Tapaus Jäätteenmäki on tuonut esille vakavan ongelman suomalaisessa demokratiassa. Vuonna 1999 solmittu laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta kyllä lähtee liikkeelle julkisuusperiaatteesta, jonka mukaan "viranomaisten asiakirjat ovat julkisia, jollei tässä tai muussa laissa erikseen toisin säädetä".
Laissa kutenkin määritellään niin paljon poikkeuksia julkisuusperiaatteeseen, ettei monikaan asia ole julkinen.
Suurin ongelma liittyy 24. pykälän kohtiin 1 ja 2, joiden mukaan myös Jäätteenmäen julkisuudessa käyttämät asiakirjat olisivat "ehdottoman salaisia" (HS 9.1.).
Lain mukaan salassa pidettäviä viranomaisten asiakirjoja ovat valtioneuvoston ulkopoliittisia asioita käsittelevän valiokunnan asiakirjat, jollei valiokunta toisin päätä, sekä ulkoasioita hoitavan ministeriön ja Suomen edustustojen poliittiset tilannearvioinnit. Samoin poliittisista ja taloudellisista suhteista toisen valtion kanssa käytyjä neuvotteluja koskevat asiakirjat ja ulkoasiainhallinnon alaan kuuluvat salakirjoitetut viestit ovat salassa pidettäviä, jollei asianomainen ministeriö toisin päätä.
Lisäksi muut kuin kohdassa 1 tarkoitetut asiakirjat, jotka koskevat Suomen suhteita toiseen valtioon tai kansainväliseen järjestöön ja asiakirjat, jotka liittyvät kansainvälisessä lainkäyttö- tai tutkintaelimessä tai muussa kansanvälisessä toimielimessä käsiteltävään asiaan. Myös asiakirjat, jotka koskevat Suomen valtion, Suomen kansalaisen, Suomessa oleskelevien henkilöiden tai Suomessa toimivien yhteisöjen suhteita toisen valtion viranomaisiin,
henkilöihin tai yhteisöihin, jos tiedon antaminen niistä aiheuttaisi vahinkoa tai haittaa Suomen kansainvälisille suhteille tai edellytyksille toimia kansainvälisessä yhteistyössä.
EU-jäsenyyden ja globalisaation seurauksena useimmat olennaiset säädökset neuvotellaan kansainvälisissä yhteyksissä siten kuin 24. pykälä ne määrittelee.
Laki antaa hallituksen jäsenille ja virkamiehille täydellisen vapauden neuvotella minkälaisista asioista ja säädöksistä mitä tahansa ilman, että Suomen kansalaiset voivat saada neuvottelujen sisällöstä mitään tietoa. Käytännössä tämä tarkoittaa hiljaista anti-demokraattista vallankumousta.
Demokraattinen julkisuus ei edellytä, että kaiken pitäisi olla julkisesti keskusteltavissa, mutta vain välitön vaara kansalaisten tai valtion turvallisuudelle voi oikeuttaa salailun.
Sekin pitäisi osoittaa erikseen sellaisin yksityiskohtaisin perusteluin, jotka ovat esimerkiksi eduskunnan tai oikeusasiamiehen tarkistettavissa ja riitautettavissa.
Tapaus Jäätteemäessä on siten kyse paljon enemmästä kuin vain yksittäisten asiakirjojen "vuotamisesta" tai edes siitä, millä oikeudella Paavo Lipponen lupasi suomalaisten puolesta tukea hyökkäyssodassa Irakiin.
Kyse on myös siitä, että eduskunta on säätänyt lain, joka käytännössä romuttaa demokraattisen julkisuuden eurooppalaistuneessa ja globalisoituneessa Suomessa.
Heikki Patomäki
kansainvälisen politiikan
professori.
Helsingin yliopisto