Tämä on Bhagavan Sri Ramana Maharshin opetusten olennainen sisältö Nan Yar:ssa (Kuka minä olen?").

T. M. P. MAHADEVAN
University of Madras
June 30, 1982

Kuka minä olen? - Nan Yar?

Koska kaikki elävät olennot haluavat olla aina onnellisia, ilman kärsimystä, siksi jokaisen tapauksessa suurimman rakkauden havaitaan kohdistuvan omaan itseensä ja koska ainoastaan onnellisuus saa aikaan rakkauden, saavuttaakseen tämän onnellisuuden, joka on ihmisen oma luonto ja mikä koetaan syvän unen tilassa missä ei ole mieltä, ihmisen tulisi tuntea oma itsensä. Tämän vuoksi tiedon polku, tutkiminen "Kuka minä olen?" on pääasiallisin keino.

1. Kuka minä olen?
Minä en ole tämä karkea keho, joka on muodostunut seitsemästä (ruumiin) nesteestä (dhatus) 1, Minä en ole; viisi aistia, nimittäin kuulo, tunto, näkö, maku ja hajuaisti, mitkä havaitsevat niille kullekkin ominaisia kohteita, ääntä, tuntoa, väriä, makua ja tuoksua, Minä en ole; viisi toimintoa, puhe-kyky, liikkumiskyky, käsittämiskyky, erittämiskyky ja lisääntymiskyky, joilla on niille kuuluvat toiminnot; puhuminen, liikkuminen, käsittäminen, erittäminen ja nauttiminen. Minä en ole; viisi elintärkeää hengitystä, prana jne.(2) , jotka suorittavat kukin viisi sisään-hengitys toimintoa, jne., Minä en ole; edes mieli, joka ajattelee, Minä en ole; myöskään tietämättömyys, jota ylläpitää ainoastaan jäljelle jääneet jäljet (vaikutelmat) (aisti)kohteista, ja missä ei ole kohteita ja toimintaa, Minä ei ole.

1. Karkea ruumis annamaya kosha koostuu kolmesta fyysisestä tasosta, kiinteä, nestemäinen, kaasumainen ja sisältää lisäksi neljä hienompaa alatasoa.
2. pranamaya kosha (energiakeho)
   prana (hengitys)
3. Vital forces : elämänvoimat; Ohjaavat hengitystä, ruoansulatusta ja ravinnon imeytymistä, verenkiertoa, hikoilua (lämmönsäätelyä), erittämistä.

2. Jos minä en ole mikään noista, kuka minä sitten olen?
Senjälkeen kun olet kieltänyt kaiken yllä-mainitun "ei-tämänä", "ei-tuona", niin ainoa, mikä jää jäljelle on Tietoisuus - se minä olen.

3. Mikä on Tietoisuuden luonne?
Tietoisuuden luonne on olemasaolo-tietoisuus-autuus

4. Milloin Itsen oivaltaminen saavutetaan?
Kun maailma, joka on se-mitä-on-nähty on eliminoitu tapahtuu oivallus Itsestä, joka on näkijä, (havaitsija).

5. Eikö Itsen oivaltamista voi tapahtua silloin kun maailmaa pidetään todellisena?
Ei.

6. Miksi?
Havaitsija (näkijä) ja havaitut (nähdyt) kohteet ovat kuin köysi ja käärme. Aivan kuten tietoisuutta köydestä, joka on tosiasia, ei synny, ellei harhaluulo käärmeestä katoa, samoin Itsen oivaltamista, joka on tosiasia, ei tulla saavuttamaan ellei uskoa maailman todellisuudesta ole poistettu.

