Nään vanhan Tornadorin yhä vielä mielessäin,
kun sillä silloin matkaan lähdit, lapsuusystäväin.
Niin jäi koulu kesken sulla,
piti mun myös mukaan tulla.
Mut vanhempien käskystä mä kotirantaan jäin.

Sun lähtöäsi seurasin mä päästä laiturin.
Me viisitoistavuotiaita oltiin kumpikin.
Sinä pidit oman pääsi,
säädit itse elämääsi.
Koit nuorena sen kaiken mistä turhaan uneksin.

Albatrossi joka lepäämättä liitää,
se sinun sielusi on juuri kukaties.
Taivaan sinessä saat vapaana sä kiitää,
lapsuustoverini vanha merimies.

Sä Tornadorin matkassa näin Rion kuumat yöt
ja tutkit tarkkaan kauniit Honolulun kaislavyöt.
Minä jatkoi Lyseossa,
sitten kunnanvirastossa.
Ei kutsumuksen mukaan satu jokaiselle työ.

Töiden jälkeen yhä useammin iltaisin
mä kapakassa istuin, lasin pohjaa tuijotin.
Miksen lähtenyt sun mukaan?
Mua ymmärrä ei kukaan.
Mä elämältä olin odottanut muutakin.

Albatrossi joka lepäämättä liitää,
se sinun sielusi on juuri kukaties.
Taivaan sinessä saat vapaana sä kiitää,
lapsuustoverini vanha merimies.

Sain kuulla että Tornador jo romutettu on.
Mä itse tunsin kokeneeni saman kohtalon.
Eipä ollut virkaa enää;
tumma puna peitti nenää.
Ja rannalla mä yksin istuin nousuun auringon.

Kun lähelleni näin mä naurulokin kaartavan,
niin tiesin että jotakin nyt vihdoin oivallan.
Siinä sielu on sen miehen,
jonka työt jää puolitiehen,
ja joka kaiken rakentaa vain varaan unelman.

Albatrossi joka lepäämättä liitää,
se sinun sielusi on juuri kukaties.
Kerran lailla sen saan vapaana myös kiitää,
jos teen työni kuten vanha merimies.

Navis tuae Argus et hodie sum memor,
quae te me abripuit iam pridem procaciter.
Nos dilati eramus.
Non abir(e) eram situs,
nam me domi parentes servare volebant.

Puppem tuam ego tunc spectavi Ostiae.
Pubescentes tum nos fuimus uterque.
Pertinax fuisti,
vitam tuam vixisti.
Iam iuvenis videbas omnia quae nunc volo.

Cygnus qui volitat sine quiete,
is anima tua forsitan est sane.
In caelo glauco tibi licet volare,
soci infantiae mi nauta senex.

In itiner(e) Argus vidist(i) noctes Carthaginis.
Praecipue exacte probabas stolas Deli.
In Lyceo pergebam
et vir politicus nunc sum.
Non e vocatione operas ligimus.

Post operas saep(e) in popina sedens vesperi
solus amphoram meam probo potus denuo.
Cur tecum non abii?
Quare hic remansi?
De vita mult(a) alia quoqu(e) expectabam.

Cygnus qui volitat sine quiete,
is anima tua forsitan est sane.
In caelo glauco tibi licet volare,
soci infantiae mi nauta senex.

Comperivi in imo mari esse Argus partes,
neque meas quidem potu(i) invenire partes.
Politicam oblittero;
vivo tantum nunc vino.
Ostiae in litore sedens lacrimo.

Prope larum stultum descendentem videndo
nunc de vita multa magis iam percipio:
Non possum esse cygnum,
si nihil est perfectum.
Non possum vivere modo meis somniis.

Cygnus qui volitat sine quiete,
is anima tua forsitan est sane.
Semel ut is mihi licet volare,
si operor ut nauta senex.

Jo ilta tullut on urut soi kylä nukkuu
vain vanhan holvikirkon muurit kuulee musiikin.
Soi parvelta nyt Bach kaaret varjoihin hukkuu
on urkurina poika holvikirkon kanttorin.

Nyt tienoon valot kaikki jo silmänsä sulkee.
hän pyhäpuvussansa hiipii kirkkoon hiljaiseen.
Ja yöhön kesäiseen fuuga kauniina kulkee
Hän kanttoriksi aikoo vaikka soittaa itselleen.

