PAPERIN SISÄLLYS:
01. Älyn Ominaisuudet 02. Uskomuksen Ominaisuudet 03. Tuntematon Äly 04. Tunteellinen Syrjintä 05. Älykkäitä Tekoja 06. Ihmisen Arvottomuus 07. Valtion Luonnottomuus 08. Valtion Arvovalta 09. Nippelitieto Älykkyyden Mittana 10. Vallaton Kumous

GENEETTINEN ELÄMÄ

ELÄMÄSI
TÄRKEIN GEENI

Luonnollinen ihminen tuntee elämän. Elämä on luonnollisuutta. Mikään luonnoton tai absrakti asia ei kuulu elämään, joten ihminen voi olla ymmärtäväinen vain siten, ettei Hän harrasta luonnottomuuksia omassa elämässään. Luonnostaan kukaan ei pysty tekemään mitään luonnotonta. Joku voi sortua luonnottomuuteen vain silloin ja siinä, kun Hän ei toimi luonnollisesti.

Luonto ei voi laittaa ketään tekemään luonnotonta. Luonnottomuus voi tulla esille vain silloin, kun luonnon korkein olento jättää tahallaan oman korkeimmuutensa omaan ylhäisyyteen voidakseen itse käyttäytyä alhaisesti. Mikään korkeinta alempi ei voi tehdä omia valintoja, vaan ainoastaan luonnon korkein olento omaa aidon ja tahdollisen valinnan mahdollisuuden. Eläimet eivät siis pysty tekemään pahaa, koska eläimet eivät ole saaneet luonnolta niitä ominaisuuksia, joiden käyttämättömyys saa aikaan senkin, että eläimet nähdään pahoina tai petomaisina.

Luonto on äärimmäisen johdonmukainen; luonnossa ei ole päällekkäisyyttä. Ei siis ole luonnollista pitää eläimiä yhtä korkeina olentoina kuin ihminen on, koska äly julistaa, että jos eläimillä olisi samat henkiset ominaisuudet kuin ihmisellä, niin silloin Ne olisivat Heitä, eli ihmisiä. On siis täysin luonnollista ymmärtää eläimet vailla ihmisyyttä. Luonto on siis antanut ihmiselle jotakin sellaista, joka puuttuu eläimiltä, koska muutoinhan eläimet olisivat teknisesti parempia ja henkisesti viisaampia ihmisiä kuin eläimelliset ihmiset.
Älykäs ihminen ei kuitenkaan alista eläimiä, vaikka näkeekin Niiden olevan vailla ihmisyyttä, vaan kunnioittaa niiden luontoa siinä kuin mitä tahansa muutakin elämää. Eläimiä voidaan alistaa vain tunteellisesti, kuten ihmisiäkin.

1. ÄLYN OMINAISUUDET

Ihmisellä voi olla vain luonnon antamia ominaisuuksia. Ihminen ei ole käyttänyt luonnollisia ominaisuuksia jos Hän esittää, että ihmisen ehdollistumat ovat myös ihmisen ominaisuuksia. Esimerkiksi narsismi on korkeintaan ehdollistuma, eikä se niin ollen voi olla ihmisen luonnollinen ominaisuus. Narsismi ei siis voi johtua geeneistä, koska geeneissä on ainoastaan luonnollisia ominaisuuksia. Narsismi on siis oire siitä, että ihminen ei toimi luonnollisesti, jolloin Hän ei voi mitään muuta kuin toimia luonnottomasti, eli älyttömästi.

Kun ihminen toimii älykkäästi, niin silloin Hän toimii myös luonnollisesti, koska äly on luonnon ja siten myös ihmisen ominaisuus. Jos siis ihminen puhuu narsismista ihmisen geneettisenä ominaisuutena, niin Hän ei ole voinut päätyä tuollaiseen johtopäätökseen älyllisesti, koska älyllä ei voida älytä sellaisia asioita, jotka eivät ole totta. Sillä älyä voidaan käyttää vain luonnollisesti luonnollisiin asioihin.

Luonnollinen ihminen ei voi pitää luonnotonta totena, koska muutoin Hän ei voisi olla luonnollinen, jos Hän pitäisi sellaista tosiasiana, joka ei sitä ole. Luonnossa vain luonto on totta, ja kaikki muu on puppua, eli sitä pimeyttä, joka seuraa jokaista, joka ei käytä omaa luontoaan omassa elämässään. Jos siis ihminen ei käytä älyään, niin silloin älyn paikalla ei ole olemattomuus, vaan todellinen pimeys. Sillä älyn ominaisuus on järjen valo, joka on yhtä todellista kuin fyysinen valo. Ilman älyä ihminen elää pimeydessä, missä luonnottomuudet nähdään ihmisen normaalina.

2. USKOMUKSEN OMINAISUUDET

Luonto ei ole vastuussa mistään luonnottomuudesta. On kertakaikkisen luonnotonta, epäloogista kutsua luonnotonta luonnolliseksi. Sen sanoo jo järkikin, ettei mikään luonnollinen voi saada aikaan mitään luonnotonta. Luonnollinen ihminen ei siis kertakaikkisesti pysty mihinkään luonnottomuuteen. Jos joku on saanut aikaan pienimmänkin epäjohdonmukaisuuden, niin kyseessä ei voi olla luonnollinen tekijä.

Koska ihmisen ominaisuudet ovat puhtaasti vain luonnollisia tekijöitä, niin tästä heti nähdään triviaalisti, että kukaan ei voi luonnostaan saada aikaan mitään epäloogista tai tyhmää. Logiikka siis sanoo, että jos havaitaan pieninkin tyhmä teko tai epäloogisuus, niin se on saatu aikaan vain hylkäämällä luonto, jolloin vain luonnottomuus tulee esille. Luonnottomuus, eli järjettömyys nousee välittömästi sinne, missä maailman korkein olento ei toimi oman luontonsa mukaan.