7. Milloin maailma, joka on havaitut kohteet, tulee katoamaan?
Kun mieli, joka on kaikkien havaintojen ja kaiken toiminnan aiheuttaja hiljenee maailma tulee katoamaan (lakkaa ilmenemästä objektiivisena todellisuutena)

8. Mikä on mielen luonto?
Se mitä kutsutaan mieleksi on ihmeellinen voima, joka piilee Itsessä. Se saa aikaan kaikkien ajatusten syntymisen. Sellaista asiaa kuin mieli ei ole olemassa erillisenä, ajatuksista riippumattomana. Ilman ajatuksia ei ole olemassa maailmaksi kutsuttua itsenäistä kokonaisuutta. Syvässä unessa ei ole olemassa ajatuksia eikä maailmaa. Valve- ja unitilassa ajatukset ja myös maailma ovat olemassa. Aivan kuten hämähäkki levittää itsestään ulos verkkonsa säikeen ja vetää sen jälleen sisään itseensä, samalla tavoin mieli työntää, heijastaa maailman ulos itsestään ja vetää sen taas takaisin itseensä. Kun mieli tulee ulos Itsestä, maailma ilmenee. Senvuoksi kun maailma ilmenee (olemalla todellinen), Itse ei ilmene; ja kun Itse ilmenee (loistaa) maailma ei ilmene. Kun ihminen hellittämättä tutkii mielen luontoa, mieli tulee häviämään, jääden jäljelle Itsenä Se mistä puhutaan Itsenä on Atman. Mieli on olemassa ainoastaan ollessaan riippuvainen jostakin aineellis-fyysisestä; se ei pysy elossa yksinään. Juuri mieltä kutsutaan toisella nimellä hienoksi ruumiiksi tai jivaksi eli yksilölliseksi sieluksi.

9. Millä tutkimustavalla mielen luonnetta voi ymmärtää?
Se mikä saa ruumiissa alkunsa 'minänä' on mieli. Jos tutkit mistä ruumiin kohdasta 'minä'-ajatus saa ensiksi alkunsa, havaitset että se on lähtöisin hridayasta eli sydämestä. Tämä on mielen syntypaikka. Vaikket tee muuta kun vain ajattelet lakkaamatta 'Minä-Minä' sekin johtaa tuohon samaan paikkaan. Kaikista mielessä syntyvistä ajatuksista ensimmäinen on 'minä'-ajatus. Vasta tämän jälkeen muut ajatukset saavat alkunsa. Vasta ensimmäisen persoonapronominin ilmaantumisen jälkeen toinen ja kolmas persoonapronomini ilmaantuvat; ilman ensimmäistä persoonapronominia ei voi olla toista ja kolmatta.

10. Millä tavoin mielen saa hiljentymään?
Kysymällä 'Kuka minä olen?'. Ajatus 'Kuka minä olen?' hävittää kaikki muut ajatukset ja aivan kuten polttorovion kohentamiseen käytetty risu palaa poroksi, lopulta itse alkuajatuskin häviää. Silloin syntyy Itse-oivallus.

11. Millä tavalla voi lakkaamatta pitää lujasti kiinni 'Kuka minä olen' ajatuksesta?
Kun muut ajatukset nousevat, sinun ei tulisi seurata niitä vaan kysyä: 'Kenelle ne tulevat?' Ei ole väliä kuinka paljon ajatuksia nousee. Aina kun uusi ajatus nousee mieleen sinun tulisi uutterasti kysyä 'Kenelle tuo ajatus on noussut?' Vastauksen tulisi olla "minulle". Jos senjälkeen kysyt "Kuka minä olen?", mieli menee takaisin sen alkulähteeseensä ja syntynyt ajatus tulee raukenemaan. Tällä tavoin jatkuvan harjoittelun avulla mieli kehittää kyvyn pysyä sen alkulähteessään. Kun mieli, joka on hieno, toimii aivojen ja aistielinten kautta, fyysiset muodot ja nimet ilmenevät; kun se pysyy sydämessä, nimet ja muodot häviävät. Sallimatta mielen kulkeutua ulos vaan pidättäen sen Sydämessä on se mitä kutsutaan antar-mukhaksi "sisäänpäin- suuntautuneisuus". Sallimalla mielen kulkea ulos Sydämestä tunnetaan bahir-mukhana "ulospäin-suuntautuneisuus". Kun mieli näin pysyy Sydämessä "Minä", joka on kaikkien ajatusten alkulähde tulee häviämään ja Itse joka on ikuisesti olemassaoleva tulee loistamaan. Mitä tahansa teet, tee se ilman egollista "Minää". Jos toimit tällä tavalla kaikki tulee ilmenemään Sivana (Jumalana)

