|
1. ABSOLUUTTISILLE
Aliabsoluuttisilla ei ole mitään mahdollisuutta ymmärtää absoluuttista. Aliabsoluuttiset eivät edes voi luoda absoluuttisen käsitystä. Koska siis ihmisillä on absoluuttisen käsite, niin silloin se on absoluuttinen totuus, että ihmiset ovat pohjimmaiselta olemukseltaan absoluutteja. Koska siis se on absoluuttinen totuus, että ihmiset ovat absoluuttisia otuksia, silloin kuka tahansa ihminen pystyy tuottamaan absoluuttista totuutta itsekin.
Aliabsoluuttiset eivät tätä totuutta kuitenkaan tunne, koska He eivät voi tuntea edes sitä, että He ovat aliabsoluuttisia. Joku voisi todistella olevansa ei-absoluuttinen vain, kun Hänellä on jokin absoluuttinen juttu, kuten ei-absoluuttisuus. Sillä ei-absoluuttisuuden syy ei voi olla muu kuin se itse, joten täten ei-absoluuttisuus on todettu absoluuttisuudeksi.
Olennon totuus on absoluuttinen totuus, kun sille ei ole mitään syytä. Mikään ei voi olla absoluuttisen ehtona, joten koska ihmisillä on absoluuttisen käsite, silloin kukaan ihminen ei voi sanoa syytä sille, miksi ihmisillä on käsite, jota kutsutaan nimellä absoluuttinen.
Koska siis ihmiset eivät voi edes periaatteessa löytää mitään syytä absoluuttisen käsitteelleen, silloin tuon käsitteen on oltava absoluuttinen, koska jos absoluuttinen käsite ei olisi absoluuttinen, silloin ihmiset olisivat jo löytäneet sille syyn, miksi Heillä on absoluuttinen käsite. Koska siis ihmiset eivät ole löytäneet syytä absoluuttisen käsitteelleen, silloin absoluuttisuus on ehdottoman varmaa, koska kukaan ei voi löytää mitään syytä edes absoluuttisen käsitteelle.
Absoluutin käsite on siis itsessään absoluuttinen, ja tuo käsite sanoo, että millekään absoluuttiselle asialle ei voi olla mitään syytä. Jos nimittäin absoluuttisen käsite olisi syyllinen, silloin ihmisillä ei voisi olla absoluuttisen käsitettä, joten silloin ihmiset joutuisivat ikuisesti etsimään Ensimmäistä Syytä, koska silloin Ihmisiltä puuttuisi absoluuttinen käsite. Vain absoluuttisen käsitteellä voidaan sanoa, mitä on absoluuttisuus, eikä mikään ali-absoluuttinen voi sanoa mitään varmaa edes aliabsoluuttisuudesta, puhumattakaan ehdottomista jutuista.
Kun siis ihmisillä on Ensimmäisen Syyn käsite, joka on kaikkien syiden syy, silloin ihmisillä on kuin onkin absoluuttinen käsite, koska Ensimmäinen Syy on sama kuin Absoluuttinen. Näin siis ihmisten ei tarvitse etsiä Ensimmäistä Syytä, koska absoluuttinen käsite sanoo ilman syytä, että jokaisessa ihmisessä on itsessään Ensimmäinen Syy, Absoluutti.
Koska siis kaikissa ihmisissä on Ensimmäinen Syy, silloin kukaan ei voi olla korkeampi kuin kukaan toinenkaan, koska Ensimmäinen Syy sanoo tämän kaikille ihmisille. Ensimmäinen Syy ei tarvitse mitään syytä todistaakseen kaikissa, että kaikki ihmiset ovat yhtä arvokkaita, eikä kellään ole mitään syytä vaatia enemmän palkkaakaan, mitä on valmis antamaan itselle.
