00. ForeWords

Naiset eivät ole milloinkaan voineet keksiä huoruutta, sillä huoruus on negatiivinen juttu miehille, eikä niin ollen ole mahdollista, että naiset opettaisivat miehille olevansa negatiivisia otuksia. Naiset eivät ole koskaan voineet asettaa mitään arvoa yhteiskuntien perustaan, jos He eivät He ensin ole omaksuneet miehisiä arvoja, kuten sitä, että Heidän on oltava myös hallitsijoita ja päättäjiä, ennen kuin voisivat toteuttaa omia arvojaan, mutta koska nainen voi toteuttaa omia arvojaan vain siten, että Hän ensin hyväksyy miehisen arvopohjan, silloin ei voida puhua naisten arvojen toteutumisesta, koska miehet valvovat kaikilla alueillaan naisten arvomaailmaa.

Samoin tekivät miehet silloinkin, kun He loivat opin yhteiskunnasta; mitenkään muutoin miehet eivät olisi voineet saada muita uskomaan yhteiskuntaan, paitsi pelottelemalla... Miesten arvot eivät olisi voineet toteutua, jos niille arvoille ei olisi mitään toteuttamisfunktiota; kaikki perusarvot luovat aina omanlaisensa talouden, jolla perusarvo tuo itsensä julki, ja missä vain ihminen voi tuntea sen arvon olevan totta. Ilman taloutta yksikään olento ei voisi kokea arvojensa olevansa realiteetti. Miesten loputon himo muiden hallintaan vaati toteuttamisfunktiokseen talouden, rahatalouden. Rahatalous vaatii sen, että ihmisille luodaan tarpeita. Eivätkä miehet olisi voineet luoda tarpeita ihmisille, jos He eivät ensin olisi ottaneet ihmisiltä pois sitä, mitä miehet sitten haluavat ihmisille myydä...

Talous on arvojen funktio, jolla arvo pääsee tulemaan esille. Muiden hallinta -arvolle talous on rahataloutta. Muiden hallitseminen vaatii hallintavälineen, ja taloudellisuus vaatii, että muiden hallintavälineen on oltava mahdollisimman taloudellinen. Raha on täten talousfunktion luoma hallintaväline arvolle, joka on muiden hallitseminen. Sillä ilman välinettä --rahaa-- miesten olisi mahdotonta hallita muita.
Itsehallinta --itsensä rakastaminen-- voi taasen tulla julki vain ilmaistaloudessa --koska vain se on rakkautta, joka jaetaan ehdoitta ja ilmaiseksi. Itsensä hallitseminen ei vaadi välineitä, sillä siinä ei pyritä hallitsemaan muita. Itsensä hallitseminen on samaa kuin suora yhteys luontoon, eikä siinä siten voi olla sijaa symboleille, eikä välineille, sillä mikä tahansa symboli on on oman itsen ja luonnon välissä. Itsensä hallitseminen on siis näin osoitettu suurimmaksi rakkaudeksi, koska itsensä hallitseminen voi tulla julki vain, kun ihminen jakaa jaettavaansa täysin ilmaiseksi ja ehdoitta, eikä pelottele muita uskomaan oppiinsa.

Miesten hallinta vaatii, että ihmisten pitää uskoa enemmän muiden järkeilyyn kuin omaansa ja kansalaisten tulee uskoa enemmän poliitikkojen hyvyyteen kuin omaansa , sillä jos miehet opettaisivat, että ihmisten tulee uskoa ennemmin omien aivojensa tuotteisiin, silloin se olisi julkijumalatonta epäuskoa tarpeeseen muiden hallitsemisesta. Koska miehet eivät voi olla epäuskoisia siitä, että muut tarvitsevat hallitsemista, niin miehet eivät voi mitään muuta kuin sokeina opettaa muiden olevan itsessään järkisokeita. Miehet ovat sokeita, jotka sokeita taluttavat, ja tämä pätee jokaiseen, joka uskoo miehisiin arvoihin, sillä miehiset arvot ovat sokeiden luomia järjettömiä arvostuksia, miten ihminen muka luonnostaan ei pysty tekemään mitään hyvää itselleen, vaan kaikki hyvä voi tulla vain miehisen yhteiskunnan huipulta.

Miesten ja jokaisen miesarvoisen otuksen on mahdotonta ymmärtää, että ihminen kuin ihminen on osa luontoa, ja että luonto määrää jokaisessa ihmisessä ihmisen tekemään vain sitä, mistä Hän saa todellisen ilonsa, sillä luonto ei voi määrätä ketään ihmistä tekemään mitään onnetonta, vaan se, mitä luonto määrää ihmisen tekemään, on sama, mistä ihminen saa elämänilonsa. Jos siis ihminen on onneton, niin se ei voi johtua tuon onnettoman ihmisen omasta luonnosta, sillä milloinkaan luonto ei voi toimia itseään vastaan. Ihminen voi siis olla onneton vain, jos Hän ei toimi oman luontonsa mukaan. Ihminen ei toimi oman luontonsa mukaan, jos Hän toteuttaa jonkun toisen ajatuksia, miten ihmisen tulee elämäänsä elää, jotta saisi jonkun mielisuosion, joka tavallisesti on pappi tai poliitikko.

Koskaan luonto ei ole voinut tehdä sellaista, että luonto korvaisi jonkun ihmisen työn jonkun muun ihmisen työllä, vaan jokainen luonnollinen ihminen tietää, että luonnollinen toiminta on aina iloa, eikä ihminen ole iloinen, jos Hän ei toteuta omaa luontoaan. Toisen luonnolla eläminen ei ole mahdollista, vaan jokainen voi kokea elävänsä vain, kun Hän elää oman luontonsa mukaan. Milloinkaan luonto ei myöskään korvaa kenenkään ihmisen aivoja jonkun muun ihmisen aivoilla, vaan luonto on antanut jokaiselle ihmiselle aivot vain omaa ajattelua varten, sillä jos luonto olisi tarkoittanut poliitikkojen aivoitukset maallikkojen aivotoiminnan korvaajaksi, niin tietysti luonto ei olisi antanut maallikoille lainkaan aivoja, sillä luonto ei tee hyödyttömiä juttuja, eikä luonto myöskään luo kahtakaan aivostoa ajattelemaan samoja ajatuksia. Sillä luonto on niin rikas, että se voi luoda lähes äärettömästi aivoja, koska reaalitodellisuudessa ajatukset eivät milloinkaan lopu, eikä siten milloinkaan luonnollinen ihminen voi huomata oman aivokapasiteettinsa loppuneen.

Koska politiikka ei ole mitään muuta kuin miesten typeryyden sosiaalistettu muoto, niin ei ole kovinkaan kumma, etteivät miehet ymmärrä yhteiskunnan todellista merkitystä yksilöille. Todellisuudessa yhteiskunnaksi kutsutaan vain sitä yksilöiden toiminnan summaa, joka on suurempi kuin yksilöiden yksinkertainen summa. Toisin sanoen; yhteiskunta on siinä, missä yksilöt ovat tehneet vain sitä, mitä He luonnostaan osaavat, jolloin yhteiskunta on kohonnut yksilöiden luovan toiminnan kautta minkä tahansa yksilön yläpuolelle. Esimerkiksi suuri ja mahtava julkisin varoin tehty rakennus ei ole yhteiskuntaa, koska sen pystyttämiseen pystyisivät myös yksilötkin, kunhan He saisivat rauhassa sitä tehdä, mutta jota He eivät olisi tehneet, jos saisivat toteuttaa omaa itseään. Yhteiskuntaa ei voi suunnitella eikä rakentaa, vaan se rakentuu vain omaehtoisten luovien yksilöiden toiminnassa ja toimintana.

Kukaan ihminen ei voi todellisessa yhteiskunnassa väittää, että Hänen toimintansa on yhteiskunnalle arvokasta, kun taasen mukamas jonkun muun ihmisen toiminta sitä ei olisi. Yhteiskunnassa kaikkien toiminta on yhtä arvokasta, eikä todellisessa yhteiskunnassa kukaan laita yhteiskuntaa maksamaan itselleen palkkaa, sillä aito yhteiskunnallinen ihminen tekee vain sitä, mitä Hän luonnostaan osaa. Eikä ihmisen oman luonnon määräämästä työstä koskaan makseta palkkaa, sillä ihminen saa ilon siitä, kun Hän tekee sitä, mitä Hän osaa parhaiten. Ihminen on autuas ja onnellinen, kun Hän on sitä, mitä Hän todella on, sillä ihmisen onminen ei voi koskaan olla mikään rasite ihmiselle, vaan vain se on kärsimystä, kun ihminen ei ole sitä, mitä Hän on. Sillä vain se vaatii energiaa, kun ihminen joutuu ylläpitämään kulisseja, sillä kun vain ihminen on ilman kulisseja, silloin se, mitä Hän on, ei tarvitse energiaa, koska kaikki Hänen ympärillään pysyy luonnostaan.

