Vicharasangraham (Itse-tutkimus) ja Nan Yar (Kuka minä olen?) muodostavat ensimmäisen ryhmän ohjeita Mestarin omin sanoin. Nämä kaksi ovat ainoat proosamuotoiset kirjoitelmat Bhagavanin teosten joukossa. Ne tuovat selvästi julki keskeisen opetuksen että suora polku vapautumiseen on Itse-tutkimus. Yksityiskohtainen tapa miten Itse-tutkimusta tehdään on tuotu selvästi esiin Nan Yar:ssa. Mieli koostuu ajatuksista. "Minä"-ajatus on ensimmäinen ajatus joka syntyy mielessä. Kun tutkimusta "Kuka minä olen?" suoritetaan sinnikkäästi, kaikki muut ajatukset häviävät ja lopulta itse "Minä"-ajatuskin häviää ja jäljelle jää ainostaan korkein ei-kaksinainen Itse. Itsen väärä samaistaminen näennäiseen ei-Itseen, kuten kehoon ja mieleen täten loppuu ja Sakshatkara, valaistuminen seuraa. Tietystikään Itse-tutkimus ei ole helppo menetelmä. Kun kysyt "Kuka minä olen?", muita ajatuksia nousee esiin; mutta kun ne nousevat ei saisi antaa periksi niille seuraamalla niitä vaan sitävastoin pitäisi kysyä "Kenelle ne nousevat?". Kyetäkseen tekemään tämän pitää olla äärimmäisen valpas. Jatkuvan (itse)tutkimuksen avulla mieli pitäisi saada pysymään sen alkulähteessään antamatta sen joutua harhateille ja hävitä itsensä luomiin ajatusten sokkeloihin. Kaikkia muita harjoitusmenetelmiä sellaisia kuten hengityksen hallinta ja Jumalan (ilmenemis)muotojen mietiskely tulisi pitää harjoituksen apukeinoina. Ne ovat hyödyllisiä niin kauan kun ne auttavat mieltä tulemaan hiljaiseksi ja yhteen pisteeseen keskittyneeksi.
Mielelle, joka on saavuttanut keskittymisen taidon Itse-tutkimus tulee verrattain helpoksi. Se tulee lakkaamattomalla itsetutkimuksella niin että ajatukset ovat hävinneet ja Itse oivallettu - täydellinen Todellisuus missä ei olemassa edes "Minä"-ajatusta, kokemus jota kuvataan "Hiljaisuutena".
Tämä on Bhagavan Sri Ramana Maharshin opetusten olennainen sisältö Nan Yar:ssa (Kuka minä olen?").
T. M. P. MAHADEVAN
University of Madras
June 30, 1982
Koska kaikki elävät olennot haluavat olla aina onnellisia, ilman kärsimystä, siksi jokaisen tapauksessa suurimman rakkauden havaitaan kohdistuvan omaan itseensä ja koska ainoastaan onnellisuus saa aikaan rakkauden, saavuttaakseen tämän onnellisuuden, joka on ihmisen oma luonto ja mikä koetaan syvän unen tilassa missä ei ole mieltä, ihmisen tulisi tuntea oma itsensä. Tämän vuoksi tiedon polku, tutkiminen "Kuka minä olen?" on pääasiallisin keino.
1. Kuka minä olen?
Minä en ole tämä karkea keho, joka on muodostunut
seitsemästä (ruumiin) nesteestä (dhatus) 1, Minä en
ole; viisi aistia, nimittäin kuulo, tunto, näkö, maku
ja hajuaisti, mitkä havaitsevat niille kullekkin
ominaisia kohteita, ääntä, tuntoa, väriä, makua ja
tuoksua, Minä en ole; viisi toimintoa, puhe-kyky,
liikkumiskyky, käsittämiskyky, erittämiskyky ja
lisääntymiskyky, joilla on niille kuuluvat toiminnot;
puhuminen, liikkuminen, käsittäminen, erittäminen ja
nauttiminen. Minä en ole; viisi elintärkeää
hengitystä, prana jne.(2) , jotka suorittavat kukin
viisi sisään-hengitys toimintoa, jne., Minä en ole;
edes mieli, joka ajattelee, Minä en ole; myöskään
tietämättömyys, jota ylläpitää ainoastaan jäljelle
jääneet jäljet (vaikutelmat) (aisti)kohteista, ja
missä ei ole kohteita ja toimintaa, Minä ei ole.
prana (hengitys)
2. Jos minä en ole mikään noista, kuka minä sitten
olen?