Ihminen ei ole toiminut korkeimman olemuksensa mukaan, jos Hän alkaa laatimaan muita varten uskomuksiaan. Uskomusten laatijat eivät milloinkaan ole tolkuissaan. Koska siis joku voi rustata uskomuksen vain luonnottomasti, niin silloin jokainen uskomus on sisäsyntyisesti luonnottomuus. Järjissään oleva ihminen nimittäin elää niin kuin puhuu, jolloin Hän itse on se elävä esimerkki ja oman uskontonsa pyhä kirja, jota seuraamalla uskosta vähemmän osattomiksi jääneet pääsisivät oman korkeimmuutensa käsittämiseen.

Joku voi laatia uskomuksen lainomaiseksi käyttäytymissäännöksi vain silloin, kun Hän ei tunne itseään. Ja ihminen ei tunne itseään silloin, kun Hän on luokitellut itsensä joksikin muuksi, mitä oikeasti on. Ihminen on pohjimmiltaan Tuntematon, jolloin ihminen tuntee itsensä silloin, kun Hän antaa tuon oman sisäisen Tuntemattoman olla esillä kaikille. Kun siis ihminen käyttäytyy perimmäisen olemuksensa mukaan, niin silloin Hän elää ja toimii luovasti, koska luovuus on uuden esille tuomista.

3. TUNTEMATON ÄLY

Ihminen voi tuoda esille uutta vain silloin, kun Hän ei muista omaa itseään, jolloin Tuntematon voi käyttää ihmiskehoa työvälineenään. On totta, että tätä totuutta ihmisen tuntemattomasta alkuperästä ei voida tajuta tunteellisesti, vaan asia voidaan älytä vain silloin, kun ihminen on oma itsensä, eli älykäs. Älykkyys on siis pohjimmiltaan tuntematonta, joten älykäs ihminen näkee heti, ettei ihmisen ole mahdollista selittää älykkyyttä, eli tehdä älystä tunnettu. Jos nimittäin äly tuotaisiin tuntemattomuudesta tunnetun puolelle, niin mitä älytkästä siinä enää olisi kellekään?

Ihmisen sisäinen Tuntematon tuntee kyllä älyn olemuksen. Mutta ihmistä ei ole luotu tänne älyn olemuksen selittäjäksi, sillä Tuntematon itsessään jo tuntee älyn absoluuttisesti ja infiniittisesti. Kaikkeudessa olisi päällekkäisyys, eli tarpeettomuus, jos ihmisen perimmäisenä tehtävä olisi selvittää perimmäisyys perinpohjin. Ihmisen perimmäinen olemus on siinä, kun Hän pitää hauskaa niillä ominaisuuksilla, joilla Jumala on itsensä ihmiseksi varustanut, eikä siihen hauskanpitoon voi kuulua mitään haudanvakavaa asioiden perimmäistä selittelyä.

Tästä älyn tuntemattomasta alkuperästä johtuu, ettei yksikään älykäs ihminen ala älyilemään älyä, koska se ei ole älykästä. Sillä älyyn kuuluu, että se itse älyää olevansa olemassaolossa vain silloin, kun se pysyy tuntemattomana. Jos ihminen ei ole älynnyt pitää älyään tyhjentymättömästi tuntemattomana, niin silloin Hän toimii tunteellisesti, eli älyttömästi. Ihminen ei ole oma itsensä, jos Hän ei ymmärrä, että ihminen ei voi selittää itseään, eikä omia ominaisuuksiaan.

Älykkyyden selittäminen olisi yhtä viisasta kuin selittää pimeyden olemus. Sillä kuten valo poistaa pimeyden, niin samalla tavalla äly poistaa tunteellisuuden, jolloin jäljellä on vain puhdasta iloa siitä, että on oma itsensä, eli älyolento. Ihminen voi tuntea itsensä vain älykkäästi, ja koska älyyn kuuluu älyn ottaminen sellaisenaan ilman mitään selityksiä, niin siksi luonnollinen ihminen on iloinen, koska Häntä ei voida koskaan latistaa mihinkään määritelmään.

Ihminen ei tunne itseään, jos Hän yrittää puhdistaa itsensä kaikesta tuntemattomasta. Ihminen pääsee luonnostaan ja ilman mitään ponnisteluja perille tuntemattomasta, kun Hän antaa oman sisäisen olemuksensa paljastaa tuntematonta. Sillä tuntematon ei koskaan voi poistaa tuntematonta ihmisestä, vaan Hän on ikuisesti tyhjentymätön. Juuri siinä on ihmisen ilo, että Hän toimii tuntemattoman lähteenä, joka ei koskaan voi tyhjentyä, koska äly sanoo niin.

Ja älyhän on älyä vain silloin, kun se ei ole määritelmä, tai oppi. Älykäs ihminen siis ymmärtää täysin, että Hänen on täysin turha yrittää kohdistaa älyä älyyn, koska älyllä ei ole mitään sellaista paikkaa, mistä sen voisi löytää. Älyn sijainti pysyy ikuisesti tuntemattomana, joten älyllä ei ole edes periaatteessa mitään mahdollisuutta katsoa omaa olemassaoloaan, koska äly ei ole olemassaolossa.

