(Tapio Puolimatka, "Luomisteoria ja modernin tieteen vallankumous", 2007)

Moni kreationisti korostaa sitä, että tieteen tutkiminen ylipäätään tarkoittaa sitä että on oltava Jumala. Tai vähintäänkin että Jumalan olettaminen hyödyttää tieteen kehittymistä. Tälläistä näkemystä edustavat muun muassa Päiviö Latvus 2000 kirjoittamassaan kirjassa "Ymmärryksen Siivet -miksi tiede on länsimaista?" Hän viittaa historiaan, siihen että tieteen vallankumouksellista rynnistystä olivat tekemässä uskovaiset. Samankaltaista näkemystä edustaa myös Tapio Puolimatka, mikäli hänen Lapin Kansaan 16.12.07 kirjoittamaa juttua "Luomisteoria ja modernin tieteen vallankumous" on uskomista.

Tässä näyttäisi olevan motiivina se, että Jumala saataisiin tieteen piiriin kuuluvaksi osaksi ja että tästä saadaan jotenkin johdettua se että ID ja kreationismi ujutetaan olennaiseksi osaksi nimenomaan tieteen teorioiden muotoilua, ikäänkuin historian kautta. Että "naturalismi" on saastaista, ja että tietyillä reviireillä asiaa on vain uskovaisilla. Muut älköön kajotko asioiden tutkimisiin likaisin naturalistisine sormineen.

(ID)Kreationistit siis väittävät että tiede on aina ollut teististä, että tiedettä on aina tehty Jumala mielessä ja että kokeellinen luonnontiede ei kehittynyt maallistuneen naturalistisen tiedekäsityksen, vaan kristillisen luomisteorian pohjalta ja että tieteellisen vallankumouksen tekijät ovat olleet vannoutuneita kristittyjä. Tämä tarkoittaa heistä että kristillinen kreationismi olisi siis tieteen kehityksen takana.

Mikä on sinänsä koomista, koska kreationistit ovat aina ensimmäisenä sanomassa että heidän jutussaan kyseessä ei ole usko tai uskonto, vaan tiede. Miten ihmessä sitten voi olla niin, että jos joku tieteentekijä on ollut uskovainen, tästä pitää vetää yhtäläisyysmerkit siihen, että he olivat kreationisteja ja että heidän konseptinsa olivat "luomisteorioita"? Kuinka monta kertaa ID:läisille pitää opettaa heidän hokemansa, eli se että ID ei ota kantaa Suunnittelijan luonteeseen. Että se ei ole edes teistinen, sehän voi olla vaikka ihminen tulevaisuudesta tai avaruusolento. Kantaa ei oteta, vaan "iso teltta" pidetään määrittelemättömänä vaikka väkisin. Että muun väittämisessä sekoitetaan henkilökohtainen uskonto tieteelliseen ID -teoriaan. Voi tosin olla että tämän uskon ja henkilökohtaisen näkemyksen eron ymmärtäminen voi "darwinisteille" olla inaisen vaikeaa, kun johtavat (ID)kreationistitkaan eivät tahdo sitä mitenkään itse muistaa.

Ideana on se, että mm. historiallisen katsauksen kautta tieteen kehitys kytketään luomisuskoon. Samoin teismin "tutkivalle hengelle" haetaan perusteluja Thomas Torrancen argumentteihin perustuen.

Thomas F. Torrancen mukaan kristillisen ilmoituksen tieteelle tarjoamista lähtökohtaoletuksista tärkeimmät muodostivat seuraavan kolmen väitteen yhdistelmän:
* Koska maailmankaikkeus on Älykkään Persoonan luomusta, maailmankaikkeus on järjestynyt. Tämä tekee mielekkääksi tutkia maailmankaikkeutta kokemusperäisesti ja induktiivisesti.
* Koska maailmankaikkeus on vapaan äärettömän Persoonan luomusta, maailmankaikkeudessa esiintyy myös poikkeuksia laeista, mikä tekee tärkeäksi tutkia myös sitä missä Jumala puuttuu tapahtumiin, eli etsiä missä ja miten paljon ennustamattomuutta esiintyy.
* Maailmankaikkeuden rakenne on rationaalinen eli sellainen, että se avautuu ihmisjärjelle, koska ihminen on luotu Jumalan kuvaksi mikä tekee mahdolliseksi järkiperäisesti ymmärtää ja selittää maailmankaikkeutta.

Tämä ei kuitenkaan ole uskonnon ennustama asia. Se kertoo ainoastaan että uskovainen voi uskoa noin, mutta ei kerro että uskovan olisi jotenkin pakko uskoa näin, tai että uskonto jotenkin ajaisi ajattelemaan näin. Malliesimerkki vasta -argumentista on ID:läisten käyttämä CSI -informaation ajatus. Sehän on by definition se, mitä jää kun laki sattuma ja muu otetaan pois. Torrace ei ole ajatellut että Jumala voisi luoda universumin joka on pelkkää CSI -infoa, ja tämä ei sopisi hänen perusteluihinsa mitenkään.