Senjälkeen kun olet kieltänyt kaiken yllä-mainitun
"ei-tämänä", "ei-tuona", niin ainoa, mikä jää jäljelle
on Tietoisuus - se minä olen.
3. Mikä on Tietoisuuden luonne?
Tietoisuuden luonne on olemasaolo-tietoisuus-autuus
4. Milloin Itsen oivaltaminen saavutetaan?
Kun maailma, joka on se-mitä-on-nähty on eliminoitu
tapahtuu oivallus Itsestä, joka on näkijä,
(havaitsija).
5. Eikö Itsen oivaltamista voi tapahtua silloin kun
maailmaa pidetään todellisena?
Ei.
6. Miksi?
Havaitsija (näkijä) ja havaitut (nähdyt) kohteet ovat
kuin köysi ja käärme. Aivan kuten tietoisuutta
köydestä, joka on tosiasia, ei synny, ellei harhaluulo
käärmeestä katoa, samoin Itsen oivaltamista, joka on
tosiasia, ei tulla saavuttamaan ellei uskoa maailman
todellisuudesta ole poistettu.
7. Milloin maailma, joka on havaitut kohteet, tulee
katoamaan?
Kun mieli, joka on kaikkien havaintojen ja kaiken
toiminnan aiheuttaja hiljenee maailma tulee katoamaan
(lakkaa ilmenemästä objektiivisena todellisuutena)
8. Mikä on mielen luonto?
Se mitä kutsutaan mieleksi on ihmeellinen voima, joka
piilee Itsessä. Se saa aikaan kaikkien ajatusten
syntymisen. Sellaista asiaa kuin mieli ei ole olemassa
erillisenä, ajatuksista riippumattomana.
Ilman ajatuksia ei ole olemassa maailmaksi kutsuttua
itsenäistä kokonaisuutta. Syvässä unessa ei ole
olemassa ajatuksia eikä maailmaa. Valve- ja unitilassa
ajatukset ja myös maailma ovat olemassa. Aivan kuten
hämähäkki levittää itsestään ulos verkkonsa säikeen ja
vetää sen jälleen sisään itseensä, samalla tavoin
mieli työntää, heijastaa maailman ulos itsestään ja
vetää sen taas takaisin itseensä. Kun mieli tulee ulos
Itsestä, maailma ilmenee. Senvuoksi kun maailma
ilmenee (olemalla todellinen), Itse ei ilmene; ja kun
Itse ilmenee (loistaa) maailma ei ilmene. Kun ihminen
hellittämättä tutkii mielen luontoa, mieli tulee
häviämään, jääden jäljelle Itsenä
Se mistä puhutaan Itsenä on Atman. Mieli on olemassa
ainoastaan ollessaan riippuvainen jostakin
aineellis-fyysisestä; se ei pysy elossa yksinään.
Juuri mieltä kutsutaan toisella nimellä hienoksi
ruumiiksi tai jivaksi eli yksilölliseksi sieluksi.
9. Millä tutkimustavalla mielen luonnetta voi
ymmärtää?
Se mikä saa ruumiissa alkunsa 'minänä' on mieli. Jos
tutkit mistä ruumiin kohdasta 'minä'-ajatus saa
ensiksi alkunsa, havaitset että se on lähtöisin
hridayasta eli sydämestä. Tämä on mielen syntypaikka.
Vaikket tee muuta kun vain ajattelet lakkaamatta
'Minä-Minä' sekin johtaa tuohon samaan paikkaan.
Kaikista mielessä syntyvistä ajatuksista ensimmäinen
on 'minä'-ajatus. Vasta tämän jälkeen muut ajatukset
saavat alkunsa. Vasta ensimmäisen persoonapronominin
ilmaantumisen jälkeen toinen ja kolmas
persoonapronomini ilmaantuvat; ilman ensimmäistä
persoonapronominia ei voi olla toista ja kolmatta.
10. Millä tavoin mielen saa hiljentymään?
Kysymällä 'Kuka minä olen?'. Ajatus 'Kuka minä olen?'
hävittää kaikki muut ajatukset ja aivan kuten
polttorovion kohentamiseen käytetty risu palaa
poroksi, lopulta itse alkuajatuskin häviää. Silloin
syntyy Itse-oivallus.
