From: [email protected] (Sinenmaa Kati) Subject: Katso Moottoripy"r„„! Date: Sat, 14 Jan 1995 08:55:45 GMT Summary: Henki Keywords: Heti, Täydellinen, Ikuisuus |
Olipa kerran kaksi poikaa. Heillä oli yksi ja ainoa yhteinen harrastus: Moottoripyörät! Kultaisella 50-luvulla molemmilla oli ihan ikioma Jawa, kaks ja puolsatanen Jawa. Mutta eivät ne pojat vielä silloite tienneet elävänsä Kultaista 50-lukua; vasta 60-luvun lopussa alkoi kuulua yhä enemmän huhupuhetta sellaisestakin mahdollisuudesta. Mutta silloin heillä olikin jo aivan uudet prätkät, toisella oli hieno Yamaha, kaksviiskymppinen sekin, ja toisella oli Honda, samoilla kuutioilla. Ennen kuin he olivat päätyneet uuden pyörän ostamiseen ja valittuihin merkkeihinsä, he toki olivat viilailleet Jawojansa; imuaukon alaosaa hieman muotoileilemalla Jawastakin saa aikansa ärhäkkään epeleen. Ja välityksillä saa myös poikien mielestä ihmeitä aikaan. Suuttimeen tehdyillä muutoksilla pojat sitten jo kuvittelevatkin olevansa lähes niin hyvillä, että uneksivat paljon osallistumisesta Eläintarhan ja Pyynikin ajoihin. Imatrankin ajoissa he säännöllisesti kävivät ja pörräsivät valtatie 5:sta hana pohjassa bensatankkiin liimautuneina. Mutta sitten he kuulivat vierestään yhden sujahduksen vain ja näkivät iloisen virneen ohikiitävän bentsatankin päältä ja luullen jopa kuul- leensa räkäisen naurunkin. Se nyt oli vain mielikuvitusta, mutta he kehittivät siitä itselleen kademielen tuota pikamenijää kohtaan. Niinpä ei ollutkaan ihme, että Imatralle saavuttuaan he visusti tutkivat muita moottoripyöriä nähdäkseen sen, joka oli uskaltanut ohittaa heidät ja heidän oivasti viritetyt Jawansa sillä tavoin. Ja löytyihän se, Yamaha siinä luki. Hieman tsiikailtuaan he näkivät mittariin painettuna: "Made in Nippon." Vai nipponeita siinä ollaan, ajattelivat poikamme. Pyörän viereen tuli sen omistajakin. Omistajan elkein hän polkaisi pyöränsä käyntiin -- ja poikamme olivat ällikällä lyötyjä; sen pyörän ääni oli kuin kimalaisen pörräystä Jawan muheisiin ääniin tottuneille korville, jonka he tiesivät olevan tulos hyvin trimmastusta viiden kilon vastapainotetun kampiakselin rajoittamiin 6000:n kierroksiin, ja usein he olivatkin kauhulla ajatelleet, että he ovat ylitrimmanneet koneensa luullen korkeimpien kierrosten lyövän kampiakselin ulos, kuten he olivat toisilta kuulleet joskus käyneen. Varsinkin Sasin mäessä he olivat usein luulleet saavuttaneensa koneidensa absoluuttisen suorituskyvyn. Ajot sujuivat hyvin, mutta hieman apeina poikamme olivat paluumatkalla, ja eivät enää niinkään matalina, vaan pikemminkin pystypäin, ja sekös heitä harmitti vielä enemmän, ja kademieli sai aina vain uudenlaisia lannoitteita. Tullessa he näkivät nyt useitakin japseja; takaapäin. Ja niinpä he karkottivat kadettaan antamalla niillä erilaisia nimikkeitä, joilla he luulivat mokaavansa noiden uusien pyörien omistajia. Mitäpä sellaistista koneista olisikaan kilpailijaksi kunnon pyöriin tottuneille, jotka pärjäsivät vain sillä, että huudattivat koneitaan ylikierroksilla; olivathan he nähneet niiden japsien kierroslukumittareiden asteikon ulottuvat aina tuonne viiteentoista tonniin saakka. |
From: [email protected] (Sinenmaa Kati) Subject: Katso Moottoripyörää! Date: Sat, 14 Jan 1995 09:35:40 GMT Summary: Henki Keywords: Heti, Täydellinen, Ikuisuus |
Viiskytluku jäi taakse ja kuuskytluku jatkoi kulumistaan. Ennen puhkea- mistaan, pojat lopulta päätyivät, että myös heidän on saatava tuollainen japsi; olivathan tietkin nyt usein päällystettyjä, vaikkakin sorateillä Jawoilla olikin mahtavaa päästellä; siellä eivät edes japsit pärjänneet heille; olivathan he suorastaan kasvaneet tuntemaan sorateiden kaikki ominaisuudet ja tiesivät hyvin, miten kurveista selviydytään kaasu poh- jassa. Vaarojakin heillä usein oli, mutta niistä he kuvittelivat silloin selviytyneensä omilla taidoillaan, eivätkä tulleet ajatelleeksikaan, että heidän suojeluenkelinsä kulutti pari kolme hikiliinaa päivässä. Kitskalla oli usein kokoontuneina nuoria mopoineen ja moottoripyörineen. Jaive maistui ja kademielikuvituksien rätit lentelivät huulten