1 Alussa Jumala loi taivaan ja maan. Maa oli autio ja tyhj�, pimeys peitti syvyydet, ja Jumalan henki liikkui vetten yll�. Jumala sanoi: "Tulkoon valo!"
2 Mutta valo ei tullut, koska viel� ei ollut fotoneita. Jumala ei n�hnyt valoa joten Jumala ei voinut viel� erottaa valoa pimeydest�, ja Jumalan henki joutui edelleen liikkumaan vetten yll�, koska ei ollut ainetta, johon Jumala olisi voinut inkarnoitua, sill� Jumala tiesi sen etuk�teen.
3 Niinp� Henki otti kupillisen vett�, jonka se hajotti atomeiksi. Mutta atomit pysyiv�t t�kkin�, koska niiss� ei ollut hiushalkeamia. Siit� sitten Henki huomasi, ett� aineellistuminen vaatii aineen olevan tietyll� tavoin ep�vakaa, jotta aineellinen el�m� olisi j�nnemp�� kuin ainainen vetten p��ll� liihottelu.
4 Henki p��tti tehd� jokaiseen veden perushiukkaseen hiushalkeaman, josta sen oli m��r� lohjeta joka kerta, jos hiukkanen j�isi yksin, jotta se saisi aina kaverin itselleen, koska Henki tunsi itsens� niin yksin�iseksi.
5 Sill� Henki tiesi, ett� jos perushiukkasessa ei ole mit��n halkeamaa, niin silloin hiukkaset eiv�t voi hajota itsest��n, joten silloin my�sk��n valoa ei tule, vaikka kuinka sit� k�skisi, sill� Jumala tiet�� kaiken.
6 Henki alkoi nakutella vasaralla veden perushituja, ja H�n hakkasi ja kilkutteli niit�, kunnes niiss� oli H�nen mielest��n juuri sopiva hiushalkeama. Sitten tulikin jo ensimm�inen p�iv�. Sit� Henki hieman ihmettelem�h�n, ett� mik�s nyt tuli.
7 Mutta ei kauaakaan, kun Henki n�kikin, ett� H�nen piti saada hidut lohkeamaan kukin ajallaan, jotta tiedemiehet voisivat l�yt�� aineen puoliintumisaikojen lait, joten niin Henki kulutti ensimm�isen p�iv�n loppuun ottamalla ensimm�isest� p�iv�st� pienen osan aikaa jokaisen hiukkasen sis�lle, kunnes tuli ensimm�isen p�iv�n ilta, jolloin Jumala ei en�� n�hnyt nipist�� aikaa hituihin.
8 N�in meni ensimm�inen p�iv� sopivasti sis�lle aineen perushituihin, ja Jumala n�ki nyt, ett� se oli hyv� niin, kun siit� p�iv�st� ei j��nyt mit��n j�ljelle, koska Jumala ei muistanut luoda ajan kaatopaikkaa. Siit� alkaen jokainen p�iv� kuluu aina loppuun, eik� p�ivist� ole niist� p�ivist� alkaen j��nyt kovinkaan paljoa kuluttamatta.
9 Meni ilta ja tuli aamu ja tuli toinen p�iv�. Sin� p�iv�n� Henki p��tti tehd� lopultakin kokeen, onnistuiko H�nen tehd� hiukkasista aika-avaruudellisia, joten niinp� Henki otti kourallisen neutroneja, joihin H�n oli tehnyt hiushalkeaman. Sitten Jumala sitten heitti neutronit vetten p��lle huutaen: "TULKOON VALKEUS!"
10 Mutta Henki pettyi kovasti, koska mit��n valkeutta ei taaskaan tullunna. Henki oli jo valmiina l�htem��n l�tkim��n, kun yht� �kki�, noin viiden toista minuutin kuluttua huudosta, tulikin valkeus. Sit� valkeutta Jumala kutsui p�iv�ksi, ja H�n n�ki, ett� se oli hyv� niin, koska nyt Jumala tiesi, ett� hiukkaset hajoavat itsest��n, kun vain niihin muistaa ensin tehd� hiushalkeaman, ja kun sitten viel� muistaa senkin, ett� mihink� aikaan hiukkasen olikaan m��r� haljeta ja tuotaa valkeeta.
11 Ja Henki n�ki, ett� t�t� neutronivalkeaa oli hyv� kutsua p�iv�ksi ja sit� hitujen nakuttamista H�n kutsui y�ksi, jotta kukaan ei saisi selville, miten hituihin laitettiin halkeamisreaktio.
12 Tuli ehtoo ja tuli ilta. Ja niin kului itsest��n toinen p�iv�, eik� Jumala laittanut sit� p�iv�� mink��n sis�lle, vaan antoi sen levit� avaruuteen. Ja niin tapahtui, ett� siit� p�iv�st� alkaen avaruudesta tuli ajallinen, jotta Einsteinill� olisi mahdollisuus keksi� aika-avaruus. Ja Jumala n�ki, ett� sekin oli hyv� niin, sill� Jumala ei heitt�nyt noppaa luodessaan aika-avaruuden.
13 Meni taasen y� ja tuli aamu. Ja Jumala n�ki nyt, ett� vett� oli kaikkialla, joten Jumala sanoi vesille: "Kokoontukaa kaikki yhteen paikkaan, jotta voin k�vell� kuivin jaloin." Ja vedet kokoontuivat yhteen paikkaa, ja Jumala sai maata jalkojensa alle, koska Jumala oli jo inkarnatsioonissaan.
14 Ja Jumala n�ki vedet ker��ntyneen� mereksi, koska Jumala tiesi sen nimen jo ennalta. Ja Jumala n�ki t�m�n kaiken olevan hyvin, joten H�n p��sti tahallaan kolmannen p�iv�n puoliv�liins�, koska Jumala ei heit� noppaa.
15 Kolmannen p�iv�n iltapuolella Jumala sitten huomasi, ett� maa oli edelleen autio ja tyhj�. Niinp� Jumalan ei auttanut muu kuin antaa maalle k�sky kasvaa kaikkea vihantaa, jotta Jumala voisi tuntea ruohon jalkojensa alla. Ja jo ennen iltaa Jumala tunsi kihelm�inti� varpaiden v�liss�, ja Jumala tunsi, ett� hyv� niin. Tuli ilta ja tuli y� ja tuli nelj�nnen p�iv�n aamu.
16 Ja Jumala torkkui ruohikolla ja Jumala huomasi taivaan sinen. Siit� sitten Jumala kyselem�h�n, ett� miss�s ne pilvet ovat ja kuukin? Eik� Jumalan auttanut muu kuin lausua j�lleen nuo maagiset sanansa: "Tulkoon taivaan sineen kaikkea liikkuvaa ja v�rik�st�, jotta ihminen n�kisi merkkins� niist�."
17 Ja niin taivaalle tuli valkeuden symboliksi aurinko, koska oikea valkeus oli jo olemassa. Ja aurinko meni pilven longan taakse. Silloin Jumala n�ki my�s kuun tulleen taivaalle. Ja Jumala n�ki, ett� niin oli totisesti hyv�.
18 Tuli j�lleen ilta, koska aurinko laski. Ja Jumala n�ki, ett� aurinko toimi juuri niin kuin H�n oli sen suunnitellutkin, koska Jumala ei heitt�nyt viel�k��n noppaa.