|
Hahmo: Rindert de Jong, 58 v banaanikeisari Pelaaja: Otto Rosendahl
Yo... Ho!
Aloitin p�iv�ni Majatalo Sailor's Restin alakerrasta, kuten niin monta kertaa aikaisemminkin. Kaikesta huolimatta tunsin vanhoissa luissani, ett� t�m� p�iv� tulisi olemaan poikkeuksellinen. N�kisin pitk�st� aikaa Asafan, joka tulisi Port Antonioon mainetta niitt�neen merirosvo Silent Samin laivalla. Asafa saattoi olla lapsenlapseni. Pidin sit� jopa todenn�k�isen�. Niin kiihke�� minulla oli ollut joskus Asafan iso�iti Loran kanssa, ett� olisi ollut synti� olla synnytt�m�tt� maailmaan todistetta keskin�isest�, vaikkakin nyky��n jo haipuneesta, rakkaudestamme.
Ensimm�isen� sis��n asteli nuorehko, kaunis, ja liev�sti huorahtava, britti Jasmine. H�n oli kiinnostunut ty�paikasta Sailor's Restill�. Huomautin Jasminesta majatalon pit�j� Philibert Rogersille kiirehtiess�ni yl�kertaan. Siell� otin oluen ja tutustuin Ed Finneganiin, skotlantilaiseen laivanrakentajaan. Samaan p�yt��n oli harmikseni juuttunut my�s selk�rangaton merirosvo Sharkey - joka toisaalta osaa peitt�� valitettavan ominaisuutensa uskomattoman el�hdytt�vill� tarinoillaan. Ep�ilen niit� valheellisiksi, vaikken sit� ikin� pystyisi todistamaan.
Olut teki minut n�lk�iseksi, l�ksin alakertaan sy�m��n. Sain seurakseni muuten kiireisen Philibertin. Utelin h�nelt� Silent Samin aikeita ammatinvalinnan suhteen, sill� merirosvoamisen ei en�� t�m�n p�iv�n j�lkeen tulisi olemaan jokapojan unelmaura. Pyysin h�nt� samalla viem��n Samille viestin, ett� minulla saattaisi olla h�nelle arvokasta tietoa, mutta vain jos h�n jatkaisi rosvousta merill�.
Tiedot oli ker�nnyt omien merirosvon p�ivieni aikana, jotka olivat p��ttyneet jo yli kaksikymment� vuotta sitten. Olin silloin urani huipulla ja v�hint��n yht� kuuluisa kuin Silent Sam.
Tiedot olivat osa toteuttamatonta unelmaani. Tiesin espanjalaisten kuljettavan valtaosan Atsteekkien kullasta Porto Belon -sataman kautta, mutta my�s, ett� se oli valloittamaton merilt� k�sin. Onnistuakseen varastamaan kullan t�ytyisi tehd� maahy�kk�ys v�h�n tunnetulle reitille, jonka kautta espanjalaisten siirsiv�t kultaansa Porto Beloon. He k�yttiv�t ainoastaan pient� vartiota. Suuremmat tavarankuljetuser�t kulkivat joen toisella puolella, mutta ne oli tarkoitettu h�m�ykseksi ja ne kannatti j�tt�� omaan arvoonsa.
Annoin tiedot Samille. Sitten yritin samalla houkutella Asafaa j�tt�m��n merirosvon ty�t, mutta Asafa halusi jatkaa. No, annan jokaisen olla oman onnensa merirosvo. Olinhan min�kin sit� nuorena.
Seuraavaksi t�rm�sin hyv�tapaiseen kauppiaaseen. H�n ei ollut kiinnostunut banaaneistani, mutta h�nelle oli arvokasta tarjottavaa kaltaiselleni taiteenker�ilij�lle. Innostuinkin kultaisesta ristist�, joka oli intiaanien kullasta valettu Luojamme ristiksi ja jossa oli koru-upotuksia. Hinnaksi tuolle tuli per�ti 2 puntaa, joten l�hetin juoksupojan hakemaan lis�� rahaa plantaaseiltani. Lunastaisin esineen my�hemmin illalla.
Enemm�n olin kuitenkin kiinnostunut Porto Belon Mustasta Kristuksesta. Kauppias ei siit� ollut kuullut. Puusta tehty artefakti sijaitsi Porto Belon -satamakaupungissa. Legendan mukaan ensimm�inen sit� Espanjaan kuljettanut laiva olisi haaksirikkoutunut ja toinen olisi ry�stetty rannikon edustalla, mutta puinen artefakti ei ry�st�jille olisi kelvannut - se pelastettiin merest� my�hemmin. Siit� l�htien Mustan Kristuksen on katsottu haluavan olla Porto Belossa ja tuottavan hyv�� onnea kaupungin asukkaille. Itse en ollut taikauskoinen.
My�hemmin illalla kerroin Mustan Kristuksen tarinan my�s kaapparilaivan kapteenille. Molemmille kerroin olevani valmis maksamaan siit� satoja puntia. Toteamus, mik� my�s piti paikkansa.
Lahjoitin my�s jalomielisesti kymmenen puntaa Silent Samille, jotta h�n olisi sitoutunut toteuttamaan pitk�aikaisen unelmani. Koska asioilla on t�rkeysj�rjestys, organisoin viel� Silent Samin hy�kk��m��n vasta Mustan Kristuksen mahdollisen varkausyrityksen j�lkeen, jolloin iskulla olisi suurimmat mahdollisuudet onnistua.
Salakavala hy�kk�ys Porto Beloon oli alustettu. Vaikka merirosvon ura p��ttyy, juonittelijan ura jatkuu.
P�iv�kirjan sivu 387, syyskuun 5. 1718
allekirjoittanut banaanikeisari Rindert de Jong. |
|