Historiallinen katsaus

"Monet tieteen historian merkittävimmistä tieteentekijöistä kuten Francis Bacon, Johannes Kepler, Robert Boyle, James Clerk Maxwell, Michael Faraday ja Isaac Newton olivat luomisteorian kannattajia. He lähtivät tieteellisessä työssään liikkeelle siitä, että Jumala on luonut maailman ja että juuri siksi sitä on mielekästä tutkia tieteellisesti. Heille olisi ollut täysin vierasta ajatus, että luomisteorian varaan rakentuva tieteenharjoitus määriteltäisiin tieteen ulkopuolelle kuuluvaksi. He näkivät tieteellisen tutkimuksen saavan mielekkyytensä nimenomaan ajatuksesta, että Jumala on luonut maailman ja että hän on luonut ihmisen omaksi kuvakseen."
(Tapio Puolimatka, "Luomisteoria ja modernin tieteen vallankumous", 2007)

On taatusti totta, että suurin osa tieteen esiinnousun ajan tiedemiehistä olivat kristittyjä. Tämä ei ole mitätön tosiasia; Jotta uskonnolla olisi merkitystä, olisi tieteen vallankumouksen tekijöillä olla enemmän kristittyjä kuin muussa yhteiskunnassa. Muutenhan uskonnollisuus ei vaikuttaisi siihen miten todennäköisesti henkilö on hyvä tiedemies. Joten tieteen vallankumouksen kohdalla voidaan sanoa samaa, kuin kristitty sanoo II maailmansotaa edeltävistä eugeniikan kannattajista - tai nykypäivän rikollisista. Suurin osa oli kristittyjä, koska siihen aikaan suurin osa ihmisistä oli kristittyjä.

Historiallinen kattaus unohtaa myös sen, mitä tuohon aikaan tapahtui henkisessä ja kulttuurisessa elämässä. Renesanssi vaikutti valtavasti. Sille taas oli ominaista antiikin ihailu. Ja antiikin ideat eivät perustuneet kristinuskolle. Siihen asti kristinuskon tavoitteena taas oli painaa unohduksiin antiikin pakanalliset kirjailijat ja filosofit. Tai ainakaan niiden ajattelua ei esitetty missään. Ateisteja taas oli antiikin kreikassa runsaastikin. Oli Anaxagorasta, Diagoras Meloslaista, Protagorasta, materialismin ja atomien isää Demokritosta, agnostikoksi luokiteltavaa Epikurosta ja niin edespäin.

Unohtamatta tietysti ei_kristitty Platonia, jonka vaikutus kristinuskoon on valtava. Erityisen voimakkaasti Platonin näkemykset näkyvät muuten dualistisessa maailmankatsomuksessa, jossa "ideamaailma", sovellettuna äly, nähdään maaimanjärjestyksestä poikkeavana, jonain jota maailma kenties seuraa ja mukailee, mutta ei voi tuottaa. Tämä näkemys on erityisen voimakas ID -kahtiajaossa "älykkäät syyt ja luonnolliset syyt". Eli voi varsin hyvin olla, että ne "kristinuskon olennaiset ainekset" olivat nimenomaan puhdasta Platonia, jota oltiin vain mukautettu kristinuskoon. Ehkä juudeo-teistisyys olikin vähemmän merkittävä, kuin kreikkalainen pakanuus.
Lisäksi pelkkä "oikea uskonto" ei riitä, täytyy selvittää mitkä elementit kyseisessä uskonnossa ovat ne, jotka tehostavat tieteen tekemistä. Päiviö Latvus viittaa siihen, että Nobelisteista juutalaisia on yli 20%. Yhteys voi kuitenkin syntyä siitä, että tieteen huipussa pärjäävät ainoastaan ne, jotka ovat kykeneviä hylkäämään maailmankuvansa tuomat ylimääräiset oletukset tutkimustyössään.* Voi nimittän täysin olla niin, että Juutalaiset pärjäävät, koska osaavat tutkia ilman, että יְהֹוָה -oletus vaikuttaisi tutkimustulosten analysointiin, he eivät tarvitse muuta metodologiaa kuin naturalismin, se korkeintaan inspiroi heitä vaikuttamatta paperin sisältöön ja näkymättä siellä. Juutalaisilla rabbeilla kun on taipumus ajatella tuonpuoleisesta, että "se on יְהֹוָהn homma."

Tosin tässäkin on sellainen lisäkoukku, että jos "oikea usko" viittaa jotenkin "oikeaan Jumalaan", pitäisi (ID)kreationistejen innolla vaihtaa uskontoaan pois kristinuskosta ja kohti juutalaisuutta.

Päiviö Latvus tuo esiin myös muita tieteen kehityskausia. Hän korostaa kirjassaan kristinuskon sijasta monoteismiä yhdistettynä avomieliseen suhtautumiseen naisiin. Päiviö Latvuksen viittaukset muun muassa Islamilaisen maan tiedeboomiin, joka kehitti etenkin tähtitiedettä ja lääketiedettä, viittaavat siihen että pelkkää kristinuskoa asiasta ei voida kiittää. Latvuksen kirjan lukenut ei voi vakavissaan väittää, että nimenomaan kristinusko ja Jeesus olisivat ne asiat joita vaaditaan. Moni vanhemman tyylin kreationisti kuitenkin helposti päättelee näin. ID -kreationismissahan Islamin Suunnittelija on aivan yhtä todennäköinen, kuin kristittyjenkin, joten sen mukaan tälläistä vaatimusta ollaan tuskin vakavasti esittämässäkään.