muodossa. Kenen pyörä kulki kovempaa, oli se, mihin usein päädyttiin. Pikitielle poikamme eivät uskaltautuneet japsien kanssa. Mutta sora se oli jotain; mitä irtonaisempi sitä parempi, tuumailivat he ja myös haastoivat muita. Startissa poikamme jäivät aina jälkeen, mutta kurveissa pojat näyttivät kukkuluuruu-ilvettään parhaimmillaan - ja sora pöllysi. Ja se oli jotain, kun kurviliito vei pyörän aivan ojanvientareelle; joskus jopa ojaan, mutta heidän suojeluenkelinsä ehti aina juuri ja juuri ainakin heittämään hikiliinansa kuten Länkkäri heittää lassonsa, ja veti pojat pois varmasta tuhosta. Ja se oli pojista jotain se -- uh huhhuu, huokaisi siihen enkeli. Mutta sitten Kitskan editse kulkevaa tietä oikaistiin ja annettiin piki pintaan. Enää poikamme eivät kovin usein tulleet tutulle Kitskalleen jivettä litkimään ja kääretorttuja popsimaan. Sitäkin enemmän he kulut- tivat aikaansa Montussa tai Talossa miettimässä omiaan, eli mistä saada rahat japsin ostamiseen. Tulihan sitä maniakin vähitellen ja pojat saivat kerättyä tarpeeksi hintsiä pyörää varten. Ja päivä tuli, jolloin hienot Jawat saivat jäädä Talon taakse; edusta täyttyi kiiltävistä pyöristä ja katseista, joita kulmakunnan pennut ja muut tytöt ja kaikki, paitsi he, joiden hermot jo olivat pilalla jatkuvasta Jawojen paukkeesta; prutkauttivathan ne usein hyvin höyrystettyä löpöä pako- putkeensa ja polttivat sitä siellä niin iloisesti, että monasti koko pakoputkesta jäi jäljelle vain joitakin mustuneita pellinriekaleita maantielle. Sinne ne uskolliset Jawat jäivät nyt yksin. Yhä harvemmin ne muistuivat poikiemme mieleen. Yhä paremmin poikamme oppivat tuntemaan uudet pyö- ränsä. Pian he jo kovin suunnittelivat, miten niitä olisi paras virittää, jotta muut kulmakunnan ja vähän etäisemmänkin kulman pörisijät olisivat näkyvissä useimmiten vain peräpeilistä. Ja heidän enkelimsä alkoivat jo suunnitella anomusta eräälle Pleiadien tähden maailmalle; siellä heillä olisi ollut suojeltavanaan Ville Vallattoman eräs todellisuushahmo. Kun Isä kuuli tästä suojeluenkelien ahdingosta, hän päätti tehdä poikien kanssa pienen tempun. Eräänä yönä, kun pojat olivat innoissaan päivän tapahtumista niin, että saivat nukutuksi vasta aamun varhaisina tunteina, Isä lähetti peräti merkillisen näyn poikien mielikuvitusmonitorille, jota poikien mieli alkoi seuraamaan perin kummastuneena. |
From: [email protected] (Sinenmaa Kati) Subject: Katso Moottoripyörää! Date: Sat, 14 Jan 1995 12:36:33 GMT Summary: Henki Keywords: Heti, Täydellinen, Ikuisuus |
Ja niin Isän lähettämä kvadrulitevideo alkoi yht'aikaisen kiertymisensä poikien mielenpunoksiin heidän mielikuvitusmonitorinsa hiljaa suristessa. Poikien todellisuusmaailma sai uusia muotoja; heidät ympäröitiin kirk- kaudella, jollaista he eivät tienneet olevan olemassakaan. Vähitellen poikien sisäiset simmut sopeutuivat huikeaan valaistukseen ja he alkoivat erottamaan siitä värejä; värejä, joita he eivät tienneet olevan olemassakaan. Valaistujen värien keskeltä alkoi erottuman hahmo. Nyt pojat alkoivat pelätä, mitä he oikein olivat tehneet, kun tällaiseen paikkaan joutuivat. Pelkoa kuitenkin lievensi valtavasti heidän näkemänsä valojen ja värien täydellinen harmonia ja he tunsivat, miten sen sopusointu alkoi reso- noida heidän sisempänsä jonkin olemuksen kanssa. Ja pojat rentoituivat täydellisesti. Saavutettuaan näin sisäisen tasapainon, heidän koko lapsuutensa ja nuoruutensa jännityksentäyteisyytensä ohjelmoitunut mielensä tunsi suunnatonta turvallisuutta kaikesta, mitä he nyt näki- vät ja kokivat. Sitten hahmo puhui: Tänä päivänä minä asetan teidät valitsemaan kaksi mahdollisuutta saa- vuttaa ikuisuus. Moottoripyörät olkoot teidän ikuisuutenne turva, kuten halustanne olette sitä halunneet. Valinta on tämä: Minä annan teille, joko täydellisen ja absoluttisen tiedon moottoripyörästä ja saatte myös omak- senne viimeistä piirtoa myöten täydellisen moottoripyörän, tai te voitte ikuisuuden ajan itse trimmata ja viilata ja kehitellä nykyistä moottori- pyöräänne täydellisyyteen saakka viimeistä piirtoa myöten, että tulisitte tietämään siitä moottoripyörästä