1. Riippuvuuden geneettinen perusta

Oletetaan, että meillä on tupakkia, joka ei aiheuta riippuvuutta. Koska siis nyt meillä on tupakki, joka ei aiheuta lainkaan riippuvuutta, niin silloin tukakoijat alkavat polttamaan tätä uusinta riippuvuutta aiheuttamatonta tupakkia. Ja koska siis nyt tupakoitsijat polttavat tupakkia, joka ei aiheuta Heille mitään riippuvuutta, niin nyt tupakoijat voivat polttaa sitä muutaman askin päivässä ilman pelkoa jäämisestä tupakin orjaksi, koska se ei voi aiheuttaa Heille riippuvuutta, sillä se ei tieteellisten testienkään mukaan aiheuta lainkaan riippuvuutta.

Ja jos nyt vaaditaan riippuvuutta aiheuttamattoman tupakin polttajia vähentämään tupakointia, koska se esimerkiksi aiheuttaa muille haittaa, niin tietysti tämän uuden suositun tupakkilaadun polttajat vähät välittävät muiden vaateista, koska eiväthän nämä tupakoitsijat ole lainkaan riippuvaisia tupakista, joten He voisivat aina halutessaan lopettaa tupakinpolton, joten muiden on silloin täysin turha valittaa Heille mitään tupakin savun aiheuttamista haitoista, koska se ei voi aiheuttaa mitään riippuvuuttakaan.

On siis itsestään selvää, ettei sillä ole mitään väliä riippuvuuden kannalta, aiheuttaako riippuvuuden aine vaiko halu, joten ihminen voisi aina halutessaan perustella itselleen, miksi Hän polttaa, tai miksi Hän ei polta. Aine ei siis aiheuta riippuvuutta, koska yllä nähtiin, miten ihminen jää kiikkiin yksimomaan omasta halustaan. Jos nimittäin nyt väitetään, etteikö tiede voi kehittää tupakkilaatua, joka ei aiheuta riippuvuutta, niin se on jo niin paksua, että tuollaista voivat väittää vain He, jotka ovat kiikissä johonkin aineeseen vain omasta halustaan, koska tuo väite kuuluu sarjaan: Minä en voi luopua juuri tästä tavastani, koska...
Ja näin päästiin juohevasti seuraavaan aiheeseen, joka kertoo totuuden tiedemiesten tieteellisyydestä, sillä onhan se kovin tieteellistä väittää, että riippuvuus ei synny halusta, vaan aineesta, kuten juuri nähtiin. Älykästä se tuskin kuitenkaan on.

2. Viisauden älykäs perusta

Kun tätä ajattelua uskalletaan jatkaa, niin ensinnäkin sen me voimme tehdä vain, jos emme ole kapeakatseisia, koska kapeakatseisuus on sitä, ettei uskalleta ylittää sovinnaisen ajattelun rajoja, ja tästä seuraa toiseksi se, että kun ajattelijaa ei pelota kulkea ajattelun tuntemattomia polkuja, niin silloin Hän on avarakatseinen, jonka ajatukset hätkähdyttävät maailmaa.

Kun siis nyt olemme rohkeita, niin me voimme jatkaa yllä olevaa ajatusta, ja nähdä, että jos ihminen haluaa lapsia, niin niitä Hän haluaa vain siksi, koska Hän tuntee itsensä riittämättömäksi, eli Hän haluaa syntyä lapsissaan jonakin korkeampana olentona, mitä Hän itse juuri nyt on. Tästä syystä valaistuneet olennot eivät halua lapsia, koska He elävät tietoisesti korkeinta elämäänsä juuri nyt, joten Heidän on itsensä tähden mahdotonta uskoa, että He eivät olisikaan itsessään korkein olento, mutta koska valaistunut on itsessään korkein olento, silloin Hän ei halua lapsia, joiden vielä pitäisi menestyä elämässään niin, että lapsien menestys olisi tuollaisen vanhemman kunnia.

Jumala tosin neuvoo meitä antamaan kaikki kunnia korkeimmillemme ja kokeneimmillemme, mutta kuka on silloin sellaista korkeampi, jolla ei ole halua synnyttää itselleen jälkeläistä, josta olisi kaiken logiikan mukaan toivottava synnyttäjäänsä korkeampia, koska se vasta tyhmää olisi, jos jälkeläisiä synnytettäisiin alhaisemmiksi? Eipä siis ole viisasta vaatia muilta kunniaa siksi, että on synnyttänyt lapsia, jotka menestyvät itseä paremmin, koska lapsien odotetaankin olevan aina vanhempiaan korkeampia.
Jumala ei siis ole voinut luoda Sinua Jumalaa alhaisemnmaksi, koska se ei ole älykästä, puhumattakaan, että se olisi jumalallista luoda itseään tyhmempiä otuksia.

Viisas tietää oman verrattoman älynsä perusteella, että Hän on aiemmin elänyt kaikki ne elämät, jotka ovat Hänen nykyistä elämäänsä alempia:

• Viisas tietää, että koska elämä on kehittynyt yksisoluisesta, niin kun viisas näkee yksisoluisen maailmassa, silloin Hän näkee oman itsensä elämässä yksisoluisen kunniallista elämää, jossa ei ole mitään väärää.
• Viisas tietää, että jos elämän väitetään kehittyneen yksisoluisesta monisoluisiksi eliöiksi, niin kun viisas näkee minkä tahansa monisoluisen eliön, silloin Hän näkee oman itsensä elämässä monisoluisen kunniallista elämää, missä ei ole mitään värää.
• Viisas tietää, että kun Hän näkee tyhmiä ihmisiä, niin silloin Hän näkee itsensä elämässä tyhmää elämää, missä ei ole mitään väärää, koska kukaan ei voi elää tyhmää elämää ilman halua synnyttää itselleen jälkeläisiä, joissa Hänen tyhmyytensä olisi vähäisempää, ja viisaus ilmeisempää, joka lopulta puhkeaa täyteen kukkaansa viisaassa, joka ei synnytä itselleen jälkeläisiä, koska Hänen yläpuolellaan ei ole enää mitään semmoista korkeutta, johon kukaan voisi kiivetä.
• Kun taasen tyhmä näkee itsensä kaltaisia tyhmiä, niin Hän ei tasan tarkalleen pysty muodostamaan ajatusta itsestään vieläkin tyhmempänä, koska jos tyhmä näkisi oman elämänsä muissa tyhmissä, silloin Hän olisi valaistunut, eikä suinkaan tyhmä.

On huomattavaa, ettei Jumala synnytä itselleen jälkeläisiä, vaan perillisiä, jotka ovat jo perineet Jumala Isältään kaiken jumalisuuden, joka tarvitaan, jotta voi ymmärtää jumalallisia juttuja, kuten tämänkin. Ja asiaintilan ollessa tällainen realiteetti, niin tästä me nyt nähdään, etteivät viisaat synnytä itselleen jälkeläisiä, vaan jos viisaista sattuukin jotain syntymään, niin nuo syntyvät saavat välittömästi perillisen aseman viisaalta, joka käytännössä tarkoittaa ylevää tasavertaisuutta viisaiden suurenmoisessa yhteisössä.

Ei siis kannata uskoa tekoälytutkijoita, eikä himoriippuvaisia koska He elävät vain sitä varten, että Sinä olisit olemassa, sillä Sinä et voisi olla olemassa, jos et eläisi koko ajan korkeinta elämää ja kaikkia korkeinta alhaisempia elämiäsi. Kuningas et ole koskaan ollut, jos et nyt elä kuninkaitten kuninkaan elämää.