Banaanipommeja, lentäviä lammasohjuksia ja jättimäisiä aasipatsaita.

Kyseessä on tietysti Worms, Team 17:n luoma pelisarja, jossa tavoite on yksinkertaistakin yksinkertaisempi: eliminoi vastapuolen madot ja pidä omasi hengissä. Tämä hoituu hullunkuristen aseiden ja tarkan koordinaatiokyvyn yhteispelillä. Hauskaa kuin mikä, varsinkin usean ihmispelaajan kesken. Sarjassa on kuitenkin yksi iso ongelma: uusia pelejä ilmestyy lähes vuosittain, mutta uudet ideat laahaavat kaukana perässä. Monet muutkin pelisarjat on kirottu loputtomilla jatko-osilla, mutta varsinkin Wormsin kaltaiselle moninpelille jokainen uusi osa on enemmän hallaa kuin hattaraa, sillä pelaajayhteisö hajoaa yhä pienemmiksi palasiksi ja peliseuraa on siten vaikeampi löytää.

Onko näin monelle jatko-osalle edes tarvetta? Jo ensimmäinen osa tarjosi varsin runsaasti sisältöä, varsinkin lisäosan myötä. Worms 2:n suurin uudistus oli oikeastaan vain piirrosmainen grafiikka, joka onkin loistavaa ja ajatonta. Muuten pelimekaniikka ei kuitenkaan muuttunut merkittävästi. Monen pelaajan suosikki on Worms 2: Armageddon, jonka suurin uudistus oli lähinnä parempi yksinpelikampanja. Armageddon on oikeastaan se, mikä Worms 2:n olisi pitänyt olla. Tästä lähtien kaikki sarjan uudet kaksiulotteiset pelit ovat sitten olleetkin sitä samaa mitä toisen sukupolven osat jo olivat, ehkä pari–kolme omaa jippoa per peli. Sarjan kolmiulotteiset osat olivat sentään innovatiivisia, enkä koskaan ole ymmärtänyt mikä niissä oikeastaan on pielessä, niin kuin suuri yleisö väittää. Onko pelaajilla niin huono tilanhahmotuskyky, että hyppy kolmiulotteiseen ympäristöön saa heti pasmat sekaisin?

Jos siis et ole aikaisemmin kokenut matosodan riemua, unohda sekavat jatko-osat ja spin-offit, ja astu suosiolla sarjan ensimmäisen ja toisen sukupolven pelien maailmaan. Tätä nykyä ne varmasti myös lähtevät halvalla.