kaiken absoluuttisesti. Ja nyt poistukaa tuonne tuon puun taakse tekemään päätöksenne tätä kaikkea kuulemaanne siellä huolella tarkkaaksenne. Pojat alkoivat ottaa askeleitaan kumpikin yhdessä erikseen omassa unessaan tietämättä sitä uneksi omassa mielessään, sillä täydellinen uni on yhtä todellisuuden kanssa ja todellisempi kuin aineellinen todellisuus itse. Siksipä kummankaan mieleen ei tullut kysellä, että mitä ihmettä sinä teet minun unessani, ja niin voimmekin jatkaa tarinaa loogisena epäjatkuvana kerrontana kuten olemme sitä aloitelleetkin. Tultuaan puun luokse, he olivat hieman ihmeissään sen puun täydellisyyden tunnosta; se vain tuntui täydelliseltä jollakin selittämättömällä tavalla. Ja hedelmiäkin siinä oli; uskaltaisikohan niitä syödäkin, jotta jaksaisimme keskittyä saamaamme valintatehtävään, ajattelivat poikamme. Ja eipä hetkeäkään, kun pojilla jo oli hedelmästä puraistut palaset purtavanaan. Ääni kuului: "Purkaa myös sitä tehtäväänne siellä, jotta valmistuisitte sen päätöksenne ikuisuusseuraamuksiin." |
From: [email protected] (Sinenmaa Kati) Subject: Katso Moottoripyörää! Date: Sat, 14 Jan 1995 13:51:48 GMT Summary: Henki Keywords: Heti, Täydellinen, Ikuisuus |
Pojat kävivätkin pohtimaan tätä perin merkillistä tilannettaan: Vai, että pitäisi valita, nyhjäämmekö ikuisuuden noiden rakkineiden kanssa, tai otammeko heti täydelliset prätkät niillä ajaaksemme; mitäs sanot, mä oon kuitenkin jo niin typääntynyt sen Montun rasvan hajuun ja tal- vella se on niin kylmäkin, sanoi toinen poika. Nii, en mä nyt tiiä, on se ollut aika hauskaa sentään, kun on kokeillut ja kokeillut ja välillä koeajanutkin ja saanut siitäkin jotain kokemusta, sanoi toinen poika, ja jatkoi; oikeastaan, mitä mää nyt tekisin sillä täydellisellä prätkällä, kun sille ei olis kuitenkaan sitten mitään vastusta. Niin, siinäpä se, huudahti toinen poika, ajattele nyt, minkälaisen naaman ne siellä Kitskalla saisivatkaan, nähdessään meidän tulevan sinne sellaisilla tosikiiltävillä prätkillä; kato nyt, tätä kirkkautta, kyllä niiden silmät vähintäin häikäistyisivät, jos ottaisimme ne täydelliset pyörät, ja muista, ettei niitä enää tartte korjatakaan sen jälkeen. Nyt toinen poika meni mietteliääksi ja mietti sen ääneen; mitäpä tekemistä meillä sitten koskaan tulisi olemaan, jos todella voisimme saada kaiken tiedon pyöristä ja vielä kaupan päälle jopa täydellisen pyörän. Minusta koko ajatus alkaa haiskahtaa hieman joltakin jujulta. Ja mitä kumman paikka tämä muuten onkaan, toinen poika yht'äkkiä tajuaa. Ei tää kovin enää muistuta meidän kyläämme, eihän siellä ole kasvanut edes tuon näköisiä puitakaan. Toinen poika alkoi osoittaa todella huolestumistaan. Mutta toinen poika innostui nyt vain entisestään ja selitti; katsos nyt, tässä on elämäsi tilaisuus voittaa vaikka kaikki maailmanmestaruudet. Sulla ei olis enää yhtään todellista haastajaa koko maailmassa. Minä ainakin aion ottaa heti tilaisuudesta vaarin ja sanon sille kaverille ottavani sen ekan vaihtoehdon. Siihen toinen poika; mutta, ethän tiedä vielä edes sen pyörän merkkiäkään, ja sitä, paljonko siinä on kuutioita; miten sinä nyt näin sokkona sen valintasi menet tekemään? Minä ainakin aion ensin kysellä hieman lisää, vaikka sen kyselyn tuloksena sitten se kaveri antaisikin mun ikuisuuden ajan tumpleerata sen koneen kanssa. No, sano siihen toinen poika, mennään sitten tuonne aukealle paikalle, missä meidän hyväntekijämme jo odottaakin meitä, ja kysy, mitä merkkiä hän meille tarjoo, minä ainakin hyväksyn, vaikka se olisi sitten Jawa, täydellinen Jawa; ajattele, miten kaverien suut loksahtaisivat, kun mä vilautan heille, miten todellinen Jawa kulkee. No, tule jo sieltä. |
From: [email protected] (Sinenmaa Kati) Subject: Katso Moottoripyörää! Date: Sat, 14 Jan 1995 14:25:07 GMT Summary: Henki Keywords: Heti, Täydellinen, Ikuisuus |