Huomattavaa on, että muslimit pelastivat antiikin filosofian ajatukset kristityiltä, ilman heitä Renesanssin ajan ihmisillä ei olisi ollut mitään, mitä ihailla...*

Tärkeitä huomioita Latvuksen kirjasta ja muustakin historian lukemisesta voidaan saada. Aineellinen mammona ei merkitse mitään, vaan se panostetaanko tutkimukseen ja siitä uskalletaanko tutkia vai ei. On korostettava avomielisyyden merkitystä. Ja tämän avomielisyyden fundamentalistiset kreationistit itse kieltävät. Ja tämä on itse asiassa myös olennaista. Latvuksen kirjaan viitaten vähintään yhtä tärkeää kuin oikea usko.

Olennaista on se, onko Älykäs Suunnittelu nyt tiedettä. Ei se, olisiko se tiedettä esimerkiksi sata vuotta sitten. Olennaista on huomata se, että "ateistisuus" tai oikeammin naturalistisuus ei ole mitenkään romauttanut tieteentekoa, päinvastoin. Milloinkaan ei ole ollut tämänkaltaista ryysistä jos esimerkiksi julkaisumääriä käytetään mittarina. Ja mikä olennaisinta: Nyt, tieteen kehityksen aallonharjalla, enemmistö tieteentekijöistä ON ateistisia, vaikka he ovat normaaliväestössä vähemmistönä. Tämä tarkoittaa sitä, että on olemassa pikemminkin trendi siihen, että ateistisuus on pikemminkin eduksi tieteen tekemisessä. Tämä viittaa siihen, että "historiallinen kuuluisuushippa" on pelkkää tyhjää auktoriteettiin vetoamista, ja tieteenteon syntiä: Havaintoaineiston valikointia, kerman kuorimista, cherry pickingiä: Emme vain voi olla niin tyhmiä, että voisimme vain valita historiasta vain yhden tietyn pätkän, joka sattuu olemaan itselle mieluinen, ja sitten vain pitäytyä tuossa pätkässä ja yrittää tämän pohjalta tehdä väitteitä nykyajasta pelkästään tuon pätkän antaman kuvan perusteella.

Pystyn varmasti löytämään kuuluisan tieteentekijän joka uskoi flogiston -teoriaan. Useitakin, koska se oli joskus vähän niinkuin talon tapa. Ja tämä todistaa flogistonteorian oikeudellisuudesta tarkalleen ottaen mitä?

Lisäksi olennaista on paitsi se, uskoivatko tieteen kehittäjät, kuten Newton ja Einstein Jumalaan, on olennaista myös se, miten nämä uskovaiset tekivät tutkimustaan ja miten he antoivat . Onko ainutkaan tieteen historian todellinen kehittäjä koskaan turvautunut yliluonnollisiin tai muihin "einaturalistisiin selityksiin" - vai onko kenties niin, että nämä uskovaiset ovat käyttäneet nimenomaan naturalistista tutkimustapaa, ilman että ovat vastustaneet sitä ja pitäneet sitä uskonsa vastaisina? Sillä Puolimatkalta ja kumppaneilta jää täysin - kenties tahallisesti, kenties maailmankuvan sokaisevan vaikutuksen vuoksi - huomaamatta, ettei Jumala kuitenkaan esiinny ainoassakaan heidän trumpetoimansa "tieteen historian merkkinimen" teorioissa. On aivan ihan eri asia, mitkä motiivit näillä tiedemiehillä on teorioidensa muodostamisen tai käytön suhteen, kuin se, että näissä teorioissa Jumala olisi jotenkin teorian osana. Sillä, että lukuisat merkittävät 1800-luvun tieteentekijät kannattivat luomista, lähtivät luomisnäkemyksestä ja uskoivat teorioidensa olevan oikein tulkittuina täysin sopusoinnussa Raamatun kanssa on aivan eri asia kuin se, että nämä olisivat "luomisteorioita"; Siksi näiden teorioiden tieteellisyys ei sano juuta eikä jaata siitä onko luominen Totta. Sillä tieteessä edes ei-havaittavan Luojan olettamisen ei tarvitse olla yhtään epätieteellisempää kuin ei-havaittavien hiukkasten olettamisen. Ratkaisevaa on oletusten luonne ja se tapa, miten ne muotoillaan ja miten niitä puolustetaan ja käsitellään, ja minkälaisia uusia tutkimusreittejä ne aukaisevat.
Sillä emmekö voi historian hahmoista, kuten Newtonista ja Einsteinistä, oppia nimenomaan sen, että kristitty ei todellakaan väistämättä ajattele että naturalismi olisi väärin, vaan että jos hän todella haluaa edistää tiedettä, hänen on hylättävä yliluonnollisen ja selittämättömän halailu ja siirryttävä "Aukkojen Jumalasta" naturalistiseen Jumalan Suunnitelman sisällön mekanistiseen ymmärtämiseen? Emmekö voi oppia, että heidänkin jokaikinen teoriansa on julkaistuilta osiltaan 100% naturalistisen mallin mukaisia? Kyllä. Juuri siksi ne ovat hyvää tiedettä.

