Lähettäjä:asiakas ([email protected]) Aihe:Saatana kohtaa totuuden, I Keskusteluryhmät:finet.freenet.oppimiskeskus.puhe.nuoret, sfnet.keskustelu.filosofia, sfnet.keskustelu.uskonto Päivämäärä:1999/04/12 |
Saatana kohtaa totuuden, I näytös Kertoja: Totuus tulee nurkan taaitse ja huomaa pienen musta-asuisten ihmisten ryhmän seisoskelen tiellä. Totuus pysähtyy matkassaan. Totuus: Hyvää kaunista rauhan päivää Teille, Te arvoisat ihmiset. Mitäs matkallenne kuuluu? Eräs musta-asuinen: Täh, ooksä mikä, kun tommosia puhut; mikäs kaunis päivää tää, eikä tartte tulla rähjäämään rauhastakaan nääs, sillä sä et kuule tierä, keitä me ollahan. Totuus: No, voinhan aina kysyä, jos en tiedä; keitä Te siis ootta. Toinen musta-asuinen: Me ollaan saatananpalvojia, eikä rauha meille kuule kuulu. Mutta kukas sää ite oot? Totuus: Totuus. Olen itse totuus ja tieto on totuuteni tosin lähde ja sisin olemus. Kolmas musta-asuinen: Että mitä! Mitäs toi on. Ooks sä tullunna tänne meitä vainoamaan ennen aikojasi, vai mitä sää yrität esittää? Totuus: Vasiten en tullunna ketään vainoamaan, vaan kertomaan ihmisille totuuden. Ja nyt, kun kysyitte minulta, kuka minä olen, ja siihen teille rehellisesti vastasin, niin vastavuoroisasti nyt Te varmaan sallitte minun kysyä, että keitä Te itse olette. Neljäs musta-asuinen: Mehän jo sanoimme, että me ollaan saatananpalvojia. Ooksä kuule kuuro totuus, vai eiks menny hilseeseen? Totuus: Onko tuo totuus, että Te olette saatananpalvojia? Eräs musta-asuinen: Ei tietystikään, sillä me ei uskota totuuteen, emmekä ole totuuden palvojiakaan. Totuus: Jos se ei ole totuus, niin sallitte, että edelleen Teiltä kyselen, keitä sitten olette, jos se ei ole totuus, että olette saatananpalvojia. Toinen musta-asuinen: Mitäs toi on olevinaan? Yritätkös olla vitsikäs, vai mitä? Totuus: Olen toki huumorintajuinen, mutta huomaan kohdanneeni niin omalaatuista huumoria, josta nyt haluan päästä selville, että mikä on sen todellinen laatu. Uudelleen siis kysyn, että keitä Te olette, jos ette olekaan saatananpalvojia? Alussa jo taisin nimittää Teitä ihmisiksi; oletteko ihmisiä? Kolmas musta-asuinen: No voi sun.. anna mun kaikki kestää. Tietty me ollaan, kai sulla on silmät sentään päässä, vaikka totuus sanoitkin olevasi? Totuus: Olenhan minä totuus. Mutta ihmisenä olen enemmän kuin ihminen, sillä ihminen ei ole ihminen, jollei ihmistä ole mitenkään määritelty. Minä olen viisas ihminen, homo sapiens sapiens. Koska tekin siis olette ihmisiä, niin varmasti Te olette olemukseltanne myös viisaita, sillä ihminen on määritelty siten. Neljäs musta-asuinen: Vai on ihminen määritelty siten.. Vaan mepä määritelläänkin se Saatanan mukaan; nyt me kuule ollaan tyhmiä, jottei... Tuota, tän ma taidan perua. Eräs musta-asuinen: Mitäh! et kai aio kuule uskoa tota, joka muka väittää olevansa totuus? Ei kuule tää ny vetele. Sää tut sekottaa meidän pasmat, vaikka sanoit olevasi totuus; mikäs totuus se sellainen onkaan? Totuus: Hyvä kysymys. Ei tosiaankaan totuudelle sovi antaa itsestään sellaista kuvaa, että hän sekottaisi muiden pasmoja, joten taidanpa tästä lähteä omille teilleni. |