Jos kerran hän toisillekin soittaa näin saa.
Se unta on vielä mutta innostavaa.
Kun kerran urut soivat
Ja kellot huminoivat
Ne kertoa sen voivat
mitä toivoi hän.

Taas sunnuntaina saa isä kanttori vuoron
On häät ja pauhu mahtava nyt kaikkialle soi.
Tuo poika toiveissaan kuulee laulavan kuoron 
ja soinnut jotka taivaankaareen asti nousta voi.

Hän vielä nuori on mutta oottaa jo aikaa
kun kaikkialta kansaa saapuu häntä kuulemaan.
oi kuinka kunniaa vanhat holvit nuo kaikaa
hän toivoo että kauniina soi fuuga ainiaan.

Jos kerran hän toisillekin soittaa näin saa.
Se unta on vielä mutta innostavaa.
Kun kerran urut soivat
Ja kellot huminoivat
Ne kertoa sen voivat
mitä toivoi hän.

Taas sunnuntaina saa isä kanttori vuoron
On häät ja pauhu mahtava nyt kaikkialle soi.
Tuo poika toiveissaan kuulee laulavan kuoron 
ja soinnut jotka taivaankaareen asti nousta voi.

Iam vesper advenit, organa canuntur.
Muri ecclesiae soli musicam audiunt.
Vico Bachem canit cantori vigil natus.
Organa sub umbra pulchre ab eo tinniunt.

Omnino abeunt luces viciniae
ecclesiam mutam tacite repente eo.
Noctem aestivam voce pulchra ineunte
vult cantor fieri licet sibi canit vir modo.

Vult semel aliis quoque canere is.
Est sopor adhuc, sed sopor grandis.
Canere cum licet,
sonantibus campanis,
maxime quae avet,
facit vero is.

Sors patris, cantoris, die solis canere.
Sunt nuptiae, ubique strepitus nunc auditur.
Filius potest chorum magnum videre.
Vox in caelum surgens ab eomet auditur.

Est iuvenis adhuc, sed tempus exspectat,
quo grex musicae eius ecclesiam venit.
Ecclesia prisca laude completa fiat!
Vox fornicibus amoena in aeternum sit!

Vult semel aliis quoque canere is.
Est sopor adhuc, sed sopor grandis.
Canere cum licet,
sonantibus campanis,
maxime quae avet,
facit vero is.

Sors patris, cantoris, die solis canere.
Sunt nuptiae, ubique strepitus nunc auditur.
Filius potest chorum magnum videre.
Vox in caelum surgens ab eomet auditur.

Po-po-po-poing-poing-po-poo-poing,
po-po-po-poing-poing-po-poo-poing,
po-po-po-poing-poing-po-poo-poing,
po-po-po-poing-poing-po-poo-poing. 

Et tiedä, mitä aikaan sait,
kun minut silloin naistentanssiin hait.
Mä hetken kirkkaan tähtitaivaan näin, 
ja tanssisali pyöri silmissäin. 
On siitä viikko nyt jo jäänyt taa, 
silti unta en mä öisin saa. 
Kun sydän kurkkuun pomppii joka yö,
se hullun lailla epätahtiin lyö: 

Po-po-po-poing-poing-po-poo-poing,
po-po-po-poing-poing-po-poo-poing,
po-po-po-poing-poing-po-poo-poing,
po-po-po-poing-poing-po-poo-poing.

Mä sairaslomaa viikon sain
ja pillereitä varmaan tonneittain.
On lääketiede täysin voimaton,
sun läheisyytes ainut lääke on.
Nyt joka ilta saavun uudestaan,
ootan, että sun mä nähdä saan.
Kun sydän kurkkuun pomppii joka yö,
se hullun lailla epätahtiin lyö: 

Po-po-po-poing-poing-po-poo-poing,
po-po-po-poing-poing-po-poo-poing,
po-po-po-poing-poing-po-poo-poing,
po-po-po-poing-poing-po-poo-poing.