Nytkö te jo olette valmiit sanomaan julki lopullisen päätöksenne, hahmo ihmetteli? Oletteko varmasti tarkoin harkinneet ja punninneet kaikkea, mitä valintaanne liittyy? Ja söittekö te kumpikin yhden hedelmän siitä tiedon puusta, jotta olisitte saaneet kyvyn käsittää, mitä teidän valintaanne kuuluu? Vai olitteko täydellisyyden sokaisemin mielin tekemässä hetkellisen mielihalunne tahdon mukaan valintaanne? No, olkoon miten vain, kertokaa nyt vielä se, mihin päädyitte ja jos teille sopii, voitte vieläkin vaihtaa päätöksenne toiseen. Ei, en mä tartte enää aikaa sitä miettiäkseni, oli toinen poika heti äänessä hahmon lopetettua arviointinsa. Anna tänne vaan se pyörä, niin mä lähden tästä tuonne Kitskalle hieman koeajamaan, miltä tuntuu ajaa täydellisellä pyörällä. Ainii, onhan siinä sitten kanssa myös kaikki mittarit, ainakin kierroslukumittari. Rakas poikani, hahmo vastasi, täydellisessä pyörässä on kaikki, älä siitä enää huolehdi. Kas tuossa, hupsista vaan, tuosta sait sen haluamasi. Hyppää nyt sen selkään ja hurautu minne ikinä mielesi tekee, sillä se tottelee jopa sinun mieltäsi. Mutta muista, että sinulla on nyt allasi täydellinen pyörä ja sinun mielelläsi on täydellinen tieto siitä. Tulet huomaamaan, että sinun saamaasi täydellisyyteen ei tule kuulumaan enää mikään epätäydellisyys; hyvää matkaa, rakas poikani, hahmo vielä toivotti. Ja niin toinen poika lähti siltä siunaamalta kohden Kitskaa. Mutta, hänen hämmästyksensä oli ylen suuri, kun se Kitska vain vilahti hänen silmiensä ohi, hänen pystymättä sitä estämään. Sitä analysoimaan nyt toinen poika alkoi. Hän mieti, oliko hänen pyöränsä jarrut edes kunnossa, ja polkaisi niitä kunnolla. Hupsista vain, miten tässä nyt näin kävi, mikä paikka tämä on, kun on näin kirkasta jälleen. Silloin ääni lausui; tämä on täydellisyys, sinun pyöräsi voidaan parkkeerata vain täydellisyyteen. Lähde nyt ajamaan, sillä alati sinun tulee pitämän ajatella vain täydellistä moottoripyörää sen viimeisintä piirtoa myöten, jota halustasi halusit. Vasta ikuisuuden kuluttua voit parkkeerata täydellisen pyöräsi Kitskalle, kun sekin on tullut täydelliseksi. Siihen saakka sinun pitää ajamalla ajaman aina vaan. Ja toinen poika prutkautti heti menemään. |
From: [email protected] (Sinenmaa Kati) Subject: Katso Moottoripyörää! Date: Sat, 14 Jan 1995 15:00:01 GMT Summary: Henki Keywords: Heti, Täydellinen, Ikuisuus |
Toinen poika jäi katselemaan täydellisen savuvanan perään, jonka toisen pojan täydellinen moottoripyörä tuprutti täydelliseen ilmaan sitä härmistämään. Ehtipä hän jopa nähdä sen merkinkin; Jawa se oli, vautsi, mikä peli, tuollaisen kun saisi, niin kyllä sitä sitten... . Siinä mietteissään ollessaan hän kuitenkin jo alkoi mietimään, kuinka saisi pyörän polttamaan täydellistä bentsaa vieläkin täydellisemmin, jotta se ei savuttaisi ihan noin hirviästi. Mitä mietit, hän tokeni mietteistään vierestään kuuluvaan kysymykseen? Minä vain katselin tuota savua, mitenhän sitä oikein voitaisiin vähentää. Ai niin, nyt toinen poika muisti, hänhän ei vielä ollutkaan sanonut, kumman hän valitsi. Uskaltaiskohan sitä enää sanoakaan, kun hän näki veljensä prutkauttavan yhdessä hetkessä Jawallaan ties minne seikkailuihin, hän nyt jatkoi miettimistään. Valitsit siis ikuisuuden, jotta voisit rakentaa itse itsellesi täydellisen pyörän, sanoi hahmo. Mutta, kummasteli toinen poika, enhän vielä ehtinyt sitä ääneeni lausua, miksi päätit jo etukäteen puolestani? Ei, ethän sinä sitä suoraan sanonutkaan, mutta ilmaisit halusi kehitellä jopa täydellistä moottoripyörää, joten sinun päätöksisi loisti sinun kasvoiltasi. Mene Monttuusi ja kehittele pyöräsi niin upeaksi viimeistä piirtoa myöten kuin vain ikinä ikuisuudessa siihen pystyt. Ja niin toinen poika lähti Monttuun. Hän mietti, ottaisiko hän nyt Hondansa ja tekisi siitä täydellisen, vai ottaisiko veljensä Yamahan täydellisyytensä aihioksi. Sitten hänen mieleensä piirtyi elävä kuva täydellisestä Jawasta. Se se on, huudahti toinen poika, otan vanhan Jawani esiin tuolta navetan takaa, ja aloitan puhdista- malla sen savesta ja heinistä ja ties mistä loasta, ja katson, mitä se vaatii, jotta päsisin sillä edes sataa kuuttakymppiä. Niin aikakaudet kuluivat. Toinen poika ajoi ajamistaan, minkä vain ehti, ja ehti hän todella. Ääretön nopeus ei ollut mitään hänen pyörälleen. Sen hän saavutti jopa ykköselläkin, kunhan vain väänsi kierrokset