Subject:

        Takaisin Mexicossa

   Date:

        Fri, 4 Mar 2005 03:26:58 +0200 (EET)

  

Terve,

 

aikaa on vierähtänyt edellisestä tarinasta, ja niin on tullut mittariin mailejakin, niin maan päällä kuin ilmassa, ja myös vedessä, sen päällä ja alla....

 

Viimeksi kun kirjoitin oltiin vielä Cuscossa, Perussa, ja kylmissämme ostettiin ne lentoliput Limasta Panama Cityyn. Loistava valinta!!!!

 

Cuscosta lähdettiin yöbussilla kohti Arequipa nimistä kaupunkia. matka oli aika koettelemus. yleensä täällä bussit ovat tosi kylmiä. Nää paikalliset on, ainakin meidän tulkinnan mukaan, niin innostuneita ilmastoinnista että ne täytyy pitää aina matikka kaakossa, oli ulkona lämmintä tai ei. Mutta nyt oli toisin, bussi oli loistava, ainakin ulkoa päin, ja matkaa oli vain n 8 tuntia, joten ajateltiin että taahan on ihan kakunpala, mutta ei. Jouduttiin istumaan täpötäydessä bussissa ihan lämpöpatterin kohdalle, ja siinä oli nyt sitten motikka kaakossa, ja joku oli sen sinne jumiuttanut. Eli, hikoiltiin koko yö, ja pelattiin bingoa. Juu, näissä Perun pitkänmatkan busseissa on bingo emäntä joka sitten matkustajia peluuttaa, ennen elokuvien alkamista. Ei voitettu. Ja, matkakin sitten loppui, tosin puoli 5 aamulla.

 

Ei muuta kun taksi kaupunkiin ja hakeen hotellia. Kolkutettiin yhden ovelle, ja sieltä tuli uninen tyttö avaan oven. Saatiin huone, ja vielä ilmaiseksi, kun yötä oli niin vähän jäljellä!!!!

 

Arequipa on kaunis kaupunki tulivuoren juurella (en muista enää nimeä), ja vietettiin siellä pari päivää reilaten ja tutustuen kuuluisaan luostariin. Kyllä, Alenius on ruvennut vanhoilla päivillään harrastaan myös kulttuuria.

 

Sitten bussi Limaan, ei voitettu nytkään. Asettauduttiin asumaan Barancon kaupunginosaan, joka on meren rannalla. Meillä ei ollut mitään ihmeellisiä ennakko-odotuksia Liman suhteen, 8 miljoonaisen suurkaupungin maine ei ole mikään hyvä. Mutta iloksemme Lima, ja varsinkin Baranco ja Miraflores osoittautuivat mukaviksi paikoiksi viettää 4 päivää. Päivä rutiiniksi muodostui seuraava, aamulla tunnin lenkki, suihkun jälkeen paikallisbussilla keskustaan lounaalle, yksi nähtävyys, ostoksia, taksilla kotiin, illallinen, kaapeliteeveesta paska leffa, nukkuun. Ja kerran tukevat lärvit.... eli Lima oli paljon positiivisempi kokemus kuin odotettiin, mutta ei se nyt mikään perhelomakeidas ole.

 

Kuten kerroin meillä oli lento Limasta Panamaan 16 Tammikuuta. Lento oli jo 6.30 aamulla, ja kun kentällä piti olla 3 tuntia ennen lähtöä, me taloudellisina ihmisinä ajateltiin että ollaan lentokentällä yötä, tyyliin Kyyyyyllä siellä jotain kivoja penkkejä tai kahviloita löytyy.... Juu, ei löytynyt. Koko terminaali oli yhtä rakennustyömaata, ja loppuviimeksi jouduttiin nukkuun lattialla n. 15 muun matkalaisen kanssa. Mutta on se vaan ihme kuinka mukavan pesän saa aikaiseksi kahdesta rinkasta, yhdestä pikkurepusta ja yhdestä makuupussista. täytyi oikein laittaa kello herattaan....

 

Lento meni hyvin, ja Panama Cityyn saavuttiin puolenpäivän aikaan. Meillä oli joku ihme käsitys että meillä olisi voinut olla varaa vuokrata auto, ajaa silla kohti Costa Ricaa, jättää se johonkin rajan lähelle ja mennä jollain paikallisbussilla yli rajan. No ei se nyt ihan nain mennyt, vaan se oli ihan helvetin kallista, ja kun muutenkin matka budjetti oli jo kuralla, niin taas tuli bussi hommia.