Kun istun samaan pöytään, niin
tuo sydän pomppaa melkein kiduksiin.
Mä jatkuvasti nieleskellä saan
tai sydän hyppää ulos paikaltaan.
Sä ainoastaan mua auttaa voit,
jos sä kanssain hetken karkeloit.
Nyt sydän kurkkuun pomppii joka yö,
se hullun lailla epätahtiin lyö: 

Po-po-po-poing-poing-po-poo-poing,
po-po-po-poing-poing-po-poo-poing,
po-po-po-poing-poing-po-poo-poing,
po-po-po-poing-poing-po-poo-poing.

Po-po-po-poing-poing-po-poo-poing,
po-po-po-poing-poing-po-poo-poing,
po-po-po-poing-poing-po-poo-poing,
po-po-po-poing-poing-po-poo-poing.

Po-po-po-poing-poing-po-poo-poing,
po-po-po-poing-poing-po-poo-poing,
po-po-po-poing-poing-po-poo-poing,
po-po-po-poing-poing-po-poo-poing.

Non scis quae mihi fecisti,
cum saltationem vocavisti.
Coeli visae erant luces,
tortique homines omnes.
Septimanam abhinc facta sunt;
vigilem tamen me faciunt.
Cor in gula saltans nocte
tundit amens dissolute:

Po-po-po-poing-poing-po-poo-poing,
po-po-po-poing-poing-po-poo-poing,
po-po-po-poing-poing-po-poo-poing,
po-po-po-poing-poing-po-poo-poing.

Amicus suasit ut mihi,
medeatur medicus mihi.
Ars medica debilis est,
modo tu adiuvare potes.
Cotidie nunc choream
advenio ut te videam.
Cor in gula saltans nocte
tundit amens dissolute:

Po-po-po-poing-poing-po-poo-poing,
po-po-po-poing-poing-po-poo-poing,
po-po-po-poing-poing-po-poo-poing,
po-po-po-poing-poing-po-poo-poing.

Me mensam tuam sedente
vult cor meum tecum saltare.
Difficile coerceri
est cum velim amatum iri.
Modo tu adiuvare potes;
itaque mihi, o mel, ades!
Cor in gula saltans nocte
tundit amens dissolute:

Po-po-po-poing-poing-po-poo-poing,
po-po-po-poing-poing-po-poo-poing,
po-po-po-poing-poing-po-poo-poing,
po-po-po-poing-poing-po-poo-poing.

Po-po-po-poing-poing-po-poo-poing,
po-po-po-poing-poing-po-poo-poing,
po-po-po-poing-poing-po-poo-poing,
po-po-po-poing-poing-po-poo-poing.

Jos minne lie
polkuni vie,
oli päivä tai synkkä yö,
niin muistan ain
sinut armas Elaine.
Sä muistatko viel
puistikkotien,
missä kahden istuimme silloin illoin ain
oma armas Elaine?

Hehkuvan katsees loisteesta nauttia sain.
Suudelmas kuuman tunnen mä viel huulillain.
Jos minne lie
polkuni vie,
oli päivä tai synkkä yö,
niin muistan ain
sinut armas Elaine.

Quovis eo
tarde, cito,
pulchro die, atra nocte,
semper memini,
mel, Dido, tui.
Meministi
peristyli,
in quo sedimus una amanter semper, o
mea cara Dido?

Frui licuit mi obtutu basioque.
Id basium tuum sentio labris usque.
Quovis eo
tarde, cito,
pulchro die, atra nocte,
semper memini,
mel, Dido, tui.

Lumi on jo peittänyt kukat laaksosessa, 
järvenaalto jäätynyt talvipakkasessa,
varpunen pienoinen syönyt kesäeinehen,
järvenaalto jäätynyt talvipakkasessa.

Pienen pirtin portailla oli tyttökulta:
Tule varpu, riemulla, ota siemen multa!
Joulu on, koditon varpuseni onneton,
tule tänne riemulla, ota siemen multa!

Tytön luo nyt riemuiten lensi varpukulta:
Kiitollisna siemenen otan kyllä sulta.
Palkita Jumala tahtoo kerran sinua.
Kiitollisna siemenen ota kyllä sulta.

En mä ole, lapseni, lintu tästä maasta.
Olen pieni veljesi, tulin taivahasta.
Siemenen pienoisen, jonka annoit köyhällen,
pieni sai sun veljesi enkeleitten maasta.

