Djigit Kinjal -virtuaalikenneli sai alkunsa 25.11.2005 Nauvolla. Kenneli aloitti kasvattamaan kahden ihmisen voimin amstaffien lis�ksi my�s staffeja, mutta vuodenvaihteen j�lkeen toinen kasvattaja luopui teht�v�st��n ja Kinjal j�i staffien varaan. Vasta hein�kuun puolella sain elvytetty� kennelin uusiksi ja siirryin ainoaksi omistajaksi amstaffeja kasvattamaan.

Min� olen nyky��n Kinjalin virallinen omistaja ja kasvattaja, vaikka avomieheni onkin minua auttamassa koirien kanssa. Kinjal sijaitsee meid�n tilavalla omakotitontillamme L�nsi-Nauvolla, P�rn�s`s�, Saaristomerell�. Kasvatusrotuni ei sovellu hyvin pieniin tiloihin asumaan ja tarvitsee tilaa ymp�rilleen ja aika paljon liikuntaa. T�m�n vuoksi tilava omakotitalo isolla, tilavalla pihalla on t�t� rotua kasvattaessa ihanteellinen kasvatusymp�rist�. Ymp�rist� on rauhallista ja turvallista, sill� l�hell� olevalla autotiell� ei ole niink��n paljoa liikennett�. P�rn�s on yleisesti aika kallista omakotitontti-aluetta, jossa on paljon omakotitontteja, mutta kuitenkin tilaa on liikkua. Kes�kaudella on my�s jonkin verran m�kkeilij�it� Turun seudulta. p��osin suomalaisia, mutta kyll� t��lt� ruotsinkielisi�kin l�ytyy.
Kotipihamme rajana on pensasaita ja pihan puolella noin 150 cm korkea puuaita, joka on sen verta korkea, ettei aikuinen amstaffi helpolla sen yli hypp��. Koirat olemme pennusta l�htien opettaneet olemaan poistumatta pihalta ilman lupaa. Joskus koira saattaa l�hte� ajatuksissaan vaeltamaan avonaista porttia kohden, mutta jos sen per��n huutaa "Takaisin!", koira tulee aina takaisin. Annamme niiden kulkea pihalla vapaana jos ainakin yksi ihminen on n�k�yhteyden p��ss� niist�. Muuten laitamme ne narun p��h�n.
Pihalla virikkeen� koirilla on erilaisia leluja: paksuja k�ysileluja, palloja ja puruluita. Olemme my�s rakentaneet pihapuuhumme vahvaan oksaan roikkumaan vahvasta k�ydest� vanhan autonrenkaan, jota koirat tykk��v�t riepotella ja roikkuvatkin joskus siin�. Se on niiden ehdoton suosikki, jonka kyll� n�kee useista hampaanj�ljist� ja pois revityist� palasista. Mutta hyv� autonrengas kyll� kest�� n�inkin vahvojen koirien leukoja hyvin. Tykk��v�t ne my�s lelujen noutamisesta, jos joku ensin jaksaa heitt�� lelua. Keppej� kasaantuu useasti paljon pihamaalle lenkeilt�, mutta ikin� ei kukaan halua vanhoja keppej� k�ytt��. Ne t�ytyy aina v�lill� poimia s�kkiin ja kuljettaa mets��n maatumaan. Muuten koiramme ovat eritt�in j�rkevi�, eiv�tk� tee tarpeitaan pihamaalle eiv�tk� tieten tahtoen ole kaivelemassa kuoppia tai repim�ss� pihakalusteita mukanaan. V�lill� on kuitenkin pakko isotella ja hyp�t� pensasaitaa vasten haukkumaan tiell� k�velevi� koiria. Eiv�t ne meilt� onneksi karkaa.
Talomme on kuin luotu montaa koiraa varten. Se on iso vanha puna-valkoinen puutalo, jossa on kahdessa eri kerroksessa tilaa monelle koiralle. Vaikka onkin vanha, se on juuri kunnostettu ja toimii loistavasti. Alakerrassa on talvil�mmin, lasitettu veranta, iso keitti�, kaksi tilavaa huonetta, iso olohuone ja WC. Yl�kerrassa on kaksi tilavaa makuuhuonetta, WC ja ullakko varastotilana. Koirillemme on siis tilaa ihan riitt�misiin, ja y�vieraitakin mahtuu vet�ytym��n omaan rauhaan. Alakerrassa olen varannut toisen pienen makuuhuoneen, joka toimii my�s Antin ty�huoneena aina v�lill�, tiineen� olevalle nartulle omaksi lepopaikaksi. Huoneesta on suorayhteys keitti��n, tosin ovi on v�liss�. Lepopaikan rakennan aina Antin ty�p�yd�n alle suojaan, l�mpim��n. Se on turvallinen ja hiljainen paikka, jonne narttu voi tulla rauhoittumaan. Moni koira on oppinut my�s tiineyden ulkopuolella tulemaan sinne nukkumaan. Mutta ne nukkuvat aika useasti milloin miss�kin. Toisesta alakerran makuuhuoneesta l�ytyy kaksi ter�sh�kki�, jonne ne my�s menev�t v�lill� nukkumaan. Kolmas on taitettuna h�kkien viereen. Ne otan mukaan aina kun menn��n n�yttelyihin. Ja my�s matkoille.