11. Millä tavalla voi lakkaamatta pitää lujasti kiinni
'Kuka minä olen' ajatuksesta?
Kun muut ajatukset nousevat, sinun ei tulisi seurata
niitä vaan kysyä: 'Kenelle ne tulevat?' Ei ole väliä
kuinka paljon ajatuksia nousee. Aina kun uusi ajatus
nousee mieleen sinun tulisi uutterasti kysyä
'Kenelle tuo ajatus on noussut?' Vastauksen tulisi
olla "minulle". Jos senjälkeen kysyt "Kuka minä
olen?", mieli menee takaisin sen alkulähteeseensä ja
syntynyt ajatus tulee raukenemaan. Tällä tavoin
jatkuvan harjoittelun avulla mieli kehittää kyvyn
pysyä sen alkulähteessään.
Kun mieli, joka on hieno, toimii aivojen ja
aistielinten kautta, fyysiset muodot ja nimet
ilmenevät; kun se pysyy sydämessä, nimet ja muodot
häviävät. Sallimatta mielen kulkeutua ulos vaan
pidättäen sen Sydämessä on se mitä kutsutaan
antar-mukhaksi "sisäänpäin- suuntautuneisuus".
Sallimalla mielen kulkea ulos Sydämestä tunnetaan
bahir-mukhana "ulospäin-suuntautuneisuus". Kun mieli
näin pysyy Sydämessä "Minä", joka on kaikkien
ajatusten alkulähde tulee häviämään ja Itse joka on
ikuisesti olemassaoleva tulee loistamaan. Mitä tahansa
teet, tee se ilman egollista "Minää". Jos toimit
tällä tavalla kaikki tulee ilmenemään Sivana
(Jumalana)
12. Eikö ole olemassa muita keinoja mielen
hiljentämiseen?
Ei ole muita sopivia keinoja kuin itsetutkimus. Jos
pyritään muilla keinoilla hallitsemaan mieltä, mieli
ilmenee hallittuna, mutta tulee taas esiin. Myös
hengityksen hallinnan avulla mieli tulee
rauhalliseksi., mutta se on rauhallinen vain niin
kauan kuin hengitys on hallinnassa ja kun hengitys
päästetään irti hallinnasta myös mieli aloittaa
liikehtimisensä ja harhailee piilevien taipumustensa
ajamana. Mielen alkulähde on sama kuin hengityksen.
Ajatus, todellakin on mielen luonto. Minä-ajatus on
mielen ensimmäinen ajatus ja se on sama kuin ego.
Mistä ego saa alkunsa sieltä myös hengitys saa
alkunsa. Senvuoksi kun mieli tyyntyy, hengitys on
hallittuna ja kun hengitys on hallittuna mieli tulee
tyyneksi. Mutta syvässä unessa vaikka mieli on
hiljentynyt hengitys ei pysähdy. Tähän on syynä
Jumalan tahto suojella kehoa ja muut ihmiset eivät saa
käsitystä että se on kuollut. Valve- ja samadhitilassa
kun mieli hiljenee hengitys on hallittuna. Hengitys on
mielen fyysinen, karkeampi muoto. Kuolinhetkeen saakka
mieli pitää hengityksen kehossa ja kun kun keho kuolee
mieli vie hengityksen mukanaan. Tämän vuoksi
hengityksen hallinta on vain apukeino saadakseen
mielen hiljaiseksi (manonighara); (mutta) se ei
hävitä mieltä (manonasa).
Samoinkuin hengityksen hallinta, Jumalan ilmentymiin
keskittyminen, mantrojen toistaminen, ruokavalion
säätely jne. ovat vain apukeinoja, joilla mieli
saadaan tyyneksi.
Jumalan eri muotoihin (ilmentymiin) keskittymällä ja mantrojen toistamisella mieli tulee yhteen pisteeseen suuntautuneeksi. Mieli haluaa aina harhailla. Aivan kuin norsu, jonka kärsään on laitettu ketju pitämään sen kärsä kurissa, se kulkee eteenpäin tavoitellen ketjua eikä mitään muuta, samoin myös mieli, jota nimet ja muodot pitävät vallassaan, tavoittelee ainoastaan niitä. Kun mieli hajoaa lukemattomiksi ajatuksiksi, jokainen yksittäinen ajatus tulee heikoksi; mutta samalla kun ajatukset heikkenevät mieli tulee yhteen pisteeseen keskittyneeksi ja vahvaksi; sellaiselle mielelle Itse-tutkimus tulee helpoksi.