Luonnollinen ihminen ymmärtää tämän kaiken välittömästi, koska mikään muu kuin luonnollisuus ei ole mahdollista. Älyllisyys voidaan älytä vain silloin, kun se ei kohdistu älyyn, sillä vain älyllä voidaan älytä. Ihminen siis älyää tämän vain silloin, kun Hän ei suhtaudu tähän tunteellisesti, sillä tunteellisuus estää älyämisen, kuten äly estää tunteilun.

4. TUNTEELLINEN SYRJINTÄ

Älyllä ei siis voida edes syrjiä ketään, koska syrjintä ei kuulu älykkään ihmisen käytökseen. Se on nimenomaan ihmisen luonnollinen äly, joka sanoo, mikä kuuluu älykkyyteen ja mikä on tunteellista hermoston väärin käyttöä.
Kun siis älykäs sanoo jotakin rodullisista ominaisuuksista, niin jokainen jokaisen rodun älykäs ihminen on silloin niistä samaa mieltä, sillä älykäs ihminen puhuu vain tosiasioilla. Jokainen älykäs siis ymmärtää, että jos ihminen ei ole kovin älykäs, niin se ei suinkaan johdu geeneistä, vaan ihmisen uskomuksista, eli tunteilusta.

Sillä älykäs ihminen suhtautuu maailmaan älykkäästi, jolloin Hänen älyllinen olemuksensa vain vahvistuu vahvistumistaan huolimatta siitä, mitä ihmisrotua Hän edustaa. Kun siis älykkäät ihmiset tarkastelevat ihmisrotujen ominaisuuksia, niin He eivät voi jättää niiden perinteitä ja uskomuksia tarkastelun ulkopuolelle ikään kuin kuvitella, että ihmisen määrittelemä älykkyysosamäärä on peräisin geeneistä.

Tässä on erityisesti korostettava sellaisen asian älyttömyyttä, että ihmisen määritelmillä olisi geneettinen perusta. On erinomaisen tunteellista hermoston väärinkäyttöä tehdä sellainen uskomus, että tieteen, uskonnon tai filosofian määritelmät ovat peräisin geeneistä. Älykkyysosamäärä on tunteellisen ihmisen uskomus, joka huomataan siitä, että sitä voidaan mitata. Luonnossa voidaan mitata ainoastaan objekteja, --kuten gravitaatioita--, kaikille yhteisiä asioita, eikä vaihteleva älykkyysosamäärä ole kaikille yhteinen. Tunteelliset ihmiset siis yrittävät tehdä älykkyydestä objektiivista kuvittelemalla, että äly voidaan vetää kokonaan ihmisen sisältä Hänen mittalasiinsa ja koeputkeen.

Älykäs ihminen älyää omasta taustastaan huolimatta, että rotujen käyttäytymistä säätelee niiden perinteiset uskomukset silloin, kun ihminen ei ole päässyt niiden taakoista älylliseen vapauteen. Tämän kirjoittajallakaan ei ole mitään vaikeutta tunnustaa itsekin olleensa oman rotunsa tunteellinen edustaja, jonka tyhmyys oli verrattoman loistavaa.
Kun siis ihminen vapautuu perinteiden noudattamisen raskaasta taakasta, niin silloin Hänestä on tullut älykkään ihmiskunnan loistavalahjainen jäsen. Ilman tuota vapautumista ihmistä voidaan tarkastella oman rotunsa edustajana, missä älykkyysosamäärä voidaan määrittää, ja joka korreloi täysin rodun uskomuksiin. Mitä rajoittavampi uskonto sitä ahdasmielisempi rotu.

Älykkyysosamäärä ei siis tässä liitetä älykkyyteen, vaan ahdasmieliseen oman opin, uskonnon noudattamiseen tai ideologian omahyväiseen ja ylimieliseen kannattajuuteen. Älykkään ihmisen nimenomaan ei tarvitse rajoittaa älyään millekään tasolle, koska äly on älyä vain silloin, kun sitä käytetään rajoituksetta. Olisi erinomaisen tunteellisuuden osoitus, jos esimerkiksi tämän kirjoittaja halaisi osoittaa tämän kirjoituksen älyllisyyden sillä, että kertoisi juuri tässä kohtaan tässä sisäistetyssä kappaleessa, miten kirjoittajan älykkyysosamäärä on 145 tai 190 tai 280. Sillä mikä tahansa luvullinen älykkyys olisi ainoastaan tunteellista höpötystä, joten tässä vain todetaan, ettei kukaan aidosti älykäs edes mieti, mikä on tämän kirjoittajan älyn määrä, koska älyyn nimenomaan kuuluu älytä se, että äly on olemukseltaan mittaamatonta, koska se on perustaltaan olemassaolon tuolla puolen.

Jokainen pystyy itsekin halutessaan löytämään lukemattomia esimerkkejä siitä, miten uskonnon/opin noudattaminen voi onnistua vain silloin, kun järki on jätetty syrjään. Mitä ankarampi oppi sitä pienempi älykkyysosamäärä, eli sitä suurempi ahdasmielisyys.

Länsimaalainen ihminen voi kauhistella Afrikan, Lähi-Idän ja Kauko-Idän ihmisten rituaalista elämänmenoa, kuten esimerkiksi poikien ja tyttöjen sukupuolielinten silpomisia, mutta silloin ei tule unohtaa, että joku länsimaalaisuutta vapautuneemman uskonnon edustaja kauhistelee vieläkin suuremmin länsimaalaisuuteen kuuluvia perinnäistapoja, joita länsimaissa olevat ihmiset pitävät täysin normaaleina. Sillä silloin tuollainen länsimaalaisuuden yläpuolella oleva näkisi aitiopaikalta länsimaalaisen ylimielisyyden suhteessa kehitysmaiden ihmisiin.
Sillä tietysti länsimaiseen elintasoon vasta pyrkimässä olevat kansakunnat pitävät omia perinteisiä elintapojaan kaikkine rituaaleineen itselleen täysin normaaleina, kuten länsimaalaisetkaan eivät edes tajua omien perinteidensä älyttömyyttä.