Flora est tecta nive in valle brumali,
ventus flat tempore serene glaciali,
passer usque parvus prae fame veritus,
ventus flat tempore serene glaciali.

Puellula propitie passeri dixit:
Veni, semen accipe! Avis et advenit.
Dies si Christi sit, passer, et tibi;
veni, semen accipe! Avis et accepit.

Volans inquit parvulae dein passer ille:
Gratus edo hoc semen, et laudo te valde.
Semel et rependet Deus beans temet.
Gratus edo hoc semen, et laudo te valde.

Non avis eius mundi, quem putas tu, vero
frater mortuus sum tibi, adveni de caelo.
Granulum parvulum, quod das ad germanum,
fratrem servat ne tibi, qui venit de caelo.

Stripteasenainen nähtiin,
kun hän saapui meidän saluunaan.
Me juotiin juuri toista kaljaa,
siellä meidät kyllä tunnetaan.

Voi kuinka kaunis on tuo nainen,
kuka hän on ja mistä tänne saapui?
Voi kuinka kaunis on tuo nainen,
kuka hän on ja mistä tänne saapui?

Bändi alkoi uuden biisin,
biisin jossa kaiho soi.
Kun selkäpiitä ryömi hiiri
ja pojat kaikki sanoi ”oi”.

Voi kuinka kaunis on tuo nainen,
kuka hän on ja mistä tänne saapui?
Voi kuinka kaunis on tuo nainen,
kuka hän on ja mistä tänne saapui?

Nainen alkoi tanssin, mistä
vielä nytkin öisin unta nään.
Sripteasenainen tuo tanssi vaan.
Sripteasenainen tuo tanssi vaan.

Kuvansa hän mulle antoi,
muisto ainut minkä sain.
Mä kuvan silloin taskuun laitoin,
ja se tanssii siellä vieläkin.

Voi kuinka kaunis on tuo nainen,
kuka hän on ja mistä tänne saapui?
Voi kuinka kaunis on tuo nainen,
kuka hän on ja mistä tänne saapui?

Striptease nainen häipyi,
me jäätiin sinne saluunaan.
Me juotiin vielä kuusi kaljaa,
siellä meidät kyllä tunnetaan.

Saltatrix est visa,
cum venit nostram tabernam.
Sumpsimus amphoras primas;
sciti nos ibi in taberna.

O, ecce pulchra illa mulier!
Quisnam est undeque huc advenit?
O, ecce pulchra illa mulier!
Quisnam est undeque huc advenit?

Coepit lyricus carmen dein,
carmen plenum tristibus.
Sine voce stupescens ”o”
ait quisque puer intentus.

O, ecce pulchra illa mulier!
Quisnam est undeque huc advenit?
O, ecce pulchra illa mulier!
Quisnam est undeque huc advenit?

Saltatrix saltare coepit,
quo usque vigil fio nunc.
Saltatrix modo ballavit.
Saltatrix modo ballavit.

Picturam suam mi dedit,
quae sola de ea monet.
Picturam servavi;
lata mecum adhuc ballitat.

O, ecce pulchra illa mulier!
Quisnam est undeque huc advenit?
O, ecce pulchra illa mulier!
Quisnam est undeque huc advenit?

Saltatrix a nobis
iit in taberna relictis.
Sumpsimus plus amphorarum;
sciti nos ibi in tabernis.

Siel lauantai-iltana valkeat koivut
jo kunnaille antavat lehtevän näyn.
Ne hartaina näyttävät laulavan sulle:
vain onnea kaukana kukkuvat käet.

Siis pyöritä, lennätä pellavapäätä,
kun silmissä leikkivät säkenet lyö!
Niin kaunista muual ei löytyä saata
kuin Saarenmaan nurmien kesäinen yö.
Niin kaunista muual ei löytyä saata
kuin Saarenmaan nurmien kesäinen yö.

Yön varjoissa tuomi kuin valkea lumi
se lintujen laulua sinulle soi.
Ei muuten nyt huulet ja polttava poski
Niin loistaa kuin omenan kukkaset voi!

Siis pyöritä, lennätä pellavapäätä,
kun silmissä leikkivät säkenet lyö!
Niin kaunista muual ei löytyä saata
kuin Saarenmaan nurmien kesäinen yö.
Niin kaunista muual ei löytyä saata
kuin Saarenmaan nurmien kesäinen yö.

