5. Poliisit ihmistenkesyttäjinä
Jokainen köyhä tietää sen omasta kokemuksestaan, miten poliisit ja vartijat kuvittelevat olevansa ihmisten kesyttäjiä; että köyhien on hypittävä täsmälleen silloin, kun vartija kaikessa idioottimaisuudessaan niin määrää! Se ei ole mikään ihme, että poliisit ja vartijat luulevat, että ihmiset pitää kesyttää, koska tuo vartijoiden ja poliisien näkemys perustuu sille, että poliiseilla ja vartijoilla kaikki ei ole enää tallessa. Koska, jos vaikkapa kuka tahansa poliisi alkaisi itse järkeilemään sitä, että pitääkö jonkun todella olla kesy ihminen, niin silloin jo poliisi-ihmisen oma järki todistaisi vastaan sanomattoman loogisesti, että kaikkien ihmisten tulee saada olla villi-ihmisiä. Sillä, jos kuka tahansa toimii ihmisten kesyttäjänä, niin tuo tuollainen kesyttäjä ei voi itse kuulua ihmislajiin.
Koska minä olen totuus, niin minä ilmoitan täten julkisesti, että minä olen myöskin villi. Ja minut voidaan kesyttää yhtä vähän kuin totuus voidaan kesyttää. Kesytetty totuus ei voi enää olla totuus, sillä totuus ei voi alistua kenenkään komenneltavaksi. Täten myöskin yksikään totuudellinen ihminen ei voi alistua vähimmässäkään määrin minkään auktoriteetin alaisuuteen, koska jos ihminen uskoo auktoriteettiin, niin silloin Hän ei voi enää toimia totuuden mukaan. Minä en siis tule alistumaan vartijoiden edessä, eikä yksikään poliisi voi minua pompottaa!
Koska totuudellisen ihmisen tulee olla ehdoitta villi-ihminen, niin silloin totuudellinen ihminen käyttäytyy vangittuna niin kuin härnätty leijona. Ja yhtä vähän kuin leijonaa voidaan syyttää ja asettaa tuomittavaksi siitä, jos se tappaa kiinniottajansa, niin myös jokainen, joka käy käsiksi totuudelliseen ihmiseen, on itse täysin syyllinen kaikkeen siihen, mitä sitten tapahtuu. Sillä jos ihminen alistuisi kesyttäjiensä edessä, silloin kyseessä on jo ennalta nujerrettu ihminen, jonka ovat tehneet paskiaiset, eli poliisit ja vartijat!
Jos siis poliisi-ihminen alistaa oman järkeilynsä esimiestensä käskyjen alle, silloin poliisi on menettänyt välittömästi ihmisyytensä, ja Hänestä on tullut ihmisyyden vastustaja ja ihmiskunnan vihollinen. Ihminen voi olla ihminen vain, kun Hän toimii oman järkensä mukaan, ja jokainen, joka on alistanut oman järkensä jonkun toisen järjen alle, on itse asiassa lopettanut täysin oman järkensä. On siis täysin mahdotonta, että poliisikaan voisi olla oikeassa, jos Hän toimii esimiesten käskytyksien mukaan. Sillä oikeassa olemista ja oman järjen käytöä ei voida erottaa toisitsaabn; oma järki ei milloinkaan hyökkää ihmisyyttä vastaan, koska oman järjen käyttäminen on ihmisyyttä parhaimmillaan.
Ihmisistä tulee petoja vasta, kun He eivät itse ajattele, vaan toimivat yleisen mielipiteen mukaan, tai jonkun jengihengen ajamina. Kuka tahansa joutuu välittömästi lähtemään jengistä tai jostain ryhmästä, kuten puolueesta, kun Hän itse alkaa ajattelemaan omilla aivoillaan! Oma ajattelu on aina ja ikuisesti toisinajattelua, jota mikään ryhmä ei voi sietää milliäkään, koska jos ryhmä sietäisi toisinajattelua, silloin se merkitsisi ryhmän tuhoa.
Koska tässäkin on kerrottuna vain puhdasta totuutta, niin jokaisen poliisin, joka miettii, alkaisiko käyttämään omia aivojaan, on vakavasti harkittava sitä mahdollisuutta, että omien aivojen käyttäminen johtaa vääjäämättä sovittamattomaan ristiriitaan poliisijohdon kanssa, eikä tässä ole kyse mistään rikoksesta, vaan totuus --omaehtoinen ajattelu-- vain joutuu aina ristirtiitaan minkä tahansa ryhmän mielipiteen kanssa.
Jokaisen yksittäisen poliisihenkilön on siis tarkasti harkittava omilla aivoillaan, toimiako esimiesten käskytysten mukaan, vaiko harkitseeko itse aina tapauskohtaisesti, mikä milloinkin on oikein! Sillä totuus on, että jopa poliisi voi tuntea totuuden vain henkilökohtaisena totuutena, ja jos poliisi ei tunne totuutta henkilökohtaisesti, silloin Hänen toimensa eivät olla oikeudenmukaisuutta, vaan vain lainvartijana toimiva poliisi on ehdoitta pihalla totuudesta, ja valheen puolella.