12. Eikö ole olemassa muita keinoja mielen hiljentämiseen?
Ei ole muita sopivia keinoja kuin itsetutkimus. Jos pyritään muilla keinoilla hallitsemaan mieltä, mieli ilmenee hallittuna, mutta tulee taas esiin. Myös hengityksen hallinnan avulla mieli tulee rauhalliseksi., mutta se on rauhallinen vain niin kauan kuin hengitys on hallinnassa ja kun hengitys päästetään irti hallinnasta myös mieli aloittaa liikehtimisensä ja harhailee piilevien taipumustensa ajamana. Mielen alkulähde on sama kuin hengityksen. Ajatus, todellakin on mielen luonto. Minä-ajatus on mielen ensimmäinen ajatus ja se on sama kuin ego. Mistä ego saa alkunsa sieltä myös hengitys saa alkunsa. Senvuoksi kun mieli tyyntyy, hengitys on hallittuna ja kun hengitys on hallittuna mieli tulee tyyneksi. Mutta syvässä unessa vaikka mieli on hiljentynyt hengitys ei pysähdy. Tähän on syynä Jumalan tahto suojella kehoa ja muut ihmiset eivät saa käsitystä että se on kuollut. Valve- ja samadhitilassa kun mieli hiljenee hengitys on hallittuna. Hengitys on mielen fyysinen, karkeampi muoto. Kuolinhetkeen saakka mieli pitää hengityksen kehossa ja kun kun keho kuolee mieli vie hengityksen mukanaan. Tämän vuoksi hengityksen hallinta on vain apukeino saadakseen mielen hiljaiseksi (manonighara); (mutta) se ei hävitä mieltä (manonasa). Samoinkuin hengityksen hallinta, Jumalan ilmentymiin keskittyminen, mantrojen toistaminen, ruokavalion säätely jne. ovat vain apukeinoja, joilla mieli saadaan tyyneksi.

Jumalan eri muotoihin (ilmentymiin) keskittymällä ja mantrojen toistamisella mieli tulee yhteen pisteeseen suuntautuneeksi. Mieli haluaa aina harhailla. Aivan kuin norsu, jonka kärsään on laitettu ketju pitämään sen kärsä kurissa, se kulkee eteenpäin tavoitellen ketjua eikä mitään muuta, samoin myös mieli, jota nimet ja muodot pitävät vallassaan, tavoittelee ainoastaan niitä. Kun mieli hajoaa lukemattomiksi ajatuksiksi, jokainen yksittäinen ajatus tulee heikoksi; mutta samalla kun ajatukset heikkenevät mieli tulee yhteen pisteeseen keskittyneeksi ja vahvaksi; sellaiselle mielelle Itse-tutkimus tulee helpoksi.

Ruokavalion noudattaminen, niin että syödään sattvista ruokaa kohtuullisessa määrin on kaikista elintapasäännöistä paras ja edistää eniten mielen sattvisten ominaisuuksien kehittymistä ja nämä ovat avuksi Itse-tutkimuksessa.

13. (Aisti)kohteiden jäljellejääneet vaikutelmat (ajatukset) tulevat esiin liikehtien kuin valtameren aallot. Kuinka ne kaikki saadaan hävitettyä?
Koska keskittyminen Itseen kohottaa korkeammalle ja korkeammalle, ajatukset tulevat häviämään.