On Saarenmaan niityt kuin kasteinen syli,
yön helmassa lauluista helisee maa!
Ja taivaskin loistavi pilvien yli,
ja polttava suudelma hurmata saa!

Siis pyöritä, lennätä pellavapäätä,
kun silmissä leikkivät säkenet lyö!
Niin kaunista muual ei löytyä saata
kuin Saarenmaan nurmien kesäinen yö.
Niin kaunista muual ei löytyä saata
kuin Saarenmaan nurmien kesäinen yö.

Niin siellä me nurmella vietämme juhlaa,
kun hämärä alle kättä jo lyö
Ja kaikkien aatokset yhtehen liittää
tuon päivämme runsahat riemut ja työt.

Siis pyöritä, houkuta neitoa nuorta,
sä kiiltävätähtinen sotilas vaan!
Ne yöt ovat valkeat, kuluvat kohta,
nyt pellavapäätä et omaksi saa.
Ne yöt ovat valkeat, kuluvat kohta,
nyt pellavapäätä et omaksi saa.

Quam candidae betulae vespertinae, quae
iam clivos frondosos ibi faciunt.
Sollemniter narrant aves canentes de
pulcherrimis rebus, quae et tibi sunt.

Ad saltationem duc iuvenem pulchram,
cui lux oculorum fulget festive!
Haud usquam res pulchrior alibi est quam
nox aestiva camporum Oseliae.
Haud usquam res pulchrior alibi est quam
nox aestiva camporum Oseliae.

Sub umbris nocturnes pruni nive tectae
cantu avium pulchre sonant tibi.
Non alias labia nec splendor malae
florerent sicut flores dulcis mali.

Ad saltationem duc iuvenem pulchram,
cui lux oculorum fulget festive!
Haud usquam res pulchrior alibi est quam
nox aestiva camporum Oseliae.
Haud usquam res pulchrior alibi est quam
nox aestiva camporum Oseliae.

Campi ut gremium sunt Oseliani
et carminum plenae tinniunt terrae.
Nitore nubes superante nunc caeli
iam stupefacit basium puellae.

Ad saltationem duc iuvenem pulchram,
cui lux oculorum fulget festive!
Haud usquam res pulchrior alibi est quam
nox aestiva camporum Oseliae.
Haud usquam res pulchrior alibi est quam
nox aestiva camporum Oseliae.

Nos ibi ad campos, quamquam nox operit,
celebrantes sumimus horas dulces.
Et omnium nostrum iam mentes coniungit
hic festi et laboris plenus dies.

O, pellice saltando virginem pulchram,
qui es quam splendide vestitus miles!
Hae noctes sunt breves, praeterlabuntur iam,
et virgo quam tam pervis tibi abest.
Hae noctes sunt breves, praeterlabuntur iam,
et virgo quam tam pervis tibi abest.

Sua vain yli kaiken mä rakastan,
sinä taivaani päällä maan.
Minä maiset murheeni unohdan
sinisilmiis' kun katsoa saan.
Minä maiset murheeni unohdan
sinisilmiis' kun katsoa saan.

Ylin riemuni oot mitä toivoisin,
sä kun istut mun rinnallain.
Olet kaikkeni, aarteeni kallehin,
olet onneni, unelmain.

Oi sallithan että mä suutelen
sinisilmiäs, armahain.
Mä jos kauas sun luotasi joutunen,
kuvas seuraa mun matkallain.
Mä jos kauas sun luotasi joutunen,
kuvas seuraa mun matkallain.

Modo te super omnia colo et amo,
mihi terrenum tu coelum.
Ego maerores mortales oblittero,
cum licet videre os tuum.
Ego maerores mortales oblittero,
cum licet videre os tuum.

Summum gaudium speratum
mihi es sedens hic prope me.
Ego summam omnium, thesaurum
luciferamque habeo te.

O mi patiaris, basium dem oculo
tuo utroque, carissima.
Ego a te longum si abero,
imago me sequetur tua.
Ego a te longum si abero,
imago me sequetur tua.

My Bonny is over the ocean,
My Bonny is over the sea.
My Bonny is over the ocean.
Oh bring back my Bonny to me.

