Tervehdys,

kun viimeksi viimeistelin maraton meiliani, me oltiin muistaakseni Balilla Ubudin kylassa?? No, joka tapauksessa sielta me mentiin takasin Balin turistirysaan, eli Kuta Beachille, sinne missa vuonna 2002 rajahti se kuuluisa Balin pommi. Kutan on toisaalta suht koht Ok rysa, ja mekin sitten paatimme ottaa lungisti ja vietaa viimeiset 2 Bali-paivaa makoillen uima-altaalla ja matkatuttuja morjestellessa.

Balilta me lennettiin Javalle Yogyakarta nimiseen kaupunkiin, kaupunkiin milla on vielakin iso merkitys Indonesian sisapolitiikassa; siella kun on vielakin Sulttaanin palatsi. Se on kylla tosi kesy, ainakin alueet joille turistit paasee tutustuun. Palatsin yhteydessa on myos sellainen Vesipalatsi, joka on toiminut Sulttaanin uima-altaana, ajan patina ja vahan muutakin oli nahtavissa, ja remppa olis ollut paikallaan!!!

Jaava ja Yogyakarta on Baliin verrattuna kun Helvetti, ihmisia on aivan tajuttomasti enemman, ja sita kautta myos liikennetta, moottoripyoria ja autoja. Ja ilmassa tietenkin leijui asiaankuuluva saastepilvi!!!!

Moottoripyoran vuokraaminen on ehdottomasti halvin tapa liikkua, joten mekin sellainen vuokrattiin: se maksoi 5 euroa !!!! kahdelta paivalta, ja paalle bensat 80 centtia!!!! Ja kilometreja kertyi vahan yli 150...Mutta olo oli koko ajan kun itwsemurha kandidaatilla, nyt tosin saatiin kumpikin kyparat!!!! Kipina jai kylla sen verran itaan etta pyora kyll avarmaan taytyy ostaa myos itselle.....

Pyoran avulla me sitten ajeltiin ympariinsa ja nahtiin mahtavat Budha ja Hindu tempplelit. Hindutemppelissa me kaytiin kahteen otteeseen. Ihtena iltana me paatettiin harrastaa hieman kulttuuria ja me lahdettiin katsomaan paikallista balettia. Ei se kylla balettia nyt niin kauheesti muistuttanut mutta hienosti ne koikkelehti. Ja ruoka oli hyvaa!!!

Sitten Indonesia viisumi rupeskin oleen finaalissa ja suunntattiin takas Singaporeen; siellahan meilla oli tiedossa ilmainen tukikohta uima-altaan kera.

Singaporessa aikaa kului noin viikko. Se oli ihan liikaa; Singapore on turistille kiva paika keskimaarin noin 4:ksi paivaksi, sen jalkeen taytyy olla todellinen ostosfrikki jos siella viihtyy. Meilla aika meni paaosin loppureissun ohjelmaa suunniteltessa. Vaihtoehtoja oli monia: Australia ja Uusi-Seelanti tyrmattiin lentojen kalleuden takia, Hong Kong koska se ei varmaan eroa Singaporesta paljoakaan, ja Kiina sen takia etta meilla ei olis siella tarpeeks aikaa kierrella.

Paavaihtoehto oli malesia, jota sitten puntaroitiin paiva kausia, ja paatettiin lopulta olla menematta. Ja otettiin lento Kairoon!!!!!

Syy tahan oli seuraava. Reettan kaverin Katrin mies Juhana on Jerusalemissa sotilastarkkailijana, ja me kutsuttiin itsemme niille kylaan!

Lento Dubain kautta kesti kivat 12 tuntia, ja mun viereen istui tietenkin koneen laskein aija. Onneks kone ei ollu tihan taynna ja kiltti stuertti tuli hatiin ja pelasti mut!!