5. ÄLYKKÄITÄ TEKOJA

Älykkyyteen siis kuuluu tarkastella myös oman rodun rituaaleja, ja nähdä ne täsmälleen samanlaisessa valossa. Rituaali on rituaali, olkoonsa se sitten peniksen korjailua, sarvikuonon sarvijauheen tahi viagran nauttimista, tai pienen vauvan pään kastelua. Rituaaleja ei voida vertailla asettaen niitä älykkyysjärjestykseen, koska rituaalin luonne on se, että ne ovat täysin tarpeettomia ihmisen elämälle. Tästä syystä älykäs ihminen ei voi pitää länsimaalaista uskovaista älykkäämpänä kuin jonkin kehitysmaan uskovaa, koska tunteellinen teko on tunteellinen teko, tekee sen kuka tahansa.

Älykäs ihminen pitää kaikkia älykkäitä älykkäinä, ja kaikkia tunteellisia tunteellisina, josta heti nähdään, että jos teko on älykäs, niin silloin se olisi yhtä älykäs, olkoonsa tekijänä musta tai valkoinen, mies tai nainen, lapsi tai vanhus. Jokainen älykäs ihminen tekee teon X älykkäästi, kuten jokainen tunteellinen ihminen tekee tekonsa tunteellisesti. Ongelmia syntyy vain silloin, kun tunteelliset ihmiset haluavat osoittaa itselleen, miten hyviä He ovat, koska jos tunteellinen ihminen ei jatkuvasti ja hysteerisesti pyrkisi osoittamaan itselleen omaa paremmuuttaan, niin silloin Hän ei voisi mitään muuta kuin elää vaatimatonta, eli älykästä elämää.

Tähän väliin sopii laittaa se tutkimus, joka osoitti, että edes kirjoitusvirheet eivät todista ihmisen älykkyyttä, koska ihminen ymmärtää sellaistakin kirjoitusta, kun vain käyttää älyään. Lakiuskoiset taasen vaativat virheetöntä kirjoitusta siksi, jotta Heidän ei tarvitsisi vaivata omaa päätään; Lakiuskovien virheettömyys siis osoittaa Heille, että He ovat muita älykkäämpiä, koska He tarvitsevat ehdottomasti helppoa kirjoitusta, ja helppoa elämää.

Se ei ole älykästä mitata älykkyyttä, joka huomataan siitä, että suuren älykkyysosamäärän mittaajat haluavat vain korostaa omaa erinomaisuuttaan, jotta He voisivat omalta tunnoltaan rauhassa riistää alistettuja ja nöyryytettyjä, --tai Heitä, joiden uskomukset estävät ihmistä toimimasta vapautuneesti elämässään. Huomatkaa, että siihen ei edes tarvita älyä, kun huomataan, että esimerkiksi lestadiolaiset eivät olisi voineet keksiä sivusta ladattavaa pesukonetta, tai televisiota.

Yllä oleva yksinkertainen esimerkki annettiin tähän, jotta lukijat ymmärtäisivät, miten ihmisen uskomukset estävät ihmisen vapauden ja luovuuden. Miten paljon enemmän siis afrikkalaisten uskomukset ovatkaan olleet ja ovat esteenä afrikkalaisen teknologian nousulle. Ja sama pätee USA:n mustienkin uskomuksiin. Jos ja kun USA:n mustaihoinen vapautuu uskomuksistaan, niin mikään ei estä Häntä olemasta älykkäämpi kuin yksikään kristitty, --koska kristityn luovuutta rajoittaa Hänen uskomuksensa, mutta älykäs ihminen on vapaa luomaan uutta.
Uusi taasen ei koskaan ole vanhan toistoa, joten uusi ei voi uhata ketään, koska vain vanha ja luonnoton voidaan tuntea uhkaavana.

Kun siis älykkyysosamäärän mittaajien elämää tarkastellaan, niin huomataan, että He kaikki kuuluvat rikkaisiin, jolloin heti älytään, että siinä rikas yrittää epätoivoisesti puolustella omia tekojaan, jotta Hän saisi rauhan omalta tunnoltaan. Sillä rikkaat eivät ole vielä koskaan älynneet, että aineellinen rikkaus perustuu aina tunteelliselle institutionaalisen voiman ja lain käytölle, jotta rikkaat voisivat jatkuvasti rikastua. Ja sitten rikkaat keksivät, että Heidän systeeminsä osoittaa, että He ovat muita älykkäämpiä, koska jos rikas eläisi vaatimatonta elämää, niin silloin rikkailla ei olisi sitä systeemiä, jota He puolustavat, jotta He voisivat edelleenkin riistää köyhiä.

6. IHMISEN ARVOTTOMUUS

Usko instituutioon tarvitaan siihen, että voi kuvitella tulevansa rikkaaksi rikkaan paikalle. Ja instituutioilla on aina uskonnollinen perusta, joten usko instituutioon perustuu uskonnollisille uskomuksille ja uskonnon rituaaleille. Kun ihminen on hartaassa uskossa lakiin ja yhteiskuntaan, niin silloin Hänen ei tarvitse välittää kovin paljoa omasta älykkyydestään, koska tuollainen uskomus voi olla vain Heillä, joiden pitää uskoa enemmän auktoriteetteja ja julkkiksia kuin omaa itseään.

