Dyykkisuunnitelma kaynnistyi Mike Ballin Supersport-
aluksella ja luksustahan se oli: oma merinakoalahytti,
aamudyykin aikaan petasivat vuoteen ja laittoivat
konvehtin sangylle, ja joka dyykin jalkeen saatiin 
kuivat pyyhkeet (kuli kuivasi rumpukuivaajalla ja
toi dyykin aikana mestoille). Ruoka oli taivaallista
ja dyykki loistavaa. Perusongelmana oli se, etta
moiselle reissulle lahtee paaosin wanhoja gubbeja tai
kuherruskuukautislaisia. 

Oli siella kylla muutama ihan OK tyyppi: brittilainen
pilvenpolttelija-Dan, joka oli ollut reissussa yli
vuoden; ameriikan kuntosaliohjaaja-Peter ja yli muiden
Las Vegasin Nick. Nick oli bodattu ja tatuoitu pikkumies;
hyvin liukas ja hyvin viilea. Rahaa oli ja sen piti 
nakya. Ammatikseen han ilmoitti "rakennusurakoinnin",
hehe. Aluksi vahan ihmetytti miten tulen moisen iso-
egoisen pikkumiehen kanssa toimeen, kun hauiksen 
ymparysmitta on samaa luokkaa kuin taalla reisi, mutta
veden alla puntit tasoittuivat, silla siina han oli
viela noviisi. Dyykattiin parina ja kavi aivan helvetin-
moinen bongausbulla: bongasin kaikkea kivaa suunilleen
joka kerta kuin kaansin katseeni uuteen paikkaan. 
Pinnalla "rakennusurakoitsija" kehui vain, etta "Veli,
sulla on hyva silma."

Vikana iltana dyykin loputtua juotiin kuoharia, pelattiin
peleja ja syotiin grillattuja katkoja. Olin hyvissa 
fiiliksissa ja hyvassa nousuhumalassa, kunnes kaikki
menivat nukkumaan kello 23. Perkele.

Noh, seuraavana aamuna herattiin kello kuusi ja 
lennettiin Lizard Islandilta propelikoneella parissa
sadassa metrissa riutan ja dyykkisaittien yli. Kaikkeahan
tassa on nahty, mutta kokemus oli erinomaisen vaikuttava:
tajusi Suuren Valliriutan ja koko valtameren kasittamattoman
skaalan. Itse kun tuli dyykattua kymmenessa eri saitissa
ja nahtya ehka kymmenesosakuutiokilometri aivan helvetin-
moisesta systeemista.

Muiden kuvia odotellessa, tassa on vidcap reissulta kuvatulta videolta:
Nosferatu Steve's Bommiella

Takaisin Cairnsissa kuulin, etta toinen dyykkipurjehdus
oli peruttu. Kun mitaan korvaavaa ei ollut tarjolla 
laksin bussilla Ayriin tarkoituksena menna dyykkaamaan
paivareissulle Yongala-hylkyyn. Kun paasin perille ja
soitin operaattorille, jolle minulla oli buukkaus kuulin,
etta reissu on peruttu. Ayrkin naytti jumalanhylkaamalta
pikkukylalta, joten soitin takaisin Cairnsin hostelliin
tyyliin MitVit! Sielta buukattiin toinen operaattori
Townsvillesta ja laksin saman tien seuraavalla bussilla
takaisin sinne. 10h bussimatkailun jalkeen join kaljan
ja sammuin hostellin sankyyn. 

Kuten dyykkilokista nakyy tuli Yongala sitten lopulta
kuitenkin nahtya. Nyt olen Cairnsissa ja matka jatkuu
huomenna pariksi paivaksi Brisbaneen ja sunnuntaina
Aucklandiin, minne Nina lentaa kohtapuolin. Jei!