Artikkeli ei sisällä juonipaljastuksia.

Kaikkien lukemieni Ginga-historiikkien alku menee suunnilleen näin: Hopeanuoli julkaistiin Suomessa ensimmäisen kerran vuonna 1989, se sai osakseen suuren suosion, ja 2000-luvun alussa fanit innostuivat perustamaan Gingaan liittyviä nettisivuja, tärkeimpänä Moonin Hopeanuoli.com vuonna 2001.

Hopeanuolen menestyksen ja suosion pitkän iän salaisuutena on pidetty haaveilua ja odottamista, kun tiedon puutteesta johtuen sarjaa ympäröi mysteerisyys. Tämä varmasti päteekin 2000-luvulle, kun lukemattomat nettisivut tarjosivat suomeksi tietoa leikkaamattomasta animesta ja alkuperäisestä mangasta. Mutta entäpä aika ennen suomalaisia fanisivustoja? Hopeanuoli julkaistiin Suomessa vuonna 1989, ja Moonin sivusto aukesi vuonna 2001, eli tähän väliin mahtuu kokonaiset 12 vuotta. Tuona ajanjaksona suurin osa Ginga-faneista ei voinut odottaa tai haaveilla mistään, koska tietoa videoiden leikatusta luonteesta tai sen pohjana olleesta mangasarjasta ei ennen Moonin sivustoa ollut helposti saatavilla – tai välttämättä ollenkaan. Ja silti suosiota ilmeisesti riitti reippaasti koko tuon ajanjakson ajan. Tämä tuntuu vähän ristiriitaiselta kappaleen alun väitteen kanssa.

Miten Ginga oikein selvisi nuo 12 vuotta? Miten neljä kasettia jossakin kirjastojen ja Anttilan lastenosaston videohyllyllä onnistuivat pysymään pinnalla yli vuosikymmenen? 12 vuotta on lapsuus- ja nuoruusvuosissa pitkä aika, johon mahtuu useampikin sukupolvi. Tuossa ajassa ja sukupolvien vaihdossa Ginga olisi helposti voinut unohtua, kuten monen muun hyvän animekasetin kanssa kävi. Luonnollisestikaan tuolloin ei myös ollut mitään järjestäytynyttä ja julkista faniyhteisöä, puhumattakaan joka kuukausi ilmestyvästä mangasta tai muusta uutuudesta. Tuona aikana kun ainoa ”uutuus” oli vain kasettien uudelleenjulkaisu samalla vanhalla leikatulla sisällöllä.

Lisäksi tuona 12 vuotena sarjaa ei markkinoitu lähes ollenkaan Suomessa. Miljoonien dollareiden Waterworldit ja Jumanjit tulivat ja menivät, mutta nämä neljä kasettia polskuttelivat suosion harjalla vuosikymmenen läpi vain ja ainoastaan olemalla. Leikattu Hopeanuoli onkin varmasti yksi epäkaupallisimmista menestyssarjoista minkä tunnen. Sinänsä ironista, kun otetaan huomioon, että yhtenä sarjan suosion syistä 2000-luvulla on pidetty sen oheistavaroiden keräilyä, jotka taas edustavat kaupallisuutta parhaimmillaan (ja pahimmillaan).

Yhteenvetona tuona 12 vuotena Hopeanuoli jollakin mysteerisellä tavalla sinnitteli ihmisten mielissä ja olohuoneen hyllyillä, kaikkien kaupallisuuden ja suosion lakien vastaisesti. Ja vertailun vuoksi suomimangan julkaisusta tähän päivään on kulunut samat 12 vuotta – sillä poikkeuksella, että sarjan suosio on ilmeisesti ollut kriisissä kerran jos toisenkin.