Yhteenveto ja kritiikki

Olemme tarkastelleet useita eri linjoja tutkimusaineistoista asettaen mieskontrolliteorian ja naiskontrolliteorian vastakkain. Yhteys sosiopoliittisen vallan ja naisten seksuaalisuuden tukahduttamisen välillä on mainittu todisteeksi, mutta se sopii todisteeksi tukemaan molempia teorioita, ja ei auta siinä mielessä tässä vertailussa. Sukupuolten määrälliset suhteet väestössä ja sen tuomat valtaedut kysynnän ja tarjonnan lakien perusteella tukivat naiskontrolliteoriaa: Seksuaaliset rajoitteet ovat yleisimpiä silloin, kun kysynnän ja tarjonnan lait antoivat naisille mahdollisuuden sanella seurustelun ehdot. Kaikkein vaikuttavin aineisto, meidän mielestämme, koski suoraa vaikuttamista murrosikäisten tyttöjen seksuaalisuuteen, koska jokainen kulttuuri, joka haluaa tukahduttaa naisten seksuaalisuutta todennäköisesti kohdistaisi voimakkaimmat yrityksensä juuri puberteetti-ikäiseen tyttöön. Murrosikäisiä koskevat aineistot tukivat naiskontrolliteoriaa. Melkein kaikki vaikutukset naisten murrosikäiseen seksuaalisuuteen ovat naisten vaikutuksia, ja ainoa miespuolinen vaikutus, poikaystävän vaikutus, on taipuvainen lisäämään naisten seksuaalisuutta. Sanottuna yksinkertaisesti: vaikutukset, jotka rajoittavat murrosikäisen tytön seksuaalisuutta tulevat naisilta. Aineistot, jotka koskevat aikuisten naisten seksuaalisuutta olivat saman suuntaisia kuin murrosikäisiä koskevat aineistot. Aikuiset naiset suhtautuvat kielteisemmin esiaviolliseen seksiin ja muihin seksuaalisiin toimiin, kuin miehet.

Naiset ovat tukeneet kaksinaismoraalia huomattavasti enemmän, kuin miehet. Vielä äärimmäisemmät esimerkit kirurgisista puuttumisista naisten seksuaaliseen vasteeseen osoittavat myös ennemminkin kohti naisten kontrollia, kuin miesten kontrollia.

Me havaitsimme, että miehet ovat painostaneet vaimojaan pysymään seksuaalisesti uskollisina. Tämä ei tunnu erikoiselta ajatukselta, eikä se poikkea siitä ajatuksesta, että naiset haluaisivat miestensä olevan uskollisia. Oleellisesti tämä uskollisuuden vaatimus ei näytä olevan yhteydessä naisten seksuaalisuuden tukahduttamisen kanssa lainkaan. Miehet tuntuvat haluavan, että heidän vaimonsa tuntevat seksuaalista halua ja nautintoa, mutta mieluummin aviomiesten itsensä, kuin muiden miesten kanssa.

Lopuksi, seksuaalinen harhauttaminen näyttää olevan yhdensuuntainen naiskontrolliteorian kanssa. Naiset peittävät kiinnostuksensa seksiin mahdollisilta tulevilta kumppaneilta, mikä on kaikkein paras tapa ajatellen niistä ehdoista neuvottelemista, joilla seksiä vaihdetaan. Mieskontrolliteorian mukaan aviomiehet yrittäisivät tukahduttaa vaimojensa seksuaalisuutta. Tätä oletusta tuloksen siitä, että naiset teeskentelevät nauttivansa seksistä enemmän, kuin todellisuudessa nauttivat, mm. orgasmin teeskentelystä, eivät tue

Tulosten määrää ja laatua voidaan arvioida vain melko riittävänä. Laboratoriokokeita pidetään yleensä metodologisesti kaikkein vakuuttavimpina aineistona todistettaessa syy-seuraussuhteita, mutta tutkittu aineisto ei sisällä laboratoriokokeita, eivätkä ne voi aina olla mahdollisia tällä tutkimuksen saralla. Poikkikulttuuriset, vallan eroja koskevat tutkimukset ja sukupuolten määrällisten suhteiden vaikutuksia koskevat tutkimukset rajoittuvat yksittäisiin tutkimuksiin yksittäisissä tapauksissa.

Löydökset siitä, että naiset suhtautuvat skeptisemmin seksuaaliseen vallankumoukseen, kuin miehet, ovat selviä, ja ne eivät ole ristiriidassa mieskontrolliteorian kanssa. Tulokset eivät kuitenkaan yksiselitteisesti tue vain naiskontrolliteoriaa, koska nollahypoteesit voivat selittää vaikutusta. Naisten selkeä rooli murrosikäisten tyttöjen seksuaalisuuden tukahduttamisessa on vahvin tuki naiskontrolliteorian puolesta, ja kun otetaan huomioon se keskeinen asema, joka murrosikäisen seksuaalisella kontrollilla on, sille tulee antaa suurin paino. Havainnot murrosikäisiin vaikuttamisesta, perustuvat kuitenkin lähivaikutuksen analysointiin. Vaikuttavatko miehet epäsuorasti naisten seksuaalisuuteen, ei selviä kunnolla näistä tuloksista.

Eri lähteiden ja eri metodeilla saadut samansuuntaiset tulokset ovat todistusvoimaltaan melko vahvoja, kun testataan kysymyksiä, joita ei voida laboratoriokokeilla todentaa. Eri esittämiemme tutkimusten samansuuntaiset tulokset ovat metodologisesti vakaammalla pohjalla, kuin useimmat yksittäiset tutkimukset. Yhteenvetona: suora testaus on tuonut melko selkeää tukea naiskontrolliteorialle. Mieskontrolliteoria on jatkuvasti saanut kiistäviä tuloksia. Näiden näkemysten mukaan tarvittaisiin huomattava määrä uutta vahvaa tutkimusaineistoa todistamaan mieskontrolliteoria todennäköiseksi enää uudestaan. Naiskontrolliteoria näyttää sopivan yhteen useimpiin saatavissa oleviin tutkimustuloksiin. Nollahypoteesit eivät ovi selittää kaikkia tuloksia, mutta voivat olla osatekijöitä joihinkin tutkimustuloksiin, ja ne voivat toimia yhdessä nimenomaan naiskontrolliteorian kanssa.

Aloitussivulle

Seuraava sivu