Instituutioon uskovien ei siis tarvitse kehittää omaa huomiokykyään tai omaa älykkyyttään, koska He uskovat instituution kehitykseen, eli siihen, että laeista tulee yhtä parempia ja parempia. Koska jos ihminen kehittäisi omia luonnollisia ominaisuuksiaan, kuten rohkeutta, ymmärrystä, tietoa, intuitiota ja älyään, niin silloin Hänen pitäisi jättää instituutio toiselle sijalla, eli huomiotta.

Usko uskontoon, oppiin, ideologiaan tai instituutioon vaatii ihmistä luopumaan omasta arvokkuudestaan, koska jos ihminen pitäisi itseään arvokkaana, niin älyn mukaan Hän tuntisi silloin itsensä arvokkaammaksi kuin uskonnon tahi instituution. Mutta yksikään instituutioon, valtioon uskova ei voi asettaa itseään valtiota arvokkaammaksi, koska valtio ei voi olla arvossa silloin, kun ihminen arvostaa ensisijaisesti itseään.

Oman itsensä arvostus on omien ominaisuuksien arvostamista, sillä ihminen on olemassaolossa vain ominaisesti. Ihminen ei siis arvosta itseään, jos Hän arvostaa lakien älykkyyttä ylitse oman älynsä, tai uskonnon oppien totuutta ylitse oman itsensä. Totuudellinen ihminen ei väitä olevansa jotakin muuta kuin totuus, kuten älykäs ihminen ei sano olevansa tyhmä, tai vähemmän älykäs. Vain tunteellinen ihminen ei uskalla kutsua itseään erinomaisen älykkääksi, koska tunteellisuus tapahtuu pelossa, eikä rohkeudessa.

Tarvitaan siis pelkoa, jotta ihminen voisi uskoa instituutioon, koska joku voi uskoa instituutioon vain silloin, kun Hän arvottaa instituution ylitse kaiken muun. Pelokkaan ihmisen mukaan instituutio tarjoaa Hänelle kaikkea sitä, jonka rohkeat ihmiset saavat omasta itsestään. Instituutionaalinen ihminen on älykäs ja rohkea vain instituution puitteissa. Instituution puitteissa voidaan tehdä sellaistakin kuin älykkyysosamäärätestejä, tai kävellä auton alle, tai muutoin vain koheltaa, jotta oma kohellus olisi sen todisteena, että ihmiset tarvitsevat instituutiota, valtiota, uskontoa.
Älykkyysosamäärätestaajatkin voivat väittää testinsä olevan luotettava vain silloin, kun se on tehty laillisesti, eli instituution arvovallalla. Valtioissa toimivat uskonnotkin joutuvat alistamaan oman olemassaolonsa lain alle, jotta niillä olisi laillinen oikeutus toimia valtiossa.

Instituutio ei ole ilmoittanut ihmisille älykkyyttä, rohkeutta tai tietoa, vaan kaikki reaalisuus voi tulla ilmi vain oman arvokkuutensa tuntevien yksilöiden kautta. Tämä huomataan uskontojen perushahmoistakin, jotka eivät perustaneet nimensä mukaista uskontoa, vaan He elivät niin esimerkillistä elämää, että Heistä on tehty uskonto. Rohkeus voi tulla maailmaan vain silloin, kun ihminen ei elä muiden ajatuksien mukaan. Samoin äly on ilmoitettu instituutionaalisille ihmisille vain niiden kautta, jotka arvostavat elämää itsessään.

Instituutionaalisuuteen uskovat pitävät ihmisyksilöä arvottomana, joten siksi yksikään lakiuskovainen ei ole voinut ilmoittaa ihmiskunnalle jotakin reaalista ihmisen ominaisuutta, vaan siihen on aina tarvittu ihminen, joka elää hyvää elämää laista ja uskomuksista huolimatta. On erinomaisen älytöntä uskoa, että joku valtioon uskossa oleva olisi voinut ilmoittaa ihmisille ihmisen rohkeus-ominaisuuden, koska valtioon voidaan uskoa vain silloin, kun tarvitaan valtiota turvaamaan ihmisiä.

7. VALTION LUONNOTTOMUUS

Valtiota ei löydy ihmisen geeneistä. Sieltä ei löydy myöskään mitään nimellistä uskontoa, oppia tahi ideologiaa. Ateistienkin on yhtä hyödytöntä perustella oppinsa luonnollisuus kuin on teisteillakin. Mitään ihmisen määrittelemää ei voi löytyä geeneistä, koska elämää voidaan ja pystytään elämään ilman luokitteluakin.

Lakiuskovaiset pyrkivät kaikin keinoin todistamaan, että vain valtio voi antaa ihmiselle turvallisen ja älykkään elämän. Sen todisteena valtiouskovaiset esittävät, miten turvallisesti rikkaat elävät, ja miten rikkaiden älykkyys on erinomaista, koska rikkaiden mukaan He eivät voisi olla rikkaita, jos He olisivat vähemmän älykkäitä kuin rikkaat.

Järki todistaa kuitenkin jokaisella ja jokaisessa, että valtiolla ei voi itsessään olla älyä, rohkeutta tai turvallisuutta, koska ne ovat ainoastaan ihmisen ominaisuuksia. Lakiuskovaiset siis menettävät oman ihmisyytensä uskossaan lakiin ja instituutioon. Siksi juuri maailmassa on kärsimystä ja ahdistusta, koska sen saa aikaan ihmisen luonnoton, eli tunteellinen usko oman itsensä ulkopuoliseen hyvään. Lakiuskovat eivät usko hyvyyteen ihmisessä, koska He uskovat lujasti, että vain valtio voi tarjota Heille hyvää.

