Släkten Stålnacke

Stålnacke-, Staalnacke- ja Teräsniska-suku kalottialueella

  Johdanto

Ruotsissa oli alkuaan vähintään kaksi kaivosmiessukua, jotka käyttivät Stålnacke- nimeä. Vanhemman haaran veljekset olivat Ollinpoikia (Olofsson) ja nuoremman haaran veljekset Matinpoikia (Mattsson). Vanhempi sukuhaara jakautui kahteen haaraan eli norrbottenilaiseen kalottialueen haaraan ja Keski-Ruotsin Närken ja Värmlannin haaraan. Tässä suomennoksessa käsitellään vain kalottialueen haaraa.

  Sukuhaara Olofinpojat Stålnacke

Stålnacke- sukunimi on nykyäänkin yli 3000 suvun jäsenellä kalottialueella sekä Tukholmassa ja Göteborgissa. Muita sukunimiä ovat esimerkiksi Hansson, Johansson, Krutkrök, Enbuske ja Hvit. Useimmat Stålnackit asuvat nykyään Kiirunan ja Rovaniemen kuntien alueella. Kaksi sukuhaaraa on suomentanut nimensä Teräsniskaksi ja kaksi kääntänyt norjaksi: Staalnacke ja Tornakk.Varhaisempina aikoina sukunimi on kirjoitettu myös muodoissa Ståhlnacka, Stålnacka, Stålhnackare ja Ståhlnack. Stålnacke- kirjoitustapa vakiintui vasta 1700- luvun loppupuoliskolla. Sukunimi Stålnacka mainitaan ensikerran Svappavaaran ruukinkirjoissa vuosina 1663 omistajaveljesten Momma-Reenstiernan arkistossa Ruotsin valtionarkistossa (Riksarkiv).

Sukunimi muodostuu sanoista Stål ja nacke. Vanhempi sana nacka on sama kuin paikannimessä Nacka, joka sisältää "mäen tai kukkulan" (bergshöjd) ja "joen". Suomalainen saattaisi puhua maaston paikkaa tarkoittaen niskasta.

1600-luvun toisella puoliskolla ei sukunimiä mainittu niin yleisesti kuin isännimeen perustuva patronyymi. Tämä oli yleinen käytäntö koko 1600-luvulla. Käsitykseni mukaan sukunimi Stålnacke on 342 vuotta vanhempi ja veljekset Jöns ja Erik Olofinpojat Stålnacke ottivat sen käyttöön luultavasti 1600- luvun alkupuolella. Uskon, että nimi on enemmän porvarillinen käsityöläisnimi kuin sotilasnimi. Tähän käsitykseen olen tullut sillä perusteella, että Jöns Olofinpoika Stålnacka oli rakennusmestari (kokenut kirvesmies) ja pyöräseppä Ruotsin Upplannin ruukeilla vuosina 1641-1658. Jönsin oppiaika on saattanut kulua Tukholmassa, missä hän mahdollisesti kuului kirvesmiesten ammattikuntaan.

  Jöns Olofinpoika Stålnacke 1613-1675

Tämä Jöns eli suomalaisittain Jussi on kalottialueen Stålnackien kantaisä. Hän syntyi noin 1613 luultavasti Uppsalan läänin. Hän työskenteli rakennusmestarina ja pyöräseppänä vuosina 1641-1658 Upplannin pohjoisosassa Västlandin ja Strömsbergin ruukeilla. Täältä hän siirtyi kaivostöihin Svappavaaraan Jukkasjärven seurakuntaan, joka nykyään kuuluuRuotsin Norrbottenin lääniin. Jöns oli velkaantunut Västlandin ruukin edelliselle omistajalle ja niin hänelle tuli "pakkomuutto" Svappavaaraan.Työsopimus tehtiin 30.8.1658 ja sen mukaan hänellä oli vaimo ja kaksi poikaa. Jönsin tiedossa olevat pojat Erik ja Abraham Jönsinpojat olivat kaivostöissä Svappavaarassa. Abraham lienee kuollut vuonna 1662 ja isä Jöns mahdollisesti 1680- luvun alussa.