Ennen Jeruun lahtoa me vietettiin 3 paivaa Kairossa. Se on aivan uskomaton paikka, enemman saastetta kun Mexico Cityssa, enemman liikennetta kun Javalla, ja aijat tuijottaa Reettan tisseja enemman ja julkeammin kun misssaan muualla!!!! Muuten kaupunki on tosi mielenkiintoinen paikka; Egyptilaisessa museossa saisi kulutettua vaikka viikon ja paivan taksi ajelu paikallisen karjub kannsa Memphisin raunioilla, Saqqaran pyramiideilla ja tietenkin Giza!!! Aivan loistava paiva!!! Gizan pyramidit on just yhta hienot kun kuvissa. Voi vaan kuvitella kuinka niita on rakennettu sen rapiat 4500 vuotta sitten kun Suomessa on asuttu viela savimajoissa! Sfinksi on pienoinen pettymys, ja se johtuu varmaan siita etta kaikissa valokuvissa se on kuvattu niin etta se naytta ihan tajuttoman isolta. Isohko se onkin mutta piilossa montussa! Parasta pyramideissa oli Solar ship jolla faarao on ollut tarkotus seilata tuonpuoleisessa...

niin, oman mausteen vierailuun toi kaiken maailman onnenonkijat jotka yrittivat kaupata kuka mitakin palvelua. Kyllapas niita oli hauska hatistella pois jaloista!!

Ja sitten alkoi bussi matka yli Suezin kanavan ja Siinai niemimaan kohti Rafahin kaupunkia ja Israelin rajaa. Raja oli melkoinen kokemus; ensin taysi kaaos Egyptin puolella, missa kukaan ei valittanyt mistan mitaan. Sitten kontrolloitu tarkastus Israelin puolella missa kysyttiin kaikki mahdollinen isan nimesta lahtien. En oo ikina tuntenut olooni yhta rikolliseksi.

No, rajan yli paastiin ja saavuttiin viimein Jerusalemiin Damaskos-portille, missa meita odotti polyn peittama Audi. Ja tietenkin Katri.

Katri oli melko tohkeissaan meidan saapumisesta; onhan Juhana paivat toissa ja lisaksi Katri sai "patea" esittelemalla Jeruisalemin nahtavyyksia. Ja niitahan tietenkin on. Itseasiassa tallanen pakana kun mina ei edes muista mita kaikkee Jerusalemissa on. Onhan se sentaa pyha kaupunki kolmelle eri maailman uskonnolle: Vanhakaupunki basaareineen, Beetlehem ja Jeesuksen syntymakirkko, Via Dolorosa, Oljymaki, Maria magdalenan kirkko, Pyhan haudan kirkko, puutarha hauta, temppeli moskeija, Al Aksa, itkumuuri.... ja tassa vaan mutama esimerkki.

Meidan reissu Israeliin osui juuri juhannuksen tienoille, ja mika muu liittyy juhannuksen viettoon enemman kuin saunominen?? No ehka viinan juominen mutta sita voi oneks tehda saunassa... Meidan matka suuntautui pohjjoiseen Genesaretin-jarven rannalla olevaan Tiberiakseen missa on Yk tukikohta ja minne suomalaiset rauhanturvaajat ovat tottakai rakentaneet saunan. Ja hyvan ovatkin tehneet. Siella kului paripaivaa mukavasti enemman tai vahemman humaltuneena. Ja sauna tuntui melko hyvalta melkein 8 kk tauon jalkeen!

Sunnuntaina kotimatkalla tehtii pieni lenkki Golanilla missa paasi hieman haistelemaan Israelin ja Syyrian valilla vielakin olevia jannitteita ja katselemaan Nimrodin linnan raunioita, tosin pienen etaisyyyden paasta.

Seuraava viikko meni Jerussa toipumisen ja Kuolleella merella kellumisen merkeissa, ja perjanataina hypattiin taas autoon. Talla kertaa suuntana oli Jordania ja Petra. Menomatkasta tuli hieman vaikeampi kuin osasimme odottaa: Juhanan oli pitanyt selvittaa kuinka ja mista siviilit paasee rajan yli. Juhanalla ja Katrilla ei tulisi olemaan mitaan ongelmia silla heilla on YK henkkarit, joilla rajat aukeaa. Mutta me maan matoset. me ollaan toinen juttu. no, ohjeet oli tietenkin vaikea selkoiset ja vaikea selkoisia papereita on v-mainen lukea ja niinpa ne jaavat vahalle lukemiselle. Joten, niinhan siina kavi etta me yritettiin eka ylittaa raja paikassa joka on vaan auki paikallisille. Isrealilaiset ei tietenkaan olleet asiasta kiinnostuneita ja paasti meidat "ei kenenkaan maalle", mutta Jordanian puolella raja ei sitten auennutkaan. Ei muuta kun Audi ympari ja takas Israeliin. ja turvatarkastukseen, ja passiin tarkastukseen, missa taas tayslaidallinen kysymyksia; miksi tulet maahan, missa tulet asumaan, tunnetko ketaan isrelilaista, tunnetko ketaan, kuka teki paatoksen tulle maahan, oletko kaynyt arabimaassa, onko mukana aseita, etc.....

