Maanantaisin ei mikaan nakojaan toimi missaan: Kakin 
(<-- skandit puuttuu :) Perthin kansallisella lentokentalla 
odotellen pari tuntia myohassa olevan koneen lahtoa Ayer's 
Rokkiin.

On hiukka eteerinen olo enka oikein tieda miten suhtautua 
siihen kylmaan faktaan etta olen 15000km kotoa ja kunhan 
Quantas suo lennan katsomaan isoa kivea keskelle ei mitaan. 
Jollain tavalla on aarimmaisen hedonistinen olo; toisaalta 
naurattaa kaiken taman jarjettomyys. Taalla sita vaan 
tuhlaajapoikakukko polttaa kuutioittain kerosiinia paastakseen 
kellumaan pullo selassa kymmenen metria pinnan alle 
mahdollisimman erilaisissa paikoissa, juopottelemaan 
ventovieraiden kanssa maailman aariin tai tassa tapauksessa
lentamaan keskelle ei mitaan katsomaan kivea.

Perth oli aluksi aika boring, mutta la-illan baarisessio avasi 
vahan silmia: yoelaman laajuus kun oli itseasiassa 
hatkahdyttavaa: mestoja, menoa ja jengia oli tavattomasti. 
Fremantle oli parempi, mutta hengailu parikymppisten 
brittituristien kanssa bilista pelaten kavi nopeasti aika 
puuduttavaksi. Ehka tassa alkaa tulemaan vanhaksi.