Oikeassa yhteiskunnassa kukaan ei estä kenenkään ihmisen luontaista toimintaa, sillä mikä tahansa teko, joka tähtää toisen ihmisen luonnollisuuden ja omaehtoisen elämisen kumoamiseen on ehdoitta tehty yhteiskuntaa vastaan. Luonnollinen ihminen pystyy aina rakentamaan itselleen oman pesänsä. Ja luonnollinen ihminen haluaa luonnostaan rakentaa oman pesänsä omalle reviirilleen, jonka Hän on itse valinnut, sillä se on luonnotonta, jos joku muu tekisi valintoja toisen puolesta. Reaalisessa yhteiskunnassa jokainen saa olla oman elämänsä mestari, ja reaaliyhteiskunnassa jokainen on elämänsä mestari, eikä kukaan mestaroi kenenkään toisen elämää, kuten mestaripuuseppä tunnetaan siitä, ettei Hän mestaroi toisen mestarin työtä, sillä se olisi samaa kuin väittää toista epäpäteväksi. Oikean Jumalan ei näin ollen tarvitse mestaroida ihmistä, sillä se, mikä on lähtöisin Jumalasta, on itsessään mestariluomus.

Oikeassa yhteiskunnassa elämän mestarit eivät mestaroi kenenkään toisen elämää, sillä se olisi samaa kuin väittää, ettei toisen elämä ole arvokasta, eikä toinen kykene itselliseen elämään itsestään. Oikeassa yhteiskunnassa todellisia hallitsijoita ovat vain elämän mestarit, eikä aito yhteiskunta milloinkaan valitse johtajikseen sellaisia, jotka ovat pätevöityneet vain joillakin osa-alueilla, kuten urheilijoina, ammattiyhdistysvirkailijoina, lakiasiantuntijoina, pappeina, professoreina, seikkailijoina, ammattipoliitikkoina jms.

Näin siis on osoitettu, että jos ihminen ei ole oman elämänsä mestari, silloin Hän on täysin kykenemätön olemaan ihmiskunnassa missään johtoasemassa, sillä tuollaiset osaelämänmestarit eivät milloinkaan kykene käsittämään yhteiskuntaa muuten kuin omana yksityisomaisuutenaan. Ja He, jotka luulevat yhteiskunnan olevan Heitä varten, eivät voi ymmärtää, että ihminen on aito, kun Hän on olemassa vain jotain suurempaa varten. Ihmisen todellinen suuruus on juuri siinä, että Hän luottaa omaan itseensä ja toteuttaa itseään tietäen varmasti, että se Hänen olemisensa itseään toteuttavana yksilönä on juuri se osa, joka tarvitaan ylisumman saamiseksi esille, eikä päin vastoin.

Kaikilla tuollaisilla osaelämänmestareilla on aina suunnitelmia vain omaa monumenttiaan varten, jota He tietysti aina kaunopuheissaan väittävät yhteiskunnan tarpeeksi, jota ilman yhteiskunta ei voi kehittyä --oikeaan suuntaan. Yhteiskunnassa kukaan ei suunnittele rakennuksia yhteiskuntaa varten, sillä ihmisten yhteiskunnassa ihmiset ovat tärkeämpiä kuin yhteiskunta. Jos siis joku haluaa kehittää yhteiskuntaa, niin se ei voi milloinkaan eikä missään olla inhimillistä toimintaa, sillä yhteiskunta on yhteiskunnallisten ihmisten ylisumma, joka on oma itsensä vain, kun se on inhimillisen toiminnan ylisumma. Poliitikon toiminta ei siis voi olla inhimillistä, jos se toimii yhteiskunnan tarvetta ajatellen. Yhteiskunnalla ei voi olla sellaisia tarpeita, jotka olisivat yhdenkään yksilöihmisen tunnettavissa tai tunnistettavissa. Mahdoton ei voi olla mahdollista edes poliitikoille, ja se on kiistatta mahdotonta, että poliitikko voisi olla objektiivinen, kun Hän väittää yhteiskunnan olevan sen tai tuon tarpeessa. Kaikki poliitikkojen väitteet yhteiskunnan tarpeista on ehdoitta katsottava vain ja ainoastaan poliitikkojen omiksi tarpeiksi, jotta totuus ei unohtuisi.

Koska kukaan ei voi olla poliitikko muuten kuin olemalla tyhmä, niin nyt me nähdään poliitikkojen koko totuus, mitä He ovat; He eivät voi olla ihmisiä, joten He ovat yli-ihmisiä, koska, koska He tähtäävät vain ihmisten ylisumman --yhteiskunnan-- tarpeiden tyydyttämiseen. Ja koska poliitikot ovat typeryksiä, niin He eivät tajua, että Heidän kuvittelemansa yhteiskunta ei missään suhteessa eroa poliitikkojen omista tarpeista; poliitikot tähtäävät vain omien kuviteltujen tarpeiden tyydyttämiseen. Tästä me nähdään, että poliitikkojen yhteiskunta ei edes ole yhteiskunta, vaan se on poliitikkojen ja muiden rikkaiden sekametelijoukkio, joka repii toisiaan, koska He luulevat, että muutoin toinen rikas saisi nussittua köyhiltä kaikki rahat omiin taskuihin, eikä toiselle jäisi mitään ryöstettävää omiin taskuihinsa.

Jos vain poliitikoilla olisi järkeä edes sinapinsiemenen verran, niin se järki olisi jo kasvanut tuntemaan kaiken järjellisyyden, eikä niin ollen mikään poliitikkojen teko enää voisi olla järjetön, eikä niin ollen yhdenkään poliitikon enää tarvitsisi laukoa järjettömyyksiä, kuin esim. sellaista, että He ottavat täyden vastuun, sillä sehän on samaa kuin tunnustaa, että poliitikot tekevät päätöksiä vastuuttomasti, koska Heillä on jokin kuviteltu vastuuvarasto, joka ei ole Heidän sisällään. Jos nimittäin poliitikoilla jo olisi vastuuntuntoa, silloin Heidän olisi mahdotonta tehdä mitään sellaista, josta He joutuisivat vastuuseen! Koska siis poliitikot ovat itse tunnustaneet olevansa vastuuttomia, niin ei olekaan sitten muuta kuin totuus, että rikkaat eivät ole ihmisiä, koska He ovat alentaneet ihmiset vain poliitikkojen tarpeiden täyttäjiksi, jonka He tunnustavat esimerkiksi Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa, 8. Maaliskuuta, 2002:

"Viime vuosina kilpailukykyyn ja tehokkuuteen on pyritty osittain lasten kustannuksella... ...Lapsista ja nuorista täytyy huolehtia nykyistä paremmin, jotta Suomen kilpailukyky säilyy tulevaisuudessakin."

Rikkaat voisivat tuntea päätöstensä seuraukset vain siinä tapauksessa, missä Heiltä viedään vähintään se osuus tuloista armotta pois, jonka rikkaat ottavat armotta köyhän päivittäisestä elämästä. Jos siis poliitikko ottaa köyhältä pelkkänä poliklinikkamaksuna köyhän päiväansion verran, niin oikeudenmukaisuus vaatii, että rikkaiden on myös maksettava poliklinikkamaksua vähintäin sen verran, mitä He päivässä tienaavat. Jos nyt poliitikot eivät tähän suostu, silloin He todistavat, että He tekevät päätöksiään puhtaasti rikkaiden hyväksi, eikä niin ollen tässä systeemissä poliitikot joudu edes teoriassa tuntemaan omissa nahoissaan omien päätöstensä todellisia seuraamuksia.

Oikeudenmukaisuus vaatii, että poliitikot eivät saa ansaita yhtään enempää kuin minimipalkan, jotta He voisivat itse henkilökohtaisesti tuntea, mistä se raha on peräisin, jolla He rakennuttavat monumenttejaan, kuten lisärakennuksia, musiikkitalojaan, sähköllä toimivia muistomerkkejään jms. Sillä vain siten poliitikot joutuisivat pakosta käyttämään Heille annettua valtaa siten, että He itsekin eläisivät sillä minimipalkalla, jolla He nyt armotta vaativat Heitä elämään, joilta He nyt rokottavat joka saatanan maksuillaan kerralla koko päivän ansiot...