Ensimmäinen syy ei tarvitse myöskään ihmisen aktiviteettia, vaan Ensimmäinen Syy on syy ihmisen kaikelle toiminnalle. Se on siis Ensimmäinen Syy, joka on sanut ihmisen ajattelemaan itseään, koska jos joku muu olisi syyllinen siihen, että ihminen ajattelee Ensimmäistä Syytä, silloin Ensimmäinen Syy ei voisi olla Ensimmäinen Syy, koska Ensimmäiseen Syyn ajattelu johtuisi jostakin muusta kuin Ensimmäisestä Syystä.
2. TÄYDELLISILLE
Kristus taisi sanoa, että Hän on A ja O, eli Kristus totesi, että Hän on kaikkien ihmisten alkusyy; ja ensimmäinen ajatus, ja viimeinen taju. Kristus siis totesi, että ihmisyys on Ensimmäisen Syyn ja Lopullisen Seurauksen välissä, eikä ihmisellä ole mahdollisuutta nousta Ensimmäisen Syyn yläpuolelle. Näin puhui siis Kristus, ja jos joku muu on jotain muuta puhunut, niin Häntä ei ole pakko uskoa, koska vaikka Ensimmäisestä Syystä voidaankin puhua paljon, niin Hänen persoonallisuudestaan voidaan puhua vain persoonallisesti.
- Absoluuttisesta voidaan puhua vain absoluuttisesti.
- Suhteellisuudesta voidaan puhua vain suhteellisesti.
- Täydellisestä voidaan puhua vain täydellisesti.
- Totuudesta voidaan puhua vain totuudellisesti.
- Järjestä voidaan puhua vain järjellisesti.
- Epätäydellisesti voidaan puhua vain epätäydellisesti.
- Valheeseen uskovaa ei voida uskoa.
- Totuuden puhujan totuus on ilmiselvää kaikille.
- Tämä totuus on eittämätöntä.
Joka väittää olevansa epätäydellinen, se on vain siksi, koska Hän ei väitä olevansa täydellinen. Joka sanoo olevansa täydellinen, on tietysti täydellinen, koska täydellinen ei voi olla epätäydellinen, eikä epätäydellinen voi tietää totuutta täydellisyydestä.
3. PALKANKOROTTAJILLE
Jos joku vaatii itselleen enemmän palkkaa tai etuisuuksia, silloin Hän todistaa, että Hän on joko itsessään korkein, tai sitten joku on Häntäkin korkeampi, jos Hän ei päässytkään eroon palkkakuoppaan putoamisen taipumuksestaan, eli sokeudestaan. Jos siis Sinä katsot, että Sinä olet parempi kuin köyhät, silloin Sinä todistat, että joku on Sinuakin parempi, josta seuraa, että on olemassa parhaista parhain, koska kerta tämän paras -sarjan huonoin lenkki on rahaton köyhä.
Jos siis todistat, että joku on Sinua parempi ja ansaitsee siksi enemmän palkkaa kuin Sinä, silloin Sinun käsityksesi ei voi illa paras käsitys. Jos siis Sinun tavoitteesi on päästä kaikkein parhaiten palkatuksi, silloin jo järki sen sanoo, että kaikkein parhaiten palkattu on sitä vain siksi, koska Hän on päässyt tavoitteeseensa siksi, koska Hänen käsityksensä eivät ole oikeita käsityksiä. Sillä joku voi päästä parempaan asemaan vain, jos Hänen käsityksensä ihmisestä on huonompi kuin köyhän käsitys.
Joku on siis päässyt kovapalkkaiseen asemaan vain siksi, koska Hänellä on äärimmäisen huono käsitys ihmisestä, koska joku toinen on voinut päästä vähemmän kovapalkkaiseen asemaan täsmälleen samasta syystä. Jotta ihminen voisi kuvitella olevansa parempi kuin muut, ja ansaitsevansa sen tähden paremman aseman, niin tuohon käsitykseen on mahdotonta päästä suhteellisella totuudella, vaan siihen tarvitaan vain totuuden suhteettomuus, eli valhe.