Bring back, bring back,
Oh bring back my Bonny to me, to me.
Bring back, bring back,
Oh bring back my Bonny to me.

Last night as I laid at my pillow,
Last night as I laid in my bed.
Last night as I laid on my pillow
I dreamed that my Bonny was dead.

Bring back, bring back,
Oh bring back my Bonny to me, to me.
Bring back, bring back,
Oh bring back my Bonny to me.

The winds have gone over the ocean,
The winds have gone over the sea.
The winds have gone over the ocean,
And brought back my Bonny to me.

Brought back, brought back,
Oh brought back my Bonny to me, to me.
Brought back, brought back,
Oh brought back my Bonny to me.

Cara mea abest trans terras,
cara mea est trans aquas,
cara mea abest trans terras,
caram meam mi referas.

Refer, refer,
o fer caram meam ad me, ad me.
Refer, refer,
o fer caram meam ad me.

Nocte me iacente in lecto,
dormiturienteque me,
nocte me iacente in lecto,
timeo, sit mortua ne.

Refer, refer,
o fer caram meam ad me, ad me.
Refer, refer,
o fer caram meam ad me.

Venti, qui flaverunt trans terras,
venti et flantes trans aquas,
venti, qui flaverunt trans terras,
retulerunt delicias.

Rursum, rursum
reversa est cara ad me, ad me.
Rursum, rursum
reversa est cara ad me.

Suruttoman suvenlapsen lailla
paljain jaloin käydä tahtoisin
jälleen lapsuuteni kultamailla
ajatuksin raikkain avoimin.
Soisi suventuulet niinkuin urut,
kuljettaisi kauas suuret surut.
Kyyneleet pois kuivuis vihdoinkin.

Kun katsoo mailmaa enkelin silmin,
niin nähdä voi sen kauneuden.
Niin viaton kuin katse on,
voi nähdä sateella auringon.

Pilvettömän sinitaivaan alla
kulkea kun kerran vielä sais,
lapsuuteni linnut laulamalla
minua kun silloin lohduttais.
Soisi suventuulet niinkuin urut,
kuljettaisi kauas suuret surut.
Kyyneleet pois kuivuis vihdoinkin.

Kun katsoo mailmaa enkelin silmin,
niin nähdä voi sen kauneuden.
Niin viaton kuin katse on,
voi nähdä sateella auringon.

Kun katsoo mailmaa enkelin silmin,
niin nähdä voi sen kauneuden.
Niin viaton kuin katse on,
voi nähdä sateella auringon,
voi nähdä sateella auringon,
voi nähdä sateella auringon.

Puerulo aestivo socordi
par, nudis pedibus volo
permeare temporis aurei
campos felix infans denuo.
Dulce ut musice venti eant,
mihi luctum maximum auferant.
Lacrimae siccentur postremo.

Qui spectabit mundum oculis angelorum,
poterit eum videre pulchrum.
Poterit iam conspectu humili
sol apud pluviam videri.

Sub caerulo caelo mi liceat
ire cura omni abiecta,
avis infantiae mihi canat,
consoletur voce lucida.
Dulce ut musice venti eant,
mihi luctum maximum auferant.
Lacrimae siccentur postremo.

Qui spectabit mundum oculis angelorum,
poterit eum videre pulchrum.
Poterit iam conspectu humili
sol apud pluviam videri.

Qui spectabit mundum oculis angelorum,
poterit eum videre pulchrum.
Poterit iam conspectu humili
sol apud pluviam videri,
sol apud pluviam videri,
sol apud pluviam videri.

Juot ja katselet vieraisiin pöytiin,
salaa vilkaiset itseäsi peiliin.
Pikimustat tähdet tuijottaa takaisin;
toivot, että joku huomaisi sinutkin.

Pöydässäsi ei oo yhtään ystävää,
kaikki tietää sun tuhkimotarinas nimeltään.
Ennen taivas oli avoinna sinullekin
kunnes paha sormi tavoitti karkurin.

Ja elämä on helppoo silloin, kun on joku
josta pitää kii.
Ei tarvitse mennä nukkumaan itkeäkseen
itsensä unelmiin,
ja elämä on päivästä päivään
vieraiden pilkkaa sinullekin.
Päivästä päivään levoton tuhkimo tekee
itsestään marttyyrin.

