Kaksi nuorta asuivat tavallisessa perheessä, kunnes isä kuoli. Äidin ottessa uuden miehen toinen sisaruksista - veli, joka oli vanhempi, lähti. Hän olisi tottakai halunnut ottaa siskonsa mukaan, mutta se ei ollut mahdollista. Hän lupasi palata myöhemmin. Ja kun hän niin teki, hän saapui kotiin, jossa makasi kaksi ruumista, verta joka puolella. Mustanpuhuva tyttö seisoi talon edessä, hiukset silmillään. Ei ollut mitään paikkaa minne mennä, ei tietä pakoon, ei mitään.

    Sitten, tapahtui jotain merkillistä. Sellaista, mitä ei yleensä tapahdu. Jotakin, mitä kumpikaan nuorista ei osannut odottaa. He saivat, jostain syystä, pienen palasen Jumalan voimista, luodakseen paikan kaikille samankaltaisille. Paikan, jonne kuuluivat ne, jotka eivät kuuluneet mihinkään. Ne, joilla ei ollut paikkaa minne mennä, jotka olivat vuosia rukoilleet tai kenties lakanneet uskomasta mihinkään. Sinne kuuluivat ne, joille ei ollut paikkaa Taivaassa eikä Helvetissäkään. Eivät varsinaisesti täysin pahoja mutta eivät hyviäkään. Mihinkäänkuulumattomat, eksyneet, vaeltajat, vähäosaiset... Ketään ei käännytettäisi pois. Pelin pelaaminen ei edellytä minkäänlaista uskonnollisuutta, sillä se on välipysäkki, puolivälissä matkaa. Ei tarvitse uskoa taivaaseen tai helvettiin, hahmo ja/tai pelaaja voi yhtä hyvin kieltää täysin Jumalan olemassaolon, Serendipity on oikea paikka sellaisillekin. Sinne päästäkseen ei ole välttämätöntä kuolla, riittää toivominen. Kaikkien saarelle saapuvien ei suinkaan tarvitse olla traumatisoituneita kaiken kärsineitä henkiriepuja, vaan tavalliset ja viattomammatkin voivat päästä sinne. Tästä kirjoitetaan sitten hahmon menneisyyteen jokin syy - oli se sitten mikä tahansa. Se voi olla mielikuvitusrikas tai yksinkertaisesti se, ettei hahmo ole paha eikä hyvä, joten ei tavallaan kuulu mihinkään. Sielultaan hyväkin voi olla eksyksissä, ihmeissään, yksinäinen, yhtä lailla kuin paha voi olla niin, että sielussa on silti jotain hyvää.     

On aika valita ja harkita uudelleen. Tämä on uusi mahdollisuus. Jakauduttiin kolmeen laumaan, eli hyviin, pahoihin ja siinä välissä vaeltajiin. Hyvät ottivat laumansa nimeksi Maldar, pahat puolestaan Draugir ja laumattomia alettiin kutsua Rhandireiksi. Draugirit alkoivat himoita valtaa, kerätä joukkojaan. Tämä pakotti Maldarit tekemään samoin, säilyttääkseen tasapainon. Sillä Maldarit toivovat saaren säilyvän juuri sellaisena kuin se on. Rhandirit puolestaan eivät ole kummankaan puolella, vaikka noille on vielä mahdollista liittyä jompaankumpaan laumaan. Ristiriitaa kuitenkin lisää se, että siinä missä Maldarit hallitsevat yrttitietoutta erinomaisesti, osaavat Draugirit takoa ja tehdä erilaisia esineitä niin käyttöön kuin taisteluunkin. Molemmat taidot ovat äärimmäisen hyödyllisiä Serendipityssä, joten jonkinlainen vaihtokauppa on varmasti paikallaan. Myös laumalaisten väliset konfliktit ovat mahdollisia, samaan laumaan kuuluvat voivat tapella keskenään yhtä lailla kuin muihinkin laumoihin kuuluvien kanssa. Myös suhteet eri laumassa olevien välillä ovat mahdollisia. Nemo ja Namárië, saaren luojat, ovat laumattomia, eivätkä siis minkäänlaisia jumalhahmoja kyvyistään huolimatta. Noiden tarkoitus on pitää tasapaino yllä, esimerkiksi siinä tapauksessa, jos laumat ajautuisivat kaaokseen ja Serendipity olisi vaarassa tuhoutua - silloin nuo astuisivat esiin ja ottaisivat ohjat käsiinsä. Siihen asti nuo elävät paljolti omaa elämäänsä, opettavat saarelaisille yrttitietoa ja esineiden valmistusta ja antavat näin saarelle tulleille mahdollisuuden rakentaa kaiken pitkälti itse.     

