29.11.2003 140/240/165

Rauha ja oikeudenmukaisuus 

Sodat syntyvät  ihmisten mielissä.   Keskeisessä roolissa on kielemme ja kulttuurimme. Kielen avulla ihminen ymmärtää, hahmottaa ja muuttaakin asioi- ta. Meidät on kasvatettu ja koulutettu länsimaiseen kulttuuriin. On toisenlaisia kulttuureja ja ajattelutapoja. Heidän käsityksensä rauhasta voi poiketa meidän käsityksestämme. Meillä rauha on ymmärretty avoimen väkivallan poissaolona, sodattomuutena. Johan Galtungin ajattelu on kuitenkin laajentanut sitä myös sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon kysymykseksi. 
   Sodan ja rauhan kysymyksissä ei ole kyse tiedosta; siihen liittyy paljon tun- teita ja uskomuksia. Esimerkiksi asevarustelussa osapuolet eivät suinkaan tee päätösiä realismin pohjalta, vaan pelkojensa ja psykologisten vaikutuksen nä- kökulmasta. Myös arvoilla on tärkeä osuutensa - erityisesti sillä, mikä arvo ih- misyydelle ja ihmiselämällä annetaan. Oppimamme arvot saattavat mennä mo- nessa ihmiselämän arvostamisen yläpuolelle, mikä edistää väkivallan käyttämis- tä ihmishenkien kustannuksella. 
   On kulttuureja ja arvoja, joissa ihmiselämä on nostettu arvoista ensimmäi- seksi. Tällaista puhetta löytyy mm. Raamatusta. Näille vaihtoehdoille usein naurahdetaan naiveina, sillä meidät on opetettu näkemään ne järjettöminä ja mielettöminä. Meidät on opetettu ajattelemaan, että ajatus ihmiselämän arvok- kuudesta, kauneudesta ja säilyttämisen arvoisuudesta on utopia. Miten me miellämme oman ihmiskunnan jäsenyytemme? 

   Suurin ongelma on se, että muita aletaan kohdella huonona ja pahoina - sel- laisina, joilla ei ole väliä. Viholliskuva voidaan myös tuottaa - ja sen tuottami- nen onkin ollut sodan aloittamisen ja asevarustelun kannalta keskeistä. Aseva- rustelu on isoa liiketoimintaa ja Yhdysvalloissa asevarusteluyhtiöt omistavat suuria media yhtiöitä. Ei ole enää liiketoiminnasta vapaata mediaa. 
   Viholliskuva voidaan naamioida oikeudenmuaksuuden ristiretkeksi niin kuin sekä Yhdysvallat että Al-qaeda näyttävät tehneen.Kun Neuvostoliitto ja kapi- talismia uhkaava kommunismi ovat hävinneet, asevarustelulle täytyy löytää uusi oikeutus. Voi ymmärtää amerikkalaisten hädän ja pelon, mutta vaikeammin si- tä, miten suhteettoman mittakaavan sotatoimet ovat saaneet. 3000 amerikka- laisen nimissä on tapettu kymmeniä tuhansia afgaani ja iraki naisia ja lapsia, ei- kä luvattuun jälleen rakentamiseen olekaan varaa - ainakaan Afganistanissa, jossa sitä kipeästi kaivattaisiin. 
[Vilho Haarle & Riitta Wahlström: "Sodat syntyvät ihmisten mielissä, siksi myös rauha voi kasvaa siellä." (Unesco), teoksessa: Rauha Kasvaa meissä, Atena 1988.]
[* Raamattu, Matteuksen evankeliumi 5:9]