Täten tämäkin todistaa poliitikkojen totuuden, miten He eivät milloinkaan ole todella pitäneet yhteiskunnan puolta, vaan He ovat aina ja kaikessa huoraamassa köyhiltä viimeisenkin lantin, jotta rikkaat eivät vaan jäisi osattomiksi saavutetuista eduistaan, jotka He itse ovat itselleen antaneet, mutta ehdoitta pidättäneet kaikilta muilta. Ja kaiken tuon köyhien ryöväämisen rikkaat tekevät yhteiskunnan nimissä, kuten uskovaiset tekevät kaiken pahuuden Jumalansa nimissä. Eli rikkaat ovat niin korkealla ihmisten yläpuolelle, että vain He omasta mielestään voivat tietää, mitä yhteiskunta tarvitsee, ja miten vain yhteiskuntaa pitää puolustaa. Mutta se täysin järjetöntä edes väittää, että yhteiskuntaa pitää puolustaa!

Tähän mennessä maailmassa ei ole ollut yhden yhtäkään poliitikkoa, joka olisi ymmärtänyt, ettei yhteiskunta tarvitse poliitikkoja. Poliitikot ovat olemassa vain itseään varten, joka huomataan juuri siitä, että kummasti vaan poliitikkojen väitteet yhteiskunnan tarpeista kohdistuvat pääsääntöisesti poliitikkojen oman elämänlaadun kohottamiseen kaiken sen yläpuolelle, johon He ovat ne siihen mennessä korottaneet. Poliitikot eivät ole voineet muuta kuin aina vaan hokea politiikan tarpeellisuutta, joka on sitä, että poliitikoiden on koko ajan tehtävä typeriä päätöksiä, jotka aiheuttavat juuri niitä ongelmia ihmisille, joille poliitikoilla on aina omat puoluetoimistojensa värkkäämät ratkaisunsa, jotka taasen aiheuttavat lisää ja lisää harmia ihmisille, joille taasen pitää löytää oikea poliittinen ratkaisu jne.

Tämä poliitikkojen tarpeellisuus ei ole muuta kuin miesten yleinen tapa toimia, eli kuten aiemmin jo kerroin, niin miehet aina ensin luovat ongelman, johon vain Heillä on oikea ratkaisu. Mutta koska kyseessä ei ole suora ratkaisu, vaan sellainen ratkaisu, jota varten täytyy ensin luoda ongelma, niin tuollainen menettely ei voi milloinkaan lopettaa ongelmien luomista --koska se on itsessään jatkuvaa kulkua ongelmasta toiseen. Miehet eivät esimerkiksi käsitä sitä, kun Heidän politiikkansa ei poista köyhyyttä jo tänään, niin se, että ihmisiä vaaditaan siten olemaan köyhiä huomennakin, on Heidän suoranaista pahoinpitelyä. Miehiltä näyttää puuttuvan täysin kyky empatiaan, eikä se olekaan mikään ihme, että niin on, koska miehet eivät ole olentoja itsessään, vaan He ovat vain ihmisen sukupuoliominaisuus.

Miesten epäolento -olemus tulee esille siinä, että Heidän on mahdotonta pitää Jumalaa faktuaalisena olentona. Miehelle Jumalan olemassaolo ei ole fakta, vaan uskon asia. Se olisikin mahdotonta, että epäolento --sukupuoli nimeltä mies-- pystyisi tunnustamaan reaalisen olennon. Ja koska siis miehen on mahdotonta tunnustaa realiteetteja, niin ainoa asia, joka miehelle on jätetty, on illuusio. Miehen koko olemus ja kaikki ajatukset ovat vain illuusiota, ja näin ollen on täysin ymmärrettävää, miksi miehiltä puuttuu kyky päätellä, mitä muut tuntevat; empatian kyky. Jos mies ihan aidosti pitäisi Jumalaa faktana, niin se ei voisi mitenkään olla vaikuttamatta miehen elämään, eli silloin miehen elämä olisi kokonaisvaltaista hyvyyttä, kauneutta ja viisautta esille tuovaa rakastavaa elämää, joka ei tekisi pahaa elämälle sen missään muodossa. Mutta miehen on mahdotonta olla viisas, jos Hän ei ole inhimillinen, eikä kukaan voi olla inhimillinen, jos Hän käyttäytyy miehisesti.

Vain ihminen voi olla inhimillinen, eikä kukaan ihminen voi olla olematta muuta kuin inhimillinen; inhimillisyys on vain ihmiselle lajityypillistä käyttäytymistä, josta ihminen ei pääse eroon joulunakaan. Ihmisen on mahdotonta olla muuta elämää kohtaan epäinhimillinen. Joka on tullut tuntenaan itsensä ihmisenä, ei enää voi tehdä pahaa muille ihmisille, eikä tuollainen itsensä tunteva ihminen voi tehdä pahaa edes eläimille. Se on kiistatta epäinhimillistä, joka aiheuttaa jollekin tuntevalle olennolle fyysistä kärsimystä, joten jo pelkkään logiikkaan uskovien olisi luullut jo aikoja sitten käsittäneen, ettei ole loogista sanoa epäinhimillisyyden olevan ihmillistä. Jos siis joku kutsuu inhimillisyydeksi sitä, kun Hän tekee pahaa ihmisille, tappaa eläimen, tai pitää eläimiä häkeissä tms, niin silloin tuollainen olento pitää itseään ensisijaisesti joko miehenä tai naisena. Sillä pahaa voi tehdä vain epäolentona, eikä epäolentoon voi kuulua mikään reaalinen asia, vaan epäolennot ovat tuomitut kaikkeen siihen, jota epäksi kutsutaan. Epäolennot ovat epäjärjellisiä, epäloogisia, epäreaalisia, epätotuudellisia, epähyviä, epäkauniita,...

Vain olennot voivat tuntea realiteetit, eivätkä olennot voi olla tuntematta realiteetteja. Kukaan olento ei siis voi olla olematta viisas, kun taasen mikään sellainen ei voi olla viisas, joka ei ole olento itsessään. Mies ei ole olento itsessään, sillä jos mies olisi olento itsessään, silloin myös nainen olisi olento itsessään. Mutta se aiheuttaisi sen, että kumpikaan ei olisi ihminen itsessään, sillä mies voi olla ihminen vain siten, ettei Hän ole mies; kukaan ei voi olla yhtä aikaa kaksi eri olentoa. Joko mies on mies --tai sitten Hän on jotain muuta. Koska siis mies väittää olevansa mies, ja mies väittää naisen olevan nainen, niin silloin miehelle nainen ei ole sama olento kuin mies, koska jos mies ja nainen olisivat sama olento, niin He kumpikin olisivat ihmisiä, vain ihmisiä.

Koska siis mies väittää olevansa eri olento kuin nainen, niin silloin mies on asettanut itsensä naisen yläpuolelle, ja näin naisesta on tullut miehen suhteen alisteinen. Jos nimittäin mies uskoisi olevansa ihminen, niin Hän uskoisi myös naisen olevan ihminen, ja ihminen taasen voi olla ihminen vain siten, että Hän käyttäytyy ihmisiksi. Olento nimittäin valehtelee, jos Hän väittää olevansa ihminen, mutta ei käyttäydy ihmisiksi. Koska siis miehet eivät voisi uskoa olevansa miehiä, jos He eivät käyttäytyisi miehen lailla, niin tästä me huomataan, etteivät miehet voi olla ihmisiä, koska He eivät voisi uskoa olevansa miehiä, jos He käyttäytyisivät ihmisiksi!

Ihminen ei voi valehdella, joten ihminen tunnetaan ihmiseksi siitä, kun Hän käyttäytyy inhimillisesti. Koska mies ei voi puhua totta, niin miehen puhe tunnetaan valheeksi siitä, kun Hän ei voi käyttäytyä inhimillisesti, vaan vain miehisesti. Koska jos mies ei käyttäytyisi miehisesti, Hän menisi heti lääkäriin hakemaan viagrareseptin, ja jos se ei auttaisi, niin sitten pullon viinaa... Huomataan siis, että mies on kehäpäätelmä; minä olen mies, koska minä käyttäydyn kuin mies, sillä jos minä käyttäytyisin naismaisesti, olisin homo... Mies käyttäytyy miehisesti, koska Hän ei ole vielä milloinkaan kokeillut, miltä ihmisenä olo tuntuisi.

