Nyt, kun Rovaniemen talouden yhdeksi tukijalaksi kaavailtua tietoturvaklusteria hypetet��n mediassa kaikilla rintamilla, haluaisin muistuttaa lukijoita siit�, miten kaikki sai alkunsa. V�itt�isin itse olleeni merkitt�v�ss� m��rin vaikuttamassa asiaan.
Oma kiinnostukseni kryptologiaan (teknisen tietoturvan salakirjoitusmenetelm�t) ja koodausteoriaan her�si 1980-luvun loppupuolella toimiessani assistenttina Oulun yliopiston matemaattisten tieteiden laitoksella. Assistentin teht�viini kuului mm. professori Keijo V��n�sen syvent�vien algebrallisen lukuteorian ja koodausteorian harjoitusten pit�minen.
Ty�huoneeni oveen matemaattisten tieteiden laitoksella teippasin er��nlaisen 'ohjelmajulistuksen'. Jostain oppikirjasta olin ottanut valokopion digitaalisen tiedonsiirtoj�rjestelm�n periaatekaaviosta. Kaavioon oli merkitty j�rjestelm�n oleelliset osat; kooderit joiden teht�v�n� on l�hdekoodaus, salakirjoitus ja kanavakoodaus sek� vastaanottop��n vastaavat dekooderit. Kaavioon lis�sin sitten, mink�laista matematiikkaa tiedonsiirtoj�rjestelm�n miss�kin vaiheessa tarvitaan. L�hdekoodauksessa pyrit��n kanavan kautta siirrett�v�n tiedon pakkaamiseen mahdollisimman tiiviiseen muotoon kanavan kapasiteetin s��st�miseksi. Yksinkertaisin esimerkki pakkausmenetelm�st� on ns. Huffmannin algoritmi, jonka avulla voidaan pakata vaikkapa tekstimuotoista dataa. Ideana on se, ett� eri kirjainten esiintymistiheydet vaihtelevat. Niinp� kannattaa tekstiss� usein esiintyv�lle kirjaimelle antaa mahdollisimman lyhyt bin��rikoodi kun taas harvoin esiintyv�lle kirjaimelle voidaan valita pitempi koodi. N�in tieto tiivistyy ja kanavan kapasiteettia s��stet��n. Pakkausmenetelmien k�ytt� on tuttua jokaiselle, joka on joutunut tekemisiin tietokoneiden zippi-tiedostojen kanssa.
Salakirjoituksessa tieto koodataan sellaiseen muotoon, ett� se ei ainakaan kovin helposti ole ulkopuolisen tarkkailijan luettavissa. Tiedon salakirjoittaminen on v�ltt�m�t�n edellytys mm. internetin palvelujen ja matkapuhelinverkkojen toteuttamiseksi.
Kanavakoodauksessa tietoon lis�t��n tarkistusbittej�, joiden avulla varmistetaan tiedon virheet�n perillemeno. Nykyaikaisen virheit� korjaavien koodien teorian avulla tiedonsiirto voidaan saada kohinaisessakin kanavassa mielivaltaisen luotettavaksi.
Tiedon pakkausmenetelm�t, salakirjoitusmenetelm�t ja virheit� korjaavien koodien teoria ovat nykyisell��n huomattavan vaativia matemaattisia oppirakennelmia. Niiden hallitseminen jollain tasolla on kuitenkin v�ltt�m�t�nt�, jos halutaan ymm�rt�� vaikkapa internetin tai matkapuhelinj�rjestelmien toimintaa. Jokaisen tietoliikenneteknologian alalla suunnittelijana toimivan henkil�n tulisikin omata jonkinlainen k�sitys alojen perusteista. Ne ovat tietotekniikan insin��ri- ja diplomi-insin��rikoulutuksen luonnollisia kurssikokonaisuuksia.