 

Matkabudjetista muuten sen verran, että tässä vaiheessa se ei ollut vielä yli. Meidän alustava budjetti oli 20 Egee per päivä per pää. }ja tässä on kaikki kustannukset, asuminen, ruoka, matkustus, etc. Tosin minä en ollut sitä ratifioinut koska tiesin sen epärealistiseksi. Mutta tässä vaiheessa me oltiin ehkä vasta joku 300 egee yli, kumulatiivisesti.

 

Panama City oli ihan hirvee paikka, iso, likainen, meluinen. Vanha kaupunki oli ihan rappiolla. Ainoa kiinnostava oli kanava, jota käytiin ihmettelemässä.

 

Ja taas bussiin. Me oltiin jo Limassa päätetty että me mennään suoraan läpi koko väli-amerikan Hondurasiin sukeltamaan. Sitä oltiin odotettu niin paljon että Reetta oli alkanut kutsua koko väli-ameriikkaa Hondurasiksi, siinä oli vaan eri nimisiä osavaltioita, kuten Panama.

 

Bussimatka Costa Ricaan oli mielenkiintoinen. Sen piti kestää 16 tuntia, mutta se kesti sitten n. 20 tuntia, johtuen suurimmalta osaltaan rajamuodollisuuksista. Meillä me n 5 tuntia kaikkineen. Eka tunti odoteltiin Panaman rajan aukeamista, sitten jonotettiin passin tarkastukseen, sitten haettiin laukut bussista ja huumekoira haisteli kaikki läpi ja tulli aukoi laukut, sitten takas bussiin ja 150 m Costa Rican puolelle, missä sama rumba, eli passitarkastus, laukut ulos, laukut auki, ja laukut sisään.

 

Ja sitten oli vielä tiellä kolari, joka viivytti lisää.

 

San Jose, Costa Rican pääkaupunki, oli taivas. Siellä A) puhuttiin englantia b)oli hyviä ruokakauppoja joissa sai mm Arlan jogurttia c) se oli yhden bussimatkan lähempänä Hondurasia d) Reetta sai ostettua uudet lenkkarit vanhojen haisevien tilalle

 

Seuraava etappi oli Managua, eli Nicaragua pääkaupunki. Se oli myös kiva paikka, joskin aivan autio. Ei ristin sielua missään. Niitä luultavasti oli sitten enemmän uudessa keskustassa, vanha oli vahan raunioina viimeisimmän maanjäristyksen jälkeen.

 

Tässä vaiheessa mun passi hajos. siis maa en tajua, taa on jo toinen passi 3 vuoden sisään jossa se ns. tietosivu repeytyy irti. No, me näppärinä ihmisiä ostaa pikaliimaa ja liimaan!!! Tuli kun uus!!!! Ja kun tiedustelin asiaa Mexicon suurlähetystöstä, niin ne oli sitä mieltä että se on ihan hyvä niin !!!! Saas nähdä kuinka käy!!!

 

Ja sitten Honduras!!!!! Siellä saavuttiin eka San Pedro Sula nimiseen kaupunkiin, joka on Hondurasin toiseksi suurin. Hotelli oli kuin vankila, mutta onneksi siisti. Väli-Amerikan tapaan ei tullut taaskaan lämmintä vettä, mutta siihen rupeaa tottumaan. Ihme paikka taakin, lauantai iltana kaikki paikat meni kiinni jo ennen yhdeksää, vain Mäkki, KFC, jne. oli auki. No, kyllähän ne meille maistuu...

 

Seuraava etappi oli La Ceiba, missä päästiin ensimmäistä kertaa upottaan varpaat Karibianmeren aaltoihin. Taivaallinen tunne! Jäätiin sinne yhdeksi päiväksi kun oltiin luettu että saarilla on vaikea saada rahaa (Bull shit!!!!). Asuminen vaan meinasi muodostua hankalaksi kun hotellihuoneen oven lukko hajosi, me jäätiin käytävään, kamat sisälle, ja hotellin henkilökunnalta me vahan aikaa kun ne tajusi tappionsa ja hajotti lukon ja osan ovea....