Koska siis Sinä palkankorottaja olet luvullisessa sarjassa, missä lukusarjasi alkaa nollasta --rahattomuudesta--, silloin Sinun sarjassasi ei voida päättyä äärettömyyteen, koska olisi hieman hölmöä vaatia ääretöntä palkkaa, koska silloin pitäisi olla äärettömän suuri lompakkokin. Koska siis Sinä ajattelet olevasi tietyn kokoinen, silloin Sinä et voi ajatella itsellesi itseäsi suurempaa lompakkoa. Näistä selviää siis nyt, että Sinä ajattelet selvästi absoluuttia, koska Sinun absoluuttinasi on se, joka on kaikkein syvimmällä siinä palkkakuopassa, mihin itsekin jatkuvasti putoilet.
Koska siis palkankorottajat ajattelevat absoluuttia aina, kun He vaativat itselleen enemmän kuin ovat valmiita antamaan muille, niin sen He tekevät vain siksi, koska absoluuttisella ei ole mitään syytä olla parempi kuin kellään muulla. Koska siis palkankorttajien syy on ilmiselvästi absoluuttinen, silloin Heidän on täysin mahdotonta absoluuttisesti perustella, miksi He ovat niin hyviä, että He tarvitsevat enemmän kuin köyhät, jotta He eivät kuolisi nälkään.
Jos taasen palkankorottajat löytävät syyn, miksi He ovat parempia kuin köyhät, silloin palkankorottajien maailmasta puuttuu Absoluutti, koska kerta Heillä ei ole Ensimmäistä Syytä sille, miksi He ovat ansainneet ihmisinä paremman arvon kuin köyhät. Jos siis palkankorottajien maailmasta puuttuu Ensimmäinen Syy--Absoluutti, silloin palkankorottajilta puuttuu myöskin totuus, miksi He ovat parempia kuin köyhät.
Palkankorottajat ovatkin siinä asemassa, että He eivät voi milloinkaan löytää totuutta omasta paremmuudestaan, koska reaaliauudessa ei ole mitään sellaista totuutta, joka olisi paremmuutta toisen ylitse, ja joka jopa oikeuttaisi rikkaat kohtelemaan ihmisiä köyhinä. Rikaiden totuus on siis valhetta, koska se ei ole missään suhteessa köyhien totuuteen. Suhteeton totuus ei ole totuus, koska rikkaat itsekin väittävät, että totuus on suhteellista.
4. IKUISILLE
Totuus ei voisi olla suhteellista, jos se ei olisi ikuista. Jos nimittäin meillä on kaksi suhteessa olevaa totuutta, silloin molempien totuuksien on oltava yhtä pitkäaikaisia, tai muutoin meillä ei voisi olla totuuden suhteellisuutta. Koska siis meillä on absoluuttinen totuus siitä, että totuuden suhteellisuus on totuus, silloin kaikkien totuuksien on oltava ikuisia, koska muutoin meillä ei voisi olla totuuden suhteellisuutta, joka on siis totuus itsessään ilman mitään syytä.
Minkä tahansa suhteellisen totuuden molempien totuuksien on oltava ikuisia totuuksia, koska kerta meillä on totuuden suhteellisuuden totuus. Meillä ei voisi olla totuuden suhteellisuuden totuutta, jos se ei olisi absoluuttinen totuus. Eikä meillä voisi olla absoluuttista totuutta, jos se olisi ali-ikuinen, eli ajallinen totuus.
Totuudet ovat siis totuuksia, koska ne eivät ole toisiaan kumoavia totuuksia, eikä mikään totuus voisi itse elää, jos joku muu totuus hyökkäisi totuutta vastaan. Miten totuus voisi sälilyä, jos se taistelisi itseään vastaan? Koska siis totuuden suhteellisuudessa on kyse totuuksien suhteesta, silloin totuus osoittaa totuutensa vain siten, että elää muiden totuuksien kanssa rinnakkain, koska mitenkään muutoin totuus ei voi olla suhteellista kuin vain siten, että se elää totuutena totuusjoukossa.