14. Onko mahdollista poistaa (aisti)kohteiden jäljelle jääneet vaikutelmat, jotka niin sanoakseni ovat peräisin aluttomasta ajasta ja pysyä pelkästään Itsenä?
Antamatta sijaa epäilyille " Onko se mahdollista vai ei?" ihmisen tulisi hellittämättä paneutua lujasti Itsen mietiskelemiseseen. Olkoonpa ihminen kuinka syntinen hyvänsä jos hän lakkaisi murehtimasta ja vaikeroimasta "Voi olen syntinen, kuinka voin pelastua?"; hänen tulisi täydellisesti luopua ajatuksestakin "Minä olen syntinen" ja keskittyä innokkaasti mietiskelemään Itseä, silloin hän varmasti tulisi onnistumaan. Ei ole olemassa kahta mieltä - toinen hyvä ja toinen paha; on olemassa pelkästään mieli. On kahdenlaisia piileviä taipumuksia (jäljelle jääneitä vaikutelmia), suotuisia ja epäsuotuisia. Kun mieli on suotuisten taipumusten vaikutuksen alaisena sitä kutsutaan hyväksi ja kun se on epäsuotuisten taipumusten vaikutuksen alaisena sitä pidetään pahana. Mielen ei saisi antaa harhailla maallisiin kohteisiin ja siihen mikä koskee muita ihmisiä. Kuinka pahoja toiset ihmiset ovatkaan sinun ei tulisi tuntea vihaa heitä kohtaan. Pitäisi välttää sekä mielihalua että vihaa. Kaikki mitä ihminen antaa muille hän antaa itselleen. Jos tämä totuus ymmärretään kuka ei antaisi muille? Kun ihmisen itse ilmenee kaikki ilmenee, kun ihmisen itse hiljentyy, kaikki hiljentyy.

15. Kuinka kauan (itse)tutkimusta tulisi harjoittaa?
Niin kauan kun mielessä on aistikohdeiden vaikutelmia (mielen hienovaraisia taipumuksia), on tarpeellista kysyä "Kuka minä olen?" Kun ajatukset nousevat ne pitää hävittää heti niiden syntypaikassaan itsetutkimuksen avulla. Jos antaudut Itsen mietiskelyyn taukoamattomasti, kunnes Itse on saavutettu tämä yksistään riittää. Niinkauan kuin linnoituksen sisällä on vihollisia ne jatkavat ryntäämistä ulos, jos ne tuhotaan sitämukaa kun ne tulevat ulos, linnoitus joutuu meidän käsiimme.

16. Mikä on Itsen luonto?
Mikä todella on olemassa on ainoastaan Itse. Maailma, yksilöllinen sielu ja Jumala ovat ainoastaan ilmentymiä siinä. Kuten hopea helmiäisessä, nämä kolme ilmenevät samanaikaisesti ja katoavat samanaikaisesti. Itse on se missä ei ehdottomasti ole "Minä"-ajatusta. Sitä kutsutaan "Hiljaisuudeksi". Itse itsessään on maailma; Itse itsessään on "Minä"; Itse itsessään on Jumala; kaikki on Siva, Itse.

17. Eikö kaikki ole Jumalan aikaansaannosta?
Aurinko nousee ilman mitään halua, päätöstä tai ponnistusta ja sen pelkkä läsnäolo, säteily, saa aurinkokiven (läpinäkyvän kvartsikiven) säteilemään lämpöä, lootuksen kukkimaan, veden haihtumaan; ihmiset suorittamaan heidän erilaisia toimintojaan ja sitten lepäämään. Samoin kuin magneetin läheisyydessä neula liikkuu, sielu joka on kolminaisen kosmisen toiminnan (luomisen, ylläpidon ja hävittämisen) Jumalan läsnäolon voiman aikaansaaman toiminnan alainen, suorittaa tekoja karmansa mukaisesti ja asettuu lepoon. Jumalalla ei tee päätöksiä, karma ei sido Häntä itseään. Tätä voidaan verrata aurinkoon, johon maalliset toiminnot eivät vaikuta tai kaikkialle ulottuvaan avaruuteen johon neljän muun elementin hyvät ja huonot ominaisuudet eivät vaikuta.

