Kartanon tyttäret


Se oli pimeä ja kalsea yö, jolloin kaikki tapahtui, joskus 1500-luvulla, kaukana pienen kaupungin laidalla, suuressa kartanossa. 14-vuotias tyttö, Elisabeth McRodin oli jäänyt yksin suureen kartanoon, koska hänen vanhempansa olivat lähteneet teatteriin, kuten yleensä perjantai-iltana. Palvelusväkikin oli saanut vapaapäivän.
Elisabeth istui koiransa kanssa ihanalla laiskanlinnallaan ja luki kirjaansa. Kirja kertoi tytöstä nimeltään Sandra, joka oli hyvin onneton lapsi, kun hänen vanhempansa eivät rakastaneet häntä ja oli muutenkin ainoa lapsi. Eräänä iltana Sandra oli jälleen yksin kotona. Hän meni ylös ullakolle ja löysi sieltä ikäisensä tytön. Tyttö oli kuulemma tullut viime yönä kartanoon ja oli ajatellut asua siellä jonkin aikaa. Tytöistä tuli hyvät ystävät, mutta eräänä aamuna Sandra koki pettymyksen, kun oli mennyt jälleen ullakolle. Ullakolla ollut tyttö oli kadonnut. Sandra tuli jälleen onnettomaksi. Sandra kasvoi jo nuoreksi naiseksi ja pian hän oli jo 80 vuotia, kun hän jälleen näki lapsuudenystävänsä. Mutta tyttö taas katosi ja Sandra sai kokea pettymyksen toisen kerran. Pian Sandra kuitenkin kuoli hyvin onnettomana ystävänsä menetyksen takia.
Elisabeth rapsutteli koiraansa. Häntä alkoi kuitenkin väsyttämään, joten hän meni nukkumaan. Pian Elisabeth hätkähti, kun kuuli rapinaa ja se tuntui että se olisi tässä talossa, tässä huoneessa. Elisabeth nousi sängystään ja meni kampauspöytänsä ääreen ja alkoi harjailla kauniita vaaleita hiuksiaan. Yhtäkkiä Elisabeth näki peilissä nuoren tytön kasvot. Elisabeth katsoi taakseen, mutta ei nähnyt mitään. Mutta, kun hän jälleen katsoi peiliin, siellä näkyi samat kasvot. Elisabeth meni takaisin sänkyynsä. Pian Elisabeth tunsi olkapäällään kylmän, jäätävän kosketuksen. Hän vilkaisi taakseen, mutta ei vieläkään nähnyt ketään. Elisabeth lähti juosten ovelle, mutta se paiskautui kiinni ihan hänen nenänsä edestä. Hän juoksi vaatekaapilleen, että voisi piiloutua sinne ja odottaa vanhempiaan. Mutta, kun hän koetti kahvaa se oli mennyt itsestään lukkoon. Elisabeth tuli paniikkiin. Mitä talossa tapahtui. Hän säntäili ympäri huonetta ja etsi pakoreittiä. Yhtäkkiä hänen eteensä ilmestyi tyttö. Elisabeth alkoi kiljua ja meni koettamaan ovea ja se oli avautunut. Elisabeth juoksi alakertaan ja juoksi ja kiljui, kunnes hänen vanhempansa tulivat. He kysyivät Elisabethiltä mikä oli hätänä. Elisabeth huusi heille, että yläkerrassa oli tyttö. He menivät katsomaan yläkertaan mutta siellä ei ollut ketään.
Vanhemmat veivät Elisabethin lääkäriin ja lääkäri totesi, että Elisabeth oli tullut hulluksi. Hänet passitettiin mielisairaalaan. Asiaa alettiin tutkimaan, että mistä Elisabeth oli tullut hulluksi ja pian todettiin että samaisessa kartanossa jossa Elisabeth oli asunut oli kuollut nainen, joka oli ystävystynyt aaveen kanssa. Monien vuosien jälkeen Elisabeth kuoli mielisairaalaan. Tajuttiin sitten tutkimusten päätyttyä, että Elisabethin hulluuden aiheuttaja oli ollut aave, niin Elisabethin elämä olisi ollut paljon onnellisempi. Elisabeth oli siis tavannut saman aaveen kuin kirjan Sandra, eli kertomus oli ollut totta.


(c) Jennifer McGlamour
Ei saa kopioida!!!