Totuus ei voi koskaan väittää, että suhteen toinen totuus olisi ajallinen, kun taas se itse olisi ikuinen. Totuudessa elävä ei milloinkaan tee totuuksista ajallisia ja haavoittuvia ja kuolevia totuuksia, koska silloinhan tuo tuollainen totuus kuolisi itsekin. Totuus on totuus vain, kun se on ikuinen totuus. Totuudellinen ihminen ei myöskään voi totuudellisesti väittää, että suhteen toiset totuudet olisivat Hänen totuuttaan heikompia.
Onko jokin luku jotakin muutalukya heikompia? Miten luku miljoona voisi olla, jos mikä tahansa miljoonaa alempi olisi heikompi ja ajallinen luku? Lukujen suhteet ovat ikuisia, koska luvut itsessään ovat ikuisia. Millään ikuisella ja väkevällä totuudella eri voida todistella,että joku muu ikuinen olisi Häntä heikompi.
Kaikki ikuiset asiat ovat yhtä voimakkaita, eikä mikään totuus voi olla väkevä totuus, jos se yrittää alentaa ja haavoittaa toista totuutta. Väkevä totuus, kuten väkevä ihminenkin todistaa väkevyytensä vain sillä, että elää rauhanomaista rinnakkaiseloa käymättä kenenkään päälle. Sillä vain heikot pelkäävät voimattomuutta, joten vain heikot käyvät muiden kippuun siksi, koska He ovat sitä, mitä He pelkäävät.
Mikään totuus ei voi olla heikkoa totuutta, vaan kaiki totuudet ovat yhtä väkeviä, koska kaikki totuus on ikuista. Mikään vähemmän väkevä ei selviäisi olemassaolossa ikuisesti. Ja totuudet ovat selvinneet ikusesti, koska Ne eivät ole ikisuuden kuluessa kertaakaan hyökänneet totuutta vastaan!
Kuulkaa tämä tarkasti toisenkin kerran: Mikään totuus ei ole milloinkaan hyökännyt ketään tooista totuutta vastaan, koska totuus ei voisi olla ikuista, jos se olisi hyökännyt itseään vastaan. Totuuden suhteellisuus on ikuista, koska suhteen muodostavat totuudet ovat väkeviä totuksia, joiden ei tarvitse todistella kellekään omaa väkevyyttään.
Kun joku elää pitkään rauhallista elämää, silloin itse tuo elämä on kaikille riittävä todiste väkevyydestä. Joka todistu sillä, että väkivaltaista elämää etsivät eivät elä kovinkaan kauan. Se on siis mielettömyyttä yrittää todistella olevansa väkevä ja voimallinen, kun pystyy hyökkäämään muita vastaan, koska tuo johtaa aina omaan tuhoonsa.
5. ALKUSYY
Mille tahansa ajalliselle on olemassa alkusyy, joten silloin Alkusyy on ajallisuuden absoluutti, koska Alkusyylle ei voi olla alkusyytä, jonka sanoo siis pelkkä puhdas järki, eikä sitä voisi mikään muu sanoakaan. Alkusyy itsessään ei voi olla ajallinen, koska ajan syyn on oltava ajaton, tai muutoin puhe olisi yhtä mömmöä vaan.
Koska siis ajan syy on Alkusyy, ja koska Alkusyy on ikuinen syy, silloin Alkusyylle ei voida löytää syytä, koska jos Alkusyylle löytyisi syy, silloin Alkusyy ei olisi ikuinen syy. Mutta silloinkin meillä olisi Alkusyyn syy, joka olisi siis ikuinen, koska muutoin hommasta on turha keskustella, koska silloin keskustelusta puuttuu järki.