Toisaalta tämä "julkkisnimien kerääminen" perustuu sellaiseen jännittävään asiaan, kuin väitteeseen siitä että koska nämä tekivät taitavasti naturalistista tiedetä, he olisivat ristiriidattomia. Ja että heidän maailmankuvansa olisi eheä ja rehellinen. Yhtä faktuaalisuutta tavoitteleva kuin heidän tieteensä. Tämä ei tietenkään välttämättä ole yhtään totta. Newton uskoi okkultismiin ja alkemiaan. Todistaako tämä että ne ovat yhteensopivat tieteen kanssa? Tai että ne ovat yhtä hyviä kilpailevia totuudenselitysmenetelmiä? Eivät. Muun väittäminen on siis vähän sama, kuin väittäisi että evankelisti Ted Haggardin homoseksuaalinen tempaus huoran kanssa osoittavat että huumeiden vetäminen ja homohuorakeikat ovat yhteensopivia ja ristiriidattomia heteroseksuaalisessa kristityssä parisuhteessa elämisen kanssa.

Uskonnon edut: Inspiraatiota, vai tieteen metodologian muuttamista?

"On merkittävä tosiasia, että modernin tieteen räjähdysmäinen kehitys tapahtui kristillisessä Euroopassa myöhäiskeskiajalla ja uuden ajan alussa. Se ei tapahtunut esimerkiksi Rooman valtakunnassa, Kiinassa, Intiassa, Keski-Amerikassa tai islamilaisessa maailmanvallassa, jotka olivat paremmin organisoituja ja rikkaampia sekä aineellisesti että väestöltään. Monet historioitsijat ovat päätelleet, että kristillisen teismin vaikutus selittää tämän erikoisen tosiasian."
(Tapio Puolimatka, "Luomisteoria ja modernin tieteen vallankumous", 2007)

Newton oli uskovainen, samoin Einstein, Faraday... He kaikki tekivät tiedettään Jumala mielessään. Heidän mielestään heidän uskonsa ei ollut ristiriidassa tieteen kanssa. Olennainen kysymys tämän lisäksi on se, oliko heidän tieteen tekemisensä ja tuloksensa naturalistista tiedettä? Olivat.

Mitä luultavimmin Newtonhan suorastaan loukkaantuisi sen sijaan siitä, että hänen tapansa etsiä ymmärrettäviä lainomaisia älyn merkkejä metodologisen naturalismin keinoin luonnosta on joidenkin mielestä "ateistista" ja rajoittavaa ja väärässä. Samoin tästä luultavasti loukkaantuisivat Faraday ja kaikki muut kreationistien summonoimat historian suuret uskovaiset naturalistit. Heille naturalismi - tai ajasta riippuen "luonnonteologia", joka pyrki kunnioittamaan Jumalaa selvittämällä lainomaisuuksia ja sattumaa vetoamatta lainkaan yliluonnolliseen tai järjellä käsittämättömään - ei suinkaan ollut ristiriidassa heidän oman kristillisen vakaumuksen kanssa. He voisivat peräti suuttua siitä että joku väittää tätä heidän tapaansa syntiseksi, ateistiseksi ja Jumalaa herjaavaksi. En ihmettelisi.

Itse olen melko varma siitä, että uskonnosta voi olla hyötyä tieteen tekemiselle. Mutta ei minkä tahansalaisesta uskonnosta. Katsoisin niin, että jotta uskonnolle -tai ylipäätään millään konseptilla- on tieteelle hyötyä, sen on toimittava inspiraation lähteenä, avattava tutkimusreittejä sen sijaan että sulkisi niitä, madallettava kynnystä tutkia, ei kasvattamalla sitä.

Tämä ei tarkoita että inspiroivat uskonnot olisivat Totta, se ei ole todistus sen puolesta että Jumala on olemassa, vaan sen puolesta, että maailmaa kannattaa uskaltaa tutkia! : Vaikka tiede syntyy mielikuvituksesta, ei mielikuvitus an ding an sich ole tieteellistä.

Tämän seikan ymmärtäminen on olennaista, koska jos elämme maagisessa maailmankuvassa, ja kiistämme "rationaalisten selitysten" mahdollisuuksia, tiede sortuisi dogmaattiseen tutkimattomuuteen. Hyvä tiede ei kerää tabuja, "kiellettyjä" tutkimusreittejä.

Sillä mitä ID tekee? Se luokittelee maailman kolmeen "laki", "sattuma" ja "something else, jonka luonteeseen emme ota kantaa ja jota kutsumme Älykkääksi Suunnitteluksi." Aukkojen Jumala, eli se että "naturalistien selityksen puute" tulkitaan todisteeksi ei innosta; Sehän luokittelee maailman siten, että jos jokin saa leiman "design", siitä ei voida tieteellisesti saada enää mitään irti. Tämä ei taatusti madalla tutkimuskynnystä. Sehän kertoo että vastaus on liian ihmeellinen, jotta matala järkemme voisi sitä käsittää. Tämä on toki mahdollista, mutta ei kovin inspiroivaa...