Illan värivalot on kaikille juhlaa,
kynttilöitä syttyy ja pidetään hauskaa.
Vasen jalkasi hakkaa rytmissä musiikin,
valot eivät vain loista kasvoille sankarin.

Ilta pimenee ja ihmiset lähtevät pois,
sä et lähtis nyt kun aikaakin vielä ois.
Ulkona sua oottaa lohduton huominen –
rakkauden hinta on nimensä veroinen.

Ja elämä on helppoo silloin, kun on joku
josta pitää kii.
Ei tarvitse mennä nukkumaan itkeäkseen
itsensä unelmiin,
ja elämä on päivästä päivään
vieraiden pilkkaa sinullekin.
Päivästä päivään levoton tuhkimo tekee
itsestään marttyyrin.

Bibis et spectas mensas alias,
speculum promis, ut te aspicias.
Picei retro te spectant ocelli;
vis ut ipsa quoque possis animadverti.

Mensa in tua sunt nullae amicae,
fabulae sunt hae Rhodopidis cuique notae.
Caelum ante erat apertum et tibi,
donec perfuga captus est indice fallenti.

Et vita sit simplex, dum quis sit modo,
cui possis haerere.
Non dormitum sit ploratura eundum tibi
somnia propter haec.
Et vita est die post diem
irrisio hominum turbae.
Die post diem Rhodopis anxia facit
martyrem solam se.

Luces vesperis collustrant ferias
lumen et ferunt horas ad laetas.
Pes tuus tundit ad rhythmum sonantem,
sed numquam illustrant luces viraginem.

Sol occidit abeuntibus aliis,
nec ituris, cum usque sit temporis.
Extra te exspectat crastinum nubilum –
pretium amoris est simile rumorum.

Et vita sit simplex, dum quis sit modo,
cui possis haerere.
Non dormitum sit ploratura eundum tibi
somnia propter haec.
Et vita est die post diem
irrisio hominum turbae.
Die post diem Rhodopis anxia facit
martyrem solam se.

Only you can make this world seem right.
Only you can make the darkness bright.
Only you and you alone
can thrill me like you do
and fill my heart with love for only you.

Only you can make this change in me,
for it's true, you are my destiny.
When you hold my hand,
I understand the magic that you do.
You're my dream come true,
my one and only you.

Only you can make this change in me,
for it's true, you are my destiny.
When you hold my hand,
I understand the magic that you do.
You're my dream come true,
my one and only you.

Ipsa tu hunc mundum mi beas.
Ipsa tu aufersque tenebras.
Ipsa tu et tu solum
tanto commotu
comples mi cor amore ipsi tui.

Ipsa tu hoc commutas in me,
cum victu sis mi tu sola res.
Manibus sertis
ars facilis magica perceptu.
Somnus perfectus,
es ipsa mea tu.

Ipsa tu hoc commutas in me,
cum victu sis mi tu sola res.
Manibus sertis
ars facilis magica perceptu.
Somnus perfectus,
es ipsa mea tu.

Pojat, kansan urhokkaan,
mi Puolan, Lützin, Leipzigin ja
Narvan mailla vertaan vuoti,
viel' on Suomi voimissaan,
voi vainolaisten hurmehella peittää maan.
Pois, pois rauhan toimi jää,
jo tulta kohta kalpa lyö 
ja vinkuen taas lentää luoti.
Joukkoon kaikki yhtykää,
meit' entisajan sankarhenget tervehtää.

Kauniina välkkyy muisto urhojemme,
kuolossa mekin vasta kalpenemme.
Eespäin rohkeasti vaan,
ei kunniaansa myö sun poikas milloinkaan!

Uljaana taistolippu liehu,
voitosta voittohon sä vielä meitä viet!
Eespäin nyt kaikki, taisto alkakaa,
saa sankareita vielä nähdä Suomenmaa!

Fili fortis populi,
qui sanguinem fundebant terris
variis in alienis,
floris Finnia magni,
terra tegitur sanguine hostili.
Pacem mentes auferunt,
iam ignem enses evomunt et
glandes provolant stridentes.
Omnes, convenite nunc,
Maiores salutationes ferunt.