Otus nimeltä mies ei voi muuta kuin käsitellä epäolennaisia, sillä Hän on perustanut koko olemisensa todellisten asioiden --realiteettien-- negaatioille. Mies siis kaipaisi kipeästi reality checkiä, mutta Hän ei voi tehdä sitä niin kauan, kun Hän uskoo olevansa mies, sillä mies on mies vain niin kauan, kun Hänen perustuksensa on pelkkää tyhjää. Mies ei esim käsitä sitä, että Hän on vain osa luonnonkertokulkuja, joten miten ihmeessä mies onkaan koskaan voinut alkaa ajattelemaan olevansa luonnosta ja Jumalasta erillään. Koska siis ihminen on osa luonnon kiertokulkua, silloin kukaan ihminen ei voi olla siinä asemassa, että pystyisi määrittelemään ihmisen ilman luontoa.

Kaikki ihmiset ovat yhden ihmistä suuremman olennon kehon soluja, tumallisia soluja. Kaikki ihmiset ovat samanlaisia soluja ihmistä suuremmassa olennossa, jota voitaisiin kutsua vaikkapa Gaiaksi. Luonnosta me olemme jo havainneet, ja jo järkikin sen sanoo, ettei ihmiskehon solut hallitse muita ihmiskehon soluja, vaan ne pelaavat yhteispeliä, josta nousee tietoisuus, joka kutsuu itseään ihmiseksi, viisaaksi ihmiseksi. Ihminen on tietoinen olento vain siksi, koska Hänen kehonsa solut eivät hallitse muita soluja, vaan ne ovat tasavertaisia ihmispelin pelaajia. Jos nimittäin joku solu haluaa alkaa leuhkaksi, niin se menettää välittömästi terveen solun statuksen, ja alkaa käyttäytyä kuin joku lapsellinen ihminen, kun Häntä ei miellytä leikkiä jotain peliä muiden kanssa.

Koska kaikki ihmiset ovat aivollisia, silloin luonto on selvästi tarkoittanut ihmisen aivot jokaisen ihmisen omaksi ohjaussysteemiksi, kuten ihmiskehon soluissa oleva tuma on jokaisen solun oma ohjausyksikkö. Biologiasta me jo tiedetään se iankaikkinen totuus, ettei sellaista oliota tarvitse ohjata, jolla on ohjausjärjestelmä itsessään! Täten on absoluuttinen totuus, ettei kehossa yksikään tumallinen solu hallitse yhtäkään toista tumallista solua, sillä tuma on jokaisen solun oma ohjauskeskus, eikä niin ollen mitään mieltä siinä, jos solun ohjauskeskus olisi vain sitä varten, että se ottaisi vastaan ulkoisia käskytyksiä sen itsensä tarvitsematta lainkaan toimia solua ohjaavana keskuksena. Yksikään tumallinen solu ei siis voi hallita muita tumallisia soluja, sillä jos sellaista hallintaa tapahtuisi, niin silloin se olisi luonnonvastaista, ja silloin se merkitsisi sen suhteen tuohoamista, jota varten luonto on asettanut tumalliset solut.

Miehet uskovat itsestäänselvyytenä, että He eivät voisi olla miehiä, jos Heillä ei olisi oikeaa käsitystä, mitä mies on. Ja miehelle kuin miehelle vain se käsitys miehestä on oikea, joka miehellä kulloinkin sattuu olemaan. On huomattava, että nyt minä puhun mies-käsityksestä, jonka miehet ovat asettaneet miehisyytenssä ehdoksi, ja että tuo käsitys edeltää mitä tahansa sellaista toimintaa, jota mies kutsuu miehiseksi toiminnaksi. Miehet eivät ole nimittäin milloinkaan kyenneet --eivätkä tule milloinkaan kykenemään-- sen ajattelemiseen, että se on vähän luonnotonta, jos kullin toiminta vaatii välttämättömyytenä, että miehellä on oikea käsitys, miten kullillisen ihmisen pitää toimia, jotta toiminta olisi aitoa miehisyyttä esille tuovaa toimintaa.

Miehinä miehet eivät totisesti pääse milloinkaan perille totuudesta, sillä mies on mies täsmälleen vain niin kauan, kun Hän uskoo sokeana, että Hänellä on oltava oikea miehinen asenne ennen kuin kullia voi käyttää oikein. Eivät edes filosofimiehet ole milloinkaan tajunneet, että kullin oli toki jo toimittava oikein ennen kuin miehillä oli edes sellainen käsite kuin mies ja kaikki, mitä sen ilmentämiseen miehelle vain voi kuulua. Jos nimittäin luonto oikeasti vaatisi kullille oikeaoppisen mieskäsitteen, niin silloin miehen olisi pitänyt olla olemassa ennen kullia. Ja jos siis oikea ja toimiva miehisen kullin käsite olisi joskus ollunna ilman oikeaa kullia, niin mihin silloin enää kullia tarvittaisiin, kun miehet voisivat hekumoida pelkällä kullin käsitteelläkin?

Miesten kunniaksi on sanottava, että He operoivat maailmassa pelkällä kullin käsitteellä, sillä kullihan ei taatusti tarvitse oikein toimiakseen mitään käsitteitä, joka huomattiin siitä, että mies-käsite on merkittävästi nuorempaa sorttia kuin se otus, johon mies-käsite viittaa. Miehet siis käyttävät väärin kulliaan, jos He ohjaavat sitä mies-käsitteellään, koska ihmisen kulli voi toimia oikein vain, kun sitä ohjaa ihmisluonto, joka ei eroa luonnosta millään tavoin. Tähän samaan mieskäsitysasiaan viittasi myös Hugh Grant, kun Hän väitti, ettei Tom Cruise ole miehekäs, koska Tom esiintyi lehden kansikuvassa ilman paitaa. Ja Tom Cruise ei taatusti voinut uskoa, ettei Hän olekaan miehinen olento, kun otatti kuvan ilman paitaa... Ja sitten miehet kehtaavat väittää, että mies on olento, eikä pelkkä käsite, koska jos miehet tunnustaisivat miehen pelkäksi käsitteeksi, silloin He välittömästi joutuisivat tunnustamaan oman järkisokeutensa.
Koska siis miehen kulli ei toimisi miehen mielestä oikein, jos miehellä ei ole oikeaa oppia kullille, ja koska tuo tuntuu sangen perustavalta opilta miehiselle käyttäytymismallille, niin ei toki ole liian rohkeaa olettaa varmuudella, että miehen kaikki muutkin toiminnot perustuvat ennalta määrättyihin käsityksiin, miten vain maailman on toimittava, jotta maailma ei vaan romahtaisi. Sillä nythän on selvä, että miehen mielestä Hän ei voi olla väärässä sen suhteen, mitä mies on. Miehen mielestä mies-käsitys ei voi olla muuttuvaa sorttia, koska jos mies ajattelisi, että Hänen mies-käsityksensä olisikin vain muuan käsitys muiden käsitysten joukossa, niin silloin mies ei voi kuvitella olevansa mies. Miehen on siis pakko uskoa, että mies ei ole käsite, vaan se on Hänelle Hänen täysin varma ja epäillyksetön olemuksensa.

Kun miehet kuvittelevat jotain, niin miesten mielestä paha ja valhe on jännää ja kliffaavaa. Jos siis miehen pitäisi ajatella ensinnä hyvää, kaunista ja totuudellista, niin mies pitää sitä äärimmäisen ikävystyttävänä, ja väittää, ettei kukaan voi elää sellaista elämää. Ja sitten miehet itkevät ja valittavat kurjaa kohtaloaan, kun He joutuvat elämään omien surkeiden luulojensa mukaan, sillä valheen ja pahan mukaan eläminen ei enää tunnukaan samalta, miltä se miehen olemattomasta perustasta käsin absraktiona ensinnä näytti. Ja taasen jokainen, joka elää totuuden mukaista elämää, saa nauttia onnesta ja autuudesta ja terveestä elämästä, jolleivat sitten nuo valheellisuutta himoitsevat miehet onnistu tuhoamaan myös hyvien elämää. Mitä asiasta sanoo Simone Weil:

Kuviteltu paha on romanttista ja vaihtelevaa. Todellinen paha on on taasen harmaata, yksitoikkoista, autiota ja ikävystyttävää. Kuviteltu hyvä on ikävystyttävää. Todellinen hyvä on aina uutta, ihmeellistä ja juovuttavaa

Ja koska tämä aika vaatii itsestäänselvyyksille tieteellisiä nollatutkimuksia, niin otan tähän tieteellisen tutkimuksen, jonka voitte toistaa miten monta kertaa tahansa missä tahansa:

Maaliskuun 14. 2002 tuli TV-neloselta 4D-dokumentti nimeltä Valehtelun tiede. Siinä dokumentissa kerrottiin viimeisimmistä valheenpaljastustunnistimista, jotka olivat jo niin kehittyneitä, että se valheen paljastava signaali otettiin suoraan aivoista. Ja koska aivovirrat ovat eri asia kuin ihmisen ajattelu, niin silloin ihminen joutuu siihen tilanteeseen, että Hän itse kyllä voi kuvitella valehtelevansa, mutta aivot eivät voi sitä tehdä. Ja lopuksi siinä esiteltiin tuollaisen valheentunnistuksen tulevaisuutta, missä pystyttäisiin lukemaan toisen aivosähkökäyrää toisen tietämättä, joten silloin kukaan ei voisi enää valehdella muiden tietämättä.
Ja sitten ohjelman lopussa kysyttiin miesarvoihin aivopestyiltä otuksilta, mitä mieltä He olisivat siitä, jos He eivät enää voisi salata muilta epärehellisyyttään. Ja miehet ja naiset hokivat kuin yhteen ääneen, ettei siitä elämästä tulisi mitään, jos kukaan ei voisi valehdella!

