HYVÄ ELÄMÄ
kati sinenmaa, www.geocities.com/sinenmaa

Elämää ei voida todistaa tieteelliseksi tosiasiaksi



Content:


00. Esipuhe

Kansa ei koskaan valitse hallitsijoita hyvään asemaan, eikä vihreälle oksalle, vaan ainoastaan hallitsemaan. Kansalaiset pitävät itsestään selvänä, että hallitsijoiden elämä on ollut hyvää elämää jo ennen kuin kansa Heidät valitsi. Hallitseminen ei edellytä rahaa; raha ei ole välttämättömyys hallitsemiselle, eikä palkka ole tarpeellinen politikoinnille. Jos kuitenkin joku poliitikko vaatii itselleen enemmän kuin on valmis antamaan muille, niin silloin kyseessä on täysin kelvoton hallitsija, joka tulee mitä kiireimmin siirtää pois yhteisten asioiden hoidosta.

Poliitikot ovat päässeet asemaansa pelkästään siksi, että kansalaiset ovat Heidät sinne nostaneet. Jos siis poliitikko kieltäytyy nostamasta kansalaisia yhdenvertaiseen asemaan oman asemansa kanssa, niin sen Hän voi tehdä vain silloin, kun Hän ei ole ensinkään tajunnut omaa velvollisuuttaan kansalaisia kohtaan. Pelkästään vastavuoroisuus edellyttää poliitikkoa nostamaan kansalaiset ylös, kun kansalaiset ovat kerta ensin nostaneet poliitikon poliitikokseen. Jos siis poliitikko ei nosta kansalaisia vihreälle oksalle, vaikka kansalaiset ovat nostaneet poliitikon vihreälle oksalle, niin se on kiistaton todiste poliitikon omahyväisyydestä ja ylimielisyydestä kansalaisia kohtaan.


01. Poliitikot Ovat Eri Ihmisiä

Jos rikas ei anna köyhälle paikkaa vihreältä oksalta, silloin rikas uskoo olevansa eri lajia kuin köyhä; että köyhän oikea ekolokero on kuivilla alaoksilla, joita vain köyhä osaa käyttää omaksi hyväkseen, kun taasen rikas ei luonnostaan pysty järsimään kuivia oksia. Köyhät kuitenkin tiedostamattomastikin osoittavat olevansa rikaiden kanssa samaa lajia --ihmisiä-- sillä, että köyhät tavoittelevat vihreiden oksien vehreyttä. Köyhät eivät siis ole luotuja elämään kuivilla alaoksilla, koska köyhät tahtovat myös vihreille oksille vihreän oksaston lajistoon.

Jos köyhät olisivat luotuja elämään eri ekolokerossa kuin rikkaat, silloin tietysti rikkaiden ei tarvitsisi olla häikäilemättömiä köyhiä kohtaan, koska silloin köyhät luonnostaan jäisivät nakertelemaan kuivia alaoksia, ja rikkaat saisivat silloin täysin vapaasti nousta ilman kyynärpäälyöntejä omaan ekolokeroonsa.
Rikkailla on siis se asenne, että elämänpuun vehreät oksat ovat tarkoitettu vain Heitä varten. Rikkaiden asenne voi toteutua vain niin, kun rikkaat pitävät muita ihmisiä itseään alempina olentoina, jotka eivät siis luonnostaankaan pystyisi käyttämään hyväkseen elämänpuun kaikkinaista vehreyttä.

Poliitikoiksi pyrkivät todellakin kuvittelevat, että kansalaiset valitsevat juuri Hänet hyvään asemaan, vihreälle oksalle, eikä niinkään hoitamaan yhteisiä asioita. Politiikka on nykyään sitä, että siihen pyrkivät haluavat parantaa vain omaa elämäänsä, sillä jos vain poliitikko haluaisi parantaa muiden elämää, silloin Hän ei voisi etukäteen ajatella, että poliitikkona Hänen oma asemansa tulee olla parempi kuin kenenkään muun elämä.
Missään perustuslaissakaan ei kuitenkaan sanota, että poliitikkojen pitää saada parempaa palkkaa kuin muut saavat, tai että poliitikkojen pitää asua paremmissa taloissa kuin muut asuvat, tai että poliitikkojen pitää asua arvokkailla tonteilla.


02. Poliitikkojen Psykologian Vastaisuus

Nykypoliitikkojen hyvä elämä ei olekaan aitoa hyvää elämää, vaan se on täysin hävytöntä omien etujen ajamista, missä ei ole tippaakaan järkeä, sillä vain siinä on järkeä, että itselle ei vaadita sen enempää mitä on valmis antamaan ehdoitta kaikille muillekin. Jos nimittäin poliitikko vaatii itselleen enemmän, silloin muilla on oikeus tuntea sellaista omien etujen ajamista kohtaan syviä tunteita. Ja jos taasen muita kielletään paljastamasta tunteitaan, silloin pitää osata ottaa vastuu psyykeen sairastumisesta.

Poliitikkojen mielestä ihmisten pitää olla tyytyväisiä siihen asemaan, johon poliitikot ovat Heidät asettaneet. Poliitikkojen mielestä köyhillä ei ole poliittista oikeutta valittaa yhteiskunnallisesta asemastaan, koska poliitikkojen mielestä joidenkin on pakko olla köyhiä, jotta poliitikot itse voisivat olla rikkaita. Jos siis köyhä tuntee negatiivisia tunteita siitä, että on köyhä, niin poliitikko osoittaa omaavansa psykologiaa suuremman totuuden, koska poliitikko ei voi ymmärtää, että joku todella ei olisi tyytyväinen poliitikon luomaan yhteiskunta-asemointisysteemiin, missä kaikki ovat poliitikon mielestä absoluuttisen oikeilla paikoillaan toteuttamassa juuri sitä systeemiä, missä poliitikko itse voisi olla oksalla ylimmällä.