Huomattakoon viel�, ett� sama digitaalisen tietoliikennej�rjestelm�n periaatekaavio, joka soveltuu kuvaamaan varsinaista tietoliikennett� (siirto paikan suhteen) soveltuu sellaisenaan kuvaamaan my�s tiedon tallentamista jollekin muistiv�lineelle (siirto ajan suhteen). Varsinaisen tiedonsiirtokanavan tilalla on t�ll�in kyseinen muistiv�line, esim. tietokoneen kovalevy.
Huolimatta siit�, ett� mm. mobiiliteknologia oli jo tuolloin yksi Suomen kansantalouden tukijaloista, koin itse, ett� kiinnostus tietoliikenne- ja tietotekniikan teoriaan oli Oulun yliopiston matemaattisten tieteiden laitoksella v�h�ist�. Matematiikan ja tietotekniikan suuntautumisvaihtoehto saatiin toki aikaan, mutta siit�kin puuttui suunnitelmallisuutta. Itse pistin omille nettisivuilleni ehdotelman siit�, mit� ko. suuntautumisvaihtoehdon opiskelijan omasta mielest�ni kannattaisi valita. Itsekin olisin omat FK-paperini mielell�ni ottanut ensimm�isen� valmistuneena ko. suuntautumisvaihtoehdosta, mutta jonkin muotoseikan vuoksi se ei ollut mahdollista. Siisp� valmistuin puhtaan matematiikan suuntautumisvaihtoehdosta. Matemaattisten tieteiden laitoksen opetusohjelmaan lis�ttiin my�s salakirjoitusmenetelmien kurssit, joiden harjoituksia itsekin ehdin pit�m��n.
Lisensiaatintutkintoni aiheeksi valitsin suurten kokonaislukujen tekij�ihinjakoalgoritmit ja alkulukutodistukset. Halusin perehty� syv�llisemmin kaikkein tunnetuimman julkisen salakirjoituksen menetelm�n, RSA:n (Rivest-Shamir-Adleman) teoreettisiin perusteisiin ja p��st� hy�dynt�m��n algoritmiosaamistani. Lisensiaatintenttini aiheena oli ��rellisten kuntien teoria. T�h�n matemaattisesti vaativaan teoriaan perustuvat lukuisat virheit� korjaavien koodien ja julkisten salakirjoitusmenetelmien sovellutukset. Etuk�teen j�nnitt�m��ni tenttiin oli varattu aikaa kuutisen tuntia. K�ytin siihen yhden tunnin ja vartin ja sain korkeimman mahdollisen arvosanan.
Vuosien ty�n j�lkeen minulla oli mielest�ni melko hyv�t valmiudet toimia my�s soveltajana nykyisen tietotekniikan alalla. Tuskastuttavana koin kuitenkin yhteyksien puuttumisen soveltajiin. En halunnut j��d� loppui�kseni matematiikan laitoksen norsunluutorniin. Assistentin palkkakin oli pieni ja laitokselle oli muodostunut ns. tohtoritulppa. Rupesin katselemaan teknillisten oppilaitosten suuntaan. Rovaniemell� olikin vapaana yleisaineiden tuntiopettajan paikka, jonne siirryin vuonna 1997. Vuonna 1998 minut nimitettiin Rovaniemen ammattikorkeakoulun teoreettisen s�hk�tekniikan lehtorin virkaan.