infiniittisiksi. Eipä hänelle tuottanut paljoa iloa seurata edes kierroslukumittaria; aina se oli joko nollilla tai äärettömyydessä. Jos hän jarrutti, hän pysähtyi välittömästi täydellisyyteen, jos hän kiihdytti ja edes yritti ajaa vanhan tutun maailman johonkin paikkaan, hän ohitti sen siinä samassa äärettömällä nopeudella. Ja hän ei pysty- nyt mietimään enää, missä vika, koska hän joutui aina vain ajattelemaan pelkästään kaiken jo olevan täydellistä. Tällaistako se tulee nyt ole- maan, mietti toinen poika? Täydellinen moottoripyörä, sitä pystyn nyt ajattelemaan, mutten mitään muuta. Miksi tuo kaasutinkin pitää olla noin täydellinen? Hetkinen, eihän se voi muuta ollakaan, mitä minä oikein ajattelenkaan. Se on täydellinen ja sillä täysi, täydellinen jarru, täydellinen sytytys, täydellinen, täydellinen .... .... .... ... . |
From: [email protected] (Sinenmaa Kati) Subject: Katso Moottoripyörää! Date: Sat, 28 Jan 1995 10:41:17 GMT Summary: Henki Keywords: Heti, Täydellinen, Ikuisuus |
(....jatkoa parin viikon ja 1/10 ikuisuuden takaa) Aikakaudet olivat kuluttaneet jo lähes yhden kymmenesosan ikuisuudesta Tapaamme toisen pojan Montusta virittelemässä Jawansa. Toinen poika oli laittanut pyöräänsä jo kierroslukumittarinkin. Nopeusmittaria oli trimmattu niin, että kilometrilukemien eteen oli laitettu tuhattuhat- kertoin. Ja nyt hän oli juuri keksinyt tavan, millä hän pystyisi vaikuttamaan kasvaviin inertiavoimiinkin. Sadanmiljoonan tuntikilometrin nopeudessa inertia alkaa jo vähitellen vaatimaan moottorilta hieman suurempaa vääntöä korkeilla kierroksilla, oli hän päätellyt, jotta voisi prutkauttaa nelosella täysillä. Katsotaanpa, mietti toinen poika, jos saisin tämän männänhelman heilahtelemaan miljoonasosan päässä tuosta pyörähtelevästä vauhti- pyörästä, niin niiden välille pitäisi syntyä jännite, joka purkauttaa inertaa sen viimeyönä unessa keksimäni kaavan mukaan. Mutta, jospa johtaisinkin sen jännitteen ensin näihin kondensaattorilevyihin, niin silloin sen vaikutus lisääntyisi kertoimella sata, jonka voisinkin sitten lisätä sekä kierrosluku- että nopeusmittareihin. Hmm.. se näköjään sitten pitäisikin riittää vallan mainiosti antamaan tälle pyörälle tunnukseksi superluminaari Jawa. Ai niin, ja mitäpä minulle sitten tapahtuisi, jos se inertiaheikentyminen ei tapahdukaan myös minussa? Hei, mitä sää kyykit siellä, kuului ääni toisen pojan selän takaa. Hän hätkähti rajusti ja oli lyödä päänsä rubiiniseen ohjaustankoon, kääntyessään katsomaan, kuka kumma oli uskaltanut tulla hänen Monttuunsa; tai paremminkin, kuinka joku oli löytänyt sinne, sillä hän oli vaatimattomuudessaan yksin kehitellyt pyöräänsä kaikki kuluneet aikakaudet, vaikkakin monet sillä kulmakunnalla jo tiesivätkin hänen ainoan harrastuksensa kohteen; olivathan he niin usein nähneet hänen suhauttelevat yliääninopeuksilla Kitskalle ostamaan jiveä ja kääretorttua. Kääntyessään hän näki hämmästyksekseen erään nuoren, mustalettisen tytön katselemassa uteliaana ympärilleen. Hei, olen Sofia Amundsen, kuuli toinen poika tytön lausahtavan ja jatkavan: Meidän autoomme tuli vikaa tuolla pikitiellä, joten jouduimme pysähtymään tuonne Kitskalle vähän matkan päähän. Siellä ei ollut ketään, joka olisi voinut auttaa meitä, mutta sitten yksi heistä neuvoi minua tulemaan tänne, sillä sinä osaat kuulemma kaikki mekaniikasta, sanoi tyttö tomerasti. Minun ystäväni jäi sinne Kitskalle lepäämään, sillä olemme kovin uupuneita pitkän matkamme jälkeen, palattuamme juuri Pleiadeilta. Minäkin olen, mutta sitä ennen minun on selvitettävä tämä, jotta voisimme jatkaa matkaamme kotiseudullemme Majorstuaan. Voitko sinä auttaa meitä, sillä autoamme ei ennen ole koskaan tarvinnut korjata, emmekä edes tiedä, mistä se on tullut. Ystäväni lupasi tulla aivan tuota pikaa, lopetti tyttö. Ja toinen poika oli aivan ymmällään. |
From: [email protected] (Sinenmaa Kati) Subject: Katso Moottoripyörää! Date: Sat, 28 Jan 1995 11:26:33 GMT Summary: Henki Keywords: Heti, Täydellinen, Ikuisuus |