Jotta tästä solmusta päästäisiin on teistin joka haluaa olla tieteelle hyödyllinen nojattava Torrancen tapaan ajatella:
Se perustuu sille logiikalle, että jos maailmankaikkeus on Luotu, maailmankaikkeus on järjestynyt. Jolloin maailmasta voidaan löytää lainomaisuuksia, mekanismeja joilla se toimii. Ja toisaalta jos Jumala puuttuu asioihin, se näkyy häiriöinä laeissa, jolloin on hyödyllistä tutkia missä ja miten paljon tätä "satunnaisutta" ilmenee.

Mitä tässä siis itse asiassa tehdään?

Paitsi kerrotaan että tieteen toistettavuusperiaate ja käsite pysyvistä laeista ja objektiivisesta todellisuudesta saadaan nostettua tutkimuksen vaatimasta premissiasemasta sillä että ottamalla testaamattomissa oleva premissi Jumalasta, sekä koettelemattomissa olevia premissejä siitä minkälainen tämä on luonteeltaan....

Jep, se on päivänselvää; Tällöin maailmaa yritetään selittää nimenomaan lain ja sattuman kautta. Joka on "pretty much the definition of naturalism".

Tosin Torrancen näkemys tekee Jumalasta samalla täydellisen epätieteellistä. Ilkka Niiniluoto viittasi jo 1984 kirjassaan "Tiede, filosofia ja maailmankatsomus: Filosofisia esseitä tiedosta ja sen arvosta." siihen, kuinka Jumalaa yritettiin tunkea kvanttimekaniikan sattuman taakse. Hän kertoi että tälläinen selitys ei ole tieteellinen, koska jos löydetään laki, sen taakse voidaan ajatella Jumalan rationaalinen suunnitelma, Laeille luonnonlainsäätäjä. Ja että tälläinen näkemys on jopa yleinen. Niiniluodon mukaan olipa tilanne mikä tahansa, löytyipä selitykseksi laki tai sattuma, Jumala voi olla takana. Kyseessä ei siis ole mikään kriittinen testi. Torrance yhdistettynä ID:seen pistää tilanteen vielä mutkikkaammaksi, koska siinä on kolme eri "nodia", laki, sattuma ja Design -ja jokaikisen niiden taakse siis voidaan varsin hyvin ujuttaa äly. Tälläinen kriittisyyden puute ja falsifioimattomuus eivät ole minkään validin ja voimassaolevan tiedekäsityksen mukaan ainakaan etu väitteen uskottavuudelle..

Toisin sanoen teismi voidaan nähdä tieteen teolle hyödyllisenä vain, jos se voidaan ajatella siten, että koko universumi on vain informaatiota, ja maailmamme tapahtumineen koodatun simulaatioon lainalaisuuksen seurausta. Tälläiseen käsitykseen saa Jumalan mukaan jos niin haluaa ja tieteellinen työ voidaan silti tehdä täysin samalla tavalla kuin "naturalismikin".

Eli tekisit tiedettä olit ateisti tai uskovainen. Tässä itse asiassa on yksi syy nauraa "naturalismi on ateistista" -väitteelle. Sillä naturalismi on agnostista. Se on täysin ristiriidaton sekä ateismin että teismin kanssa.

Ihmiset voivat ymmärtää maailman lainomaisuuden koska luonnonlaki (~"perusilmiö") synnyttää ennustettavan, tietyn, prosessin, joka voidaan testata. Satunnaisilmiöitä taas voidaan ymmärtää mallintamisen ja estimoinnin kautta. Lainomaisuus kertoo meille koska meillä on tietoa siitä mikä on korrelaatio, ja tilanteiden väliset relaatiot ovat ja sattuma sen kautta että käsite "todennäköisyys" tarkoittaa jotakin. Niin kauan kuin "Suunnittelu" tai toisessa kontekstissa "Luominen" ovat vain "en tiedä, jotain muuta", ne eivät lisää tietoa, niitä ei voi käsittää rationaalisesti. Ja tämä johtaa nimen omaan luonnon moninaisuuden halventamiseen. Tälläistä halventamista harrastavat etenkin ne kreationistit, jotka esimerkiksi tietävät nojatuolista käsin, mihin sokea evoluutio pystyy ja mihin se ei pysty. Tämä tarkoittaa sitä että Intelligent Design tai kreationismi eivät edistä tiedettä tai ajattelua, tai auta tieteellisten "ongelmien" tai "puzzlejen" ratkaisemista, vaan jarruttaa sitä.

Pitää olla rohkeus etsiä tapoja joilla maailmaa voi ymmärtää, tai selitystä ei voi löytää!

Eli tämä lähtee siihen, että jos maailmankaikkeuden rakenne on rationaalinen, se on järjellä ymmärrettävissä ja sen selitykset rationaalisin keinoin käsiteltävissä. Tämä tarkoittaa sitä, että järjellisiä konsepteja, kuten lakia ja sattumaa kannattaa käyttää, niitä kannattaa etsiä sen sijaan että "tekisi kreationistit" ja luokitteliksi maailman "laki, sattuma ja somethingelesism->GODDIDIT", joista hellii nimenomaan viimeisintä. "Naturalistisen tieteen teorioiden tonkija" ei siis lainkaan rakasta tietoa ja tiedettä, vaan tietämättömyyttä. Hän hellii kalleimpana aarteenaan ja moraalisen ja henkisen elämänsä ytimessä nimenomaan sitä, mitä tiede ei hänestä osaa selittää. Eli hänen tarpeensa ohjaavat pikemminkn haittaamaan tiedettä eikä suinkaan edistämään sitä. Hän ei pohjimmiltaan halua että löydetään selityksiä. Hän päinvastoin haluaa, että nekin selitykset, jotka edes jotenkin selittävät hänestä tärkeitä kysymyksiä, romahtavat.