Maailmassa on lukuisia sisällissotia, jotka ovat jatkuneet uutisten ulottumissa vuosikymmeniä ilman toivoa rauhasta. Maailman suurin demokratia, Intia tais- telee parhaillaan Kashmirin, Assamin ja Bodon alueen sissiryhmiä vastaan. Le- vottomuudet ovat jatkuneet vuodesta 1988 - tähän mennessä niistä on seuran- nut yli 20 000 kuolonuhria. Ruandan teurastuksen 800 000 kuolon uhria unoh- dettiin paljon nopeammin kuin WTC:n ja Pentagonin 3000 uhria. 
   Etnisten konfliktien määrä on kasvanut 1960-luvulta lähtien. Etnisyys on alu- eellista, historiallista, tapakulttuurista ja rodullista - toisinaan jopa uskonnollis- takin - yhteyttä tietyn ihmisryhmän sisällä. Sitä rakennetaan puheilla ja teoilla. Etnisten konfliktien taustalla on usein voimakkaita johtajia ja tunteita. Väkival- lan todennäköisyys kasvaa, jos yhteiskunnalliset rajalinjat noudattavat etnistiä jakoa. 
   Liberaaleja demokratioita on puolustettu, koska länsimaiset demokratiat ei- vät ole koskaan sotineet keskenään. Demokratioiden vakiintuminen on kuiten- kin vienyt kauan ja aiheuttanut paljon konflikteja. Demokratia tarvitsee toimi- akseen tottumuksen tuomaa voimaa. Ihmisten on opittava päättämään omista asioistaan. Demokratian epävakaus nähtiin monessa itäisen Euroopan maassa, joissa demokratia oli nuorta ensimmäisen ja toisen maailmansodan välisenä aikana, jolloin lähes kaikissa niissä nousi diktatuureja. 
Monet nykyajan konflikti ovat seurausta eurooppalaisen kansallisvaltion vie- misestä muihin kulttuureihin. Euroopassakin oppi aiheutti monia kansalaissotia. Ihmiset samaistuivat valtion ideaan ennen sen perustamistakaan. Meillä suoma- laisilla on oma verinen historia takanamme poliittisine murhineen ja sisällissoti- neen. Vieläkään haavat eivät tunnu kaikkialalla maassamme täysin parantu- neen . 
   Kaikkialla kansallisvaltio ei kuitenkaan ole mahdollinen, sillä yhtenäisten et- nisten ryhmien suuruus saattaa olla vain 10-15%:n luokkaa. Suurin osa esim. afrikkalaisista valtioista on heikkoja ja hajanaisia. Kansakunnat taas saattavat jakautua useamman valtion alueelle, kuten esim. kurdistanissa. Monilla alueilla rajat ovat siirtomaavaltojen keinotekoisesti vetämiä. Etnisen samaistuminen vie usein voiton uskollisuudesta valtiolle. Pelätään kuitenkin, että vanhoista rajoista luopuminen johtaisi vielä suurempaan pirstoutuneisuuteen.
Sodista on tullut entistä likaisempia. Niistä kärsivät ensisijaisesti naiset ja lap- set. Seksuaalista väkivaltaa käytetään vihollisryhmän nöyryyttämiseen, jopa tu- hoamiseen. Lapset ovat valjastettuja itse sotakoneistoonkin - joko sotilaina tai sotilaiden viihdyttäjinä. He kuin ovat helpommin hallittavia kuin aikuiset. Joskus lapsia käytetään miinanraivaajina eli vaarallisissa tehtävissä, joihin aikuisia on vaikea saada suostumaan. 1990 -luvulla yli 90% uhreista on siviilejä - kun vielä 1970-luvulla siviilej&ä oli uhrien joukossa ehkä 5%.
[Lähteenä lähinnä: Anu Kantola et al.: Maailmantila ja Suomi, Gaudeamus 2002.]
Mikä on sitten se oikeudenmukaisuus, josta rauhantutkijat ovat haaveil- leet? Mitkä ovat ihmisyksilön oikeudet? Käsitys ihmisoikeuksien yleismaailmal- lisuudesta syntyi 1945 YK:n peruskirjan allekirjoittamisen yhteydessä ja se vahvistui 1948 ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen myötä. Osa ih- misoikeusrikkomuksista ohitetaan, koska ne eivät kuulu perinteiseen ihmisoi- keusajatteluun. 
   Länsimaissa jo historianhämärään vaipuneita lukutaidottomuutta ja aliravitse- musta, ei täällä ole osattu mieltää ihmisoikeusrikkomukseksi. Ihan kuin siinä olisi suuri ero kuoleeko ihminen ruuanpuutteeseen ja sen aiheuttamiin sairauk- siin, vai luotiin. Perus, poliittiset ihmisoikeudetkaan tuskin toteutuvat, koulutta- mattomien ja lukutaidottomien parissa. Niiden toteutumiseen tarvitaan tietyt perusvalmiudet.
   110 miljoonalla lapsella ei ole mahdollisuutta käydä koulua. 900 miljoonaa aikuista, joista suurinosa on naisia, ei osaa lukea - eikä sen paremmin kirjoit- taa. Aliravitsemuksesta kärsii 800 miljoonaa ihmistä (15% kaikista), eikä 1,2 mil- jardilla ole puhdasta juomavettä.100 miljoonalla ei ole kotia (heistä 5% asuu teol- lisuusmaissa). Yli 800 miljoonaa on kaiken terveydenhuollon ulottumattomissa. (Myös 47 miljoonaa köyhää yhdysvaltalaista on sairausvakuutuksen ulkopuolella.)