18. Kuka on oivallisin palvojista?
Hän joka antautuu Itselle, joka on Jumala, on oivallisin palvoja. Antamalla itsensä Jumalalle tarkoittaa pysymistä lakkaamattomasti Itsessä antamatta tilaa minkään muiden kuin Itsen ajatusten nousulle.

Jätä kaikki taakkasi Jumalalle, Hän kantaa ne. Koska Jumalan korkein voima saa aikaan kaikki asiat, miksi meidän pitää, alistamatta itseämme sille, jatkuvasti rasittaa itseämme ajatuksilla mitä pitäisi tehdä ja kuinka, ja mitä ei pitäisi tehdä ja kuinka ei? Me tiedämme että juna kantaa kaikki matkatavarat, niinpä sejälkeen kun menemme siihen miksi meidän pitäisi kantaa matkatavaramme epämukavasti pään päällä sensijaan että laskisimme ne alas ja tuntisimme olomme mukavaksi.

19. Mitä on kiintymättömyys?
Kun ajatukset nousevat, niiden hävittäminen täydellisesti niiden syntypaikassaan on kiintymättömyyttä. Samoin kun helmen-sukeltaja sitoo kiven vyötärölleen, sukeltaa meren pohjaan ja ottaa helmet, niin jokaisen meistä pitäisi olla varustettu kiintymättömyydellä, sukeltaa itsemme sisälle ja löytää Itse-helmi.

20. Eikö Jumalan ja Gurun ole mahdollista vaikuttaa sielun vapautumiseen?
Jumala ja Guru osoittavat vain tien vapautumiseen; he (itse) eivät vie sielua vapuden tilaan. Todellisuudessa Jumala ja Guru eivät ole erilaisia. Aivan kuten tiikerin kitaan joutunut saalis ei koskaan pääse pakoon niin ne, jotka ovat tulleet Gurun armollisen katseen piiriin pelastuvat ja eivät joudu kadoksiin; kuitenkin, jokaisen pitäisi omalla ponnistuksellaan seurata Gurun osoittamaa polkua ja saavuttaa vapautus. Ihminen voi tuntea itsensä ainoastaan hänen oman viisautensa (tietonsa) silmällä, ei kenenkään toisen. Tarvitseeko hän joka on Rama peiliä tietääkseen että hän on Rama?

21. Onko hänen, joka janoaa vapautusta välttämätöntä tutkia (tattvojen) luonnetta?
(tattva = tosi, totuus, ainesosa, perustekijä, käsiteluokka, kategoria) (tattvat ovat elementtejä, joilla on näennäinen olemassaolo---hienosta mielestä fyysisiin (aineellisiin asioihin)
Aivan kuten sillä joka haluaa heittää pois roskat ei ole tarvetta tutkia niitä, samoin sillä joka haluaa tuntea Itsen ei ole tarvetta ottaa mukaan käsitteitä tai tutkia niiden ominaisuuksia; se mitä hänen täytyy tehdä on heittää pois (hylätä) täysin käsitteet, jotka kätkevät Itsen. Maailmaa tulisi pitää unen kaltaisena.

22. Onko olemassa eroa valve ja unitilan välillä?
Valvetila on pitkä, ja unitila on lyhyt, muutoin niillä ei ole mitään eroa. Aivan kuten valvetilan tapahtumat näyttävät todellisilta hereillä samoin ne tekevät unessa unennäön aikana. Unessa mieli saa toisen kehon. Sekä valve että unitilassa ajatukset, nimet ja muodot ilmenevät samanaikaisesti.

