Inkapolulle Machu Picchuun startattiin tiistaiaamuna kello kuusi aamulla. SAS Travel-putka lahetti matkaan kaksi tiimia, joista taianomaisesti toisessa matkasivat nuoret ja coolit ja toisessa wanhat pierut. Kuin ihmeen kaupalla paadyin nuorten ja coolien tiimiin - olin tosin sen porukan vanhin. Cuscon kaupungista syottava ylamaki oli liikaa noin 40v vanhalle bussillemme, joka keitti yli jotakuinkin kupungin rajan kohdalla. Siina sitten sahattiin edestakaisin, kaadettiin vetta jaahdyttajan paalle ja valilla tilattiin uutta bussia ja valilla yritettiin jatkaa vanhalla kunnes korvaava bussi saapui ja vei meidat polun aloituspisteelle. Tiimi koostui aussipariskunnasta (jonka kundi oli aito supersankari), erinomaisen hauskasta britti- pariskunnasta, parista perusbrittimimmista, kanadalais- intialaisesta mimmista ja suomalaisesta superasiallismuksesta. Tiimin kuului viran puolesta opas Isac ja 13 kantajaa, jotka roudasivat ruuat, teltat ynnamuutsellaiset. Eka paiva oli leppoisaa kavelya ja ihmettelya, kunnes paivallisella lappa alkoi lentamaan ja pilkkamsimme selan takana wanhojen pierujen tiimia - mikas sen hauskempaa. Setti toimi niin, etta kantajat kipittivat leiri-/lounaspaikkaan, pystyttivat teltat (ruokailuteltta ja nukkumateltat yoksi) ja kokki keitti kolmen ruokalajin safkat. Ikaankuin katettuun poytaan, siis. Toka paiva oli ennakkomainintojen mukaan pahin: 12km matkaa, jossa 1100m nousua 3100m:sta 4200m:iin Dead Woman�s Passiin eli 1. solaan. Ja kyllahan se koville otti; kaitselmuksen armosta olin kuitenkin tajunnut tulla sopeutumaan korkeuteen viikko aiemmin. Kaffi-/kokatee- breikkiin asti homma meni viela jotakuinkin OK: nousimme sellaisen 600m, mutta sen jalkeen ohut ilma, kirotut portaat ja aamun uupumus alkoi syomaan toden teolla. Loppuvaiheessa otin aina tavoitepisteen n. 50m paasta, kavelin sinne ja istuin alas tasoittamaan pulssia. Lopulta loppumaton ylamaki-/porrashelvetti kuitenkin taittui ja passi saavutettiin. Ylhaalla otettiin kuvia ja fiilisteltiin, mutta paiva ei ollut viela ohi. Solasta piti sitten kavella sellainen viisi kilometria portaita 600m alaspain. Alamaki kavi reisiin ja pohkeisiin. Leiripaikalla olivat teltat pystyssa, ruoka lampimana ja illalla tarjottiin firman puolesta sangriaa ynna rommia. Kolmas paiva piti olla unohtumaton maisemien puolesta ja niinhan se olikin, mutta keho ei oikein ollut toipunut edellisesta paivasta. Lisaksi paiva alkoi 400m nousulla toiseen solaan eli heti aamusta vedettiin porukka finaaliin. Valilla ihmeteltiin raunioita, pilvimetsia, tunneleita sun muita maisemia, mutta 3. paiva meni kylla effortin puolelle. Lounas syotiin 3. solassa, mista piti kavella toista kilometria korkeudesta pois Wi�aywaynaan, jossa odotti kylma kalja ja lammin suihku. Syotiin, suihkittiin ja kaljoiteltiinkin, mutta tahtia hillitsi seuraavan aamun heratys kello nelja ja totaalinen puhkiolo. Neljantena paivana oli vuorossa viimeinen rutistus Sun Gatelle ja edelleen Machu Picchuun. Ensimmainen tunti meni vihalla, vaikka jalat olivat poikki - hommaa helpotti se, ettei korkeutta ollut kuin 2400m eli ilma oli suorastaan paksua. Sun Gatelta saatiin sitten muiden parin sadan trekkaajan kanssa eka nakoala Machu Picchuun, mika oli tottapuhuen kevyt antikliimaksi. Tunti lisaa kavelya ja olimme MP:n paalla, missa nakymatkin olivat paremmat. Kierrettiin Isacin kanssa raunioita ympari ja kyllahan se aika vaikutuksen teki. Pari tuntia vapaa-aikaa kaytimme chillailuun varjossa. MP:sta ajettiin sitten bussilla Aguas Calientesiin lounaalle, mista juna/bussikombolla Cuscoon, jossa resepti oli menna suihkun kautta sankyyn. Nukuin 12h, kavin syomassa ja nukuin kolme tuntia lisaa. Sitten pitikin kayda nayttamassa tiimille, etta kuinka sita viinaa oikein Suomessa juodaan. Jees, nyt olen Limassa, josta lennan huomisyona Rioon karnevaaliin.