Koska siis Alkusyyn voi sanoa vain järjellä, silloin järki on absoluuttista, koska kun järki sanoo Alkusyyn, se ei ole voinut sanoa sitä syyllisesti. Järki on siis viaton kaikelle järjelliselle, joka on siis itsestään selvyys. Järki ei voi olla syynä järjettömyydelle, vaan jos jossakin tavataan järjettömyyttä,se on vain siksi, koska silloin joku on halunnut etsiä syyllisiä omalle toiminnalleen.
6. VIATON JÄRKI
Järki ei koskaan etsi syyllisiä, ja vaikka järki todistaakin syyllisyyden, niin sen se tekee vain käytännön syistä, eli halusta auttaa järjettömiä kohtaamaan oma kohtalonsa järjen piirissä. Järjellinen elämä on paljon haastavampaa ja antoisampaa kuin mikään järjettömyys.
Järki ei siis tarvitse syytä, jotta se voi todistaa Alkusyyn pätevän, joten järjen on oltava Alkusyytön, eli järki on Alkusyyn järkeä. Tämä oli nyt itsestään selvää, joten otetaan se toisin sanoen: Absoluutilla on absoluuttinen järki, joka ei tarvitse mitään syytä millekään järkeilemälleen asialle.
Nyt me siis olemme siinä tilanteessa, että järkeä voi käyttää vain, kun on täysin syytön, eli viaton, koska jos syyllinen käyttäisi järkeä, silloin Hän ei yrittäisi syyllistää muita, koska syyllisyyden tunto ja moraalinen krapula on ilmeistä vain Heille, jotka eivät käytä järkeään.
Tästä siis nähdään ehdoitta ja absoluuttisesti, miksi tyrannien ja diktaattorien ja poliitikkojen totuus on aina syyn etsintää: Koska poliitikkojen ja hallitsijoiden totuus on täysin suhteetonta. Ja jo aiemmin on todistettu syyttömästi, että suhteeton totuus on yhtä kuin valhe, koska kaikki kuitenkin todistavat yhtä pitävästi, että totuus on suhteellista, eikä suhteetonta.
Ei sitä voida kutsua järjellisyydeksi, että väitetään oman totuuden olevan suhteellista, jos samaan aikaan halutaan oman totuuden hallitsevan muiden totuutta, eli kun tuhotaan muiden totuus. Tuo on niin pahaa järjen puutetta, että sen piirissä on mahdotonta välttyä synnin tunnolta ja syyllisyydeltä, joka vaatii jotakin toista sovittamaan tuo järjettömyys.
Tästä nähdään myös se, miksi pappien on aina löydettävä syntipukki. koska itse syntipukin etsintä on järjettömyyden teko. Viaton ei tarvitse sovittajaa, eikä sijaiskärsijää, ja joku voi olla viaton vain, kun Hän on käyttänyt järkeään.
Järjettömät tuntevat olevansa syyllisiä siksi, koska He eivät käytä järkeä. Jos nimittäin järjetön käyttäisi järkeä, silloin Hän saisi järjen täysin ehdoitta, eikä Hänen tarvitsisi maksaa siitä mitään hintaa, eikä edes veren vuodatus olisi tarpeellinen, kun ihminen toimii järjellisesti. Ei Jumala ole milloinkaan vaatinut ihmistä maksamaan Jumalan lahjoista, kuten järjestä.
Jumala ainoastaan haluaa, että ihmiset käyttäisivät vain Jumalan lahjoja. Järjellisyys siis on siinä, että käytetään Jumalan lahjoja, jolloin ihmisen on mahdotonta nähdä itseään erossa Jumalasta. Järki on luonnostaan sovitettu täysin Jumalan kanssa yhteen, joten järjen käyttäjät eivät tarvitse sovistusta.