   Iso osa rikkomuksista jää piiloon; ihmisiä katoaa - ja heidän kohtalonsa jää tuntemattomaksi. (Luvut liikkuvat sadoissa tuhansissa.) Syylliset tekevät kaikken- sa tekojaan piilottamiseksi. Paikallisten kansalaisjärjestöjen näkymättömyys ja lehdistön hiljaisuus ovat varoittava merkki siitä, että kaikki ei ole hyvin. Usein uhrit ja silminnäkijät vaikenevat peläten kostoa. Bosnian sodan rikosten todis- tajat eivät usko todistajansuojeluohjelman pystyvän suojelemaan heitä ja hei- dän perheitään.
   Yritykset ovat jopa valmiit käyttämään hyväkseen joidenkin maiden heikkoa ihmisoikeustilannetta. Niiden toiminta saattaa jopa kiihottaa ihmisoikeusrikko- muksia - kuten Shellin toiminnan on Nigeriassa sanottu tehneen. Myös suurpa- tojen rakentamista Aasiassa on usein pidetty ihmisoikeuksien kannalta kriittise- nä. Nykymaailmass yrityksen imagolle on yleensä parempaa noudattaa tark- koja toimintaperiaatteita.
Lapset ovat yleensä köyhyyden ensimmäisiä uhreja. 10 -30 miljoonaa lasta elää kaduilla ansaitakseen elantoa perheelleen, mutta poliisit kohtelevat heitä usein irtolaisina ja rikollisina - ja saattavat kohdella heitä väkivaltaisesti. 
   Työtä tekevien lasten palkat ovat usein mitättömiä ja työolosuhteet surkeita - työ on raskasta ja tapaturmat ylleisiä. He jäävät koulutuksen ja usein tervey-  denhuollonkin ulkopuolelle. Kokopäiväisessä työssä käy ILO.n* arvioiden mukaan 150-250 miljoonaa lasta. Lapsia luovutetaan myös perheen velan va- kuutena työskenteleviksi orjiksi, joita on pelkästään Intiassa 15 miljoonaa. Vaikein tilanne on Aasiassa ja Afrikassa, mutta lapsia on työssä myös länsi- maissa. 
   Maailmankaupan vapautuminen on lisännyt ongelmaa. Taustalla on myös kulttuurisia tekijöitä. Ostopoikot kohdistuvat ehkä 5-10%:in lapsityövoimasta. Niiden jälkeen lapset saattavat siirtyä kotimarkkinateollisuuteen, jota moiset esteet eivät yleensä vaivaa.
Tytöt kärsivät epäoikeudenmukaisuudesta usein läpi elämän. Heidän ravin- nostaan, terveydenhoidostaan ja koulutuksestaan tingitään. Kulttuureissa, jois- sa tytär jättää naimisiin mennessä perheensä, tyttölasten kasvattamista ei usein pidetä kannattavana. Heitä jää yksinkertaisesti syntymättä sikiövalinnan seu- rauksena, hylätään tai tapetaan imeväisinä. 
   Jopa 130 miljoonaa naista on läpikäynyt  kivuliaan ja usein vaarallisen ympä- rileikkauksen, jonka fyysiset ja terveydelliset seuraamukset jatkuvat läpi elä- män. Perinne elää köyhissä miesvaltaisissa yhteisöissä, eri uskontojen piirissä. Sillä on vuosituhansien historia. Kulttuurisista syistä ja kokemansa häpeän vuoksi raiskauksien uhrit eivät yleensä uskalla kertoa kokemastaan vuosien- kaan päästä tapahtumasta.
   Perheväkivalta on erityisesti naisiin kohdistunut ihmisoikeusloukkaus, joka on pysynyt näkymättömänä. Suomessa joka viides avo- tai aviovaimo joutuu jos- sain vaiheessa sen uhriksi ja jopa puolet on kokenut sen uhan suhteessaan. Monet yhteiskunnat pitävät perheväkivaltaa perheen sisäisenä ongelmana ja antavat miehelle oikeuden "rangaista" vaimoaan. Joissakin Latinalaisen-Ameri- kan maissa miestä ei edes syytetä vaimonsa murhasta, jos tämä on todistetta- vasti ollut uskoton. On kuitenkin kulttuureja, joissa perheväkivalta ei ole hy- väksyttävää - eikä sitä niissä juuri esiinnykään. 