Miesten mielestä ihminen ei voi toimia oikein jos Hän ei ensin usko kuvitellun hyvän negaatioon. Otan esimerkkinä uskonnot ja uskovaiset ja Heidän johtajansa, koska se sama periaate läpäise kaikki miehiset toiminnot erityisesti politiikka mukaan lukien. Papit tuomitsevat jokaisen harhaoppiseksi, joka ei usko niihin asioihin, joihin pappi uskoo. Ja pappi kuin pappi ei usko mihinkään muuhun kuin ainoaan oikeaan pelastavaan oppiin. Pappien pelastava oppi taasen vaatii, että uskovien on uskottava ihmisestä pahaa. Ja erityisesti pappien on sokeasti vaadittava uskovia uskomaan pahaksi jokaisen, joka ei usko tismalleen niin kuin pappi opettaa. Jos esim papin paimennettava uskova ei usko papin opettamaan vanhurskautusoppiin, niin silloin pappi katsoo oikeudekseen nuhdella lammastaan.

Ja jos lammas ei ota opikseen nuhtelusta, vaan edelleen uskoo vanhurskaudesta jotain muuta kuin mitä pappi opettaa, niin pappi katsoo, että Hänen on sitten aivan pakko tuomita lampaansa mustaksi, jollei jopa harhaoppikseksi. Näin siis papit opettavat jo oman uskontonsa lahkolaistenkin olevan jollakin tavoin pahoja, ja jos siis papin katraan lampaat eivät usko muiden lahkojen uskovista pahaa, silloin pappi joutuu hysterian valtaan, ja alkaa uhkailla uskoviaan suoraan, kun Hänen siihen astiset uhkailunsa olivat vain latenteina olemassa uskovien pään yllä. Uskontoihin siis kuuluu, että uskovien on uskottava kaikista muista melkoinen määrä pahaa, jotta uskovat voisivat tuntea olevansa oikeauskovaisia. On aivan käsittämätöntä, miten uskovat ottavatkaan kannettavakseen sellaisen valtavan taakan, missä Heidän on uskottava uskomattomaan määrään pahuutta, jotta He itse voisivat tuntea olevansa pelastettuja!

Miehet eivät siis voi mitään muuta kuin lastata ihmisten kannettavaksi suunnattoman raskaita taakkoja, joiden kantamista miehet itse yrittävät sitten kaikin keinoin sitten välttää. Se on ihmiselle äärettömän raskasta elää elämäänsä uskoen ihmisten olevan pahoja. Koska miehet opettavat niin. Miehet täydellisinä epäolentoina eivät pysty edes teoriassa kuvittelemaan hyvää elämää ilman pahuutta, sillä paha olento --epäolento-- ei voi tuntea olemustaan muuten kuin pahuudessa. Epäolennon on pakosta kuviteltava kaikenlainen hyvyys ja rehellisyys mahdottomaksi elää. Ja koska miehet väittävät hyvää ja rehellistä elämää mahdottomaksi tänäkin päivänä, niin täten tämän totuuden kieltäjät --miehet ja naiset-- eivät voi olla oikeita olentoja, vaan He ovat vain sokean ihmisen mielikuvitusta.

Mies on kaikkien uskontojen äiti. Mies ei olekaan olento, kuten nyt olemme viimeistään saaneet havaita, eikä mies ole edes mikä tahansa käsitekään, vaan mies on kaiken uskonnollisuuden peruskäsite. Miestä ei voida enää olla käsittämättä uskontojen peruskäsitteeksi, koska se on niin ilmeistäkin, sillä onhan se ollut iät ja ajat uskonnollinen totuus, että mies käsittää kaiken vain sukupuolen kautta:

Mies on sukupuolistanut kaikki uskonnot, kuten myös politiikka on täysin sukupuolittunutta, joka huomataan miesten asusteistakin; miehet eivät voi tehdä politiikkaa, jos Heillä ei ole miehen pukua. Jos esim nainen tekee jonkun tärkeän päätöksen, niin miehen näkökulmasta katsoen päätös tehty väärin, koska se on tehty hame päällä. Nimittäin miesten on miesuskonnossaan pakko uskoa, että päätökset erotetaan oikeaan tärkeysjärjestykseen vain siitä, missä asussa ne ovat tehty. Kaikkein arvokkaimpia päätöksiä miesten mielestä ovat ne päätökset, jotka on tehty musta puku päällä, eikä sellaisia päätöksiä yksinkertaisesti olisi, jos kellään ei olisi arvokkainta pukua, joka on siis musta. Tehdään koe: Puetaan poliitikot hameisiin, ja sitten laitetaan Heidät eduskuntaan tekemään tärkeitä päätöksiä, niin varmaa, että poliitikot eivät uskoisi omiin päätöksiinsä!

Koska mikään tämän maailman uskonto ei ole sukupuolineutraalia, vaan ne korostavat miehen sukupuolisuutta jopa mielettömyyksiin asti, niin yhtä vähän mikään mukaan miehen toiminta ei voi olla sukupuolineutraalia, sillä jos esim politiikka olisi sukupuolineutraalia, silloin miehet olisivat täysin vapaat pukeutumaan miten hyvänsä, ja silloin virkoja ei kutsuttaisi maskuliinisilla nimillä, kuten puhemies, nimismies, virkamies jne. Miehen on täysin mahdotonta tehdä sukupuolineutraalia politiikkaa, koska se merkitsisi omasta mieskäsityksestä luopumista, ja koska miehen mieskäsitys on täysin puhdasta penissukupuolisuutta, silloin on eittämätön totuus, että miehen uskonnot ja miehen politikoinnit ovat vain alapään uskomuksia kaikki tyyni.

Miehen paljastuminen sellaisten sokeiden ihmisten uskonnoksi, joilla on penis, paljastaa nyt meille sen kiistattoman totuuden, että miehen oikeudet eivät ole muuta kuin miesuskonnon pappisoikeuksia. Miesuskonto aivopesee jokaisen poikalapsen siihen uskoon, että vain sellaiset voivat jakaa oikeuksia muille, joilla on penis haaravälissä. Se on miesuskonnon ainoa keino säilyä olemassaolossa, että se aivopesee lapset uskomaan sokeasti miesarvoihin. Pikkutytöt aivopestään olemaan naismaisia, eli Heille opetetaan, että He ovat rumia, jos He eivät meikkaa ja pukeudu ja käyttäydy miesten perinteisesti, miesten uskomusten mukaan... Pikkupojat taasen eivät saa itkeä ja muuta semmoista. Ja kummasti vaan miehet pystyvät opettamaan naisen logiikkaakin, mutta kun sitten miehiksi aivopestyt pojat eivät aivopesun tähden pystykään ymmärtämään naisia, niin se onkin täysin naisten vika, eikä suinkaan se vika ole vain siinä, kun ensin miehet opettavat, ettei naisia voi ymmärtää... Ja näin jokainen tämän maailman poikalapsi aikuistuu siinä uskossa, että lapsilla ja naisilla ei voi olla oikeuksia, jos mies ei ole niitä Heille jakanut. Nyt vain kävi niin hassusti, että mieheltä voidaan milloin tahansa kysyä hankalia kysymyksiä, kuten:

