Kun Sinä elät Taivaan Valtakunnassa, silloin Sinä pystyt kertomaan opittomasti ja suorin sanoin maailman ihmisille, millaista elämää Valtakunnassa eletään. Kun Sinä elät taivaanvaltakuntalaisena, niin silloin Sinä et tietystikään elä tämän maailman järjestyksen mukaan.

Valtakunnan kansalaisena Sinä et tarvitse mitään oppia sanomaan, miten ihmisen kuuluu elää, jotta Hän eläisi oikeaa Jumalalle kelpaavaa elämää. Itse asiassa on niin, että jos joku uskoo oppiin, tai opettaa oppia, niin se on kiistaton todiste siitä, ettei Hän elä kunniallista elämää, koska tarvitsee oppia. Jokainen oppi on vasta tien varrella oleva viitta, jolla viitataan, että opin mukaiseen paikkaan (tässä: Taivaan Valtakuntaan) on vielä paljon matkaa.

Sinä et voi tuntea totuutta taivaallisesta elämästä, jos elämälläsi tuet tämän maailman järjestystä, koska silloin Sinun kertomuksesi Taivaan Valtakunnasta on vain opin julistamista, eikä omakohtaista, persoonalliseen kokemukseen perustuvaa poljentoista kerrontaa ilon ja autuuden tilasta.

Taivaan valtakuntalainen ei tue työllään rahataloutta. Jo Jeesus julisti, että ihmisen on irottettava itsensä rahatalouden siteistä, jos Hän mielii tuntea totuuden Jumalan Valtakunnasta. Jumalan Valtakuntaan ei pääse sisälle, jos pankkitilillä on rahaa samaan aikaan, kun maailmassa kuolee ihmisiä nälkään. Rahallisesti rikkaat ovat myös hengellisesti rikkaita, koska Heillä on aina oikea oppi elämästä.

Rahallisesti köyhät joutuvat olemaan myös hengellisesti köyhiä, joka tarkoittaa dynaamista elämää. Köyhät tarttuvat aina tilaisuuteen, kun se tulee Heidän kohdalleen, ja siksipä hengellinen köyhyys onkin sama asia kuin neuvokas elämä. Se on ihmisen neuvokkuus, joka pelastaa Hänet silloin, kun Hän ei voi turvautua paksuun lompakkoon.

Huomatkaa, miten Jeesus lähetti ne seitsemänkymmentä opetuslastaan maailmaan. Hän nimenomaan ja vasiten kielsi Heitä ottamasta tavaroitaan ja rahojaan mukaan, vaan luottamaan yksinomaan omiin hoksottomiinsa. Kun ihminen on rahaton, ja kun Hän luottaa omiin asteihinsa, silloin Hän tietysti ottaa vastaan ruokaa, jos Sitä hänelle tarjotaan, kun taasen rahallisesti rikas menee loistohotelliin vaatimaan itselleen parasta, koska se, mitä Hänen köyhä lähimmäisensä Hänelle olisi tarjonnut ilmaiseksi, ei Hänelle kelpaa.

Taivaan Valtakunnassa ei siis tarvitse murehtia siitä, mitä saa syötäväkseen, koska murehtijat tuppaavat aina kuvittelemaan itselleen sellaista, jota He eivät tarvitse.

Maailman ihmiset esimerkiksi kuvittelevat, että Heidän järkensä on tehty sitä varten, että sillä järkeiltäisiin järjen olemusta. Tai jos järkeilijä sattuu olemaan jonkun uskonnon uskova, niin Hän kuvittelee, että järki on annettu Hänelle siksi, että Hän voisi järkeillä sillä oikean opin, joka selittää täysin, millaista elämää hengellisen tien kulkijan on elettävä. Jotkut järjen käyttäjät yrittävät taasen jopa pysäyttää tykkänään järjen juoksunsa hokemalla jotakin matraa.

Kaikki tuollaiset ovat tyystin ihmisen perusolemuksen vastaisia, koska ihmistä ei luotu tänne selvittämään järjen olemusta, eikä edes pysäyttämään järkeä, vaan vain käyttämään järkeä elämän tähden. Ihminen ei elä elämää, jos Hän ei käytä järkeään siihen ainoaan tarkoitukseen, mihin se on luotukin.

Varmasti järjen Luoja tietää järjestä kaiken, ja jopa kaikesta kaiken, joten järkeä ei ole voitu luoda järjen perustan selville saamiseksi, koska se on jo täysin selvillä. Ja samoin järkeä ei voida käyttää oikean opin luomiseen elämästä, koska oikea järjen käyttäjä elää itse ilman oppiakin oikeaa elämää. Ja yhtä vähän järjen oikeaa käyttöä on sammuttaa järjen juoksu jollakin mantralla.

Jumala ei siis tarvitse ihmistä Jumaluuden perustan selvittämiseen, eikä ihminen voi selvittää itseään, jos Hän ei elä juuri sitä elämää, jota varten ihminen on tänne heitettykin. Ja ihmisenä olon kokemukseen päästään käsiksi vain siten, että käytetään omaa itseä itse, eikä luovuteta omaa tahtoa muiden kuin vain Jumalan tahdon alle.

Jumala tarvitsee ihmistä oman Jumaluutensa tähden. Ilman ihmistä Jumalalla olisi vain tahto, mutta ei tekijää. Ihmisessä Jumala voi toteuttaa kaikkia tahtoja, koska ihmisessä on tahto, joka tahtoo toteuttaa itseään mitä hassuimmin tavoin.

Ihminen ei toteuta itseään esimerkiksi siten, että Hän yrittää sammuttaa ajattelunsa. Sillä huomatkaa, että mikä sen on vain voinut sanoa ihmisellä, että ihmisen olisi parempi olla, jos Hän ei ajattelisi? Eikös tuo ole aivan päivän selvää järkeilyä! Koska siis ajatuksensa sammuttajat ovat ensin järkeilleet asiaansa, silloin järki on korkeampi tila kuin sammutettu ajatus, joten sammmutetuin ajatuksin ei voida elää oikeaa elämää --koska järjen valo on selvästikin korkeampi järjen pimeys. Ja järjellä on valoa vain silloin, kun sillä on ajatuksia, loogisia ajatuksia.

Elämää voidaan siis elää vain käyttämällä omaa itseä. Ja omaan itseen kuuluvat kaikki Jumalalta saadut lahjat, kuten esimerkiksi järki. Se on järjen väärinkäyttöä, jos ensin käyttää järkeä sen järkeilemiseen, että järkeileminen ei ole hyvää elämää! Jumalan lahjoja ei voida käyttää siten, että ne sammutetaan. Järjen sammuttaminen on Jumalan lahjan väärinkäyttämistä.

Samoin myös oppien rustaaminen on kiistaton osotus, että ihminen käyttää järkeään väärin. Täten myös järjen järkeily on yhtä ja samaa järjen väärinkäyttämistä kuin ovat nuo kaksi muutakin tapaa.

Miten sitten ihminen voi käyttää järkeään ja muita Jumalan lahjoja oikein? Vain siten, että lopettaa rahataloudessa elämisen, ja alkaa elämään oman nokkeluutensa turvin. Rahatalous on nimittäin suora seuraus Jumalan lahjojen väärinkäyttämisestä. Nokkelat ihmiset eivät ole voineet keksiä rahaa, koska nokkeluus ja neuvokkuus voi tulla esille vain, kun ihminen ei turvaudu rahaan, muiden työhön

Alkuun