Wellingtonista matka jatkuikin propelikoneen sijaan laivalla, kun sopivaa lentoa ei jarjestynytkaan. Saa oli pilvinen ja tuulinen, joten lentomatkan poisjaanti ei pahemmin harmittanutkaan. Laivareitti kulki hyvin kauniin Marlborough Soundsin lapi Pictoniin, josta edelleen bussilla Nelsoniin. 10h bussimatkailun jalkeen hypattiin minivaniin ja ajettiin edelleen Skydive Abel Tasmanin lentokentalle Motuekaan. Hypattiin Ninan kanssa perakkain 4km:sta ja on myonnettava, etta olin aikalailla hermostunut nousun aikana. Hyppy oli tietty adrenaliinipumppua parhaimmillaan ja nakymat Tasman Bay:lle hianot. Nelsonista matka jatkui seuraavan paivana Westportin jumalanhylkaamaan entiseen hiilikaupunkiin lansirannikolla. Nakymat matkalla olivat aikamoiset - kuten itseasiassa lapi koko Etelasaaren. Westportissa mentiin syomaan ja tilasin mielenhairiossa simpukka- pastan, mista seurasi 36-tunnin oksennus/paskatauti, joka nollasi tunnelman seuraaviksi pariksi paivaksi. Onneksi lansirannikolla ei ollut juuri mitaan tekemista BBQ-bileiden lisaksi, joten en jaanyt mitaan pannukakku- kivia ihmeellisempaa vaille. Elama alkoi voittamaan Franz Josephin jaatikolla, johon piti tietty lahtea ohjatulle vaellukselle. Kaitselmuksen varjelemana ja laiskuuden tahden buukkasimme vain puolen paivan reissun tarkoituksenamme menna kajakoimaan illemmalla. Aktiviteettipaivana satoi saavista. Satoi koko ajan. Laina-villakasineista valui vetta norona kun pisti kadet nyrkkiin ja lainakengat olivat purojen ylitysten jaljilta taynna vetta. Lisaksi nakyvyys jaatikolla oli uberkehno. Noh, tulipahan nahtya jaatikko ja olihan sekin jalkeenpain ajateltuna "kokemus". Franz Josephilta mentiin Wanakan kautta Queenstowniin, missa hengattiin kolme paivaa juopotellen yksi ja sairastellen (Nina) pari muuta. Aktiviteetit jaivat vahiin, koska oli aivan helvetillisen kylma, pahimmillaan paivallakin oli alle 10 astetta. Queenstownista lennettiin Aucklandiin ja jatettiin jaahyvaiset Ninan kanssa, joka lensi Suomeen. Itse laksin taasen sahaamaan bussilla; talla kertaa kohti pohjoista. Whangareissa tuli sukelleltua pari paivaa (kts. loki) ja sielta matka jatkui Paihiaan. Paihiassa sattui hostellihuoneeseen erinomainen ryhma hulluja juoppoja, joiden kanssa on nyt tullut pari paivaa bailattua. Nena on palanut auringossa taas. Tanaan bussilla takaisin Whangareihin sukeltamaan viela paiva ja sitten sunnuntaina alkaa matkan seikkailuosuus, kun kone starttaa kohti Tahitia ja Etela Amerikkaa.