Ruokavalion noudattaminen, niin että syödään sattvista ruokaa kohtuullisessa määrin on kaikista elintapasäännöistä paras ja edistää eniten mielen sattvisten ominaisuuksien kehittymistä ja nämä ovat avuksi Itse-tutkimuksessa.
13. (Aisti)kohteiden jäljellejääneet vaikutelmat
(ajatukset) tulevat esiin liikehtien kuin valtameren
aallot. Kuinka ne kaikki saadaan hävitettyä?
Koska keskittyminen Itseen kohottaa korkeammalle ja
korkeammalle, ajatukset tulevat häviämään.
14. Onko mahdollista poistaa (aisti)kohteiden jäljelle
jääneet vaikutelmat, jotka niin sanoakseni ovat
peräisin aluttomasta ajasta ja pysyä pelkästään
Itsenä?
Antamatta sijaa epäilyille " Onko se mahdollista vai
ei?" ihmisen tulisi hellittämättä paneutua lujasti
Itsen mietiskelemiseseen. Olkoonpa ihminen kuinka
syntinen hyvänsä jos hän lakkaisi murehtimasta ja
vaikeroimasta "Voi olen syntinen, kuinka voin
pelastua?"; hänen tulisi täydellisesti luopua
ajatuksestakin "Minä olen syntinen" ja keskittyä
innokkaasti mietiskelemään Itseä, silloin hän varmasti
tulisi onnistumaan. Ei ole olemassa kahta mieltä -
toinen hyvä ja toinen paha; on olemassa pelkästään
mieli. On kahdenlaisia piileviä taipumuksia (jäljelle
jääneitä vaikutelmia), suotuisia ja epäsuotuisia. Kun
mieli on suotuisten taipumusten vaikutuksen alaisena
sitä kutsutaan hyväksi ja kun se on epäsuotuisten
taipumusten vaikutuksen alaisena sitä pidetään pahana.
Mielen ei saisi antaa harhailla maallisiin kohteisiin
ja siihen mikä koskee muita ihmisiä. Kuinka pahoja
toiset ihmiset ovatkaan sinun ei tulisi tuntea vihaa
heitä kohtaan. Pitäisi välttää sekä mielihalua että
vihaa. Kaikki mitä ihminen antaa muille hän antaa
itselleen. Jos tämä totuus ymmärretään kuka ei antaisi
muille? Kun ihmisen itse ilmenee kaikki ilmenee, kun
ihmisen itse hiljentyy, kaikki hiljentyy.
15. Kuinka kauan (itse)tutkimusta tulisi harjoittaa?
Niin kauan kun mielessä on aistikohdeiden vaikutelmia
(mielen hienovaraisia taipumuksia), on tarpeellista
kysyä "Kuka minä olen?" Kun ajatukset nousevat ne
pitää hävittää heti niiden syntypaikassaan
itsetutkimuksen avulla. Jos antaudut Itsen
mietiskelyyn taukoamattomasti, kunnes Itse on
saavutettu tämä yksistään riittää. Niinkauan kuin
linnoituksen sisällä on vihollisia ne jatkavat
ryntäämistä ulos, jos ne tuhotaan sitämukaa kun ne
tulevat ulos, linnoitus joutuu meidän käsiimme.
16. Mikä on Itsen luonto?
Mikä todella on olemassa on ainoastaan Itse. Maailma,
yksilöllinen sielu ja Jumala ovat ainoastaan
ilmentymiä siinä. Kuten hopea helmiäisessä, nämä kolme
ilmenevät samanaikaisesti ja katoavat samanaikaisesti.
Itse on se missä ei ehdottomasti ole "Minä"-ajatusta.
Sitä kutsutaan "Hiljaisuudeksi". Itse itsessään on
maailma; Itse itsessään on "Minä"; Itse itsessään on
Jumala; kaikki on Siva, Itse.
17. Eikö kaikki ole Jumalan aikaansaannosta?
Aurinko nousee ilman mitään halua, päätöstä tai
ponnistusta ja sen pelkkä läsnäolo, säteily, saa
aurinkokiven (läpinäkyvän kvartsikiven) säteilemään
lämpöä, lootuksen kukkimaan, veden haihtumaan; ihmiset
suorittamaan heidän erilaisia toimintojaan ja sitten
lepäämään. Samoin kuin magneetin läheisyydessä neula
liikkuu, sielu joka on kolminaisen kosmisen toiminnan
(luomisen, ylläpidon ja hävittämisen) Jumalan
läsnäolon voiman aikaansaaman toiminnan alainen,
suorittaa tekoja karmansa mukaisesti ja asettuu
lepoon.
