30.11.2003 140/240/165
Köyhyyden kysymyksiäAina köyhyys ei edes ole liittynyt niinkään omaisuuteen, vaan vaikkapa val- taan - kuten 800-luvun Euroopassa, jossa köyhä (pauper) oli mahtavan (potens) vastakohta. Vasta kaupunkiköyhälistön kurjistumisen myötä köyhyydestä tuli rikkauden vastakohta. Keskiajalla Euroopassa syntyi myös kutsumusköyhyy- den aate, jossa vapaehtoista köyhyyttä pidettiin ylentävänä. Samanlaista köy- hyyden ylistystä on ollut myös idän kulttuureissa. Joissakin kielissä on useita erilaisia köyhyyttä ilmaisevia sanoja.  Se, miten köyhä kokee köyhyytensä riippuu paljolti siitä, miten muut hänet näkevät. Ulkopuoliset näkevät köyhyyden hyveenä vain silloin, kun se on va- paasti valittua. Muuten köyhiin suhtaudutaan kiusaantumisen, haveksunnan tai jopa raivon tuntein. Tämä johtaa joku avunantoon ja syrjintään tai toimempi- teistä pidättäytymiseen, koska köyhyys on "ansaittua". Aika ja kulttuuri, jossa köyhät elävät vaikuttaa myös suuresti köyhyyden kokemiseen. Yhteiskunnan arvojärjestyksellä on suuri vaikutus siihen, miten se nähdään. Yleismaailmallinen köyhyys on kolonialismin raunioista kasvanut käsite. Maa- ilmanpankki yhdisti sen 1948 maiden kansantuloon (BKT*), mikä asetti "rik- kaat" maat osavastuuseen "köyhien" maiden elintason nostamisesta. Ensikertaa kokonaisia kansoja alettiin pitää köyhinä. Köyhyys ei enää ollut ihmiselämän ti- la, vaan maailmanlaajuinen tauti, jota piti tutkia. Ajatusrakennelma juontaa juu- rensa teollistumisen aikakauden tuomaan muutokseen. Syntyi ensin kansanta- louden ja sitten maailmantalouden ylivalta omaehtoiseen toimintaan nähden.
Yhä useimmat saatiin uskomaan mahdollisuuteen poistaa köyhyys tuotantoa lisäämällä, niin että hyvinvointi ylettyy kaikille. Läpi työntyi kapitalistisen yhteis- kunnan ajatus, siitä että köyhä on itse syyllinen köyhyyteensä, mikä oli monille perinteisille yhteiskunnille vieras ajatus. Taloudellista köyhyyttä alettiin pitää hä- peänä ja vitsauksena. Syntyi moderni ahneus: rikkaudesta kilpailusta tuli mo- raalisesti oikeutettu päämäärä.
[Lähteenä: Majid Rahema: Köyhyys, teoksessa Imperiumin ulkopuolelta, Kehityskriittisiä puheenvuoroja, Gaudeamus 1991.] YK:n 1997 Inhimillisen kehityksen raportin mukaan maailmassa on kyllä va- raa absoluuttisen köyhyyden poistamiseen, sillä kaikille taatut peruspalvelut (koulutus, terveys, ravinto ja puhdas vesi, viemäröinti) maksaisivat n. 65 miljardia euroa, vähemmän kuin 0,5% maailmantulosta. Vain tahtoa puuttuu. Yleensä teollisuusmaiden kansalaiset toivovat kehitysavun suuntautuvan juuri näihin pe- ruspalveluihin, mutta kuitenkin rahoista meni 1996 vain 1,8% perusterveyden- huoltoon ja 1,2% peruskoulutukseen. Maailmanlaajuisesti on havaittu, että naisten syrjintä lisää köyhyyttä. Kun heidän koulutuksensa ja vaikutusmahdollisuutensa paranevat, koko yhteisön tilanne paranee. Lapsia syntyy vähemmän ja he ovat terveämpiä. Köyhille nai- sille myönnetyt lainat tuovat hyvinvointia koko perheelle ja naiset maksavat vielä lainanansa takaisinkin miehiä luotettavammin. He eivät tuhlaa tulojansa vii- naan ja huvituksiin kuten miesten on todettu usein tekevän. "Ihmiset, joilla ei ole varaa edes jokapäiväiseen ravintoon, ei ole varaa ryhtyä ympäristön suojelijoiksi." Eroosio, energian tuhlaus ja vesivarojen ylikäyttö ni- voutuvat köyhyyteen. Ratkaisuksi on ehdotettu maailmanlaajuista ympäristöve- roa köyhien auttamiseksi yhtälailla kuin niiden velkojen vaihtamista luonnon- suojelualueisiin. Virallinen kehitysapu kaikkein köyhimpiin maihin on kokoajan vähentynyt. Samaan aikan yksityinen kehitysapu on kasvanut ja 1990-luvulla se oli jo ne- linkertainen viralliseen nähden. Ongelmana onkin, että yksityisellä avulla ei niin- kään tuettu köyhimpiä, vaan kasvutalouksia (Lat.