Lohikäärme, joka halusi olla ihminen


Olipa kerran eräässä kaukaisessa maassa eräs lohikäärme. Lohikäärmeen nimi oli Xylon. Mutta tämäpä lohikäärme ei ollutkaan kuin muut, koska se ei kerta kaikkiaan sietänyt lohikäärmeenä olemista, koska kaikki pelkäsivät niitä. Kaikki ihmiset juoksevat karkuun, kun näkevät heidät. Aina kaikilla oli keihäät ojennettuna ja he olivat valmiina hyökkäämään, vaikka kyllä tietävät, etteivät ikimaailmassa voisi voittaa lohikäärmeitä. Mutta eivät lohikäärmeet halunneet pahaa! Vaan ihmiset! Lohikäärmeethän tulivat vain katsomaan, mitä ihmiset tekivät. Mutta kai pelko johtui siiä, että ennen kaikki lohikäärmeet tekivät ihmisille pahaa. Mutta eivät enää, ainakaan Xylonin lauma. Kaikki siellä olivat kilttejä lukuun ottamatta kaksi pahaista lohikäärmeen poikasta...
-Antakaa se tänne, Xylon huusi.
-Miksi antaisimme? Et sinä voi piettää tätä! Tämähän kuuluu ihmisille, Zepax huusi ilkeästi. Zepax ja Pyrzi olivat kaksi ilkeää lohikäärmeen poikasta. Oikeasti Pyrzin oikea nimi oli Pyrezinogava ja hän oli rodultaan Venäjän ruttupyrstö. Hän ei oikeen tykää oikeasta nimestää, mutta lyhentää sen vielä typerämmin. Xylon ja Zepax ovat kummatkin samaa rotua, nimittäin Aasialaisia viidakkohirmuja.
-No kun... Nyt se on minun, Xylon huusi vihaisesti. Hän yritti hypätä ja otta naisihmisen lierihattua Pyrzin kädestä, mutta ei ylettynyt. Miksi hänen oli oltava niin lyhyt! Pyrzi ja Zepax olivat häntä paljon pidempiä.
-Antakaa se tänne tai suutun toden teolla, Xylon kiljaisi ja pomppasi taas ja hänen nenärei´istään tuli pienet tulilieskat.
-No hui, kun pelottaa ihan kamalasti, Zepax ivaili.
-Annetaan se hänelle, niiin ei jouduta vaikeuksiin, Pyrzi suostutteli Zepaxia.
-Ai nyt sinä olet hänen puolellaan, vai, Zepax huudahti.
-En toki! Mutta en vain tahdo lisää hankaluuksia, Pyrzi sanoi kiiresti.
-No... Hyvä on. Anna se hänelle, Zepax suostui ja samalla Pyrzi ojensi lierihatun takaisin Xylonille, joka katsoi heitä tuimasti. Xylon kiskaisi hatun Pyrzin käsistä ja lähti nopeasti kävelemään kauas Pyrzistä ja Zepaxista.
-Miksi minun täytyy olla näin pieni lohikäärme? En halua olla, Xylon sanoi päätäväisesti ja hymyili hieman.

-Äiti menen jo nukkumaan, Xylon huusi äidilleen. Tänä yönä hän muuttusi ihmiseksi. Tai tänä yönä hän menee etsimän siihen keinoa.
-Nyt jo? Entäs iltapala, Xylonin äiti Pedranianna vastasi. -Tosiaan, Xylon mutisi ja kuunteli vatsaansa. Se murisi.
-No voisin minä ottaa pari viidakkosämpylää, Xylon jatkoi.
-No tule syömään, Perdranianna huusi ja alkoi leikata yhtä viidakkosämpylää kahtia.
-Laita väliin hirmukurkkua ja pyrstötahnalevitettä, Xylon huikkasi.
-Joo tiedän kyllä, Pedranianna vastasi ja hymyili. Kun sämpylä oli valmis, niin hän antoi sen Xylonille.
-Tässä ole hyvä, Pedranianna sanoi kohteliaasti ja ojensi sämpylän Xylonille.
-Kiithos, Xylon sanoi suu täynnä viidakkosämpylää.
-Sinullapas on nälkä, Pedranianna huudahti yllättyneenä.
-Teen sinulle toisen viidakosämpylä, Pedranianna jatkoi.
-OK, Xylon vastasi lyhyesti, kun ei suu täynnä sämpylää muuta pysty sanomaan. Pedranianna hymyili Xylonille ja alkoi tekemään toista sämpylää. Kun Xylon oli syönyt ensimmäisen sämpylän, hän kävi keittiöstä hakemassa toisen.
-Kiitos ja hyvää yötä, Xylon sanoi vanhemmileen jotka olivat keittiössä.
-Hyvää yötä, saoivat yhteen ääneen Xylonin vanhemmat, äiti Pedranianna ja isä Wapped. Xylon suunnisti kohti omaa huonetta, jossa aikoi pakata kaiken tarpeellisen mukaan. Hän laittoi reppuun kaikki ruuat, jotka oli ottanut aikaisemin keittiöstä ja piilottanut kaappiinsa. Hän pakkasi reppuunsa myös pari muuta tarpeellista tavaraa.
-Laitan kellon soimaan keskiyöksi, Xylon mutisi itsekseen. Nyt häntä ei estäisi mikään! Xylon työnsi reppnsa sängyn alle, varmisti että kello on soimassa ja laittoi nukkumaan.