  Erik Jönsinpoika Ståhlnacka 1642-1723

Erik syntyi luultavasti noin 1642 Tolftassa. Hän tuli vanhempien mukana 2-4 vuotiaana lapsena Norrlannin pohjoisosaan. Aikuisena Erik työskenteli vintturilla (vindkörare) ja kaivoksessa, myöhemmin sulatusmestarina ja kaivosvoutina Svappavaaran ja Sjangelin kuparikaivoksilla. Hänen iästään on kaksi tietoa: vuonna 1717, yli 80-vuotias (bergsmästaren Sadlin) ja 1723, yli 90-vuotias (kirkonkirjan kuolleet). Vuonna 1697 Erik Jönsinpoika Stålnacke omisti 29 poroa käräjäpöytäkirjan mukaan. Erik oli naimisissa Cherstin Olofintyttären(164?-171?) kanssa. Tämä Kirsti lienee syntyäänn Piteån maaseurakunnasta ja mahdollisesti Svappavaarassa olleen kaivosmies Olof Nilsinpojan tytär.

Erik Jönsinpojan tunnetut pojat Jöns, Johan, Erik, Jöran ja Anders Erikinpojat (usein lyhyesti Ersson) työskentelivät kaivoksissa ja hyteissä.Erikillä oli myös tyttäret Cherstin, Margareta ja Annika Erikintyttäret. He elivät 1690- luvulta noin puoliväliin 1700- lukua.

Erik Jönsinpojan kolme lasta Johan, Erik ja Cherstin menivät naimisiin saksalaisen Thun- nimisen kupariseppäsuvun jäsenten kanssa. Jöran Erikinpoika taas oli naimisissa Svappavaarassa vaikuttaneen Spett-kaivosmiessuvun tyttären kanssa. Jöns Erikinpojan vaimo oli Margareta Michelintytär Tärännöstä, joka oli luultavasti nuorempi sisko korpraali jasittemmin nimismies Olof Michelinpoika Törnqvistille, joka taas pakeni lappalaisnaisen kanssa Norjaan 1698.

Erik Jönsinpojan lapsista Anders, Margareta ja Annika olivat naimisissa porvarillisten Chore- Ruuth- ja Högberh/Wadsten/Hällberg- sukujen kanssa.

Muuttoliike

Useimmille Erik Jönsinpoika Stålnacken jälkeläisille tuli ammatinvaihdos ja heistä tuli kalastajia ja uudisasukkaita 1700- luvun lopulla ja 1800- luvun alussa, kun kaivokset ja ruukit suljettiin Svappavaarassa, Junosuannon masuunilla sekä Svansteinissa (= Turtola Ruotsin puolella) Norrbotteninläänissä. Muutama perhe muutti 1800- luvun hätävuosina Pohjois-Norjaan,Pohjois-Suomeen ja Amerikkaan. Kun LKAB:n malmikaivokset sitten muodostettiin 1900- luvun alussa, syntyi suuri muuttoliike näille kaivoksille. Muuttoon osallistui myös Stålnackeja. Useimmat Stålnacke-suvun miespuolisista jäsenistä olivat 1900- luvun alussa ja ovat vieläkin kaivoksilla töissä. Suku on aikojen saatossa siis ollut: kaivoksilla -maataloudessa / metsätöissä - kaivoksilla.

Uutta sukukirjasta

Ensimmäinen julkaisuni vuonna 1996 oli A4- vihko nimeltään: Släkten Stålnacke 1658-1900, Jöns Olofsson Ståhlnacke och hans ättlingar i Norrbottens län. Minun toinen painos: "Släkten Stålnacke 1658-1980, Jöns Olofsson Stålnacka och hans ättlingar på Nordkalotten." Sukulaiset kirja julkaistiin vuonna 2011.Kirja on saatavissa lainata julkinen kirjasto Rovaniemellä.

Kirjoittajan / sukututkijan esittely?