Tämänkaltainen saari tuskin voisi olla olemassa ilman erilaisia taikavoimia. Hintana sille, että pääsee saarelle, on pala sielusta. Sitä ei kuitenkaan menetä ikuisiksi ajoiksi, vaan se on mahdollista löytää jälleen. Sen löytäminen on palanen itsensä löytämistä ja itsetutkiskelua. Ennen kuin on valmis, sitä ei ole mahdollista löytää vaikka se olisi aivan silmien edessä. Nämä sielun palaset siroitellaan ympäri saarta, jokaiselle on yksi ja omansa, ei enempää. Se voi olla koru, ase tai jokin muu esine. Samanlaista niissä on se, ettei niitä voi maallisin voimin mitenkään rikkoa tai anastaa niiden kantajilta, eikä niiden omistaja myöskään voi niistä omasta tahdostaan luopua. Siihenkin on kuitenkin keino, pimeä tie, tämän taidon osaa vain yksi saarella, toinen luojista. Veli, Nemo. Nämä taikaesineet vahvistavat jotakin kantajansa ominaisuutta tuoden tuolle kyvyn. Se voi liittyä elementteihin, kuten vaikka köynnöksien kasvattaminen, tuulen mukana kulkeminen, kaiken elollisen ymmärtäminen, veden hallitseminen, tai se voi olla muunlainen, kuten ajatusten lukeminen, parantaminen... Erilaisia vaihtoehtoja on yhtä paljon kuin henkilöitä saarella, kahta täysin samanlaista ei ole.     

Kykyihin liittyy myös eräs asia, jota kumpikaan saaren luojista ei ollut osannut odottaa. Jokainen saarelle tuleva saa toisen muodon; hevosmuodon. Toisin sanoen kyvyn muuttua hevoseksi. Miksi juuri hevonen? Koska se symboloi vapautta ja voimaa, mutta myös kahlittuna olemista. Lisäksi hevosia on käytetty kuljettamaan ihmisiä niin Helvettiin kuin Taivaaseenkin. Muutos tapahtuu eri ihmisillä eri tavalla. Joillakuilla kestää pidempään muuttua, toiset muuttuvat nopeassa välähdyksessä ja osa siltä väliltä. Toiset myös kokevat muodonmuutoksen huomattavasti kivuliaammaksi kuin toiset. On mahdollista palata ihmishahmoon niin, että siinä on vaatteet päällä, vaikka muuttumista harjoitellessa voi kyllä sattua vahinkojakin... Serendipityssä voi olla muutama sellaisiakin, jotka eivät kykene muuttumaan, eli ovat niin sanotusti jämähtäneet jompaan kumpaan muotoon. Kyky on mahdollista saada takaisin saaren luojilta, mutta tie ei ole helppo... Toiset tyytyvät kohtaloonsa, toiset vaativat vapauden, jota muodonmuutos tuo mukanaan. Kuten ylempänä on sanottu, on myös mahdollista, mikäli siihen on jotain syytä, että hahmo on alkujaan hevonen ja saavuttaa ihmismuodon. Tämän kanssa kannattaa kuitenkin olla melko varovainen, sillä mitään todella ylitsevetävää ei kuitenkaan hyväksytä. Parempi tietenkin olisi, jos pysyttäisiin johdonmukaisuudessa ja hahmot olisivat alkujaan ihmisiä. Tämä toinen tapa on kuitenkin hyväksyttävä esimerkiksi siinä tapauksessa, jos siirrät vanhaa hahmoasi roolipelistä toiseen, etkä halua muuttaa sitä kokonaan. Mikään muu eläin kuin hevonen ei kuitenkaan kelpaa.