 

Ja sitten saavutiin Utilan saarelle. Paikkaa on mainostettu Maailman halvimpana paikkana oppia sukeltaan, mitä se olikin, mutta myös tavalliset sukellukset oli suht. halpoja. Koska meillä oli tarkoituksena olla saarella vahan pitempi aika, me etsittiin ja lopulta löydettiinkin asunto, joka pienen väännön jälkeen vuokrattiin. Vuokra olis 12 USD per päivä. Tämä tosin osoittautui myöhemmin pieneksi ongelmaksi. Kämppä oli kiva, kunhan me eka siivottiin ja hajustettiin sitä puolipäivää (Reetta tykkää että on puhdasta ja raikasta), siinä oli makuuhuone, kylppäri, olohuone ja keittokomero. ja ilmastointi. Just mitä me haluttiin, oltiin meinaan aika kyllästyneitä ainaiseen ravintolassa syömiseen, ja Argentinan jälkeen ei oltu itse kokattu.

 

Utila on ihme paikka Hondurasin näkökulmasta. Suurin osa saaren asukkaista polveutuu Briteista ja saarella kuulee enemmän englantia kuin espanjaa. Loistavaa!!!! Se englanti on tosin sellaista mongerrusta että meni varmaan viikko että sitä oppi kuuntelemaan.

 

Aika Utilalla kului kuin viivalla. Pää aktiviteetti oli sukeltaminen. Porukka oli kivaa, ja nähtävää oli paljon. Reissun ehkä mieleenpainuvin hetki oli kun me päästiin snorklaan muutama hetki valashain kanssa, ennen kuin se sukelsi syvyyksiin. Ja Reetan kasvava varmuus ja kokemus!!!

 

Mukavaa oloa helpotti myös se että me treffattiin matkan ensimmäiset suomenkieliset, ja päästiin pitään suomalaisia juominkeja..... (juomingit jatkui sittemmin Guatemalassa ja Belizessa missä törmättiin samoihin heppuihin), joita helpotti sukelluskeskuksen järjestämät Free Beer bileet asiakkaille ja henkilökunnalle!!!!

 

Reetta kävi ratsastamassa ja minä lenkkeilemässä. ja illalla elokuvissa. Vähän niin kuin kotona.

 

Utilalla aikaa kului varmaan n. 2,5 viikkoa. Sen jälkeen vaihdettiin lyhyesti saarta Roataninille, missä yksi kaveri on sukellusoppaana. Saaren pitäisi olla paratiisi, mutta parempaa biitsiä lukuun ottamatta, me ei oltu oikeen vakuuttuneita. By the way, Utilan biitsi oli ihan perseestä, ja jos siellä ei sukeltaisi, niin hulluksi tulisi viikossa...

 

Lopulta aika Hondurasissa tuli täyteen ja lähdettin kohti Guatemalaa. Mielenkiintoinen kokemus, johon liittyi pari paikallisbussia, joilla paasi rajan Hondurasin puolelle. Siitä piti sitten hypätä pick upin lavalle, ja sen kyydissä Guatemalan puolelle, missä pikkubussi odotti asiakkaitaan. Kaikki meni hyvin ja kohta oltiin taas merenrannalla Puerto Barrios nimisessä kaupungissa. Siellä hypättiin veneeseen, jolla paasi Livingston nimiseen kaupunkiin Rio Dulcen rannalle.

 

Linvingston on tyypillinen karibian alueen kaupunki, jossa suuriosa asukkaista on mustia, ja pääkielet ovat englanti ja creoli. Kiva paikka, olisi voinut olla pidempäänkin kun yhden yön mutta aikataulu rupesi painaan päälle, sillä mun kaveri Guillermo Toulousesta oli tulossa meitä moikkaan!!!

 

Seuraava matkustusmuoto oli joki vene joka vei meitä pitkin Rio Dulcea ylös saman nimiseen kaupunkiin. Loistava joki matka, välillä kapeassa kanjonissa, välillä aavalla järven selällä.... Näkyi isoja lintuja ja lintu yhdyskuntia, ja ihan tajuttoman isoja suomalaisen lumpeen näköisiä kukkia. Niin ja ihan tajuton määrä öky-purjeveneita, Rio Dulce tarjoaa niille luonnollisen sataman Karibian meren kainalossa.

 

Rio Dulcessa valittiin bussi, jossa kuski oli vahan kun Simo Salminen siinä Speden ohjelmassa. Vaikka bussi lähti 50 minuuttia myöhässä, niin perille Florekseen saavuttiin etuajassa. Voi jeesus maa pelkäsin.....

 

Flores on osa saman nimistä kaupunkia, ja se on vielä sen lisäksi saari. Joskus muinoin siellä oli 21 Maya temppeliä mutta mukavat espanjalaiset pisti ne kaikki päreiksi ja rakensi yhden tilalle. Mutta kiva ja kaunis paikka!!!