-Am. ja Aasia). Suomessa kehi- tysapu pudotettiin laman aikana puoleen saavutetusta 0,7% BKT:sta, mikä on YK:n tavoite taso. Kansalaisjärjestöt ovat laman jälkeen vaatineet sen palaut- tamista ennalleen, mutta kehitys on ollut hyvin hidasta. Viimevuosina myös kehitysmaiden velkaantuminen on puhuttanut. Maailman- pankin ja IMF:n* 1996 HIPC-aloitteen tarkoituksena oli autta pahiten vel- kaantuneet irti pinteestä tiukkojen rakennesopeutusohejelmien avulla. Nämä ohjelmat puuttuivat tiukalla kädellä valtioiden budjettiin ja karsivat erityisesti sosiaali-, koulutus- ja terveydenhuoltokuluja, mikä johti inhimilliseen kärsimyk- seen, sillä valtiot olivat jo valmiiksi karsineet niiden budjetteja maksaakseen velkojensa korkoja. [Vihdoin Maailmanpankki ja IMF:kin ovat "myöntäneet" virheen- sä ja ohjaavat investointejaan yhä enemmän juuri näille välttämättömille alueille.] Kansalaisjärjestöt nousivat vastarintaan ja synnyttivät Jubilee2000 kamppan- jan, joka vaati velko- jen anteeksiantamista 32 velkaantuneimmalle valtiolle. Kritisoitiin erityisesti sitä, että maat joutuivat maksamaan laskua mm. Maail- manpankin asiantuntijoiden epäonnistuneista (1970-luvun) sijoitusneuvoista. Jo 1995 Jefrey Saccs, Yhdysvalloista, oli ehdottanut, että myös valtiot voisivat mennä konkurssiin. Joissakin kehitysmaissa jopa kolmannes valtion budjetista on uponnut korkojen maksuun ja lyhennyksiin. [Lähteenä: Anu Kantola et al.: Maailmantila ja Suomi, Gaudeamus 2002.] Elintasosta tinkiminen ei olisi rikkaan pohjoisen ylensyöneille asukkaille välttä- mättä huono ratkaisu. Rikkaus ja varsinkaan rahan hamuaminen ja oman elin- tason murehtiminen kuin ei tunnetusti tuo onnea. Tutkimusten mukaan näyttää myös siltä, että pienessä nälässä eläminen (millä ei vielä tarkoiteta suoranaista alira- vitsemusta) on terveyden ja pitkän elämän kannalta hyvä ratkaisu. Monet ge- rontologit* uskovat usein, että totuttamalla itsemme jo nuorina niukkaan ravin- toon, voimme hidastaa vanhenemistamme. Monet ihmiset ovat myös havahtuneet kyselemään arvojaan: onko rahan haalimisen ympärille muotoutunut stressaava elämäntapa, joka vie erottaa per- heestä oikeasti tavoittelemisen arvoista. Monet ovat päätyneet yksinkertaista- maan elämäänsä vetäytymällä kulutusyhteiskunnan pyörteistä. Vapaaehtoisen köyhyyden ihanne voi olla taas tulevaisuuden hyvän elämän trendi. Ainakanan se ei olisi meidän hyvinvointimme kannalta pahasta. Kyseessähän ei kuitenkaan olisi paluu keskiajalle (vaikka historiantutkimuksessa on kyllä todettu, että keskiajan ihmisen elintaso oli itseasiassa parempi kuin monina seuraavina vuosisatoina). [Hyvä terveys 9/2003, Pikku nälkä pitää elossa pitkään.] *
BKT= Brutto kansantuote
International
Monetary Found
International
Federation of Alternative Trade
Ulkoministeriön
kehitysyhteistyöosasto
|