Tuota, sanoitko tulleesi Pleiadeilta, aloitti toinen poika varovasti. Oletko aivan varma nimestä, hän jatkoi. Minusta se kuulostaa hieman tutulta -- olenkohan kuullut siitä jotain tuolla Kitskalle, vai missähän kummassa? Eikö sen niminen tähdistö olekin tuolla taivaalla, toinen poika kysyi, huitaisten samalla kevyesti ylöspäin, sillä hänen kädessään oli vielä helmikoristeiset putkitongit, joilla hän oli juuri vääntänyt sylinterin muttereita auki. Joo, mä oon filosofian opiskelija, ja mun ystäväni on filosofian opettaja, Alberto Knag. Olimme vierailevina luennoitsijoina Pleiadeilla luennoimassa, miten suurta kaniinia juuri vedetään ulos Suuren Taikurin hatusta. Tiesitkö muuten, että ihmiset ovat kuin täitä, jotka syntyvät sen kaniinin karvojen päihin, kysyi tyttö innokkaasti, ilmeisesti pitäen selviönä, että hänen edessään seisoisi eräs poika, joka jo oli vaipunut sen kaniinin turkin kätköihin katseltuaan Monttua ja sen olemusta nyt jo hieman pettyneenä ajatellen, ettei täältä varmaan löytyisi apua heidän autonsa ongelmiin. En, en todellakaan tiennyt, toinen poika totesi ykskantaan. Minulla on ollut hieman työtä yrittäessäni trimmata tätä moottoripyörää. Sain tämän tehtävän eräänä päivänä tuolla ylhäällä käydessäni yhdessä toisen pojan kanssa. Hän tosin sai heti täydellisen moottoripyörän, ja nyt hän on seikkailemassa sillä jossakin tuolla kaikkeudessa. Olenkin odottanut häntä monasti tänne käymään, mutta hän taisi tulla vähän ylpeäksi saatuaan alleen täydellisen Jawan, ettei hän taida pitää tätä Monttua enää minään. Tosin olen nyt viimeaikoina aivan kuin hämärästi nähnyt jonkin hyvin läpikuultavan esineen vilahtelevan tästä ohi, mutta se taitaa olla vain omia kuvitelmiani tai minun näistä omista testiajoista johtuvaa varjoliikettä. Katsos, kun nopeus lähenee jo valonnopeutta, niin silloin tän pyörän varjo ei enää ehdi kulkea pyörän rinnalla, vaan tulee sitten perässä omia aikojaan, ja olenkin tullut siihen tulokseen, että se läpikuultava esine mahtanee olla vain tään pyörän jälkihohtoa. Hei, sanotko sä pystyväsi ajamaan tolla mopollasi muka lähes valonnoeudella. Nyt narraat, meidän mielikuvitusautommekin, joka on sentään aivan toista luokkaa, kulkee vain kaksinkertaisella valonnopeudella, vaikken tiedäkään, miten se pystyy siihen nopeuteen, kun siinä on vain sellainen tavallinen moottori siellä nokassa. Ja sun moposi ei ole mikään mielikuvituksen tuote, vaan ihan tavallisen näköinen skootteri tai sellanen. Toinen poika oli vaitonaisen näköinen ja alkoi tutkimaan tuota tyttöä tarkemmin. Tytöllä oli pitkä musta letti, vaikkakin se oli hieman littanana; ehkä hän ei ollut pessyt sitä sen paluu- matkansa aikana, mietti toinen poika. Tytön silmät olivat suuret, kuin kaksi mantelia, ajatteli toinen poika. Ja nenä oli ihan kiva, vaikkakin ehkä olisi saanut olla hieman suurempi silmiin nähden. Ja tytön suun hän oli nähnyt olevan melkoisen suuri; ehkä filosofian opiskelijoilla täytyy ollakin suuri suu -- ovathan he sentään puhumassa niin usein, kuten nytkin tulemassa juuri jostain tuolta taivaalta, vai mistähän lie; ettei vain tyttö ollutkin narrannut häntä. Jospa hän testaisi hieman tyttöä. Mitä hän olikaan maininnut jostakin kaniinista ja Taikurista? Kuule, aloitti toinen poika hieman varovasti ja tuntien jo olevansa hölmö, kun yleensä lähtee puhumaan asioista, joista hän ei tiedä tuon hölkäsen pöläystä. Puhuit jostakin kaniinista. Missä olet nähnyt sen Taikurin tekevän sitä temppuaan. Kertoisitko minulle sen paikan nimen, niin voisin ehkä ajaa sinne moottori- pyörälläni, sanoi toinen poika hieman viimeistä sanaa korostaen. Sofia typertyi. Miten joku ei voi käsittää, että se kaniini on kaikkeus. Miten kukaan voisi ajaa sen Taikurin luokse, kun se koko taikatemppu tehdään kaikkialla? |
From: [email protected] (Sinenmaa Kati) Subject: Katso Moottoripyörää! Date: Sat, 28 Jan 1995 12:26:57 GMT Summary: Henki Keywords: Heti, Täydellinen, Ikuisuus |