Kun ihminen näkee itsensä viattomana, silloin Hän ei tietystikään etsi syyllisiä, eikä sovittajaa. Ja kun ihminen tuntee itsensä järjen tähden vittomaksi, silloin Hän ei tietystikään tee mitään pahaa muille, koska silloin ihminen ei voisi tuntea itseään viattomaksi. Pahat eivät voi nousta viattomuudesta, eli järjellisyydestä, vaan ihminen joutuu tekemään pahaa, jos Hän ei usko omaan järkeensä, vaan luottaa esimerkiksi uskonnon oppeihin, tai puolueen ideologiaan.
Jotta ihminen voisi uskoa oman järkensä ylisiin totuuksiin, silloin Hänen on käyttäydyttävä syyllisesti, eli silloin Hänen on etsittävä syyllisiä sille, miksi Hänen uskontonsa ei vielä hallitsekaan kokonaan maailmaa, tai miksi minun puolueeni ei olekaan pystynyt yksin parantamaan maailmaa.
Ja hyvät hyssykät sentään, miten monotoniseen totuuden vääristelyyn oppeihin uskovat päätyvätkään haaliessaan syyllisiä sille, miksi minun oppini vielä joutuu taistelemaan muita oppeja vastaan: Koska kaikki muut opit ovat väärässä, kun taasen minun oppini on yksin ainoa oikea ja lopulinen totuus. Onko tuo muka järjellinen väite!
Ja kaikki tuo syyllisten etsintä ja syntipukkien tarve vain siksi, koska opilliset eivät käytä järkeään, koska jos vain ihminen käyttäisi omaa järkeään, silloin Hän tuntisi olevansa täysin viaton, koska järki ei koskaan tee mitään syyllisesti. Mikään järjen teko ei vaadi syytä, joten järjelliset ihmiset eivät etsi syyllisiä, sillä järjen käyttö ei ole järjettömyyksien esille tuomista.
7. VALHEEN SUHDE
Valhe ei voi olla suhteessa totuuteen. Totuus ei voi olla suhteessa valheeseen. Totuus ei voi olla heikkoa. Totuus ei voi myöskään olla suhteetonta, eli eri-arvoista, ja suhteen toista totuutta ali-arvioivaa tai suorastaan hyökkäävää ja tuhoavaa totuutta. Totuuden suhteellisuus voi säilyä vain, kun totuudet eivät taistele toisiaan vastaan.
Jos joku uskoo totuuden suhteellisuuteen, ja väittää oman totuutensa olevan toisen totuuden vastainen, jolla on oikeus tuhota toisen totuus, niin silloin kyseessä on hyvin muodostettu artikuloitu valhe. Nimittäin jo järki sen sanoo, että totuus ei voi olla suhteellinen totuus, jos se on tuhonnut tai vahingoittanut suhteen toisen totuuden.
Diktaattorien ja kaikkien poliitikkojen totuus ei siis ole totuutta, koska kerta He pyrkivät hallitsemaan muiden totuuksia omalla totuudellaan. Ja He pyrkivät jopa tuhoamaan muut totuudet. Koska siis poliitikot höpöttävät,että totuus on suhteellista, niin koska He eivät käyttäydy tuon käsityksensä mukaan totuuden suhteellisuudesta, silloin on ilman muuta selvää, että poliitikot eivät ole koskaan edes ajatelleet, mitä suhteellinen totuus itse asiassa tarkoittaa.
Koska siis poliitikot, kuten Saddam Hussein, Hitler, Mr. Bush, Lipponen ja kaikki muut, eivät ole ajatelleet, mitä totuuden suhteellisuus Heiltä vaatii, niin se on vain siksi, koska poliitikot eivät käytä järkeään, koska jos vain kuka tahansa käyttäisi omaa järkeään, silloin Hän ei voi olla saamatta totuuta selville itsestään. Sillä järki on aina itsesään ehdotonta, eikä järki olisi ehdotonta, jos sen pitäisi ajatella muiden ajatuksia.