Tule mukaan valitsemaan, oletko hyvä vai paha vai etkö halua olla kumpaakaan. Hahmosi voi nousta lauman arvoasteikossa, jopa johtajaksi asti, sillä johtajahahmoja ei laumoilla vielä ole. Olisi tarkoitus, että pelaajat itse saisivat vaikuttaa saaren asioihin ja koota ja kehittää niitä mielensä mukaan. Lupa pitää tietysti kysyä admineilta. Korkeampien arvojen mukana on myös mahdollista saada lisää kykyjä. Hahmojen on lisäksi mahdollista saada siivet, mutta niitä ei ole helppo hankkia, sillä vain saaren luojat tietävät, mistä sellaiset voi itselleen saada. Kaikelle erikoisemmalle on kuitenkin edellytyksenä aktiivisuuden osoittaminen. Tällä ei tarkoiteta tietystikään muun elämän hukkaan heittämistä, mutta vähintään muutaman kerran viikossa pitää naamansa näyttää ja vastailla peleihin.

Alueet:

1. Intyale (paikka joka muuttuu alati)
2. Maloo (meren poukama ilman pohjaa)

Draugirien jokilaakso:

Välialueen jokilaakso:

8. Aucire (taistelukenttä)
9. Etéra (metsä)
10. Amaurea (yrttipuutarha)
11. Nuúr (hautausmaa)
12.Nengwea (niitty)
13. Rombarn (luolasto)

Maldareiden jokilaakso:

14. Kemnano (joki ja silta)
15. Oronte (laaja niitty)
16. Wenya (yrttipuutarha)
17. Othorno (metsä)
18. Losselie (Maldareiden tukikohta)
19. Leeneme (joki, silta ja joensuisto)

Tulivuorilaakso:

20. Falassé (hiekkaranta)
21. Haryon (vuoristo ja suuri tulivuori)
22. Telkontar (järvi ja sitä ympäröivä metsä)
23. Erya (autiomökki)
24. Meneldil (esineiden takomispaikka)
25. Nanquenie (joki ja silta)

Kohtauslaakso:

26. Embador (viidakko)
27. Quáco (suo ja järvi)
28. Nyáre (metsä ja nummi, jolla huhutaan kummittelevan)
29. Sambe (yhteinen kokoontumispaikka, rauha)
30. Ninquita (pieni jäätikkö)
31. Kilya (metsä ja vuoristo)
32. Rondasse (ikuisesti palava metsä)
33. Eressea (kivinen metsä)
34. Ethele (joki ja silta)

Tässä tulee huomioida, että Serendipity on saari, joka alati muuttuu hieman, eikä kaikkia alueita vielä ole löydetty. Niitä voi tulla lisää, kuin ilmestyä tyhjästä, jolloin kartta kyllä laajenee ja sitä päivitellään. Saaren kamaralla asuvat saattavat siis tuon tuostakin joutua sopeutumaan muuttuviin olosuhteisiin. Saari laajenee ainakin siinä vaiheessa, mikäli asukkaita tulee niin paljon, että elintilaa tarvitaan lisää. Saaren yläpuolella on yöaikaan nähtävissä kaksi suurta kuuta. Eläimistö on yleisesti ottaen samankaltaista kuin Suomessa, vuodenajat seurailevat samoin Suomen vuodenaikoja. Intyalessa saattaa olla jotain eriskummallisia olentoja, samoin Maloo-meressä asustaa eräänlainen käärmemäinen, suuri merihirviö. Sen nimi on Kratakou. Sen saa halutessaan ottaa peleihin mukaan, sillä se ei ole varsinaisesti kenenkään hahmo. Yrit�mme saada Kratakousta aikaiseksi kuvan jossain vaiheessa.

    Hahmojen ikääntymisen saa itse päättää, onko se 1 vuosi = 1 vuosi vai 1 vuosi = 2 vuotta, mutta ottakaa huomioon, että vanhuuteen Serendipityssä eivät hahmot kuole, sairauksiin tai vammoihin ne kylläkin voivat kuolla. Vanhuuteen ei siksi, että se ei vieläkään ratkaise kysymystä, kumpaan paikkaan kuuluu, sillä samat ongelmat voivat olla olemassa iäisyyksiä.