Lähettäjä: asiakas ([email protected]) Aihe: Saatana kohtaa totuuden, II Keskusteluryhmät:finet.freenet.oppimiskeskus.puhe.nuoret, sfnet.keskustelu.filosofia, sfnet.keskustelu.uskonto Päivämäärä:1999/04/12 |
Saatana kohtaa totuuden, II näytös Kertoja: Musta-asuisten joukosta muuan toinen lähti totuuden perään saadakseen tietää hänestä enemmän. Taaitse päästyään hän näki totuuden, ja kiirehtien meni hänen luokseen. Muuan Toinen: Hei, kuule. Sä puhuit äsken tuolla kummia, ja mulla tuli siitä kumma olo; mun piti vaan lähteä sun perääs, nääs. Totuus: Se olo on minullekin hyvin tuttu, sillä tunnen sitä usein, kun etsin itseäni. Joten rauhoitutaan tähän ja hieman keskustellaan, jos haluat kuulla lisää kummia, sillä ihminen, joka on tullut tuntemaan totuuden, puhuu kummia muiden kuulla. Muuan Toinen: Aijaa. En ihan taira ymmärtää, mutta voisiks sä kuule hieman selittää, mitä sä tarkoitat, kun sä sanoit olevasi totuus; et kai ollut ihan tosissasi? Totuus: Aivan tosissani minä puhun sen, minkä puhun, enkä narraten puhu mitään, vaan totuus on minun huulillani, sillä sitä ihminen puhuu, mitä hänen sydämessään on. Kysyn siis Sinulta, että onko ihminen totta vai valhetta? Muuan Toinen: Ei kai ihminen nyt valhettakaan.. Kyllä ihminen varmasti totta on... hmmm.. mun täytyy funtsia... Totuus: Kyllä Sinun nyt tulee päättää, kenen puolella seisot, sillä puhuitko Sinä totta vai valehtelitko, kun tuolla sanoitte olevanne Saatanan palvojia, Saatanan, joka Teidän mukaanne ei ilmeisestikään ole totuus. Muuan Toinen: Ahaa! Jos saatana ei ole totuus, niin hän on silloin varmasti valhe! Sitä sää siis ajat takaa... Totuus: En aja ketään, enkä mitään takaa, vaan minun tehtävänäni on saada ihmiset näkemään itse totuus. Eikä kukaan valheen palvoja voi itse nähdä totuutta. Näetkö sinä tämän? Muuan Toinen: Näen nyt kyllä. Siis vain totuudenpalvojat voisivat olla totta, oikeassa. Sitäkö sä mulle annat? Totuus: En tarvitse ketään palvojikseni. Minun tahtoni on, että ihmiset tulisivat tuntemaan totuuden itsessään niin kuin minäkin sen itsessäni tunnen. Ja minä tunnen totuuden, koska minä olen se totuus, enkä sitä kiellä. |
Lähettäjä:asiakas ([email protected]) Aihe:Saatana kohtaa totuuden, III Keskusteluryhmät:finet.freenet.oppimiskeskus.puhe.nuoret, sfnet.keskustelu.filosofia, sfnet.keskustelu.uskonto Päivämäärä:1999/04/12 |
Saatana kohtaa totuuden, III näytös Kertoja: Siinä keskustellessaan totuus ja Muuan Toinen näkevät yhden matkalaisen, joka pysähtyy heidän luokseen, ja tarjoaa heille jotakin traktaattia: Matkalainen: Saanko tarjota Teille pelastusta? Kas tässä... Totuus: Kaikin mokomin, kaikin mokomin. Huomaan, että Sinä tunnetkin jo totuuden. Mutta kukas Sinä itse olet? Matkalainen: Olen uskovainen. Mutta kuka Sinä olet; oletko jo uskossa, ja tunnetko jo itse