Sofia Amundsen melkein polkaisi jalkaansa harmissaan, kun ylipäätään oli tullut tänne Monttuun. Hän päätti kuitenkin kertoa siitä Taiku- rista ja hänen taikatempustaan; ehkä hän onnistuisi kertomaan tälle pojalle siitä, että hän oli täi sen kaniinin turkissa eikä tiennyt muuta olevan olemassakaan. Eikö se ollutkin juuri Sokrates, joka meni luolaan takaisin kertomaan luolassa olijoille, minkälainen maailma todellisuudessa olikin, Ja eivätkö hän ja Alberto olleetkin päässeet hyppäämään pois sen kaniinin erään karvan päästä ulos vapauteen. Hmm.. mietti Sofia, nyt olen tullut takaisin sinne kaniinin karvoihin ja työntynyt ilmeisesti syvälle sen turkkiin saakka ja tällaistako siellä on; pimeä Monttu -- häntä oikein palelsi. Hei, Sofia aloitti nyt iloisena saatuaan selvitetyksi ajatuksiaan. Eikö täällä olekin hieman viileää? Saisitko tuon kaminan hieman suuremmalle? Voinko istua tähän? Siinä samassa Sofia jo käänsikin erään nurkassa lojuneen kellertävän muhkuran kauemmas seinästä, ja istuutui. Toinen poika yllättyi hieman Tytön avoimuudesta, ja sanoi; Joo, mä kaadan vaan hieman lisää paloöljyä tohon kamiinan. Sä voitkin istua siinä mun moottoripyöräni vanhalla lehtikullatulla satulallani. Sofia katseli nyt jo myötätuntoisesti poikaa, joka otti jonkin kanisterin nurkasta avaten sen korkin ja kallistaen kanisteria kaminan yläpuolelle antaen kellertävän nesteen valua tasaisena norona kaminan säiliöön. Saatuaan vielä suurennettua hieman kaminan liekkiä, toinen poika tuli Sofian viereen istumaan, sillä Jawan satula oli jo luonnostaan sopivan pitkä ja toinen poika oli viritellyt sitäkin aikakausien kuluessa vieläkin pidemmäksi. Oikeastaan hän olikin mielessänsä ajatellut joskus ottavansa kyytiin kaikki halukkaat ja viemään heidät minne he ikinä vain olisivat halunneetkaan. Molemmat vaipuivat hiljaisuuteensa katselemaan kaminasta tulevaa kellertävän värinöivää valonhohtoa. Kuule, aloitti toinen poika pienen hiljaisuuden jälkeen. Mitä se puhe jostakin kaniinista oikein meinasi? Oletko säkin vain eräs täi sen kaniinin turkissa, kuten sä taisit aluksi mainita? Sofia oli jo miettinyt miten aloittaisi kertomuksensa, ja toisen pojan aloitus sopi kuin sopikin hienosti hänen ajatustensa kanssa yhteen. Ei me enää olla täitä, tai ainakin me ollaan Alberton kanssa itsenäisiä täitä, aloitti Sofia. Katsos, kun me oltiin kerran eräässä filosofian kirjassa, josta me onnistuttiin pakenemaan eräiden kutsujen aikana, kun tuli semmonen hämminki, että sen kirjan kirjoittajan mielikuvitus ei enää pysynyt kasassa siinä sekasorrossa, jatkoi Sofia, nyt jo tajuten, miten tajuttomalta hänen kertomuksensa mahtoikaan kuulostaa tuon pojan korvien kuulla. Toinen poika yritti pysyä vakavana kuultuaan tuon tytön purkauksen. Siis, sinä olet tullut kirjasta. Eh.. et sattumalta tunne Punahilkkaa, lausahti toinen poika siinä samassa jo katuen sanomaansa. Joo, sen kirjan kirjoittaja yritti jujuttaa meitä kaikilla niillä satuolennoilla, mutta ei me menty sen lankaan. Ai niin, mutta mistä sä muuten tiedät sellaisesta sadusta; tarkoitan Punahilkasta. Eikös siitä ole jo aika pitkä aika kulunut, kun se viimeksi seikkaili lastenkirjoissa, Sofia alkoi ihmetellä. Niin, se oli sitä aikaa se. Tarkoitan, että se oli silloin viiskyt- ja kuuskytluvuilla, kun mä viimeks luin siitä jotain. Nyt en olekaan täällä Montussa enää lukenut mitään satuja, vaan koittanut keskittyä tän moottoripyöräni viilailemiseen, sanoi toinen poika, jälleen hieman korostaen sanaa moottoripyörä. Hei! Sofia huudahti, mistä sataluvusta sä puhut, tai ainakin mistä vuosituhannesta. Kun mä olin siellä filosofian kirjassa, niin oli vuosi 1990. Et kai sä vaan sano, että sä oot jostakin vielä aikaisemmalta vuodelta? ainakin mä muistan, että ton merkkinen moottoripyörä oli eräässä museossa Oslossa, ja mulla on hyvä muisti? Kyllä, olet oikeassa, toinen poika virnisti, tän pyörän valmistus lopetettiin jo ennen tota sun mainitsemaa vuotta; mä tuun todella sieltä viiskytluvulta. Siinä samassa Montun ovi aukaistiin ja toinen poika näki oviaukon valoa vasten kuvastuvan melko pieni- kokoisen miehen hahmon, jolla oli jotakin tummaa kasvoissa; ehkä hänellä on musta parta, mietti toinen poika, ainakin hänellä oli baskeri päässään hän näki. Sofia käännähti myös oviaukkoon ja huudahti; missä sinä oikein olet ollut, senkin pölhö. |
From: [email protected] (Sinenmaa Kati) Subject: Katso Moottoripyörää! Date: Sat, 28 Jan 1995 13:40:35 GMT Summary: Henki Keywords: Heti, Täydellinen, Ikuisuus |