No, vihdoin Israelissa, autolla tunti pohjoiseen ja uusi yritys. Nyt kaikki kavi helpommin ja voihdoin me oltiin Jordaniassa. Valitettavasti aikaa tahan kului yli 4 tuntia ja ilta rupes hamartaan. Ajo lapi Jordanian maaseudun ilman kunnon karttaa on aika mielenkiintoista; autoja ilman valoja, karjaa, aaseja, kameleita, ihmisia, kaikkea mielenkiintoista. niin, ja tietenkin tutka. Onneks vauhtia oli vain 114 km/h 80-alueella ja poliisilla oli hyva paiva!!! Ja kaiken muun lisaksi me eksyttiin, mutta noin tunnin epateitoisuuden jalkeen Petran kyltit ilmestyivat kuin tyhjasta ja hotellille paastiin vahan ennen yhtatoista illalla.

Hotellihan oli sitten loistava; juhana ja Katri oli paattanyt viettaa lomansa hieman paremmassa paikassa, eli Movenpickissa. Reetta ja minakin oltin ajateltu etta kun tullaan takas Kairoon. juhlistetaan reissun loppumista hieman paremmalla hotellilla ja oltiin paatetty maksaa n. 40-50 USD per yo!!!!! Ja nyt Juhana oli buukannu meidat noin 125 USD hotelliin!!!! (YK-hinta) No, budjetti on jo muutenkin niin kuralla etta pari yota 5-tahden hotellissa ei tee isoa lisalovea kukkaroon!!!!

Petra on aivan mahtava paikka; syva ja kapea rotko vie alaspain ja viedoin se aukeaa hieman leveammaksi kanjoniksi, jossa nakyy Indiana Jones elokuvasta tuttu naky!!! Seuraavat laaksot ja vuorten seinamat on taynna sinne louhittuja hautoja, temppeleita, ja uhripaikkoja. Me vietettiin paikalla 2 paivaa, ja nakemista kylla riitti. Toisena paivana me vaellettiin laaksoa jonne joutuu hieman kipumaan. Se takasi sen etta siella sai olla melkein omalla porukalla eika paikalla ollut isoa maaraa punaiseksi palaneita amerikkalaisturisteja. Ja kaiken kukkuraksi paikat oli hienommat kuin paalaaksossa!!!!

Viela kerran oli rajan ylitys Israeliin (kysymykset kuten ylla) ja Eilatin kaupunkiin. Ennen Katrin ja Juhanan kotimatkan alkua kaytiin viela snorklaamassa Akaban lahdessa. Se olis varmaan ollut OK jos ei olis sukeltanut reissun aikana noin 60 sukellusta lahes paratiisia lahentelevissa olosuhteissa. Ja kaiken huipuksi vesi oli ihan tajuttoman kylmaa, varmaan alle 25 C!!!!!

Tassa vaiheessa matkaa me oltiin jo niin ryytyneita pakkaamiseen jne joten vuorossa oli soitto SASille ja lennon vaihto!!! Kotiin tullaan jo 7/8. paivan valisena yona!!!!

Viela kerran sai huomata etta kuinka hyva on olla suomalainen; israelin ja egyptin rajalta ei saa viisumia "upon arrival" vaan se pitaa hankkia konsulaatista. No, matkaopas sanoi etta sen voi hakea aamulla 8-10 valilla ja sen saa sitten saman paivan iltapaivana. Mutta kello oli jo 14.00!!! Mitas nyt eteen. Paatettiin koittaa onneamme ja se kannatti; egyptin konsulaatissa oli jotkut kakkukestit ja niila oli kire. Kaveri otti meidan passit, ja viisumit oli passissa alle 5 minuutin!!! Silla ole varmaan kiire kakulle!!!!