Jumalalla ei tee päätöksiä, karma ei sido Häntä
itseään. Tätä voidaan verrata aurinkoon, johon
maalliset toiminnot eivät vaikuta tai kaikkialle
ulottuvaan avaruuteen johon neljän muun elementin
hyvät ja huonot ominaisuudet eivät vaikuta.
18. Kuka on oivallisin palvojista?
Hän joka antautuu Itselle, joka on Jumala, on
oivallisin palvoja. Antamalla itsensä Jumalalle
tarkoittaa pysymistä lakkaamattomasti Itsessä
antamatta tilaa minkään muiden kuin Itsen ajatusten
nousulle.
Jätä kaikki taakkasi Jumalalle, Hän kantaa ne. Koska Jumalan korkein voima saa aikaan kaikki asiat, miksi meidän pitää, alistamatta itseämme sille, jatkuvasti rasittaa itseämme ajatuksilla mitä pitäisi tehdä ja kuinka, ja mitä ei pitäisi tehdä ja kuinka ei? Me tiedämme että juna kantaa kaikki matkatavarat, niinpä sejälkeen kun menemme siihen miksi meidän pitäisi kantaa matkatavaramme epämukavasti pään päällä sensijaan että laskisimme ne alas ja tuntisimme olomme mukavaksi.
19. Mitä on kiintymättömyys?
Kun ajatukset nousevat, niiden hävittäminen
täydellisesti niiden syntypaikassaan on
kiintymättömyyttä. Samoin kun helmen-sukeltaja sitoo
kiven vyötärölleen, sukeltaa meren pohjaan ja ottaa
helmet, niin jokaisen meistä pitäisi olla varustettu
kiintymättömyydellä, sukeltaa itsemme sisälle ja
löytää Itse-helmi.
20. Eikö Jumalan ja Gurun ole mahdollista vaikuttaa
sielun vapautumiseen?
Jumala ja Guru osoittavat vain tien vapautumiseen; he
(itse) eivät vie sielua vapuden tilaan.
Todellisuudessa Jumala ja Guru eivät ole erilaisia.
Aivan kuten tiikerin kitaan joutunut saalis ei koskaan
pääse pakoon niin ne, jotka ovat tulleet Gurun
armollisen katseen piiriin pelastuvat ja eivät joudu
kadoksiin; kuitenkin, jokaisen pitäisi omalla
ponnistuksellaan seurata Gurun osoittamaa polkua ja
saavuttaa vapautus. Ihminen voi tuntea itsensä
ainoastaan hänen oman viisautensa (tietonsa) silmällä,
ei kenenkään toisen. Tarvitseeko hän joka on Rama
peiliä tietääkseen että hän on Rama?
21. Onko hänen, joka janoaa vapautusta välttämätöntä
tutkia (tattvojen) luonnetta?
(tattva = tosi, totuus, ainesosa, perustekijä,
käsiteluokka, kategoria)
(tattvat ovat elementtejä, joilla on näennäinen
olemassaolo---hienosta mielestä
fyysisiin (aineellisiin asioihin)
Aivan kuten sillä joka haluaa heittää pois roskat ei
ole tarvetta tutkia niitä, samoin sillä joka haluaa
tuntea Itsen ei ole tarvetta ottaa mukaan käsitteitä
tai tutkia niiden ominaisuuksia; se mitä hänen täytyy
tehdä on heittää pois (hylätä) täysin käsitteet, jotka
kätkevät Itsen. Maailmaa tulisi pitää unen kaltaisena.
22. Onko olemassa eroa valve ja unitilan välillä?
Valvetila on pitkä, ja unitila on lyhyt, muutoin
niillä ei ole mitään eroa. Aivan kuten valvetilan
tapahtumat näyttävät todellisilta hereillä samoin ne
tekevät unessa unennäön aikana. Unessa mieli saa
toisen kehon. Sekä valve että unitilassa ajatukset,
nimet ja muodot ilmenevät samanaikaisesti.
23. Onko kirjojen lukemisesta mitään hyötyä niille,
jotka kaipaavat vapautusta?