23. Onko kirjojen lukemisesta mitään hyötyä niille, jotka kaipaavat vapautusta?
Kaikki kirjoitukset sanovat että saavuttaakseen vapautuksen sinun tulisi saada mieli hiljaiseksi; senvuoksi niiden päätarkoitus on että mieli tulisi saada hiljaiseksi, kun tämä kerran on ymmärretty ei ole tarvetta jatkuvaan lukemiseen. Rauhoittaakseen mielen täytyy vain tutkia sisimmässään mikä Itse on; kuinka tällaista tutkimusta voi tehdä kirjoilla? Sinun tulisi tuntea itsesi omalla viisauden silmälläsi. Itse on viiden kuoren sisällä; mutta kirjat ovat niiden ulkopuolella. Koska Itseä täytyy tutkia hylkäämällä nuo viisi kuorta, on hyödytöntä etsiä sitä kirjoista. Tulee aika jolloin tulet unohtamaan kaiken oppimasi.

24. Mitä on onnellisuus?
Onnellisuus on Itsen todellinen luonto; onnellisuudella ja Itsellä ei ole eroa. Onnellisuutta ei ole olemassa missään maallisessa kohteessa. Tietämättömyyden vuoksi me kuvittelemme me saamme onnellisuuden objekteista. Kun mieli menee (suuntautuu) ulos, se kokee kärsimystä. Todellisuudessa, kun sen halut on täytetty, se palaa takaisin omaan paikkaansa ja nauttii onnellisuutta, joka on Itse. Samoin syvän unen tilassa , samadhi-tilassa, ja tajuttomana, ja kun halutut objektit (esineet, kohteet) on saatu tai epämiellyttävät objektit poistettu mieli tulee sisäänpäin-kääntyneeksi ja nauttii puhdasta Itse-onnellisuutta. Näin mieli kulkee (liikkuu) levottomasti vuoroin mennen pois Itsestä ja palaten takaisin siihen. Puun alla on mieluisaa olla varjossa, aukealla paljaan taivaan alla kuumuus on paahtavaa. Henkilö, joka liikkuu auringon paahteessa tuntee viileyden kun hän pääsee varjoon. Joku, joka jatkuvasti menee varjosta auringonpaahteeseen ja sitten takaisin varjoon on typerys. Järkevä ihminen pysyy koko ajan varjossa. Samoin sellaisen mieli joka tuntee totuuden ei jätä Brahmanista. Sitävastoin tietämätön mieli kohdistuu (keskittyy) maailmaan, tuntien kärsimystä, ja vähän ajan päästä palaa takaisin Brahmaniin kokemaan onnellisuutta. Todellisuudessa, se mitä kutsutaan maailmaksi on vain ajatus. Kun maailma häviää (lakkaa ilmenemästä), kun ei ole olemassa ajatuksia, mieli kokee onnellisuutta; ja kun maailma ilmenee, mieli kokee kärsimystä.

25. Mitä on syvällinen viisaus (jnana-drsti)?
Hiljaa pysymistä kutsutaan syvälliseksi viisaudeksi. Hiljaa pysyminen tarkoittaa sulautumista Itseen. Telepatia, menneiden, nykyisten ja tulevien tapahtumien tietäminen ja selvänäköisyys eivät sisälly Syvälliseen viisauteen.

26. Mikä on suhde välinpitämättömyyden ja Viisauden välillä?
Välinpitämättömyys on viisaus. Näillä kahdella ei ole eroa, ne ovat sama. Välinpitämättömyys on olla kääntämättä mieltä mitään objektia kohti. Viisaus tarkoittaa että mitään objekteja ei ilmene. Toisin sanoen, etsimättä mitään muuta kuin Itseä on kiintymättömyyttä tai välinpitämättömyyttä, lähtemättä pois Itsestä on Viisaus.

27. Mitä eroa on (itse)tutkimuksella ja meditaatiolla?
(Itse)tutkimus on mielen pitämistä Itsessä. Meditaatio on ajattelemista että (ihmisen) itse on Brahman, olemassaolo-tietoisuus-autuus.

28. Mitä on vapautuminen?
Tutkimalla (sinun) sisimmässä olevan itsesi luonnetta, ja oivaltamalla että jokaisen (ihmisen) todellinen luonto vapautus.

© Sri Ramanasramam, Tiruvannamalai, India.

Suomennos: Taina Kilpiäinen    (20 April, 2004).