Katsokaa nyt, miten minä kirjoitan ihan omasormisesti?
Tähän alkuunkin tuli tämä tällainen napakka lause, joka todistaa itsestään, ettei kaikkeus kuluta tippaakaan energiaa pitääkseen yllä omaa itseään. Kaikkeus on siis ikiliikkuja, koska siinä vallitsee ikuinen energian säilymisen laki, joka ei siis ole mikään laki, vaan vain fakta, itsestäänselvyys, jota ei voi todistaa millään muulla kuin järjen itsetodistuksella niin laboratoriossa kuin maallakin.
Aivan samoin kaikkeus ei tuhlaa mitään muutakaan, koska kaikkeus sisällyttää itseensä kaiken, joten kaikkeuden ulkopuolella ei ole mitään paikkaa, mihin kaikkeus hylkäisi käytetyn energian --tai käytetyn ajan. Kaikkeus ei siis kuluta mitään aikaa, kun se ylläpitää itseään. Ja tämä olkoon Katin Ensimmäinen Sääntö, joka pitä lukea kaikille tiedeuskoville kolmesti päivässä ja kerran yössä, kunnes tiedemies oppii neroksi.
Kaikkeus ei siis ole mikään kertakäyttökaikkeus, koska kaikkeus kierrättää kaiken, eikä kaikkeus tuhlaa mitään, ei edes aikaa. Koska siis kaikkeus ei tuhlaa edes aikaa, silloin kaikkeudella on ikuisesti aikaa, josta siis nähdään triviaalisti, että ajan absoluutti on ikuisuus, koska aikaa ei voi tuhota, sillä aika ei voi siirtyä kaikkeuden ulkopuolelle, sillä kaikkeudella ei ole kaatopaikkoja.
Näin siis tuli katista olevaisuuteen ajan säilymisen ensimmäinen ja viimeinen laki, joka koskee yleisesti kaikkea, koska kyseessä on kaikkeuden realiteetti, eikä suinkaan katin laki. Joka tähän lakiin uskoo, Hän saa luvan siirtyä ajasta aikaan, ilman aikaa, koska kukaan Katin Ensimmäiseen Lakiin uskova ei voi tuhlata aikaa, sillä aikaa ei voi tuhlata, jonka sanoo jo järkikin,.eikä sitä mikään muu voikaan sanoa.
PS. Tämä kirjoitus osallistuu tai ei osallistu Tiede 2000 -lehden tiedekirjoitukseen parhaana kirjoituksena, mitä on Kalevalan jälkeen Pohjolalle annettu.