Olemme pari tuntia motissa jossain ihme jokilaaksossa
ennen kun bussi lahtee. Piti menna tanaan raftaamaan,
mutta viime yona satoi liian kovaa ja jotkut tulvaluukut
avataan ja joki kuulemma muka tulvii liiaksi. Kaiken
maailman tekosyita. Noh, raftaukseen tulee viela uusia 
saumoja.

Laskeuduin sunnuntaina Aucklandiin, jossa Nina oli 
odottamassa kentalla. Kuhertelujen jalkeen oli luvassa
Auckland-paiva. Tiistai-aamuna lahdettiinkin sitten
jo Kiwi Experiencen teinibussilla kohti Queenstownia
parin viikon bussiajelulle. 

Uusi Seelanti on Tuning-Miesten(tm) kehto ja luvattu maa.
Koomiset sarjakuvahahmot ajavat erikoispakoputkitettuja
perusautojaan vihaisen nakoisina vaaralla puolella tieta.
Maan kumpuisuus, lammasten maara silman kantamattomiin
ja tuliperaisyys on myos ollut hiukka hammentavaa. Ja
kaunista on. Ja halpaa. 

Reissu on ollut jymymenestys: merikajakointia Whitiangassa,
Geysirin sun muiden kuplivien mutien ihmettelya Rotoruassa,
luolaraftausta renkaan sisakumi peban alla Waitomossa,
maastopyorailya vesiputoukselle ja hoyryaville kraatereille
Taupossa (yritettiin myos laskuvarjohypata, mutta oli
pilvea: Nina kavi oikein kaantymassa koneella 2.5
kilometrissa) ja nyt chillailua River Valleyssa. Tanaan
matka jatkuu Wellingtoniin ja edelleen huomenna 
propelikoneella Etelasaarelle. 

Etelasaarella on luvassa pari viikkoa kikkailua, kunnes
Nina lentaa Suomeen ja itse palaan Aucklandiin. Sielta
on suunnitelmissa lahtea pohjoiseen ja kayda dyykkaamassa
Poor Knights Islandilla - jalleen kerran yhdessa maailman
10 parhaasta saitista.