• Mistä mies sai oikeudet?
• Milloin mies vapautui huntupakosta?
• Mistä mies sai sen päähänsä, ettei Jumala itse voi antaa naisille oikeuksia?
• Kenen oikeudella mies jakaa oikeuksia?
• Kuka sanoi miehelle, ettei naisella ole sielua?
• Milloin Jumala on paljastanut miehelle olevansa itsekin mies?
• Kenen vallalla mies antoi naiselle oikeuden sieluun?
• Kenen oikeuksia naisten ja lasten oikeudet ovatkaan?
• Onko kaivoon kannettu vesi kaivon omaa vettä?
• Mistä miehet tietävät, että nainen on heikompi miestä?
• Mitä yleensä tarkoitetaan oikeudella, jos kerta vain mies voi toimia oikeuden lähteenä?
• Miten Jumalan sukupuoli voidaan päätellä ukkosen jyrähtelystä?
• Mistä miehet tietävät, että Jumalan Jumalavaimo on Jumaluudeltaan vähintäänkin epäjumalallinen?
• Miten laboratoriokokeesta voidaan päätellä, ettei Jumalaa ole?
• Miksi Jumala paljasti joillekin miehelle vasta noin sata vuotta sitten, että naisella saattaa sittenkin olla sielu?
• Milloin naiset saavat oikeuden jakaa miehille miesten oikeuksia?
• Keneltä naiset ovat saaneet oikeuden osallistua lainsäädäntään?
• Kun on kyse oikeuksista, niin ovatko ne ensinkään tarpeellisia, koska kaikki oikeudet ovat vain miesten oikeuksia?
• Onko mies todellakin niin saatanan tyhmä, ettei Hän pysty antamaan muiden elää omaa elämäänsä, jos mies ei ole antanut Heille siihen oikeutta, joka pitää olla vielä jopa kirjoitettu laiksi?
• Jne?

Koska jokainen uskonto toimii samalla toimintaperiaatteella, silloin me voimme suoraan siirtää esim kristinuskonnon tavat ja perinteet ja seremoniat miesuskontoon vain nimiä ja paikkoja hieman muuttamalla. Täten murhaajia voi olla vain sellaisessa uskonnossa, missä yritetään pelastua murhaamiselta, kuten uskonnon helvetti voi olla vain siellä, missä opetetaan oppia pelastuksesta. Miesuskonnon oppia murhaamispelastuksesta kutsutaan rikoslaiksi, joka ei millään lailla eroa uskontojen laeista, sillä kieltäähän mikä tahansa uskonto murhaamisen, mutta mikään uskonto ei ole voinut päästä eroon murhaamiselta, koska niillä on murhaamisen kieltävät lait.

Aivan samoin yhteiskunta --miesuskonnon seurakunta-- ei voi päästä eroon murhaamisesta säätämällä ja virittämällä murhalakeja. Kuten papit ovat yksinomaan syyllisiä helvetin olemassaololle, niin myös miehet ovat yksinomaisia syyllisiä murhaamiselle, eikä miesten sataprosenttista syyllisyyttä poista se, että miehet ovat säätäneet murhaamisen olevan lainvastaista, sillä totta perkeleessä jokainen lapsikin sen käsittää ilman lakiakin! Miesuskonnon papit luulevat, että Heille on annettu elämä vain siksi, että He voisivat säätää, että murhasta oikea rangaistus on 6.6 vuotta linnaa, eikä suinkaan 9.7 vuotta... Eli miehet eivät tee elämässä mitään muuta kuin näpertelevät täysin mitättömiä ja olemattomia juttujaan, sillä jos miehet todella haluaisivat poistaa murhaamisen kokonaan, niin silloin miehet eivät voisi enää näperrellä sen asian parissa, montako minuuttia ehdollista vankeutta on ainoa oikea tuomio 25 miljardin dollarin pankkikavalluksesta, ja montako vuotta nakkivarkaan pitää kärsiä, jotta oikeudenmukaisuus olisi tapahtunut!

Koska siis murhaaminen on ehdoton välttämättömyys miesuskonnolle --kuten helvetti on kristinuskonnolle--, niin se on täysin varmaa, että miehet eivät voi luopua omasta oikeuskäsityksestään, joka on sitä, että miehet kaikesssa ylimielisessä suuruudenhulluudessaan kuvittelevat olevansa oikeudenjakajia; että kellään ei voisi olla oikeutta, jos miehet eivät sitä Heille armollisesti jakaisi. Tosin miesten oikeus aina vaatii jonkin ehdon, joten ehdollinen armo ei voi olla armoa, ja koska siis miesten armollisuus vaatii muita uskomaan miesten uskontoon --yhteiskuntaan, kristinuskoon,..-- silloin miehet ovat paljastuneet täysin armottomiksi, joka on juuri siinä, että miehet eivät voi kuvitella naiselle oikeuksia muuten kuin miesten säätämien naistenoikeuksien julistuksessa.

Koska nyt on näytetty toteen, että mies on uskonto, ja koska mies ei voi miesuskonnon uskovaisena toteuttaa itseään muutoin uskomalla miesuskonnon miesarvoja, silloin miesten politikointikin on vain miesten uskontoa, joka siis nähdään siitäkin, että miehet eivät voi tehdä politiikkaa muuten kuin pukeutuneina miesten pukuun. Koska siis politiikkakin on vain uskontoa, ja koska jo järkikin sen sanoo, että jokaisella on luovuttamaton oikeus harjoittaa omaa uskontoaan, silloin jokaisella on oikeus elää ilmaista elämää, sillä nyt on näytetty kiistattomasti toteen, että asumis- ja elämiskustannuksetkin kuuluvat vain miesten uskontoihin, joten vain niiden täytyy maksaa elämisestään, jotka tunnustavat miesten uskomuksia, kuten esim yhteiskuntaa. Miehille yhteiskunta on sama asia mitä uskoville seurakunta.

Poliitikkojen lainsäädäntätyö ei eroa millään periaatteellisella tavalla minkä tahansa uskonnon teologiasta, sillä teologithan säätävät kaikkialla, mikä on soveliasta uskonnonharjoittajalle, ja mikä uskonnonharjoittajaa kohtaa silloin, jos Hän ei usko juuri niin kuin uskonnon teologit ovat säätäneet kaikkeudesta ja uskonnollisesta elämästä. Uskonnot vaativat rangaistuksen uhalla uskonnon noudattajaa noudattamaan uskonnon oppeja, ja jos uskova ei sitä tee, niin Hänet tuomitaan epäuskovana uskonnon määräämään rangaistukseen, joka voi olla määräaikaisen ja ikuisen väliltä. Mutta ainoan oikean oikeudenmukaisen rangaistuksen tietävät vain uskonnon lainsäätäjät, teologit, sillä teologien työ on samanlaista näpertelyä kuin on ns yhteiskunnan lainsäätäjienkin työ, missä He vain voivat kokea olevansa tarpeellisia miesuskonnolleen. Sillä, jos teologi ei näpertelisi noiden turhuuksiensa parissa, niin teologihan voisi jopa oppia elämältä itseltään, mitä elämä aidosti on. Mutta koska lainsäädäntä tähtää nimenomaan ihmisen pitämiseen erillään elämästä, niin ei se ole kumma, että lainsäätäjät ovat typeryksiä, koska eihän kukaan viisas voisi ajatella, että aivolliset ihmiset tarvitsevat ulkopuolista ohjailua.

Myös miesuskontoa vastaan tehdyn rikoksen ainoan oikean rangaistuksen tietävät vain lainsäätäjät, jotka ovat vetäneet hihasta esim senkin, että murhasta voi tuomita vain sen ja sen pituiseen rangaistukseen, koska jos se olisi lyhyempi, se olisi epäinhimillistä, ja jos taasen murhasta tuomittaisiin hyvin pitkä tuomio, niin sekin olisi epäinhimillistä. Mutta kaikkein kovin rangaistus tietysti kohtaa Heitä, jotka osoittavat piittaamattomuutta miesuskontoa kohtaan, kuten esim toisinajattelijat, tai alastomat ihmiset, tai ihmiset, jotka kulkevat alastomin kasvoin...

Yhteiskunnan paljastuminen miesuskonnon seurakunnaksi, saattaa olla kovakin järkytys totuudenetsijöillä, mutta miesuskonnon uskoville se ei ole mitään muuta kun harhaoppia, joka entisestään lujittaa tuollaisten tosimiesten uskoa miehisyyteensä, joka on siis uskontoa sanan perimmäisessä merkityksessä. Miesuskonnon ensimmäinen dogmi nimittäin kuuluu, että miesten on hallittava ihmisiä, sillä ihmiset ovat miesten mielestä itsessään perihulluja, joille miesjumala asetti miehen uskotuksi mieheksi. Eivät siis kristityt tai muut ns perinteisten uskovien uskovat keksineet peripahuutta, vaan peripahuus on periytynyt miesuskonnon perityperyydestä, joka tarvitaan, jotta miehet voisivat uskoa ihmisten olevan miesten ohjailun ja suojelun tarpeessa.