Kaikki kirjoitukset sanovat että saavuttaakseen
vapautuksen sinun tulisi saada mieli hiljaiseksi;
senvuoksi niiden päätarkoitus on että mieli tulisi
saada hiljaiseksi, kun tämä kerran on ymmärretty ei
ole tarvetta jatkuvaan lukemiseen. Rauhoittaakseen
mielen täytyy vain tutkia sisimmässään mikä Itse on;
kuinka tällaista tutkimusta voi tehdä kirjoilla? Sinun
tulisi tuntea itsesi omalla viisauden silmälläsi. Itse
on viiden kuoren sisällä; mutta kirjat ovat niiden
ulkopuolella. Koska Itseä täytyy tutkia hylkäämällä
nuo viisi kuorta, on hyödytöntä etsiä sitä kirjoista.
Tulee aika jolloin tulet unohtamaan kaiken oppimasi.
24. Mitä on onnellisuus?
Onnellisuus on Itsen todellinen luonto;
onnellisuudella ja Itsellä ei ole eroa. Onnellisuutta
ei ole olemassa missään maallisessa kohteessa.
Tietämättömyyden vuoksi me kuvittelemme me saamme
onnellisuuden objekteista. Kun mieli menee
(suuntautuu) ulos, se kokee kärsimystä.
Todellisuudessa, kun sen halut on täytetty, se palaa
takaisin omaan paikkaansa ja nauttii onnellisuutta,
joka on Itse. Samoin syvän unen tilassa ,
samadhi-tilassa, ja tajuttomana, ja kun halutut
objektit (esineet, kohteet) on saatu tai
epämiellyttävät objektit poistettu mieli tulee
sisäänpäin-kääntyneeksi ja nauttii puhdasta
Itse-onnellisuutta. Näin mieli kulkee (liikkuu)
levottomasti vuoroin mennen pois Itsestä ja palaten
takaisin siihen. Puun alla on mieluisaa olla varjossa,
aukealla paljaan taivaan alla kuumuus on paahtavaa.
Henkilö, joka liikkuu auringon paahteessa tuntee
viileyden kun hän pääsee varjoon. Joku, joka
jatkuvasti menee varjosta auringonpaahteeseen ja
sitten takaisin varjoon on typerys. Järkevä ihminen
pysyy koko ajan varjossa. Samoin sellaisen mieli joka
tuntee totuuden ei jätä Brahmanista. Sitävastoin
tietämätön mieli kohdistuu (keskittyy) maailmaan,
tuntien kärsimystä, ja vähän ajan päästä palaa
takaisin Brahmaniin kokemaan onnellisuutta.
Todellisuudessa, se mitä kutsutaan maailmaksi on vain
ajatus. Kun maailma häviää (lakkaa ilmenemästä), kun
ei ole olemassa ajatuksia, mieli kokee onnellisuutta;
ja kun maailma ilmenee, mieli kokee kärsimystä.
25. Mitä on syvällinen viisaus (jnana-drsti)?
Hiljaa pysymistä kutsutaan syvälliseksi viisaudeksi.
Hiljaa pysyminen tarkoittaa sulautumista Itseen.
Telepatia, menneiden, nykyisten ja tulevien
tapahtumien tietäminen ja selvänäköisyys eivät sisälly
Syvälliseen viisauteen.
26. Mikä on suhde välinpitämättömyyden ja Viisauden
välillä?
Välinpitämättömyys on viisaus. Näillä kahdella ei ole
eroa, ne ovat sama. Välinpitämättömyys on olla
kääntämättä mieltä mitään objektia kohti. Viisaus
tarkoittaa että mitään objekteja ei ilmene. Toisin
sanoen, etsimättä mitään muuta kuin Itseä on
kiintymättömyyttä tai välinpitämättömyyttä, lähtemättä
pois Itsestä on Viisaus.
27. Mitä eroa on (itse)tutkimuksella ja meditaatiolla?
(Itse)tutkimus on mielen pitämistä Itsessä. Meditaatio
on ajattelemista että (ihmisen) itse on Brahman,
olemassaolo-tietoisuus-autuus.
28. Mitä on vapautuminen?
Tutkimalla (sinun) sisimmässä olevan itsesi luonnetta,
ja oivaltamalla että jokaisen (ihmisen) todellinen
luonto vapautus.
© Sri Ramanasramam, Tiruvannamalai, India.
Suomennos: Taina Kilpiäinen
(20 April, 2004).