Tiede ei saa hänestä selvittää sitä mekanismia kuinka ihmiset ovat maan päällä jne.

Sillä kreationistisesti ajatellen jokainen peitetty aukko voidaan liian helposti tulkita "Aukkojen Jumalan" temmellyskentän pienentämiseksi, ja että tietyt selitykset hylätään suoralta kädeltä vain sen takia että ne nähdään oman uskon vastaisiksi. Sillä jos "darwinistit" eivät kerran ole tälle immuuneja on kreationistin pakko hyväksyä se, että hänkään itsekään ei ole tälle immuuni. Tosin darwinistin puolella ovat "tieteen rajanvetokriteerit", kuten vaatimus empiirisestä tutkittavuudesta ja falsifioitavuudesta, jotka johtavat siihen, että teoria ei voi kasvattaa täyttä immuniteettia.

Toki tässä tilanteessa kreationistit mielellään viittaavat tieteen rajanvetokriteereiden nuoruuteen ja siihen kuinka asiasta "keskustellaan", joten niistä ei sitten ilmeisesti tarvitse heistä välittää; Eli koska ne ovat "uusia keskustelualueita tieteessä", se johtaa siihen että jos ne rajaavat kreationismin tieteen ulkopuolelle, siitä ei tarvitse välittää:
Minusta tämä on erikoista, koska tämän mukaan se että moderni kosmologia rajaa joitain selityksiä huonoksi ei merkitse mitään, koska se ei ole riittävän vanhaa. Perinteisyys ei kuitenkaan tieteessä tarkoita käsittääkseni parasta. Olennaista on kiinnittää huomiota siihen että tiede menee eteenpäin; Siksi uskallan jopa väittää että nämä "traditionalistit" ovat vain uskomuksineen pahasti jälkijunassa; He eivät pohdi sitä tosiasiaa, että heidän hellimistään luomisteorioista on tieteenpiirissä luovuttu erinäköisistä tieteenfilosofisista syistä.

Minusta tulisikin siksi korostaa sitä, että voimme todellakin uskoa Einsteinin tai Faradayn tapaan viisaasti, mutta emme kuitenkaan rakentaa viisautta pelkän uskon pohjalle. Eli vaikka sivistys ei välttämättä takaa arvostelukykyä tai sitä että oppineiden näkemys olisi totta, tulisi ottaa huomioon myös se, että tämä ei tarkoita sitä että tälläisen erehtyvän kanssa erimielinen olisi erehtymätön.

Olennaista ei siis ole se, onko tieteen teko ristiriidaton Jumalakäsityksen kanssa. En pidä sitä mahdottomana. Olennaista on se, onko syytä pakottaa tiedettä tämän pohjalta Uskovaiseksi, sillä se voidaan ilmeisesti varsin hyvin ottaa ristiriidattomana myös ateismin kanssa;
Uskallan silti väittää että uskova voi tehdä erinomaisen hyvää tiedettä. Ja että täys ateisti voi tehdä erinomaisen hyvää tiedettä. Olennaista ei ole minusta usko, vaan se miten uskoo, ja miten sen antaa vaiuttaa tutkimukseen.

"Somethingelseismiin" nojaava GODDIDIT aka. "naturalisteilla ei ole selitystä mutta meillä on tähän sopiva konsepti, 'Suunnittelu', jolla on nimi ja joka viittaa 'älyksi' nimeämäämme ominaisuuteen jota emme kuitenkaan ole määritelleet, emmekä tiedä miten käsittelisimme sitä yhtään samalla lailla kuin jotain korrelaatioita, ja josta tiedämme vain sen että se ei ole naturalismia" taas ainoastaan haittaa sitä. On tieteen etu potkia tieteen tekemistä haittaavat pois. Sillä tieteen akateeminen vapaus ei todellakaan tarkoita sitä että "mikä tahansa teoria kävisi".

Kysymys ei siis ole lainkaan siitä uskalletaanko kyseenalaistaa ateistinen tiede, vaan siitä uskalletaanko Jumala kyseenalaistaa. Sillä sitä vaatisi "oikeasti tieteellinen" Jumalausko; Tieteellinen, kriittinen, falsifoitavuuteen perustuva, jotai selittävä, Jumala kun olisi sellainen että vakavasti pitäisi kehittää erilaisia asetelmia, jotka olisivat Jumalaa vastaan. Jumala testi antaisi koejärjestelylle mahdollisuuden olla Jumalaa vastaan. Ja näyttää siltä, että kreationistit ja muutkin uskovaiset ovat erittäin haluttomia tähän. Tämän vuoksi he ovat todennäköisesti täysin kykenemättömiä tekemään kriittistä ja tieteellistä Jumalatutkimusta.

Kreationistit ja ID:läiset eivätkä kuitenkaan ikinä näytä ymmärtävän sitä, että kysymyksessä ei ole niinkään se, onko usko ristiriidassa tieteen kanssa, vaan siitä onko (ID)kreationismi tieteen mukaista.