Omasta mielest�ni Rovaniemi tuntui sopivalta paikalta ryhty� kehitt�m��n teknisen tietoturvan ja koodausteorian alan osaamiskeskittym��. Itse olen kotoisin Lapista ja olin asunutkin nelj� kes�� Rovaniemell�. Rovaniemell� oli vankkaa teknisen alan koulutusta. Lis�ksi Lapin yliopistossa koulutettiin lakimiehi�, joiden arvelin tulevaisuudessa joutuvan yh� enenev�ss� m��rin tietokonerikollisuuden ja tietoturva-asioiden kanssa tekemisiin. Lapin l��nin verkottuessa palvelut rakentuvat yh� enemm�n internetin ja matkapuhelinj�rjestelmien varaan. Suurten et�isyyksien vuoksi n�iden j�rjestelmien toiminnasta ja niiden tietoturvakysymyksist� ollaan t��ll� muuta Suomea enemm�n riippuvaisia. Arktiset olosuhteet muodostavat j�rjestelmien kunnossapidolle omat erityisvaatimuksensa. Lappi muodostaa siis j�rjestelmien testaamiseen luonnollisen laboratorion. Toisaalta Rovaniemell� on my�s matkailullista vetovoimaa. T�m�n vuoksi paikkakunnalle on helppo houkutella opiskelijoita, vierailevia luennoitsijoita tai vaikkapa vaihto-opiskelijoita. Tilanne on samantapainen kuin vaikkapa Havaijilla Honolulun yliopistossa. Kun opiskelemaan pyrkij�it� on paljon, voidaan rimaa nostaa korkeammalle. Kysymys on synergiaedusta.
Rovaniemell� totesin heti aluksi, ett� tietotekniikan ja tietoliikennetekniikan teoreettisten perusteiden opetus- ja tutkimusedellytykset eiv�t olleet kovin suotuisat. P��tinkin ruveta omien vaikutusmahdollisuuksieni rajoissa kehitt�m��n niit�. Saadakseni kollegani kiinnostumaan koodausteorian ja salakirjoitusmenetelmien (teknisen tietoturvan) mahdollisuuksista pistin pystyyn n�it� aiheita k�sittelev�n seminaarin. Tarkoitus oli saada aikaan tiet�myksen ja mielipiteiden vaihtoa opettajien kesken. Seminaari kaatui kuitenkin pian siihen, ett� muut eiv�t olleet halukkaita pit�m��n esitelmi�.
Teknillisen oppilaitoksen kirjasto oli hyvin suppea. Kirjastosta ei esimerkiksi l�ytynyt yht��n teknisen tietoturvan matemaattisia perusteita k�sittelev�� teosta. Itse olin Oulun yliopistossa viihtynyt kirjastossa. Olin tutustunut matemaattisen kirjallisuuden hakuj�rjestelmiin ja viett�nyt p�ivitt�in tuntikausia niit� selaillen. P��tinkin hy�dynt�� tiet�myst�ni saadakseni hankituksi Rovaniemelle edustavan kokoelman tietotekniikan teoreettisten perusteiden parhaita oppikirjoja. Tavoitteena oli koota alan perustiet�mys Rovaniemelle. Toivoin, ett� halutessani tietoa vaikkapa El Gamal-algoritmista voisin marssia kirjastoon ja vet�� hyllyst� aihetta k�sittelev�n kirjan.
Hyvin rakennettu kirjastokokoelma on enemm�n kuin osiensa summa. Jos kokoelma kattaa hyvin alansa perustiet�myksen siit� syntyy lis�arvoa. Sattumanvarainen kokoelma on kuin auton osista koottu romukasa. Ajettavuus syntyy siit� kun osat pannaan sopivasti yhteen.
Kirjasto on my�s osa oppilaitoksen julkisivua. Mihinp� muualle satunnainen vierailija ensimm�iseksi suunnistaisi kuin kirjastoon saadakseen k�sityksen oppilaitoksen tasosta.
K�ytin siis runsaasti omaa aikaani laatiakseni kirjastoa varten hankintalistoja (Esim 17.1.1998). Er�s listoistani sai kuitenkin murheellisen kohtalon. Kirjastonhoitajalta kuulin j�lkeenp�in, ett� koulutusalajohtaja oli heitt�nyt kuukausien ty�ni suoraan roskakoriin. Ei siis mit��n keskustelua hankintojen karsimisesta tai tarpeellisuudesta!
Hankintaesitysteni takkuillessa p��tin tehd� henkil�kohtaisen uhrauksen. Lahjoitin kirjastolle useita laatikollisia omia kirjojani. Uutena ostettaessa n�iden kirjojen hankinta-arvo olisi ollut useita kymmeni� tuhansia markkoja.