Koska siis poliitikot tarvitsevat puolueen oppia, jotta Heillä olisi totuus, silloin tuo puolueiden totuus paljastuu suhteelliseksi valheeksi, koska kerta puolueen totuuden on puoluepoliitikoiden mukaan taisteltava muita puoluetotuuksia vastaan, jolloin me tiedämme, että poliitikot eivät itse asiassa tajua lainkaan, mitä He puhuvat, kun He väittävät, että totuus on suhteellista, kunhan vain meidän totuus on totuus on ensin tuhonnut kaikki muut totuudet!
Diktaattoreilla on kaikki valta luopua vallastaan, eli tulla suhteellisiksi ihmisiksi, koska vain vallattomat ovat suhteellisia ihmisiä. Hallitsijat eivät voi milloinkaan olla tasa-vertaisessa suhteessa alamaisiin, joten alamaisen ja hallitsijan suhde on aina suhteeton. Suhteellinen totuus ei ole hallitsevaa totuutta. Hallitseva totuus on aina suhteetonta muihin totuuksiin nähden.
Hallitsijat eivät siis ole rehellisiä, jos He puhuvat suhteellisuudesta. Hallitsijat eivät voi edes periaatteessa olla rehellisiä niin kauan, kun He ovat hallitsijoita, koska suhteettomuuteen kuuluu epärehellisyys. Vain epärehelliset ovat suhteettomia, koska suhteettomuus on epärehellisyyttä.
Niinpä se onkin totuus, että epärehelliset puhuvat totuuden suhteellisuudesta, koska jos hallitsijoiden totuus olisi aito suhteellinen totuus, silloin siitä ei tarvitsisi puhua, koska se olisi elämää. Kukaan rehellinen ei voi väittää, että diktaattorien totuus on suhteellista totuutta, sillä rehelliset ovat ymmärtäväisiä, ja ymmärrykseen kuuluu, että ymmärretään suhteettomuudet, kun niitä tavataan. Suhteettomuuden kutsuminen suhteellisuudeksi on selvä ja kiistaton merkki järjen puutteesta.
8. SUHTEETTOMUUS
Millainen suhteellinen totuus on siis siinä, että ihmisiltä estetään järjestelmällisesti oman pään totuus, ja sitten nuo, jotka väittävät olevansa järjestelmän palveluksessa, väittävät otsa sileänä, että totuus on suhteellista? Missä on totuuden suhteellisuus silloin, jos ei ole muuta kuin yksi totuus?
Jos uskoo totuuden suhteellisuuteen, silloin pitää olla rohkeutta olla omalla totuudellaan suhteessa vieraisiin totuuksiin, sillä jos oman totuuden tarkoituksena ei ole muuta kuin ylimielisyys ja omahyväinen muiden totuuksien tuhoaminen, silloin kyseessä ei voi olla järjellinen toiminta, vaan pelkkä puhdas suhteettomuus.
On tietysti ymmärrettävää, että järjettömästi toimivat tuntevat olevansa syntisiä ja vajaita ja epätäydellisiä, jonka He todistavatkin sillä, että He käyttävät ihmisyyttään pelkkänä keppihevonsa kerjätäkseen sääliä aina silloin, kun He ovat jääneet rysän päältä kiikkiin järjettömistä teoistaan. Järjettömästi toimivat tuntee siitä, että He väittävät olevansa jotakin muuta kuin ihmisiä, mutta kun He mokailevat, niin He ovat heti vollottamassa: "Minäkin olen vain ihminen."
Lainaus:
Luulen että tajuan mitä tarkoitat sillä, että aikamme tekee kieromman kautta toden suhteelliseksi. Ja silloin totuudesta (joka ei siis enää olekaan totuus!) tulee yhdenlainen lelu jonka voi ottaa ja jättää, vääntää miksi haluaa ja sitten mesota siitä, että tällaiseen vääristelyyn on Oikeus (koska totuus on "suhteellinen"). Sellainen aikaan saa hirveitä asioita.
Eivät terveet tarvitse hallitusta
Sivun alkuun
|