Ero tautologian ja todellisen tiedon välillä on se, että tautologiassa "totuustaulu voi näyttää vain yhtä". Tieteessä tälläistä ei pidetä lainkaan selittävänä, vaan päättelyvirheenä. Ja vain kreationisti voi pitää tälläisen hylkäämistä "ajattelurikoksena", "sulkeutuneisuutena" tai vainona.

Siksi koko kysymys koskee vain ja ainoastaan sitä, onko evoluutiolle tullut todella vaihtoehtoinen uusi selitysmalli vai ei. Jos ei, evoluutio jatkaa "paradigmana", vaikka kuinka aukkoisena sellaisena. Ja niin kauan, kuin IDkreationistit sanovat

"As Christians we know naturalism is false."
(William Dembski, "Mere Creation", sivu 14)

Sitä ei ole voinut tapahtua, sillä jos joku vain tietää uskonsa pohjalta, että naturalismi on pakosti väärässä, ja päättelee tästä päättämästään naturalismin väärässäolosta että on viisasta uskoa, se on keskustelun lopetus. Ei sen aloitus. Lisäksi sillä on ihan oma nimikin. Se on "kehäpäätelmä".

Kreationistista näkökantaa voi valottaa lisää: Tapio Puolimatkan "Usko, tiede ja Raamattu" sanoo että:

"Alkukristityt pitivät ihmissydäntä petollisena. He hylkäsivät ajatuksen, jonka mukaan ihmiset voisivat saada luotettavan kokonaiskäsityksen todellisuudesta irrallaan Jumalan ilmoituksesta. Profeetta Jeremiaan mukaan ihmisen on vaikea edes tuntea itseään, koska ihmisen sydän on petollinen. Näin ollen objektiivisen tieteen harjoittaminen irrallaan Jumalan ilmoituksesta ja Kristuksesta on illuusiota. Tämän aiheuttaa (peri)synti, joka tuli mukaan kuvioihin aikojen alussa. Tämä on tiedollinen ongelma. Jokaisen ihmisen sydämessä voidaan todeta piilevä viha Jumalaa ja Kristusta vastaan. Tämän seurauksena kehittyvät vääristyneet motiivit ja ennakkoluulot vääristävät ihmisen havaintoja ja ajattelua. Tällaisen voimme nähdä raamattukritiikin historiasta ja ihmisen mieltymyksestä sellaisiin tutkimustuloksiin, jotka halventavat Kristusta."

Kuitenkin kristittyjä ja näkemyksiäkin on monenlaisia. On myös erikoista, että asiaa käsitellään siten kuin kristinusko olisi totta: Siinä oletetaan Raamatullinen ilmoitus todeksi. Ilman tätä oletusta ei ole mitään järkeä siinä, miksi eikristitty joutuisi ajattelemaan juuri noin: Toisin sanoen argumentti sanoo vain ja ainoastaan sen, että jos olet alkukristitty, et usko että mikään muu näkemys voi tuottaa tiedettä. Se ei siis ole sama asia kuin se, että muut eivät todella näin voisi tehdä.

Tämä on erityisen merkittävä huomio, kun kiinnittää huomiota siihen miten ID -kreationistit korostavat sitä miten erilaisia näkökantoja tulisi jotenkin kunnioittaa. Koska Puolimatkakin ilmeisesti kannattaa tuollaista alkukristillistä asiaa kun siitä näkökulmasta kerran kirjoittaa argumentteja, hän epäsuorasti myöntää että näkökantojen ottamisessa ei ole väliä. Ainoastaan kristillisillä näkökannoilla on väliä, ja pohjimmiltaan ne on otettava huomioon nyt kun ne eivät ole valtatieteen näkemysten mukaisia.. ID -läiset siis odottavat jotain johon eivät itse ole halukkaita. Tasapuolisuus ei siis ole pelin henki.

Ulkopuolisella ei siis ole mitään syytä uskoa tätä argumenttia. Se on siis puhtaasti uskontoon sidottu väite. Lisäksi kun katsotaan, miten uskonnolliset näkemykset ovat aikaansaaneet maakeskisyyden tukemista ja muita ilmiöitä historian aikana, on selvää että mitään "ilmoitusta" ei ole: Oikeat Raamatun tulkinnat löytyvät aina sopivasti vasta sen jälkeen, kun joku on tehnyt oikeat tieteelliset havainnot. Silti uskonnolliset ihmiset ovat kritisoineet näitäkin löytöjä, yrittäneet harjoittaa assimilaatiota, joka on psykologinen torjuntakeino. Muun muassa Martti Luther haukkui Kopernikuksen aurinkokeskisen näkemyksen vääräoppisena. Usko ei selvästi tuo mitään tiedollista johdatusta.