Esitin kirjastoon tilattavaksi er�it� tieteellisi� julkaisuja, jotka liittyiv�t l�hinn� matemaattisiin algoritmeihin ja kryptologiaan. T�m�k��n esitykseni ei tullut hyv�ksytyksi.
Otin esille my�s kirjastotoimikunnan perustamisen. Tarkoituksena oli, ett� yhdess� muiden opettajien kanssa pohdittaisiin yksitt�isten hankintojen tarpeellisuutta. Kirjastotoimikunta tiet��kseni perustettiinkin, mutta minua itse�ni ei mukaan kelpuutettu.
Kirjaston kehitt�misen lis�ksi pyrin kehitt�m��n my�s oppilaitoksen opetussuunnitelmia. Tarjouduin itse pit�m��n kursseja mm. virheit� korjaavien koodien teoriasta, julkisen salakirjoituksen menetelmist�, pakkausmenetelmist�, digitaalisesta signaalink�sittelyst� ja matemaattisista algoritmeista.
Tutkimusedellytysten parantamiseksi esitin tekulle perustettaviksi my�s ulkopuolisten k�ytett�viss� olevia tutkijankammioita. Kammioita voisivat k�ytt�� vaikkapa v�it�skirjaty�n tekij�t tai vierailevat tutkijat. Vastineeksi tutkijankammioiden k�yt�st� heilt� voitaisiin edellytt�� (pienen vuokran lis�ksi) vaikkapa vierailuluentojen pit�mist�. N�in olisi ollut mahdollista saada aikaan toimiva tiede- ja tutkimusyksikk� hyvin edullisin kustannuksin. Tutkijankammioita ei tiet��kseni ole viel�k��n perustettu. Vastik��n kuulin, ett� niit� varten on kuitenkin alustavasti varattu tilat.
Tietokeskittym�n rakentamiseen k�ytt�m�ni aika oli osittain poissa opetusty�ni valmistelusta. T�m�n seurauksena ilmeisesti minut siirrettiin pois opetusteht�vist�. Toimiessani mobiilifirman palveluksessa olen kuitenkin edelleen ollut pienien hankintaesitysten muodossa aktiivinen RAMKin tuotantoalojen kirjaston ja my�s Lapin yliopiston kirjaston suuntaan.
Kehitysty�ni tavoitteena on ollut koodaus- ja informaatioteorian, erityisesti tietoturva-alan osaamiskes-kittym�n aikaansaaminen Rovaniemelle. Suorien vaikutusmahdollisuuksien puuttuessa olen pyrkinyt vaikuttamaan ihmisiin v�lillisesti Rovaniemen ammattikorkeakoulun tuotantoalojen kirjaston ja Lapin yliopiston kirjaston kautta. Ensimm�inen merkki ty�n tuloksellisuudesta oli mielest�ni poliisin tietohallintokeskuksen saaminen paikkakunnalle. Sijoituspaikkavalinnan yhten� perusteena oli paikkakunnalla tarjolla oleva alan koulutus. Poliisin tietohallintokeskuksen ensimm�inen sijoituspaikka tekun kyljess� on tilannetta hyvin kuvaava. Tietohallintokeskuksen per�ss� paikkakunnalle on lehtitietojen mukaan tulossa lukuisia pieni� yrityksi�. Rovaniemen ammattikorkeakoulun tuotantoalojen yksikk��n on perustettu tietoturva-alan tutkimusyliopettajan paikka ja Lapin yliopisto on p��tt�nyt perustaa tietoturva-alan professorin viran.
Uuden uljaan Rovaniemen tietotekniikkajuna on liikkeell�, veturina paljon puhuttu tietoturvaklusteri. Valitettavasti vain junassa n�ytt�v�t juhlia pit�v�n henkil�t, jotka ovat alunperin olleet sen liikkeellel�ht�� vastustamassa.