Periytyvyys on itsessään universaalifunktio, jonka vaikutusta kukaan ei voi paeta, joten kaikki kaikkien uskontojen uskomukset ja opit ovat alkuperältään miesten typeryydestä peräisin. Ja koska oikea Jumala taasen on periviisas, niin Hän ei ole voinut periyttää miehille typeryyttä, vaan typeryys on yksinomaan miehistä, sillä Sinenmaan teksteistä me nähdään selvästi, että mies on tyhmyyden synonyymi. Koska mies on uskonto ja tyhmyys yhtä aikaa, silloin miehet ehkäpä saattavat nikotella, kun kerrotaan totuutena, että Jumala antoi jokaiselle ihmiselle oman elämän hallintasysteemin, jota aivoiksikin kutsutaan. Koska siis miesten uskonto tarvitsee johtajia, niin jokainen johtaja perustelee johtajuuden aina samalla periaatteella; ihmisten typeryydellä. Sillä, jos johtaja uskoisi alaitensa olevan viisaita, silloin johtaja olisi tarpeeton, koska jo järkikin sen sanoo, että usko ihmisen viisauteen edellyttää, ettei uskova yritä hallita viisaita aivoja. Näin siis vain miesten uskonnoissa --joista perimmäisin on siis mies-- on tarvetta uskoa johtajuuteen ja pappeuteen, koska vain miesten uskonnoissa uskotaan miesten olevan johtajia, joka merkitsee sitä, että samaan aikaan pitää uskoa ihmisten olevan perityhmiä.

Koska siis miehet miesuskovina eivät voi mitään muuta kuin uskoa miesten aivojen voivan hallita kaikkea, niin näin miehet pyrkivät korvaamaan jokaisen ihmisen aivot miesaivoilla. Miehet esimerkiksi pyrkivät korvaamaan naisihmisen ohjauskeskuksen --aivot-- ulkopuolisilla miesaivoilla, mutta koska kyseessä ei ole luonnon oma idea, niin silloin se merkitsee, että miehet ovat asettaneet naisihmisen aivojen yläpuolelle miehen aivot tekemään sitä samaa, mihin vain naisihmisen aivot pystyvät, eli ohjaamaan naisihmisen elämää. Ja koska miesaivot eivät ole olennainen osa muiden ihmisten kehoa, niin silloin mies tavallaan yliohjaa ihmisten elämää, josta on seurauksena se, että ihmiset ovat jatkuvasti yliohjautuvia. Koska siis mies on saanut aikaan ihmisten olevan jatkuvasti yliohjautuneita, niin näin miehet kätevästi ovat saaneet aikaan sen, että ihmiset menevät yliohjautuvina metsään elämänsä jokaisessa kurvassa. Ja koska siis miehet yliohjaavat ihmiset metsään, niin miehet perustelevat miesten hallintaa entistäkin tarmokkaammin, koska nythän Heillä on kiistaton todiste, että ihmisiä pitää hallita, kun He eivät osaa muuta kuin ajaa metsään, kun tulee pienikin elämänkurva.

Näin miehet jatkuvasti joutuvat miesuskonnon luonteen tähden orjina opettamaan, että ihmisten omat aivot eivät kelpaa mihinkään, vaan ihmiset voivat elää oikeaa elämää vain, jos Heitä hallitaan miesten aivoilla. Miehet eivät voineet luottaa naisten opettavan miesten oppia, koska naisilta puuttui se miehiä yhdistävä ulkoinen tekijä; penis, joka on suomeksi kulli, sillä kulli on selvää suomea, mutta penis on hieman hämärämpi. Koska miehet voivat vaatia toinen toisiltaan kullin tähden samankaltaista oppia, niin tästä me nähdään, että miesten oppi ei vähättele alapään eroavuuksia, eikä vähimmässäkään määrin miesuskonto vähättele kullin merkitystä. Miesten opit, uskonnot ja psykologiat korostavat aina ja kaikkialla kullin merkitystä, koska kulli on miehille se yhteinen nimittäjä, jonka puitteissa miestä vaaditaan toimimaan, jotta kyseessä olisi selvästi mies. Naiselta tuo miehinen toiminto ei ilmeisesti peniksen puuttumisen tähden oikein suju, joten miehet päättelivät siitä oivallisesti, että naiset eivät ehkäpä aina puhuisikaan miesarvoisia juttuja seurakunnassa (lue: yhteiskunnassa), joten miesten oli vähän niin kuin pakko kieltää naisia puhumasta yhteisistä asioista.

Miesten kullittuneet aivot eivät pysty käsittämään, että realiteettien suhde ei voi milloinkaan olla epäreaalinen. Kun siis puhutaan kullin ja pillun suhteesta, niin se on yksinomaan jumalallinen suhde eikä siinä ole mitään saatanallista, eikä hävettävää. Koska siis kullin ja pillun suhde on Sinenmaan tekstien valossa jumalallinen, silloin sekä kulli että pillu ovat myös jumalallisia, sillä muutoin ei voitaisi aikaan saada oikeanlaatuista jännittävää suhdetta kullin ja pillun välille, jos niistä vain toinen olisi jumalallinen, ja toinen jotakin saastaista. Koska siis sekä kulli että pillu ovat jumalallisia, silloin myöskin pillun ohjaussysteemi on jumalallinen, joten missä tahansa pillun ohjaussysteemi on äänessä, niin sen äänen on oltava periluonteeltaan vähintäin yhtä jumalallista kuin Paavalinkin ääni. Koska siis sekä kulli että pillu ovat jumalallisia, silloin niiden välillä ei ole eroa, sillä Jumalassa ei ole eroa, vaan ne ovat yhtä Jumalassa, sillä Jumala ei tee eroa minkään välille, sillä ei ole jumalatonta paikkaa, johon Jumala voisi itsestään erotut asettaa.

Tämä on nyt selvää kaikelle, mutta lainsäätäjien ja muiden teologien ilmeisen tyhmyyden takia kerrottakoon, että jos mies näkee eron kullin ja pillun välillä, silloin mies on asettanut kullin pillun päälle muussakin kuin yhdyntämielessä. Jos siis mies luulee, että Hänen halunsa on ylivertaista naisen haluun nähden, silloin mies on selvästi Saatana, koska Saatana tunnetaan juuri siitä, ettei Hän tajunnut halun olevan kaikille sama. Korostettakoon jälleen kerran, ettei ole olemassa erikseen miehen halua ja naisen halua, vaan halu on sama molemmilla. Miehen kulli nimittäin toimii kullina, vaikka miehellä ei olisikaan absoluuttisen oikeaa käsditystä kullista, ja koska miehillä ei voi olla tieteen viimeisintä sanaa kullista, ja koska kullit toimivat silti kulleina, niin mihin silloin miehen mieskäsitystä tarvitaan, kun miehen kulli toimisi täsmälleen oikein, vaikka miehiä kutsuttaisiin naisiksi ja naisia miehiksi?

Miehet joutuvat puhumaan kullillisia alapäänjuttuja siksi, koska Heidän hallintansa on väkivallan käyttöä, joten miehet alistavat miehiä sekä puheillaan että nyrkeillään, jos joku miehen näköinen otus alkaa lipeämään miesten alapääkulttuurista. Miesuskonnon todistuminen väkivaltakulttuuriksi paljastuu juuri siitä, että jos miehet rakastaisivat itseään, silloin suurinta rakkautta olisi antaa itselle ilmaisia asioita. Mutta koska miehet eivät rakasta itseään, vaan sitä hirveästi vihaavat, niin miehet ovat kykenemättömiä antamaan itselleen mitään ilmaiseksi, sillä jos vain mies antaisi itselleen jotain ilmaiseksi, Hän ei voisi pakottaa itseään siihen väkivallalla. Jos ihminen ei rakasta itseään, Hän ei voi rakastaa ketään muutakaan.

Vain maksullinen elämä vaatii väkivallan käyttöä, eikä maksullinen elämä olisi mahdollista, jos hallitsijoilta puuttuisi kansalaisia vastaan tarkoitettu väkivaltakoneisto. Sillä olisihan se aivan kertakaikkisen hullua pakottaa toista ottamaan vastaan ilmainen asunto, sillä ilmaisuus on siinä, että toinen saa elämän ja asumisen pakottamattakin. Väkivaltakoneiston olemassaolo todistaa siis kiistatta sen, että sitä tarvitaan vain siksi, että päättäjät voisivat vaatia kansalaisilta kaikenlaisia maksuja elämästä ja asumisesta, koska jos päättäjillä ei olisi komennettavanaan väkivaltasysteemiä ja lainsäädännöllä automatisoituja väkivaltaropotteja, niin eivät kansalaiset varmasti olisi niin tyhmiä, että maksaisivat päättäjien vaatimia maksuja. Kansalaisten on siis hyvä tietää näiden Sinenmaan tekstien opastamana se kirkas totuus, että Te elätte miesten totalitarismissa, missä Te ette ole miehille mitään muuta kuin lypsettäviä isäntäeläimiä, joita miehet paimentavat kuin muurahaiset kirppujaan.