-Piip piip, piip piip, herätyskello piippasi. Xylon läimäisi käden kellon päälle, jotta se sammuisi.
-Nyt jo, Xylon mutisi unisena ja hieroi silmiään. Kello oli siis kaksitoista yöllä. Xylon nousi sängystä, joskin vastahakoisesti ja hieroi taas silmiään. Hän etsiskeli kynää ja paperilappusta, jotta voisi raapustaa vanhemmileen pienen kirjeen, minne menisi, ja miksi. Kun hän oli saanut sen valmiiksi hän laittoi sen näkyville.
-No se on menoa nyt, Xylon sanoi yrittäen kuulostaa tarmokkaalta, mutta hänen äänensä värisi hieman. Xylon kiipesi ulos ikkunasta ja lähti kävelemään pohjoiseen päin.
-Miksi minä teen näin, Xylon ajatteli.
-Vain siksikkö, koska inhoan lohikäärmeenä olemista, Xylon kysyi taas itseltään ajatuksissaan.
-No tämä on varmaan parasta, hän uskotteli itselleen. Kun Xylon oli kulkenut jo reulu puolituntia, häntä kohtasi yllätys.

Tiellä seisoi pieni ukko, jolla oli suippohattu ja viitta päällään. Hän aukaisi kätensä ja sanoi:
-Miksi sinä pieni poikanen täällä yöllä vaeltelet?
-Se, se on minun asiani, Xylon änkytti hätääntyneenä.
-Ei sinun minua tarvitese pelätä, pieni ukko sanoi rauhallisesti ja kuulosti ystävälliseltä.
-En minä pelkääkkään, Xylon vastasi yrittäen kuulostaa rohkelta, mutta kuulosti paitsi siltä.
-Palaappas nyt takaisin kotiisi, niin lupaan, että kaikki muuttuu paremmaksi, ukko sanoi ja hymyili lempeästi.
-Miten muka voin luottaa sinuu, Xylon kysyi epäilevästi.
-Jos en pidä lupaustani, niin katso tästä kartasta, minne pitää mennä, jotta voi muutua ihmiseksi, mutta jos pidän lupaukseni, niin kartta katoaa itsestään, ukko sanoi ja ojensi kartan Xylonille.
-Hy-hyvä on, Xylon änkytti ja samassa kuului vain naps ja puff ja ukko oli kadonnut!

Aamulla Xylon heräsi omasta sängystään, nousi heti ylös ja etsi kartan käsiinsä.
-Toivottavasti tämä kaikki ei ole huijausta, Xylon mutisi ja laittoi kartan takaisin laatikkoonsa.
-Xylon syömään, Pedranianna, Xylonin äiti huusi.
-Joo tulen, hän vastasi, ryttäsi paperin, johon oli eilen kirjoittanut kirjeen vanhemmilleen ja heitti sen roskiin. Sitten hän lähti alakertaan aamiaiselle.
-Katsoppas, ketkä tulivat käymään, Pedranianna sanoi pirteästi ja osoiti ovelle. Siinä seisoi Pyrzi ja Zepax.
-Kuule, anteeksi, että me eilen kiusattiin sinua, Pyrzi sanoi pahoittelevasti.
-Joo, anteeksi, Zepax sanoi yhtä pahoillaan.
-Joten voidaanko me kolme olla nyt kavereita, Pyrsi kysyi toiveikkaasti.
-Odottakaa vähän aikaa, käyn yläkerrassa, Xylon sanoi nopeasti ja kipaisi yläkertaan, omaan huoneeseensa. Siellä hän katsoi laatikoon, jossa kartan pitäisi olla, mutta se ie ollut siellä. Pieni ukko oli pitänyt lupauksensa! Kaikki muutuisi paremmaksi! Xylon tuli takaisin alakertaan ja sanoi Pyrzille ja Zepaxille:
-Ollaan vain kavereita!
-Joo, me ei enää kiusata sinua, Zepax huusi innoissaan.
-Kuulkaa kaikki, Wapped, Xylonin isä huudahti.
-Laumamme johtaja Quander on tehnyt sovun ihmsten kanssa! Olemme nyt heidän ystäviään, Wapped jatkoi innoissaan. Kaikki hurrasivat asialle.
-Nyt kaikki on muuttunut paremmaksi, Xylon ajtteli ja hymyili leveästi.


(c) Will Wandom
Ei saa kopioida!!!