Back to the main page    Back to Stories

 

Text Box: Yritys nro. 32 ”Shh, älä saatana kikata”, sihahdin hiljaa vieressäni hiipivälle solakalle pojalle, tämän päästettyä tukahtuneen naurahduksen. ”Se kuulee meidät muuten.” Olimme tulleet uudelle kommuunille Liselleltä ”lainatuilla” avaimilla. Poika – Reverie – loi minun suuntaani loukkaantuneen katseen. En tiennyt, kuinka hyvin hän näki hämärässä eteisessä, mutta se ei juuri nyt ollutkaan pääasia. ”Enhän mä kikattanutkaan”, hän protestoi vaimeasti ja jatkoi varovaista hiipimistään kohti olohuonetta. Hieman koulutusta ja pojasta saisi menettelevän murtovarkaan. Virnistin läimäyttäen samalla rakastajani takamusta. ”Sä sadistinen pervertikko”, Reverie kiljaisi kovaan ääneen, teeskennnellen loukkaantunutta. Virnistin hänelle leveästi. ”Vaihtarihuora.” ”Puoli-ihminen”, poika vastasi, virnistäen hänkin. Vaimea rykäisy keskeytti ystävällismielisen loukkaustenvaihtomme. Käännyimme katsomaan kissamaista haltiaa, joka katseli meitä kysyvästi. ”Hei, kuule, me etittiinkin sua, Saramil”, sanoin haltialle. ”Tää tässä on mun yks tuttu, Reverie”, jatkoin ja kiedoin toisen käteni pojan harteille. Jätin selittämättä, kuinka olimme päässeet sisään tai miksi hiivimme pimeässä, vaikka valokatkaisimet toimivat – ainakin oletin niin... Reverie hymyili haltialle leveästi ja silmäili tätä kiinnostuneena. Saramil kohotti toista kulmaansa. ”Me aateltiin, et sä tulisit meijän mukaan kolmanneks”, rakastajani selitti. Sytytin tupakan ja ynähdin myöntävästi. Alunperin idea oli minulta lähtöisin. Pieni haltia pysyi vaiti. Aloin aavistella pahaa. ”Sä et voi olla niin...” keskeytin etsiäkseni tarpeeksi kuvaavaa sanaa miestä varten. Reverie kietoi toisen kätensä Saramilin kapeille hartioille. ”Mä kuulin Prince Weirdieltä, et sä olet mitä herkullisin bottom”, poika imarteli häpeämättömästi. Hymyilin. Minulla ei ollut aavistustakaan, kuka rakastajani mainitsema henkilö oli, mutta oletin, että hän oli tiennyt mistä puhui. ”Minä en aio osallistua – kiitokset vain tarjouksesta”, haltia totesi vaimeasti. ”Sä jaat persettäs kaikille muille”, huusin hänelle. ”Ees se pihtarisinda ei oo noin törkee!” Haltia mulkaisi minua uhkaavasti, ja Reverie tajusi hänen vihjeensä. ”Tuu, mennään. Ei me tota tarvita, Craw”, poika sanoi ja tarttui käsivarteeni. Annoin hänen johdattaa minut ulos kommuunilta, mutten pystynyt pitämään murjottamistani yllä kovinkaan kauan. Vanhalla kommuunilla olin jo melkein unohtanut koko välikohtauksen. Sitäpaitsi, tulisi aina uusia tilaisuuksia yrittää houkutella Saramil sänkyyn, ja nyt voisinkin keskittyä koko huomiollani Reverie’n. Virnistin pojalle. ”Mä luulen, et nyt on mun vuoroni saada sut...” KH

Hosted by www.Geocities.ws

1