Jotta valtio voisi olla hyvä joillekin, niin siksi juuri valtion hyvää nauttivien on koko ajan oltava kovia muita kohtaan, jotta rikkaat saisivat edelleen lisää ja lisää hyvää itselleen. Tuo valtiollinen hyvä saa valtiouskovissa aikaan sen, että ihminen nähdään vain valtion omaisuutena, jonka tulee jatkuvasti suunnitella uskovilleen työpaikkoja ja ympäristöä ja asuntoja, koska valtiouskovien mukaan ihminen ei itsessään pysty mihinkään, jos valtio ei koko ajan holhoaisi ja paimentaisi ihmisiä.
Valtiouskovien usko valtioon on jopa niin lujaa, että He täysin säälittä tuomitsevat ihmisen vaikka elinikäiseen velkavankeuteen siitä hyvästä, jos ihminen ei ole noudattanut jotakin valtion olemassaolon takaavaa sääntöä pilkulleen. Mitään väliä ei ole sillä, ettei ihminen ole loukannut kenenkään oikeuksia, tai tehnyt mitään pahaa kellekään, koska kyseessä on valtion arvovalta, eikä elämän kunnioitus ja ihmisen arvokkuus.

Muuan 51 v. aktivisti piti siunasi erään metsän vuonna 2003 maalaten puihin punamullalla ristejä ja symboleita, josta Hänet tuomittuun tuhansien eurojen sakkoihin ja vahingonkorvauksiin, ikään puut olisivat vahingoittuneet sitä, että niiden kaataminen yritettiin estää (Helsingin Sanomat, 31.8. 2004, s. A15)! Jokainen voi vain kuvitella, joutuiko kyseinen aktiivinen uskonnonopettaja velkavankeuteen luonnollisuuden vaiko luonnottomuuden tähden.

Muuatta äitiä syytetään lapsiensa kaappauksesta siksi, kun lapset itse haluavat elää äitinsä luona. Jokainen voi itse käyttää älyään, kumpi on silloin astettu korkeimmaksi; valtio vaiko elämä, laki vaiko ihmisarvo. Miten muka luonnollinen ihminen voisi jättää ihmisen oman tahdon täysin huomiotta, ja syyttää, että Hänet on kaapattu. Hyvä lukija. Kysy itseltäsi, onko Sinut kaapattu Suomeen, koska tahdot asua Suomessa? Miten niin ihmisen oma tahto voi olla lain vastaisuutta? Oletko Sinä silloin omatahtoinen, kun puolustat lakia, vaiko silloin, kun elät tahtosi mukaan?

Huomataan siis, että laki pitää ihmistä ominaisuuksineen erittäin haitallisena systeemille. Ihmisen luonnolliset ominaisuudet eivät yksinkertaisesti sovi mihinkään oppiin, eikä kukaan voisi olla lakiuskovainenkaan, jos Hän arvostaisi omaa tahtoaan, omaa älykkyyttään ja rohkeaa elämää.

Kuitenkin, ihmisessä itsessään ovat kaikki ne kyvyt ja ominaisuudet, joita valtiovalta käskynhaltijoineen ja lobbaajineen yrittää kaikessa tunteellisuudessaan ihmisille tarjota. Jopa yksilöiden turvallisuuskin löytyy lopulta ainoastaan jokaisesta (rohkeasta) ihmisestä itsestään. Rohkea ihminen nimittäin ei pelkää ketään toista ihmistä, joten Hän ei silloin tarvitse valtion takaamaa turvaakaan.

Toisaalta me nähdään kuitenkin, ettei valtio kykene takaamaan kenenkään turvallisuutta, vaan jos joku luottaa valtion turvarakenteisiin, niin Hän joutuu suunnattomaan pelkotilaan, jos Häntä silti kohtaa jokin turvattomuus. Sitä vastoin ihminen, joka ei pelkää toista ihmistä, ei joudu shokkiin siitä, jos joutuisi kävelemään pimeän aikaan Kaisaniemen puistossa ilman kättä pidempää, selvin päin.

Laki siis pitää ihmisen omaa tahtoa rikoksena valtiota vastaan, koska valtio tuomitsee jokaisen, joka toimii omatahtoisesti. Huomatkaa, että ihminen ei toimi silloin omatahtoisesti, kun Hän toimii laillisesti. Aivan samoin on laita kaikissa uskonnoissakaan. Mikään institutionaalinen uskonto ei voi sallia ihmisten elävän tahtonsa mukaan, koska se merkitsisi välittömästi uskonnon pappien menettävän hyvän taloudellisen asemansa. Tästä syystä yksikään kristitty ei voi päästä omalla tahdollaan taivaaseen, eikä yksikään hindu voi päästä nirvanaan omalla tahdollaan, jollei sokeasti noudata esi-isien perinnäisohjeita.

Niinpä niin uskontojen papit kuin valtioiden käskynhaltijatkin hysteerisesti pelkäävät joka hetki törmäävänsä ihmiseen, joka ei sovi Heidän oppiinsa, mutta joka siitä huolimatta elää parempaa elämää kuin rikkaat kaikessa ylellisyydessään elävät.

8. VALTION ARVOVALTA

Yllä olevasta huomataan, ettei ole kovin älykästä käyttää valtiota asioiden todeksi osoittamiseen. Esimerkiksi kristinuskonto ei voi olla yhtään sen todellisempi kuin scientologia vain siksi, että valtiovalta on hyväksynyt kristinuskonnon uskonnoksi, mutta ei scientologiaa. Eikä scientologia voi olla jotakin muuta kuin uskonto vain siksi ettei valtiovalta ole sitä hyväksynyt uskonnoksi uskontojen joukkoon.