Nauvo on s��oloiltaan ja vuodenajoiltaan aivan samanlainen paikka asua kuin rannikkoseutukin: l�pi vuoden v�h�n sateista, talvet kylmi� ja kuivia, kes�t jopa helteisi�. Kes�ll� riippuen ihan s��st�, onko korkea -vai matalapaine, on aika l�mmint� ja kuivaa. Kyll� t��ll� on useasti ihan kunnon helteit�, joskin tuulista kun meri vieress�. Meri on vasta syksyst� oikein l�mmint� uitavaksi aivan talvea my�ten. Syksyt ovat talvea kohden ment�ess� kirpe�t, kylm�t ja sateiset. Marraskuun puolella on jo kuivaa mutta kylm��. Kunnon talvi meill� on vasta tammikuun puolella, jolloin luntakin tulee jo sen verta, ett� hiiht�m��n pystyy. J��t tulevat vasta joulun aikaan. Talvet ovat merituulten takia sen verta kylm�t, ett� amstaffeillekin tarvitsee manttelit laittaa useasti p��lle. Vaikka mittari n�ytt�isikin -5 C, tuuli tekee l�mp�tilasta -15 C asteisen. Talvella saaristo on hiljainen ja autio ilman kes�turisteja ja m�kkeilij�it�. Harvempi asuu Nauvolla ymp�rivuotisesti, joten t��ll� on talvisin hyvin hiljaista.
Maaliskuun puolella meress� on yh� j��kerros, joka alkaa pikkuhiljaa sulaa. Talvi tulee meille hitaasti ja l�htee my�s hitaasti. Merelt� tulevat sateet kuitenkin huuhtovat maaliskuun puoliv�liss� jo paljon irtolunta pois. Mutta kun kev�t alkaa kunnolla tulla, se my�s tulee hujauksessa ja pian talvi lumineen on vain tyhj� muisto. Ensimm�iset kes�asukit tulevat jo huhtikuun puoliv�liss�. Mutta itse kes�kausi alkaa taas toukokuun lopussa. Merell� alkaa n�ky� taas veneilij�it� huhtikuun lopussa.

