Artikkeli sisältää juonipaljastuksia Ginga: Nagareboshi Gin -sarjasta ja Babylon 5:stä.

Näkökulmanvaihdos ihmisten ja koirien välillä on mielestäni yksi ainutlaatuisimmista ja mielenkiintoisimmista tunnuspiirteistä koko sarjassa.

Maanläheinen ja suhteellisen realistinen alku valaa sarjalle tukevan kivijalan, jonka päälle voi huoletta viritellä vähän hurjempiakin virityksiä ilman, että pohja pettää alta. Nykyinen, ihmisläheinen alkuosa on varmasti helpommin sulatettavissa kuin jos puissa hyppeleviä ninjakoiria ja sotastrategioita hiovia koirakenraaleja olisi ollut mukana jo ensimmäisestä osasta lähtien.

Alkupään Gohein, Daisuken ja Hidetoshin toimivaa kolmiodraamaa seuraa mielellään. Varsinkin Daisuken ja Gohein välinen "sukupolvien taistelu" on mielenkiintoinen, koska molemmat ovat omalla tavallaan oikeassa ja molempien piirteet sulautuvat Giniin ja heijastuvat hänessä sarjan myötä. Lisäksi Gohein tapaisia vetreitä ja lannistumattomia vanhuksia ei koskaan voi olla liikaa.

Akakabuton jatkuva läsnäolo tekee alkuosista mielenkiintoisen painostavia, ja shounen-sarjoille harvinaiset(?) kauhuelementit tuovat mieleen 80-luvun slasher-elokuvat. Varsinkin animen puhumaton Akakabuto on salaperäisyydessään ja eläimellisyydessään kuin Jason Voorhees tai Michael Myers – tietysti sillä poikkeuksella, että nuo kaksi ovat populaarikulttuurin ikoneita, kun taas Akakabuto on... no, sanotaanko vaikka, että jos joku valmistelisi kansainvälisen listan maailman pelottavimmista karhuhahmoista, niin Nalle Puhkin löytyisi siitä todennäköisemmin kuin punaselkäinen ystävämme.

Näkökulmanvaihdos tarjoaa myös tulkintamahdollisuuden, jonka mukaan GNG:n (Ginga: Nagareboshi Gin) alkuosan jälkeiset tapahtumat (ja myöhemmät Ginga-sarjat) sijoittuvat "koirien todellisuuteen", jossa asiat näyttävät lennokkaammilta kuin ne "ihmisten todellisuudessa" ovat. Battougat, Raikaken-iskut ym. sekä monet tapahtumat (rotkokohtaus, Suuri taistelu jne.) näyttävät "ihmisten todellisuudessa" paljon vaatimattomammilta ja realistisemmilta.

Kuten alussa sanoin, koko näkökulmanvaihdos on tietääkseni ainoa laatuaan. Jos jotain vertailukohtia pitäisi hakea, niin mieleen tulee kaksi muuta suosikkisarjaani: Neon Genesis Evangelion, jonka alkupään uskonnollisella symboliikalla varustettu mecha-rymistelu vaihtuu puolivälin jälkeen tutkimusretkeksi psykologian maailmaan ja rikkoo katsojien kaikki odotukset, sekä Babylon 5, jossa päähenkilö vaihtuu ensimmäisen tuotantokauden jälkeen. Näistä GNG ja Babylon 5 ovat lähimpänä toisiaan, koska molemmissa sarjoissa koin ensimmäisellä katselukerralla jonkinasteisen shokin kyseisissä muutoskohdissa, ja kynnys jatkaa niiden katselua nousikin varsin korkealle. Uskalsin kuitenkin jatkaa, ja molemmissa tapauksissa olinkin sitten aivan koukussa viimeistä jaksoa myöten. Evangelionissa tuo muutos tapahtuu niin salakavalan hitaasti, että karmaiseva totuus paljastuu vasta viimeisissä jaksoissa: tämä sarjahan ei tarjoa vastauksia yhtään mihinkään! Siitä huolimatta, tai ehkä sittenkin juuri tuosta syystä, Evangelion on jäänyt kummittelemaan mieleeni, mikä ei välttämättä ole huono merkki.

Tällaiset rohkeat kokeilut ovat aina mielipiteenjakajia ja siten suuria riskejä, varsinkin jos ne jättävät toisen puoliskon täysin kylmäksi, mutta toisaalta, sille toiselle puoliskolle ne voivat sitten tarjota ainutlaatuisen elämyksen, joka nostaa kyseisen sarjan/teoksen keskinkertaisuuden yläpuolelle ja parhaimmillaan jättää koko elämän läpi säilyvän jäljen, kuten minulle on näiden kolmen sarjan kanssa käynyt.