totuuden. Sillä ei se kuule auta yhtään, jos vain puhuu totuudesta ilman henkilökohtaista uskoa Häneen. Totuus: Minun uskoni on totuuteen on hyvin hyvin henkilö- kohtaista; se on täysin subjektiivista, ja pidän uskoni itselläni, jottei se joudu hukkaan matkallani... Matkalainen: Että mitä! Sää siis tarvitset kipeesti pelastusta. Ota kuule Jeesus vastaan, ettei sun tarvitse mennä helvettiin. Ja ota kuule sääkin Jeesus sydämeesi. Muuan Toinen: Kuules nyt, Uskovainen? Mä kuule kysyn sulta yhtä asiaa: Oletko sä itte totta vai valhetta? Elä kuule ny vetoo mihinkään Jeesuksen, vaan kerro rehel- lisesti, mikä on Sun sisin olemuksesi? Matkalainen: Mun sisin olemukseni on perin juurin syntinen, Siksi juuri mä tarjoon Teillekin pelastusta, Kristusta, jotta Tekin tulisitte tuntemaan oman syntisyytenne. Muuan Toinen: Mutta? Jos sun sisin olemuksesi on peri- syntinen, niin onko se totta vai valhetta? Sillä eikös ihmisen tule puhua sisimmästään, jotta hän olisi kuule uskottava? Matkalainen: Mun sisin olemukseni on perisynti, joten tietysti se ei voi olla hyväkään, eikä niin ollen se ole tottakaan, vaan se on valhetta. Siksihän mä juuri tarjoan Teille pelastuksen evankeliumia, jotta Tekin tulisitte tuntemaan todellisen itsenne, ja huomaisitte, että se on menossa kadotuksen, jollei se ota vastaan Jumalan uhrikaritsaa... Muuan Toinen: Mutta, jos Sun sisin olemuksesi ei ole totta, niin miten silloin voit uskoa, että se on peri- syntinen? Etkös sää nyt itse puhukaan omasta sisimmästäsi? Kässääksä sä, että jos se, joka nyt puhuu, ja tarjoo meitille pelastusta perisynnistä, ei itse ole totta, niin miten silloin perisynti voi olla totta? Matkalainen: Sää et kuule ite kässää mitään: Me ollaan kuule kaikki kadotettuja, sillä meissä itsessämme ei ole mitään hyvää. Ja siksi meidän pitää ottaa pelastus armosta vastaan: Ottakaa armosta Jeesuksen uhrityö... Muuan Toinen: Sallinet, että vielä hieman Sinua tankkaan, sillä minä en tajua, kuinka Sinä voit puhua totta edes Jeesuksesta, tai Hänen työstäänkään, jos itse sanot olevasi valhetta? Matkalainen: Enhän minä niin sanonut; ite niin sanoit. Kuule, mää vielä kerran tarjoon Teille Jeesusta, ja jos ette ota Häntä vastaan, Te menette kadotukseen. Muuan Toinen: Koska Sinä, joka tässä juuri n y t puhut, tunnustat olevasi perisyntinen, ja itse tunnustit, ettei perisynnissä ole mitään hyvää, niin silloin siinä ei voi olla totuuskaan, eikä rehellisys siinä asu. Minä en siis voi uskoa sitä pelastusta, jota Sinä minulle tarjoat, koska kieltäydyt olemasta totta ja täysin rehellinen. Sen sijaan minä sanon, että tässä minulla on totuus... Kertoja: Muuan Toinen kääntyi hieman, esitelläkseen totuuden Matkalaiselle, mutta hän ei nähnytkään enää häntä. Hieman Muuan Toinen oli ihmeissään, mihin totuus oli kadonnut, mutta sitten hän oli kuulevinaan sisältään äänen kuiskaavan: "Tässä on tie kulkea, mene rauhassa eteen päin, äläkä pelkää, sillä minä olen Sinun kanssasi maailman loppuun asti." |