   Maailmassa on suunilleen yhtä paljon miehiä kuin naisia. Naiset ansaitsevat 10% maailman tuloista (vaikka heidän sanotaan tekevän 2/3 työstä) ja omistavat noin 1% omaisuudesta. Kaikkein köyhimmistä heitä on 70%:a. Noin prosentti maailman tärkeimmistä johtajista, vain 10% kansanedustajista ja 6% ministe- reistä on naisia. Naisella ei useinkaan ole samoja poliittisia ja laillisia oikeuksia kuin miehillä. Nimelliset oikeudet eivät monestikaan toteudu käytännössä. 
Suomessa juuri tasa-arvoon liittyvät kysymykset ovat suurin ihmisoikeusongel- ma. Siihenhän viittaä viime aikainen keskustelu raiskauksista ja raiskauksien yrityksistä, joisaa miehet ovat saaneet mitättömiä tuomioita. Lain seuraaminen ei takaa uhrin oikeuksien toteutumista, jos lait ovat vääristyneet. Se, että niin pieni osa raiskauksista tulee oikeuden eteen on myös selvä oikeustappio. En itsekään kannata äärimmilleen menevää tasa-arvoa, mutta jokaisella niin miehil- lä kuin naisillakin pitäisi olla oikeus perusturvallisuuteen, mikä naisilta vielä tä- näpäivänäkin puuttuu. (Ikinä en ole Suomessa pelännyt pahoinpitelyä tai ryöstöä, mut- ta raiskausta jatkuvasti.)
   Raiskaus on kuitenkin kidutukseksi luokiteltavaa väkivaltaa ja siten vakava rikos, jolla on uhrille aina pitkäaikaisia henkisiä ja toisinaan myös fyysisiä seu- raamuksia. Myös naisen seksuaalinen hyväksikäyttö hänen ollessaan puolus- tuskyvyttömässä tilassa luokitellaan raiskaukseksi. Se, ettei tyttöjä informoida jo esi-murrosiässä heidän seksuaalisuutensa oikeutetuista rajoista ja kuinka raiskaus tilanteessa olisi käyttäydyttävä (esim. välitön lääkärintutkimus) on jo ai- nänsä heidän oikeuksiensa vähättelyä.
   Myös naisten työllistyminen ja palkkaus ovat olleet Suomessa ongelmallisia, mihin viittaa myös viimeaikainen keskustelu lapsen syntymään liittyvien kulujen tasaamisesta isän ja äidin työnantajien välillä. Keskustelusta on väliin saanut sellaisen vaikutelmann, etteivät isät olisi mitenkään osallisia lapsen saamisessa. Suomessa tasa-arvokriittistä keskustelua ei ole käyty kovinkaan avoimesti eh- kä siksi, että elämme yhä illuusiossa hyvin tasa-arvoisesta maasta, vaikka kehi- tys onkin maassamme paljolti pysähtynyt paikalleen toisten mennessä jo ohi. 
Lisäksi Suomen ihmisoikeusongelmina ovat olleet useita vuosia mm. rasismi, pakolaispolitiikka ja etnisten vähemmistöjen kohtelu, vaikka romanien tilanne onkin nyt parempi kuin monissa muissa maissa ja saamelaisille saatu kulttuuri- nen itsehallinto. Ongelmana on ollut myös aseistakieltäytyjien kohtelu, tapaa- misoikeudet ja tietojen julkistaminen. Pakolaispolitiikan viimeismpänä häpeä- pilkkuna on ollut maastapoistettujen kohtelu - jota voidaan pitää melko epäin- himillisenä. Myös turvapaikkapäätökset vaikuttavat melko satunnaisilta.
[Lähteenä pääosin: Anu Kantola et al.: Maailmantila ja Suomi, Gaudeamus 2002.]

* ILO=International Labour Organisation, Kansainvälinen työjärjestö.

Linkkejä:
Stocholm International Peace Research Institute (SIPRI)
The Preparatory Committee for a Global Campaign on Small Arms and Light Weapons
Center of Defence Information

Amnesty Suomi
Amnesty International
Human Rights Watch
Euroopan neuvoston ihmisoikeussivu
International Helsinki Federation of Human Rights
YK:n ihmisoikeusivu
International Labour Organisation

Women Watch
Women in Development Network
European Women's Lobby
Tasa-arvoasiain neuvottelukunta
Raiskaustukikeskus

International Committee of Redcross
Tietoa sodista ja ihmisoikeuksista.
Institute of Global Communication
Linkkejä mm. rauha- ja naisverkostojen sivuille.

Creative Commons

140/240/165