Koska siis valtio perustuu nollaprosenttisesti geeneihin, niin silloin yksikään tutkija ei ole tolkuissaan, jos todistelee valtiovallan arvovallalla jonkun asian olevan geneettistä. Esimerkiksi narsismi ei voi olla geneettistä, koska on tarvittu valtio, jotta joku on voinut todistella narsismin perustuvan X-prosenttissti geeneihin.

Koska valtio ei luota ihmisten älykkyyteen, niin silloin kukaan ei ole älykäs, jos käyttää jollakin tavoin valtiota oman asiansa todisteluun. Koska siis uskovaisetkin haluavat valtion hyväksynnän omalle uskonnolleen, mutta koska valtio ei hyväksy ihmisten ominaisuuksia, niin tästä näemme, että ihmiset ovat poissa tolaltaan vaatiessaan valtiovallaltalta hyväksyntää.

On täysin selvää, ettei valtiovalta voi hyväksyä ihmisen luonnollisia ominaisuuksia, koska jos valtiovalta hyväksyisi ihmisen ominaisuudet, niin silloin siihen kuuluisi ehdottomasti myös ihmisen älykkyyden ehdoton hyväksyntä.

Kun asia esitetään tällä tavoin, niin jokainen näkee itse, ettei valtiot pysty mitenkään hyväksymään ihmisen ominaisuuksia, koska se hyväksyntä merkitsisi samaa kuin valtioiden loppu. Valtiot eivät siis voi koskaan arvostaa ihmisarvoa, koska valtiot arvostavat vain itseään. Sillä ihmisarvoa ei voida arvostaa ilman ihmisen ominaisuuksien arvostamista, sillä ihminen toteutuu ainoastaan ja vain luonnollisten ominaisuuksiensa kautta.

Täten on päivän selvää, että valtio ei voi mitään muuta kuin tukea kaikessa ihmisten luonnottomuutta, koska valtio itsessään on täysin luonnoton rakennelma. Tämä valtion luonnottomuus on toki selvää kaikille, mutta jatkan tästä aiheesta vielä sen verran, jotta tälle tulee loppu.

Kun siis tutkijat valtion palkkaa nauttien esittelevät ihmisen ominaisuuksiksi milloin mitäkin narsismia, niin tutkijat olisivat järjissään, jos He ennen sitä todistaisivat valtion olevan geneettinen. Koska jos ihminen haluaa valtiovallan hyväksyvän Hänen syntyjä syviä koskevat tutkimuksensa, niin silloin pitää olla täysin selville valtion perimmäisestä olemuksesta, jottei tulisi asettaneeksi valtiota Kaikkivaltiaan kyseenalaistamattomaan asemaan kaiken laillisen ainoana oikeana siunaajana.

Sillä nyt niin uskovaiset kuin tutkijatkin pitävät valtiovaltaa olemassaolossa ilman minkäänlaisia geneettisiä perusteluja, koska valtiovallalle ei voida löytää mitään geneettistä perustetta. Siksi juuri valtio sopii mainiosti jopa uskontojen laillistajaksi, koska uskovaiset ovat kuten muutkin lakiuskovat, eli He eivät tarvitse omaa älyään, koska laki sanoo Heille, miten ihmisten tulee elää, jotta rikkaat rikastuisivat ja köyhät köyhtyisivät.

9. NIPPELITIETO ÄLYKKYYDEN MITTANA

Kun valtiovaltaan nojautuvat tutkijat tekevät älykkyysosamäärätutkimuksia, niin valtion käskynhaltijat hykertelevät tyytyväisinä. Koska kun ihminen todetaan rikkaita älyttömämmäksi siksi, ettei Hän osaa jotakin nippelitietoa, niin silloin Hänet on todistettu samalla kertaa elämänohjausta --lakisysteemiä-- tarvitsevaksi. Lakiuskoville on ilman mitään järkeilyä täysin selvää, ettei ihminen pysty rakentamaan omaa pesällistä elämäänsä, jos Hän ei tiedä esimerkiksi sitä, kuka on Suomen presidentti, tai kuka oli se, joka teki mitä täh.

Kaikille laki- ja valtiouskovaisille on ilman mitään älyllistä pohdintaa täysin selvää, ettei ihminen voi pystyä elämään omillaan, jos Hän ei pysty latelemaan ulkomuistista 'kymmentä käskyä'. Jopa arkkitehtien housut tutisisivat, jos Heidän pitäisi tunnustaa, että kuka tahansa ihminen pystyy luonnostaan rakentamaan ihmisen pesän, vaikka ei ymmärtäisi matematiikasta ja suorista kulmista yhtään mitään. Sillä mihin arkkitehtejä tarvittaisiin, jos ihmiset saisivat rakentaa pesänsä luonnostaan?

Pystyyhän ihminen heittämään kivenkin erittäin tarkasti, koska jokainen eläinhermosto käyttää intuitiota lihasvoimien suuntaamiseen. Eläinhermostolle, joka on ihmiselläkin, ei tuota mitään vaikeuksia hypätä jonkin esteen ylitse, vaikka tutkijat tietävätkin, miten suunnattomasti se vaatisi laskutoimituksia, jos samanlaisen liikkeen tekisi algoritminen tietokoneohjelma tietokoneen ruudulla.