Joku älykkö varmaan nyt luulisi, että lain toimeenpanovallalla olisi oikeus syyttää poliitikkoja psykologisten totuuksien vastaisesta toiminnasta. Mutta pois se, että kukaan älykkö voisi vaatia poliitikkoja vastuuseen ihmisten psyykeen sairauksista, joka johtuu tukahdutetuista tunteista. Koska jos joku älykkö vaatisi poliitikoilta psykologista vastuuta, silloin älykönkin olisi vaikea perustella kansalle, miksi myös älykköjen tulee olla elämänpuun vihreillä oksilla, mutta köyhät eivät saa sinne tulla, vaikka He ilmiselvästi haluaisivat sitä.
Köyhillä ei siis ole mitään toivoa päästä vihreille oksilla, koska jopa psykologit ovat vihreillä oksilla estämässä köyhien pääsyn siihen inhimilliseen ekolokeroon, jonka psykologitkin katsovat itsestään selvästi Heille kuuluvan. Siis kaikki vihreille oksille päässeet ovat köyhien nousua vastaan, eikä näin ollen edes älymystöllä ole välineitä käsitellä köyhien tilannetta oikein. Älymystökään ei ole milloinkaan käsitellyt oikein sitä, millä oikeudella ihmislaji on jaettu kahdeksi eri lajistoksi, eikä sitä, onko tuo jako luonnollinen jako, jonka puitteissa elävät olisivat onnellisia luonnostaan, ilman rahaa.

Poliitikkojen psykologian vastaisuus tulee ilmi siinä, että He luovat lakeja köyhien tunteiden ilmauksia vastaan. Poliitikot eivät poliitikkoina voi sallia sitä, että köyhien tunteet tunnustettaisiin oikeutetuiksi tunteiksi, joita jokaisen on lupa tuntea. Tunteita voi tuntea vain käyttäytymällä tunteiden mukaan, joten koska poliitikot eivät salli köyhille negatiivisia tunteita köyhyyttä kohtaan, silloin on ilman muuta selvää, että poliitikoiden on pakko jatkuvasti laatia lakeja köyhien käyttäytymistä vastaan, koska se ei ole poliittista korrektiutta osoittaa negatiivisia tunteita yhteiskunnallisesti hyväksyttyä poliittisen oikeudenmukaisuuden asemaansa vastaan, koska muutoin poliitikot eivät voisi olla rikkaita, eivätkä psykologit voisi ansaita enemmän kuin perushoitajat.


03. Poliitikon Entinen Elämä

Jos poliitikoksi aikova haaveilee paremmasta elämästä, silloin Hänen nykyinen elämänsä ei ole niin ylevää, että Hänestä olisi muiden hallitsijaksi. Poliitikkopyrkyrit ovatkin aina vain haaveilemassa, kuinka Heidän oma elämäntilanteensa paranisi ja korjaantuisi, jos ja kun vain He pääsisivät poliitikoiksi poliitikon paikalle, koska pyrkyryys on juuri sitä, että sillä pyritään parantelemaan vain omaa asemaa yhteiskunnassa.
Aito hallitsija ei kuitenkaan milloinkaan pyri parantamaan hallitsemisellaan omaa asemaansa, koska Hänen elämänsä on hyvää elämää jo ennen kuin Hänestä tuli hallitsija. Hyvä elämä on sitä, että sitä ei tarvitse parannella; hyvä elämä ei ole sairasta ja kurjaa elämää.

Jos ihminen ei ole muuttanut omaa asennettaan, silloin Hänen on mahdotonta muuttaa maailmaakaan, vaikka Hän puhuisi miten yleviä tahansa. Vanhalla asenteella vain ylläpidetään vanhaa systeemiä, ja vanhalla asenteella vain haaveillaan paremmasta asemasta siinä vanhassa systeemissä. Vanhalla asenteella voidaan tehdä siis jopa niin typeriä, että käytetään kansan hyvää tahtoa häikäilemättä omien etujen ajamiseen, eli käytetään kansanvaltaa siihen, että itse pääsee vihreälle oksalle, joka käytännössä merkitsee sitä, että pidetään muut kuivuneilla alaoksilla, koska eihän se tosiaankaan sovi omien etujen ajajille, että muiden elämä olisi myös yhtä hyvää elämää.

Kun poliitikko on politikoimassa vain omaksi edukseen, silloin huomataan, että Hän uskoo tehtävänsä vaativan Häntä pitämään rikkaat rikkaina, joka käytännössä merkitsee sitä, että köyhät pidetään köyhinä. Omahyväiset poliitikot ovatkin Heitä, jotka uskovat kaikesta sydämestään ja koko sielustaan luokkayhteiskuntaan; että politiikan ensisijainen tehtävä on turvata omistavan luokan saavutetut edut, joka käytännössä merkitsee sitä, että poliitikkojen ensimmäinen ja ainoa tehtävä on turvata köyhien saavutetut edut.

Jos todella ihminen haluaa muuttaa maailman paremmaksi, silloin Hänen on ensin muutettava oma asenteensa, josta seuraa Hänen maailmansa muuttuminen hyväksi ilman erityistä tahdonponnistusta ja palkankorotusta. Eihän kukaan erityisesti ponnistele säilyttääkseen nykyisen maailmanmenon, koska se onnistuu erinomaisesti Heiltä, jotka eivät ole muuttaneet asennettaan toiseksi.

Jos haluaisit hallita omaa pientä maatilkkua, niin silloin Sinä olet syntynyt aivan liian myöhään, koska maa jaettiin rikkaille jo tuhansia vuosia sitten!

Sivun Alkuun--Top

Hosted by www.Geocities.ws

1