Miesten väkivaltakoneistoinen systeemi ei voi antaa kellekään vapautta elää ilmaista elämää. Väkivaltakoneiston olemassaolo todistaa, ettei kellään yhteiskuntaan uskovalla ole aitoa vapautta. Mikä tahansa ihmiselle ulkoapäin asetettu rajoitus poistaa välittömästi ihmiseltä vastuun sen rajoituksen sisällä! Vastuullisuus nimittäin edellyttää vastuun edellytyksiä, eikä todellisuudessa vastuullisuuden edellytyksiä ole kuin yksi; vapaus. Kun siis miesuskovaisten yhteiskunta harrastaa kaikessa ihmisten rajoittamista yhä monimutkaistuvien lakien alle, niin silloin lainsäätäjät kirjaimellisesti ottavat ihmisiltä Heille kuuluvan vastuun itselleen. Mutta koska kukaan ihminen ei voi olla vastuullinen toisen puolesta, silloin päättäjät toimivat äärimmäisen vastuuttomasti, kun He ihmisten elämän vapautta jatkuvasti kaventamalla poistavat ihmisiltä vastuullisen elämän edellytyksen; vapauden.

Poliitikot voivat vaatia ihmisiä olemaan vastuullisia vain siten, että He antavat ihmisille vastuun edellytykset; vapauden. Kukaan ei voi olla vastuullinen, jos Hänen pitää noudattaa lakia! Ja kun on kyse ihmiselämän perusarvoista, niin silloin elämän perusasioiden on oltava vapaita, sillä vain siten ihmiseltä voidaan odottaa vastuuta. Jos siis esim asuminen ei ole vapaata --ilmaista-- ihmiselle, vaan ihmisen pitää siitä maksaa, niin miten kummassa päättäjät muka voivat ihmisten pystyvän vastuulliseen elämään, jos kerta jo ihmisen kotielämä on täysin lain alle asetettu? On aivan päätöntä väittää, että ihminen on vapaa kodissaan, sillä koti ei ole ilmainen ihmisille, joten koska koti ei ole ilmainen, silloin yhteiskunta ylläpitää väkivaltakoneistoa siksi, että ihmiset olisivat vastuullisia omasta kodistaan ikään kuin uhan alla!

Lainsäädännöllinen kotielämä siis vaatii, että ihmisen on oltava lain alla, ja laki taasen vaatii, että sillä on oltava väkivaltakoneisto, koska muutoin ihmiset eivät olisi lain alla, jos laki ei perustuisi miesten väkivaltaisuuteen. Koska siis ihmiset eivät voisi asua kodissaan, jos Heidän päänsä päällä ei jatkuvasti roikkuisi uhkaus äärimäisestä väkivallasta, niin miten kummassa sitten ihmisillä on mitään muuta mahdollisuutta kuin sairastua, ja osoittaa vastuuttomuutensa esim vanhempina? Sillä varmaa on, että laki on ottanut ihmisiltä vastuullisuuden pois, joten koska ihmiset ovat pohjimmiltaan viisaita, niin Heille ei ole jäänyt muuta mahdollisuutta kuin osoittaa lakia vastaan mieltä olemalla mahdollisimman avuttomia ja toimimalla mahdollisimman vastuuttomasti vanhempina, jotta muutoksen tarve tulisi ilmeiseksi jopa noille typerille lainsäätäjille.

Niin kutsuttu uusavuttomuus on vain sitä, että avuttomuus lisääntyy korrelaatiossa lakien määrän kanssa; mitä enemmän lakeja sitä avuttomampaa ihmiset esittävät --sillä se on viisautta! Koska jos ihmiset eivät esittäisi avutonta, kun ympärillä kaikki on asetettu lain alle, niin silloin lainsäätäjät usuttaisivat poliisit ihmisten kimppuun, sillä ihminen vähät välittää laeista silloin, kun Hän on aidosti omatoiminen --ja vapaa. Lainsäätäjät ovat siis itse rikollisia, koska He vähät välittävät ihmisten omasta vastuusta ja omatoimisuudesta.

Koska siis laki on saanut vanhemmat vastuuttomiksi, niin koska typerät lainsäätäjät eivät käsitä olevansa itse vastuussa vanhemmuuden vastuun katoamisesta, niin nyt lainsäätäjät pystyvät hyvin perustelemaan, miksi Heitä tarvitaan; säätämään lisää lakeja, joilla mukamas yritetään saada lakiviidakkoon kadotettu ihmisten omaehtoisuus ja vastuullisuus jälleen ihmisten ilmoille. Näin siis lainsäätäjätkin tekevät jatkuvasti yhä lisää typeryyksiä, sillä jos lainsäätäjät tekisivät viisaita päätöksiä, niin silloin se ei voisi olla tulematta esille hallinnon keventymisenä ja lainsäätäjien tarpeiden vähentymisenä.

Koska siis nyt tulee esille lainsäädännön riittämättömyys ja lainsäätäjien työn lisääntyminen, niin se on kiistaton osoitus lainsäätäjien typeryydestä, sillä vain typerät lainsäätäjät ovat voineet tehdä sellaisia päätöksiä, että ihmiset hukkaavat vastuun ja vanhemmuuden itseltään. Lainsäätäjien on juuri tässä kohtaan hyvä muistaa, että He itse ovat jatkuvasti väittämässä, että Heillä on ylin valta, joten koska lainsäätäjillä on ylin valta, silloin He eivät voi väittää, että talouskasvu tai markkinavoimat ovat aiheuttaneet vanhempien vastuuttoman elämäntavan.

Lainsäädäntä on yksinomaan rikollisten puuhastelua, joka tarkoittaa sitä, että lainsäätäjät säätävät lakeja vain taatakseen lainsäädännän olevan tarpeellista myös jatkossa. Eli lainsäätäjät pelkäävät hirvittävästi, jos Heidän vihreä oksa ei olisikaan ikivihreä. Ja jotta lainsäätäjät voisivat tuntea olevansa tarpeellisia, niin Heidän on jatkuvasti säädettävä lakeja, joilla ihmisen vapautta kavennetaan entisestään, ja koska ihmiset eivät ole typeryksiä, niin ihmiset esittävät avutonta ja He elävät vastuuttomasti, koska He tajuavat, että lainsäätäjät ovat ottaneet Heiltä vastuun itselleen, joten viisas ihminen antaa tietysti lainsäätäjien kokeilla, miten paljon lainsäätäjä pystyy kantamaan muiden ihmisten vastuuta Heidän omasta elämästään.

Ja koska lainsäätäjät ovat typeryksiä, niin lainsäätäjät eivät sormellakaan koske ihmisten luovuttamaan vastuukekoon, vaan He luulevat kaikessa typeryydessään, että uusi laki kaiken muuttaa voi. Ja niin typerät lainsäätäjät eivät edes vilkaise yhä kasvavaan vastuukekoon, vaan säätävät yhä uusia lakeja, joiden seurauksena viisaat ihmiset luovuttavat yhä suuremman osan vastuustaan lainsäätäjien haltuun uskottuun vastuukekoon. Ja näin lainsäätäjät hysteerisesti säätävät yhä uusia lakeja, joilla He yrittävät mukamas siirtää vastuun takaisin viisaille ihmisille, jotka taasen eivät edes teoriassa pysty ottamaan vastuuta, koska Heille ei anneta vapautta. Eivätkä lainsäätäjät pysty antamaan ihmisille vapautta, koska se merkitsisi lainsäätäjien vihreän oksan kellastumista.

Hallelujaa, miten viisaita ihmiset ovatkaan! Rakkaat vanhemmat! Te olette suurenmoisia, koska Te olette luovuttaneet kaiken vastuun lainsäätäjille, sillä jos Te ette olisi luovuttaneet vastuuta lainsäätäjille, niin lainsäätäjät hakkaisivat ja murhaisivat Teidät! Nyt tämän kirjoituksen myötä minä toivotan päättäjille tervemenoa helvettiin, jonka He itse ovat luoneet, sillä viisas ihminen ei toki usko muuhun helvettiin kuin miesten ikiomaan helvettiin, jota lailliseksi yhteiskunnaksi kutsuttakoon nyt ja maailman loppuun asti.