Dulciter fulget heroumque fama,
formido mortis cladisque vana.
Porro, quisque mas fortis,
fama nobis mox erit immortalis!

Vexillum altum pendeat nunc,
e proeliis revertaturque victor id!
Porro nunc omnes, est decertandum,
greges ut Finnia videat heroum.

Syttynyt on sota julma,
vihan liekki leimuaa;
punainen on pohjan kulma,
verta, tulta ennustaa.

Rientäkäämme, savolaiset
sekä poijat pohjalaiset,
myös sä, kansa Karjalan,
vihollista vastahan!
Meidän hurraa kankaat kaikuu,
niinkuin tuhat ääntä ois,
vaarat virkkaa, rannat raikuu:
väkivalta täältä pois!

Laukku selkään, miekka vyölle,
tulikeihäs olalle!
Vihurina veren työlle
rientäkäämme rajalle!

Rientäkäämme…

Meidän tääll' on niityt, pellot,
meidän lehdot, laaksot, puut;
meidän karjain kuuluu kellot:
meidän maata ei saa muut.

Rientäkäämme…

Kas, kuin sotalippu liehuu,
entäin kohti etelää!
Kohta kyllä rauta riehuu,
verivirrat höyryää.

Rientäkäämme…

Marssi päälle, Pohjan poika,
vihollista varsin luo!
Hakkaa päälle, Pohjan poika!
Luoja sulle voiton suo.

Rientäkäämme…

Ortum est iam bellum saevum,
flamma flagrat odii;
rubent fines arctoorum,
surgit furor proelii.

Prodeamus, Bothniani,
atque filii Careli,
et tu, grex Lapponice,
hostium ad aciem!
Clamor campos complet noster
sicut mille militum.
Quisque saltus nuntium fert:
faciat vis exitum!

Ensiferi, pharetrati
lanceasque portantes
ad cruentas res parati
prodeamus ad fines!

Prodeamus…

Nostri hic sunt saltus, agri,
nostrae valles, arbores,
nostris bobus omnes campi;
ceteris non haec est res.

Prodeamus…

En vexillum pendens nostrum
hostibus iam prodiens.
Furent hastae, furet ferrum,
fluctus cruentus fluens.

Prodeamus…

I ad hostes, miles Finne,
ad minaces acies!
Ne cessaris, miles Finne!
Tu victoriam feres.

Prodeamus…

Saimaan seutujen veljet,
meille kutsun hetki nyt suuri lyö.
Soihdut vaarojen harjanteille,
väijymässä on synkkä yö!
Peikot julkeat kaakon hallan
Vuoksen varsia ahdistaa,
inhat hirmut hornan vallan
nousee vainioitten taa:
Vaarass' on syntymämaa.

Nuoret sankarit, kouraan rauta,
eess' on ankara taiston tie!
Voiton seppele taikka hauta,
kumpi vain niistä valmis lie!
Vainohurttien lauma halpa
salvan tiellähän nähdä saa,
murhaajille nuorten kalpa
koston tulta leimuaa
puolesta syntymämaan.

Valvoo oikeus, meill' on voitto.
Sorron kahlehet katkeaa,
vaarain harjoja huomenkoitto
kaunis, selkeä kirkastaa.
Hurmein pesty on Suomen maine,
puhdas, saastaton taas on sää,
riemuin laulaa Vuoksen laine.
Saimaa kirkas kimmeltää
onnea syntymämaan.

Auscultate, Careli fratres:
alta voce vocabimur.
Nostrum ferre faces ardentes
est, nox alta ut tollatur.
Euroi cacodaemones iam
ripas perpetuo primunt,
innocentem turbant vitam;
surgunt vires, quae volunt
perniciem patriae.

Heroes iuvenes, est bellum
nobis ferriferentibus!
Sertum tradite vel sepulcrum,
utrumcumque merebimus!
Hostes perhumiles, maligni
mox obstaculo occurrent;
ulciscentur enses nostri
mares, gui nos iugulent,
nomine pro patriae.

Vicimus, vigilat ius fines,
falsi vincula fracta sunt.
Sudae surgunt primae luces,
saltibusque lumen ferunt.
Nostra lauta cruore fama,
caelum Finnicum lucidum.
Amnis cantat unda clara,
caeruli lacus bonum
perficiunt patriae.