Iso kivi ylitti odotukset. Turistien maara oli aiheuttaa 
paniikkireaktion ja heratys kello 4.40 katsomaan 
auringonnousua edellisillan maltillisen kaljoittelu 
jaljilta oli yhta tuskaa. Mutta kun aurinko nousi niin 
jotenkin vain varin muutos teki aika vaikutuksen. 

Dallattiin kivi ympari britti/irkku Eamonin kanssa ja 
hianoja luolia sun muita muodostelmia oli. Aboriginaalit
pitavat kivea ja luolia pyhina, joten aina kun oli jotain
kuvattavaa niin kuvaaminen oli muka kielletty. Ihme hommaa.
Ymparysmittaa kivella on joku kymmenen kilometria ja kun
lampotila nousi nopeasti yli kolmeen kymppiin niin kyllahan
sita vahan uupunut oli perilla ehka aamukymmenelta - 
etenkin kun en ollut syonyt mitaan.

Noh, hotellilla soin jattibrekkarin ja menin nukkumaan.
Herasin voipuneena ja kohta piti taas lahtea katsomaan
toinen paikallinen kivimuodostelma eli Kata Tjuta, joka
oli vahintaankin yhta vaikuttava kuin kivi itse. Taivas
meni pilveen, mika oli lampotilan kannalta erinomaista
(putosi 36:sta 26:teen), mutta punaiset kivet tietty
nayttivat vahan vaisummilta ja Ulurun auringonlasku 
oli lahinna pitkastyttava. Nahtiin kuitenkin aiti-kenguru
ja lapsi-keguru matkalla auringonlaskua katsomaan, mika
on kuulemma hyvin harvinaista: kuski vaitti, ettei koskaan
ollut kengurua siella nahnyt.

Eilen tulin Carinsiin ja buukkasin itseni parhaille 
live-aboardeille, mitka olivat standbyna saatavilla:

Ekassa mennaan Cod Holeen, missa kavin Taka:lla 3 vuotta
sitten. Saitit ovat osittain samoja ja osittain toisia
kuin silloin. Olisin ottanut live-aboardin toisaalle,
mutta paras purjehdus kauemmille riutoille myytiin 
loppuun nenan edesta. Noh, sain kahden hengen vahan
luksustyyppisen purjehduksen samaan hintaan tilalle:
on kahden hengen merinakoalahytti vain minulle itselleni
ja takaisin lennetaan propelikoneella. Paiva maissa ja
toinen botski lahtee suoraan lanteen Korallimerelle,
jossa yhtio takaa(!) vahintaan 30m nakyvyyden, on hain-
syottosukellusta jne. 

Laivan lahtoon on sellainen nelja tuntia, joten mikas
tassa ollessa.