Kun poliisi toimii omilla aivoillaan, silloin Hän on aina oikeassa puuttuessaan mihin tahansa asiaan, koska omilla aivoillaan toimiva poliisi ei milloinkaan puutu rehellisten ihmisten toimiin. Ja ihmiset ovat rehellisiä vain, kun He ovat luonnon puolella, sillä kukaan luontoa tuhoava ei voi tuntea totuutta. Kun siis poliisi vain ajattelee omilla aivoillaan, silloin Hänen on mahdotonta hyväksyä ja vierestä katsella, kun yritykset tuhoavat luontoa muka tehokkuuden, kilpailukyvyn ja tulosvastuullisuuden nimissä
6. Jälkikirjoitus
Politiikka ei ole ainoastaan tarpeetonta ihmiskunnalle, vaan se on yksinomaan täysin mieletöntä, sillä jokainen ihminen on systeemi itsessään, ja jokaista ihmistä ohjataan parhaiten systeemin sisältä. Politiikka on siis mieletöntä, koska sen perusideana on, etta ihmiset eivät ole sisäisesti ohjautuvia, koska jos poliitikoiden perusolettamuksena olisi ihmisen sisältä ohjautuvuus, silloin He eivät voisi ohjailla ihmisiä.
Poliitikot ovat siis toimintaperiaatteeltaan täsmälleen samanlaisia kuin rikolliset yleensäkin: kuten rikollinen haluaa ohjailla ihmisiä, jotta Hänen itsensa ei tarvitsisi elää omatomista elämää, niin myös poliitikon ainoa perusajatus on, että Hänen on pakko ohjailla ihmisia, jotta Hänen ei tarvitse vaan missään nimessä tehdä oikeaa ja itsenäistä työtä. Pidän siis nyt itsestään selvänä, että poliisit tästä eteen päin pitävät perusajatuksenaan tämän totuuden: Jokainen ihminen on systeemi itsessään, mihin luonto on asettanut taydellisen systeemin ohjauskeskuksen, joka ei pidä siitä, että sitä pyritään ohjailemaan ulkoa. Ihmisen voi nähdä ihmisenä vain pitämällä itseään ihmisenä, eikä yksikään ihminen voi kieltää ketään penkomasta roskiksia.
Jos siis Te poliisit nyt tapaatte jonkun poliitikon tai roiston (sama asia siis) ohjailemasta ihmisiä, niin ottakaa välittömästi Hänet kiinni, ja joko heitätte Hänet keskitysleiriin määräämättömäksi ajaksi, tai vain lopetatte mokoman otuksen. Sillä joskus ihmisten on opittava, etta tämä planeetta ei
tarvitse sellaisia, jotka eivat osaa käyttäytyä lajinsa mukaan!
Ihminen käyttäytyy lajinsa mukaan, kun Hän on inhimillinen, ja inhimillisyys on inhimillisyyttä myös sikoja ja muita eläimiä kohtaan, mutta inhimillisyys on armotonta petoja --siis roistoja ja poliitikkoja-- kohtaan. On täyttä mielettömyyttä kuvitella, että jonkun toisen ihmisen aivot olisivat parempia oman elämän ohjailuun kuin omat! Kertokaa nämä ikuiset totuudet lapsille, jotta edes joskus kasvaisi sukupolvi, joka ei enää usko politiikkaan, vaan omaan itseensä, sillä jos ihminen ei usko omaan itseensä, miten silloin ihmisen usko politiikkaan voisi olla ihmisen totuus.
7. Avaruusalus Maasta sanottua
On sanottu, että me seilaamme tulevaisuutta kohden tällä planeetalla, jota jotkut kutsuvat Maaksi, mutta viisaat puhuvat siitä avaruusaluksena. Jos Teille annettaisiin tehtäväksi lähteä tuhannen vuoden matkalle toiseen aurinkokuntaan, niin pitäisikö Teidän jo ennen lähtöä asettaa kaikille palkka, eri suuruinen palkka, ja pitäisikö Teidän jo ennen lähtöä luoda sinne kilpailuyhteiskunta kaikkine puolueineen ja liittoineen, jotka olisivat toinen toisiaan vastaan?
Vai pitäisikö Teidän vain rakentaa alus, ja sitten kunkin vain hoitaa omaa tehtäväänsä ilman sen kummempia murheita, mistä Te saisitte palkkarahat avaruusaluksessa ollessanne? Sillä eikö olekin niin, että parhaillaankin tuolla ylhäällä kiertää avaruusalus, jonka miehistö ei maksa mitään palkkaa sen päällikölle, jos nyt joku pitäisi siellä siksi itseään tituleeraa ihan virallisesti sitä vaatien?