Toki voidaan ajatella, että syynä oli se että henkilö seurasi vääräoppisesti Raamattua tai väärää uskontoa. Mutta tässä ongelmana tulee se, miten aito uskonto havaitaan. Tämä taas päätyy siihen, että se uskonto, joka tuottaa parhaat tieteelliset tulokset olisi oikea. Tähän taas tarvitaan tiedon muuta kriteeriä, naturalismia. Uskonto ei olekaan tiedon paras mittari, vaan tiede. Vaikka jutun uskoisikin, ei näkemystä voida kieltää siksi että se on oman näkemyksen vastainen: Sehän olisi ylimielisyyttä, jonka mukaan oma näkemys on juuri se oikea ja muut ovat vastaavasti väärässä. Objektiivinen, aito, vertailu nojaa silti tieteeseen. Tässä tapauksessa tiede määrittäisi oikean uskonnon, ei toisin päin. Nykyään valtaosa tieteen tekijöistä on kuitenkin ateisteja, joten ateismi onkin tällä tiedon mittarilla erinomainen?

Yhteenveto

"Minä inhoan antisemitismiä, mutta en todellakaan pidä juutalaisista."
(diplomaatti Harold Nicholson, Edmonds & Eidinow "Wittgensteinin hiilihanko" -kirjan mukaan, sivu 106)

Lopuksi haluaisin vielä korostaa, että vaikka uskonto antaa inspiraatiota ja mahdollistaa "Jumalan totuuksien" löytämisen maailmasta, ei voida sanoa että tiede ja usko olisivat täysin tasa-arvoisia totuuden metsästämisen metodeja:
* Naturalistinen metodi ei välttämättä tarvitse uskontoa, mutta toisaalta tiedettä tekevän uskovaisen ei auta kuin hyväksyä löydetyt luonnonlait ja muut saavutukset.
* Tiedeyhteisöllä ei myöskään ole pakkoa koskea uskonnollisiin kysymyksiin, paitsi tietysti yksilötasolla, jos tiedemiesyksilö on uskonnollinen ihminen. Mutta uskovaisella tiedemiehellä on pakko käsitellä myös naturalistisia asioita.

Mutta onneksi tiedemaailma on sellainen, että yksilön ei tarvitse välttämättä tehdä valintaa uskon ja tieteen välillä: Uskon ja naturalismin vastakkainasettelu on "väärä dikotomia", keinotekoinen "joko olet puolellamme tai meitä vastaan" -asetelma, joka on aina ollut tyypillinen ja olennainen piirre kaikenlaisella propagandalla. Jaottelu on keinotekoinen, koska on olemassa uskottava "Superpostitio", molemmat tilat voivat olla voimassa samanaikaisesti.

Sillä, että kreationistit pitävät näitä yhdistelmiä "vääräuskoisina" ei poista sitä että niillä on kannattajia. Nämä "väärällä tavalla uskoo" -viittaukset kertovat siksi ainoastaan kreationistien omasta kyvyttömyydestä sallia monenlaisia ajattelukonsepteja.

Moni uskovainen tiedemies onnistuu ainakin tieteen kannalta erinomaisin tuloksin yhdistämään tieteen ja uskon ja korostamaan että heidän "ei ole pakko valita".

Nimiä voit luntata esimerkiksi Puolimatkan sitaatista.

Tätä näkemystä korostavat esimerkiksi genomitutkija ja kristitty Francic Collins teistisen evoluution perusteluineen tai Stephen Jay Gould noma -periaatteineen.

Heidän lähtökohtansa ovat tosin toisistaan täysin poikkeavat. Collins korostaa samanlaisuutta ja "Jumalan totuuksien" löytymistä. Gould korostaa että usko ja tiede keskustelevat eri konteksteissa. Ensimmäinen korostaa yhteistä kieltä ja vaikutusaluetta, toinen korostaa erillisyyttä. Ei siis ole olemassa vain yhtä tapaa yhdistää usko ja tiede "oikein". On olemassa useita eri tapoja tehdä se.

Nykyisessä "metodologisen naturalismin tiedemaailmassa" he voivat olla ansiokkaita tiedemiehiä. Ja toisaalta tämä ei myöskään tarkoita että mitä tahansa uskonnollisia näkemyksiä voitaisiin esittää, tai että tiedemaailmassa olisi syy jotenkin estää tai karsastaa "ateistista tutkimusta". Ja vannoutuneiden kristittyjen naturalisminvastustajien ja tieteen kristillisyyden korostajien tavoitteena ei suinkaan tämän vuoksi ole "lisätä ajattelunvapautta", vaan nimenomaan poistaa sitä. Vaikka he kuinka puhuvat siitä, kuinka heidän näkemyksiään vainotaan, ei ole kovin vaikeaa huomata, että heidän omana tavoitteenaan on puhdistaa tiede, ja mahdollisesti kulttuurikin "tuhoisilta materialistis-ateistisilta vaikutteilta". Ja että vaikka he ehkä sanan tasolla kieltävätkin seuraavansa Wedge -dokumenttia, heidän tekonsa ja etenkin kirjoittelunsa kertovat nimenomaan siitä, kuinka sen tavoitteiden toteutumisella olisi heistä "kiistatta joitain todella positiivisia ja tavoiteltavia seurauksia". Tämä toiminnan ja sanojen välinen ristiriita tuo mieleeni keisarillisen sitaatin:

"Tietenkin meidän on tehtävä voitavamme juutalaisten suojelemiseksi, mutta kukapa ei olisi antisemitisti"
(keisari Frans Joosef tyttärelleen, Edmonds & Eidinow "Wittgensteinin hiilihanko" -kirjan mukaan, sivu 105)


Hosted by www.Geocities.ws

1