Aamulla varhan yli rajan, nyt ylitys oli halpoin mita on ollut naiden maiden rajoilla. ongelmana oli vaan kuinka paasta Tabasta Kairoon Siinain yli!! Istuessamme Taban bussiasemalla yks nuorimies tuli jutulle ja sanoi etta hanen veljensa lahtee ajaan omalla pikkubussillaan kohta?? ja etta tilaa olisi, kyydissa vain yks israelilainen. Pienen neuvottelun jalkeen me paatettiin lahtea taman miehen matkaan. Paatos olikin hyva, ainakin alkuun, silla bussissa ili meidan lisaksi vain yks Israelilaine hemmo, eli tilaa oli levittaytya ja rentoutua. Rentoutuminen oli kuitenkin aika vajavaista silla kuski ajoi kuin viimeista paivaa ja Siinain eramaan lisaksi elama vaan vilisi silmissa. noin 5,5 tunnin ajon jalkeen saavuttiin kairon lentokentalla, jonne meidan kanssamatkustaja jai. meidan kohdalla ongelmat vasta alkoivat tasta. Pikkubussin kaveri oli lupautunut heittaan meidat Ramses-asemalle keskustaan, mutta ilmeisesti se ei osannu ajaa sinne koska ehdotti etta se maksais meille taksin. Taksit lento kentalta ovat vaan kalliita ja halvan etsimisessa meni varmaan tunti. Lopulta yksi helvahko loytyi jostain ihme paikasta Kairon kehatien alla olevalta torilta!! Paikalla oli myos noin 1000 kerjalaista joista eroon paaseminen vaati Tyly-Alerniuksen kaikki torkeydet!! Ja sen etta paniikissa loin taksin oven kiinni niin etta Reeettan jalka oli oven valissa!! Arvakkaa oliko matka hotellille hiljainen!!!!

Mutta lopulta paastiin hotelliin, samaan vanhaan, hieman kuluneeseen, ei mikaan Mövenpick mutta tassa vaiheessa matkaa se tuntui ihan kodilta. Ja kun viela sailoon jatetyt kamatkin oli tallella niin olehan oli ihan verraton.

Matkan viimeinen kokonainen paiva kului Coptilaisessa korttelissa ja sen jalkeen Islamilaisessa Kairossa, basaareissa, moskeijassa ja sen minareetissa. Tapahtuma jonka varmaan tulen muistamaan parhaiten tapahtui niinkin arkisessa paikassa kuin Kairon metro. Matkalla Coptilaisesta korttelista keskustaan Sadat-asemalle, me junan lahestyessa havaittiin yksi tyhjahko vaunu, muiden ollessa lahes pullollaan ihmisia. no siiheen tyhjaan me tietenkin hypattiin. Kun vilkaisin ymparilleni, niin huomasin etta jotain on vialle ja olin juuri sanomassa Reettalle etta taa vaunu on partiotyttoja, kun tajusin etta me oltiin naisten vaunussa!!!! Olin vaunun ainoa miespuolinen matkustaja. Melko vaivaantuneena vietin seuravan minuutit naisten tuijoteltavana ja naurun kohteena. Matkalla seuraavalle asemalle me teihtiin sitten ratkaisu vaihtaa vaunua.... Oikea ratkaisu; loppumatkan sai Reetta sitten olla miesten tuijotusten kohteena. Se on onneks alkanu tottuun siihen.

Islamilaisella alueella me mentiin tietenkin kaymaan Al-Azarin moskeijassa. Aivan loistava paikka!!! Al-azar on maailman vanhin yliopisto jossa musliminourisolle opetetaan kaikenlaista kivaa pikku kujetta ja varmaan myos uskontoa!!! Meidan opas oli kiva heppu ja aivan ihastunut Reettan rintoihin. Ja paastiinhan me sitten sinne minareettiin. Mahtavat nakoalat yli saasteisen Kairon.

Sitten koittikin matkan viimeinen aamu. Kairon kentta on tyypillinen arabi-kaaos mutta viimein paastiin check-innista lapi ja hieman rauhallisemmille vesille.

Ette usko kuinka hieno fiilis oli nousta Lufthansan A330aan ja tietaa etta viimeisia lentoja viedaan.

Helsingissa oltiin vasta joskus puolenyon jalkeen ja Tampereella sitten joskus kolmelta. Kun aukaisi auton oven kesainen tuosu loi vastaan. Melkolailla erilaista kuin Kairossa.

Eli, taalla ollaaan. Takaisin Tampereella. Elossa ja yhdessa!!!

Ja loistavin fiiliksin.

Nyt aika nayttaa missa taistelupari Peltonen-Alenius tulee vaikuttaa muutaman kuukausden paasta. Toihin pitaisi mennna lokakuun alusta ja kaikki on viela auki....

Hyvaa kesan jatkoa ja kiitos kuuntelusta!! Taa on helpottanut!!

t. Allu