Ihminen tarvitsee nippelitietoa ihmisen pesän rakentamiseen tasan yhtä paljon kuin lintu tarvitsee ulkoisia pesänrakennusohjeita. Kaikki elämään tarvittava tieto on kaikissa ihmisissä, ja tarvitaan ainoastaan lakiuskovaisuutta sen kieltämiseen, etteikö asia todella olisi näin. Lakiuskovaisuus on vain siellä, missä ihmisiltä kielletään omaehtoinen elämä, jotta lakiuskovaisuus saisi väkivaltaan perustuvan kieltämisen kautta todistetuksi itselleen, että ihmiset eivät pysty elämään, jos Heidän annettaisiin elää oman järkensä mukaan.

10. VALLATON KUMOUS

Valtion väkivaltakoneisto on kaikkien lakiuskovien pään päällä, ja vain väkivallalla tietoisesti tai vakiintuneesti uhkaamalla jokainen valtio voi toivoa säilyvänsä valtiona olemassa. Lakiuskovien mukaan kansalaisia kohtaa laillinen rangaistus, jos kansan enemmistö ohittaisi lain ja alkaisi elämään hyvää elämää laista huolimatta.

Mutta jokainen älyää omalla älyllään, että valtio ei voisi mitään muuta kuin todeta tapahtuneen, jos vain ihmiset alkaisivat elää uudella tavalla. Jos vain riittävän suuri määrä kansalaisia alkaisi oma-aloitteisesti rakentamaan omaa pesäänsä, niin silloin se olisi välittömästi kaikille sallittua, eikä kukaan voisi kutsua sitä laittomuudeksi. Sillä kansalla on koska tahansa kaikki valta ja ehdoton oikeus ohittaa valtiovalta.

Valtiovalta väittää saaneensa valtansa kansalta, mutta älykkyys todistaa, ettei tuo ole totta, koska kansa ei voi luovuttaa sellaista, joka ei ole totta. Kansa ei koskaan ole allekirjoittanut oman valtansa luovutusasiakirjaa, koska valtiovalta perustuu aina väkivallan omalle asiakirjalle.

Jokainen valtio perustuu entisaikojen rosvojoukoille, ja niiden mafiatyyliseen suojelutointaan. Rosvojen periaate on, että tavalliselle ihmiselle annetaan elämä ja perustarpeet ainoastaan välillisesti. Koskaan tavallinen ihminen ei ole saanut hallitsijavallalta perustarpeitaan ilman välikäsiä, koska ihmisen voi saada perustarpeet suoraan vain silloin, kun Hän itse rakentaa itselleen elämän suoraan.

Tarvitaan siis mafiatyylinen systeemi, jotta ihmiset saataisiin hyväksymään välillisesti toimiva elämä. Ja kun ihmiset on saatu orjuutettua väkivalloin ja pelolla siihen, että He eivät voi saada perustarpeitaan muuta kuin välikäsien kautta, niin sitten ei enää tarvitakaan mitään järkeilyä välikäsien tarpeellisuudesta, koska uskon kautta niistä on tehty elämisen välttämättömyys ilman mitään kyseenalaistavaa järkeilyä.

Välillinen elämä ei ole aitoa ja vapaata elämää, vaan se perustuu aina luonnottomuuksilla ja älyn hylkäämiselle. Jos ihminen ei saa suoraan rakentaa omaa pesäänsä, niin silloin ihminen ei myöskään ajattele itse. Huomatkaa, että ihmiset eivät edes ajattele sitä mahdollisuutta, että He vain ottaisivat itse haltuun pienen ihmisasumattoman alueen, ja rakentaisivat sinne oman sievän pesänsä, koska älyttömyydestä on tullut osa lakiyhteiskuntaa.

Ihmiset jopa itse tunnustavat, että He käyttäytyisivät moukkamaisesti muita ihmisiä kohtaan, jos Heille annettaisiin vapaus elää ilman välikäsiä. Tuo on yhtä älykästä kuin se, jos ihminen sanoisi, että Hän kävelisi auton alle, jos Hän saisi kävellä vapaasti ilman liikennesääntöjä, tai että Hän tappaisi ihmisiä, jos laki ei sanoisi Hänelle, että siitä sellaisesta saa pari vuotta linnaa, jos käyttäytyy hyvin.

Ihmiset ovat siis niin alistettuja ja nöyryytettyjä, että He eivät luota edes itseensä, omaan älliinsä, vaan todellakin He ovat niin syvälle lakisysteemiin vaipuneita, että sanoisivat toimivansa epäinhimillisesti läheisiään kohtaan, jos Heidän itsensä pitäisi ilman valtion arvovaltaa älytä, mikä on inhimillistä.

Ei mikään ihme, että ihmiset elättävät yhä suuremman välikäsien joukkion, eli loisien joukon, koska ihmiset elävät pelkkien tunteidensa orjina. Jos todella haluat vähentää välikäsien ja välistä vetäjien määrää, niin älä vaadi sitä alennettavaksi tietylle tasolla, vaan poista omalla elämälläsi välistä vetämisen mahdollisuus tyystin. Koska jos jätät yhdenkin välistävetäjän vedättämään elämääsi ja imemään voimiasi, niin hyvin pian se yksi välistävetäjä on neitseellisesti lisääntynyt ziljooniksi pikkuvälistävetäjiksi.

Älyään käyttävä lukijani on jo varmasti itsekin tätä lukiessaan löytänyt valtavan määrän sellaista tietoa, joka todistaa Hänelle yhdessä tämän kanssa, että lakisysteemeissä on aina kyse suunnilleen täydellisesti järjen ja luonnollisuuden hylkäämisestä

Lue lisää:

Sivun alkuun  Copyrights   www.geocities.com/sinenmaa/   31. elokuu ja 1. syyskuu 2004