Amstaffien kasvatuksen lis�ksi minulla ja Antilla on yhteisen� intohimona ja harrastuksena veneily. Kerta Saaristomerell� asutaan ja l�hell� rantaa, meill� onkin merikelpoinen alus: Antin intohimona ja leluna oleva iso purjevene. Tai no iso ja iso� Juuri sopivan kokoinen niell�kseen sis��ns� kaksi aikuista ihmist� ja monta koiraa. Pid�mme kumpikin paljon veneilyst� ja pyrimme joka kes� l�htem��n pariksi viikoksi merelle purjehtimaan koirien kanssa. Olemme opettaneet kaikki koiramme pennusta l�htien olemaan vedess� ja veneess�. Kaikilla seiloreillamme on pelastusliivit, kuskeja my�ten. Veneilyst� kiinnostuin ihan Antin kautta: h�n oppi lapsena veneilem��n ja ajamaan purjeveneell� merell�. Sittemmin h�n kouluttautui puuveneiden rakentajaksi ja -korjaajaksi. Antti erikoistui enemm�n isoja veneit�, kuten purjeveneit�, rakentamaan, mutta osaa my�s soutuveneit� rakentaa. H�n on sataman l�hell� t�iss� venepajalla, jossa h�n ty�kseen korjaa ja rakentaa n�it� puuveneit�. Pajalla on h�nen lis�kseen kuusi muuta vakituista ty�ntekij��. Antti on haaveillut viel� rakentavansa itse puisen purjeveneen, mutta siihen saattaa menn� viel� aikaa.
Ei koirien kasvatus meit� el�t� Antin ammatin lis�ksi. Olen itse vakituisesti t�iss� Saaristomeren museossa, joka kertoo alueen asutuksesta ja muokkautumisesta aivan j��kauden j�lkeiselt� ajalta l�htien. Olen siell� museo-oppaana, l�hinn� suomenkielisille, mutta kyll� se englanti ja ruotsikin sujuvat. Olen t�iss� arkip�ivisin klo. 10-18, joka mahdollistaa vapaat viikonloput koirien kanssa. Helppoa on my�s sen vuoksi, ett� aamuisin pystyn olemaan pidemp��n koirien kanssa ja Antti tulee iltap�iv�ll� minua pari tuntia aikaisemmin. Kes�ty�harjoittelijat mahdollistavat v�hint��n kolmen viikon kes�lomat.

Vaikka olemme Antin kanssa kumpikin ty�ss� k�yvi� ihmisi�, minulla on hyv� mahdollisuus my�s kasvattajatoimintaan. Ylim��r�ist� aikaa l�ytyy l�hes aina k�ytt�� n�yttelyiss� k�yntiin ja mahdollisiin koulutuskursseihin. Tiineen� oleva narttu on oman terveytens� ja pentujen terveyden takia aina etusijalla, jonka vuoksi minulla on mahdollisuus saada t�ist� vapaata tiineyden loppuvaiheessa, ett� voin kotona seurata tulevan �idin kuntoa aina pentujen luovutusik��n asti.

My�hemmin laumaamme saapui hevoskuumettani lievent�m��n komea berberi-ruuna Divine Sirhan Espanjasta, nuoruudessaan ollut kovakin koulutykki vaativalla tasolla. Olin haaveillut saavani viel� hankittua jonkin mukavaluonteisen kouluratsastusruunan kehitt�m��n omia taitojani ja muutenkin harrastehevoseksi. Pirk ei tosin ollut kiltti hevonen, mutta kyll� sen kanssa opin hyvin vaativan luokan kouluratsastusta ja harrastekisaamisen sijaan p��dyimmekin hyvin pitk�lle huippuluokan kouluratsastuskilpailuihin. Suunnitelmat t�m�n koulutykin kanssa meniv�t aivan uusiksi, mutta meid�n onneksemme se ei p��ssyt haittaamaan kasvatustoimintaamme ja koirien kanssa n�yttelyiss� k�ynti�. Pirkin kanssa lopettaminen on paljon vaikeampaa, kun kerran l�yt�� niin hyv�n hevosen.
Viimeinen kapula rattaisiin hevosten osalta tuli sitten pari viikkoa my�hemmin Pirkin j�lkeen, kun minulle tarjottiin kaunista karpaaninhevostammaa harrasteratsuksi. Emmittiin, mutta lopulta huomasimme ett� mahdollisuus kahden hevosen pitoon, kenneltoimintaan ja omaan el�miseen oli. Silloin karpaanitamma Dil Chahata Hai eli Haikku liittyi sekalaiseen porukkaamme. Haikku tosin pysyy ihan harrasteratsuna, jonka kanssa kisaillaan matkaratsastuksessa aina v�lill�. Kolmatta hevosta en tosin ole valmis ottamaan ainakaan heti, t�ss�kin porukassa on meille jo tarpeeksi. ;)