 

Syy Floksessa käyntiin oli Tikalin läheisyys. Tikal on vanha Maya kulttuurin pääkaupunki, joka on täysin hautautunut viidakon keskelle. Se löydettiin vasta 1800 luvun alussa, sillä se oli hylätty jo ennen espanjalaisten tuloa, ja siten viidakko oli sen peittänyt. Vielä nytkin suurin osa raunioista oli peitossa, vain n. 25 % on kaivettu esiin. Rauniot oli hienot, mutta silti ehkä liian isojen ennakko-odotusten myötä pieni pettymys, eikä Machu Picchun veroinen. Mutta silti hieno, varsinkin Star Wars fanille, joka tiesi että yksi kohtaus ekasta (episodi IV) oli filmattu Tikalissa.

 

Seuraavaksi Belizeen ja englantia puhuvaan maahan!!! Aivan loistava fiilis, kun kyltit ja muut oli ymmärrettävällä kielellä. Belize ja siellä Caye Caulker oli meidän ja Guillermon tapaamispaikka. Syynä tällaisen syrjäisen saaren valinnalle oli sukeltaminen, ja erityisesti Blue Hole. Se on yksi maailman tunnetuimmista yksittäisistä kohteista, tunnetuksi suurelle yleisölle sen teki yks ranskalainen pipopää.... Ja olihan se kokemus, varsinkin hait joita ui ympärillä, ja isot kalat, mutta itse Blue hole, joka muuten ei näytä siniseltä merenpinnantasolta, ja veden alta huonon näkyvyyden takia, ei nyt mitenkään ihmeellisesti säväyttänyt. Enemmän säväytti seuraavalla sukelluksella yhden yksittäisen ja ISON hain kohtaaminen.... Mutta Caye caulker oli kiva paikka, rentoa menoa, hyvää ruokaa, mutta aika kallista. Onneksi Guillermo tuli jakaan kustannuksia ja myös piristään meidän arkea.... ja antaan vähän ilmaa meidän suhteelle......

 

Mexicossa eka kohde oli Tulum ja sen Maya rauniot ja tietenkin Guillermon ja Reettan synttäreiden juhlinta... Tulumin rauniot on aivan uskomattomalla paikalla, kalloilla meren rannalla, alla valkoinen hiekkaranta ja siniset aallot. Jos olisin ollut Maya pappi tai joku muu, olisin ihan selkeesti anonut heti siirtoa sinne!!!!!! Tulumissa on ranta täynnä pikku mökkejä, joissa on todellakin vain peruspalvelut, sänky ja katto, mutta ne on hiekkarannalla, Aaltojen loiske kuuluu sisälle.... Aika makeeta!!! Tällänen täytyy löytää Aasiasta!!!!!!!

 

Seuraavaksi mentiin Play del Carmeniin, joka on n. tunnin bussimatkan päässä Cancunista etelään. Se on isompi paikka kun Tulum, mutta ei niin rakennettu kun Cancun. eli hyvä meille. Löydettiin kiva hotelli myös rannalta vahan alle 40 dollarilla. Ei paha!!

 

ja sitten sukeltaan. Nyt kohteena Cenotes, luolat, joita Yucatanin niemimaa on täynnä. Vesi on kristallinkirkasta ja sukeltamista niissä voi ajatella kuvittelemalla Kalevan uimalan vesi kaadettuna tippukiviluolaan..... Näkyvyys oli siis lähes rajaton!!!!!! Playa oli kiva paikka, jonne vois tulla vaikka uudestaankin lomalle. ei ihan ylipaha rysä, mutta jossa kaikki pelasi. Turistikadusta pari korttelia sivuun ja sieltä löytyi halpoja, myös paikallisten käyttämiä raviteleja!

 

Ja sitten Willy lahti, ja me jäätiin taas kaksin!!!! no, menetystä lievensi seuraavat Maya rauniot, joissa käytiin eilen, Chichen Itza. Aivan loistavat!!!!!!! Vielä hienommat kun Tikal ja lähes Machu Picchu!!!! Olisi voinut olla pidempäänkin, ja kun vielä pää pyramidin sisään pääsi kompiin!!!!!

 

Tänään tultiin takas merenrannalle, kaupunkiin nimeltä Progreso. kuulosti hyvältä, mutta on ihan perseestä, joten huomenna varmaan jo sitten eteen pain.......

 

Oho, tuli pitkä. Lupaan kirjoittaa seuraavan vahan lyhkäisemmällä välillä, niin ei tuu niin puuduttava.

 

t. allu