Hyvää päivää, minä olen filosofian opettaja Alberto Knag Oslosta, Kapteeninmutkasta, tarkemmin sanottuna Majorstualta, tarkemmin sanottuna filosofian kirjasta, jonka kirjotti eräs majuri, Albert Knox siellä majurin tuvalla, joka siis on Majorstua norjaksi, esitteli itsensä oviaukossa seisova hahmo; tai ainakin niin toinen poika päätteli, vaikkei ymmärtänytkään enää koko hommasta mitään. Siis, ensin oli tullut tuo tyttö, joka väitti juuri tulleensa Pleiadeilta filosofian luennolta jollakin ihmeellisellä mielikuvitusautolla, joka sitten meni epäkuntoon juuri tuolla Kitskan ohi kulkevalla pikatiellä, tarkemmin sanottuna juuri sen Kitskan kohdalla päätteli toinen poika, ja nyt tulee tuon tytön ystävä, joka ilmeisesti tarkemmin ajateltuna täytyy olla todella hyvä ystävä, sillä moiseen tytön huudahtamaan tervehdystoivotuksen loppusanaan täytyy joko sisältyä aino annos rakkautta tai sitten ei, päätteli toinen poika. Ok, sinä olet siis Alberto Knag filosofian kirjasta, tyytyi toinen poika lausahtamaan, kun ei muutakaan sanaa keksinyt. Miten sait sen auton, sen mielikuvitusauton tulemaan tuon mäen ylös, jos se on kerta niin pahassa kunnossa, että teidän oli jäätävä tälle tielle, toinen poika kysyi. Varsin helposti poikaseni, lausahti hahmo ovensuussa astellen nyt peremmälle kohden hohtavaa moottoripyörää. Annoin sen tulla tänne sinun käsikirjoittajan mielikuvituksen voimalla. Tiesithän sinä, että sinäkin olet vain mielikuvitus- hahmo erään kirjailijan mielikuvituksessa, joten käytin vain hyväkseni omaa ja Sofian kokemusta löytää tarpeeksi mielikuvituk- sellinen mielikuvitus, jotta voisimme antaa hänen mielikuvituksensa korjata mielikuvitusautomme ennenkuin jälleen pakenemme pois tästä kirjasta - muuten, sanopa poikaseni, mikä tämän kirjan nimi on, jotta voin kirjoittaa tästä ystävilleni, päätti Alberto toista poikaa hämmentävän puheensa. Herra filosofian opettaja Knag. Saanen sanoa, että teidän kerto- muksenne on lähinnä sitä mielikuvitusta, jota luulette löytäneenne täältä. Siis suoraan sanottu se on uskomaton, ja luultavasti te itsekin olette selvillä siitä, joten voisitteko ystävällisesti kertoa sen todellisen syyn, miksi tulitte tänne, jos teidän autonne, mielikuvitusautonne ei tarvitsekaan korjausta. Voimme kai silti katsoa sitä, jotta voin edes jollakin tavoin tajuta jotain teistä ja teidän mielikuvituksellisesta tarinastanne? Toinen poika oli jo menossa Montun oviaukkoa kohden ja kohta asteli ulos vilpoiseen toukokuun ilmaan, taitaa olla takatalvi tulossa, ajatteli hän. Pian he kaikki kolme olivat ulkona. Alberto Knag osoitti Talon pihaan, missä toinen poika totta tosiaan näki erään urheiluauton olevan. He kävelivät sitä kohden. Päästyään sen viereen toista poikaa hymyilytti kovin. Auto näytti aivan hirvittävän vanhanaikaiselta, kuin jostakin hänen aivan lapsuutensa ajalta tuodulta punaiselta, avokattoiselta urheiluautolta -- oikeastaan toinen poika ei enää voinut pidättää nauruaan nähtyään sen ja miten hassulta se nyt näyttikään; kyseessä täytyi totta totisesti olla pelkkää mielikuvitusta; kuka kummassa muutoin voisi ajaa tuollaisella ziljoonia vuosia vanhalla museoautolla. Ok, ok, nyt se näyttää olevan kunnossa, totesi toinen poika yrittäen pidättää yhä esiin tulevaa hymyään. Ehkäpä voimme tehdä pienen koeajelun sillä, jotta voimme varmistua siitä. Suotte varmaan, että minä ajan sitä tuonne Kitskalle; mulla alkaakin olla hieman nälkä, joten pienet kääretortut olisivat nyt paikallaan. Sofia ja Alberto nyökkäsivät, kun eivät oikein muutakaan voineet ja hyppäsivät yllättävän kevyesti autoon; Sofia etupenkille kul- jettajan viereen ja Alberto pienen pienelle takapenkille yrittäen sovittautua sinne pienestä koostaan huolimatta. Ja toinen poika väänsi virta-avaimesta, jonka muisti vanhastaan näissä museovehkeissä käynnistävän moottorin. Enpä taida muistaa ennen ajaneenikaan näin mielikuvituksellisella autolla, tokaisi toinen poika yrittäen ylläpitää keskustelua. Hmm.. ehkäpä tästä voisi vielä kehittyäkin jotain kivaa, ajatteli toinen poika. |