Pelaaja: Stefania F�lt
Oi jospa osaisinkaan kirjoittaa kunnolla� Vaikka jonain p�iv�n� kirjoituksen salat opettelen, niin tarvitsisin sit� taitoa kaikista eniten juuri nyt tyytyess�ni pit�m��n puheterapiaa Sailor�s Restin huoneessa olevalle banaanipuunalulle Nikolaksen ollessa miestenhuoneessa. Tunnin kuluttua olenkin jo merill�, ja kunhan kommodori Harrigan on tervehtynyt minut ja Nikolas vihit��n, mik�li viel� silloin olen sit� mielt�. No, kai minun on pakko aloittaa alusta.
P�iv� oli jo vaihtumassa illaksi kun saavuin aatelisperheen palvelijattarena aatelisperheen kanssa Sailor�s Restin majataloon. Olin t�ydellisen kyll�stynyt kaikkiin pys�hdyksiin jotka Rouva Evans ja h�nen tytt�rens� Diane olivat matkanvarrelle aiheuttaneet, ja petyin suuresti kuullessani, ett� laivamme jonka kanssa meid�n oli m��r� l�hte� ehti l�hte� Englantiin ilman meit� � meid�n oli odotettava seuraavaa laivaa joka l�htisi vasta aamunkoissa. Astuin uteliaana majataloon ja seurasin herrasv�ke� yl�kertaan jossa majatalon omistaja esitteli meille talon kalleimman huoneen jota Rouva Evans oli varta vasten h�nelt� pyyt�nyt. Noh, eih�n se todellakaan ollut h��pp�nen huoneeksi, mutta sainhan hyv�n syyn olla menem�tt� nukkumaan sin� y�n� � ja samalla oivallisen tilaisuuden tutustua kapakkapuolen y�el�m��n. Istahdimme hetkeksi p�yd�n ��reen kapakkapuolelle. Majatalo oli pieni ja ahdas, mutta ajattelin ettei siit� olisi haittaa pikkutuntien kiihkeydelle. Tylsistyminen alkoi kuitenkin pikkuhiljaa vallata minua, joten istahdin juttelemaan jonkun ventovieraan miehen kanssa. Hieman j�nnityst� el�m��n! L�hdimme kuitenkin piakkoin alakertaan sy�m��n kalakeittoa, ja huh, majatalon is�nt� piti todellakin minua perheeni n�yrimp�n� palvelijana ja antoi minun tehd� ty�t vaikka ne olisivatkin kuuluneet majatalon palvelijattarille!! Istuessamme siin� vihdoin MINUN tarjoilemaa kalakeittoa nauttiessamme huomasimme kuitenkin laivaston laivan saapuvan satamaan. No eih�n sit� laivaksi voinut kutsua. Laiva osoittautui HMS Resoluteksi ja uskokaa tai �lk�� sen kannella seisoskeli kaksi naista! Naisia laivaston laivassa? Jo oli kaikki n�hty� Ruokap�yt�keskustelu sis�lsikin sitten omia ajatuksia naisista laivalla sek� pient� kinastelua siit� koska minun ja Dianen tuli menn� nukkumaan.
Sy�ty�mme l�hdimme takaisin yl�kertaan. Jumituimme kuitenkin rappusiin ja pari rappusta yl�puolellani vieraan n�k�inen mies ei meinannut saada silmi��n irti minusta, en kuitenkaan tajunnut t�t� kuin vasta j�lkeenp�in kun muistin h�nen katsoneen minua jo heti n�hty��n minut. Istahdinkin metrin p��h�n t�st� uudesta miehest�, ja satuin suureksi onnekseni ja yll�tyksekseni kuulemaan h�nen nimens� esitelless��n itsens� majatalon omistajalle. Nikolas Ferrel. Lapsuudenyst�v�ni joka oli l�hetetty laivastoon ollessani noin yhdentoista vuoden ik�inen. En ollut uskoa korviani ja tokaisin h�nelle hymysuin lapsuutemme tunnuslauseen �Onko reitti selv� (Johon h�nen olisi tullut vastata �Selvempi kuin is�ni p��) ja h�n k��nn�hti ymp�ri k�skien minun odottaa siin� miss� istuin. (T�ss� vaiheessa t�ytyy ihan pelin kannalta kertoa ett� vaikka PJ:n� tiesin ett� Nikolas tulisi peliin, en muistanut sit� edes h�nen katsoessaan minua seistess�mme rappusissa vaan vasta kun h�n sanoi nimens�. Arvaa oliko upea tunne oikeasti yll�tty� onnellisesta j�lleenn�kemisest�!) En olisi kyll� k�skyst�k��n siirtynyt, niin onnellisen yll�ttynyt olin. Nikolaskaan ei n�ytt�nyt oikein tajuavan tilannetta, ja n�rk�styi ehk� hieman sit� kun en meinannut uskoa ett� h�n oli t��ll� edustamassa laivastoa ja julistamassa armahdusta. H�neth�n oli maksettu laivastoon eik� h�n ollut viel� upseerikaan, eik� ikin� lapsuudessaan ollut piitannut s��nn�n s��nn�st�k��n! Kannustin h�net sitten rohkeasti alakertaan hoitamaan teht�v�ns� sill� tiesin ettei raukka ikin� uskaltautuisi sinne ilman rohkaisua ja tukea. Mutta kuinka vakava h�nest� oli tullutkaan! Niin arvokkaan ja ylpe�n n�k�inen, suoristellessaan paitaansa ja saapastellessaan salin keskelle lukemaan ��neen armahdusta. Ja en olisi uskonut ett� n�kisin h�net hurraamassa kuninkaalle laivaston leiviss�! Olin odottanut h�nelt� jotain kurittomampaa ja villimp��, ja laivastoakin uskottavammin varhaista kuolemaa. Julistettuaan armahduksen h�n l�hti hakemaan kalakeittoa, ja en tied� sanoinko jotain ep�soveliasta mutta h�n ei istahtanut viereeni sy�m��n. Oliko h�nest� nyt paisunut niin kertakaikkisen ylpe� ettei h�nelle palvelijattaren seura kelvannut?! P��tin �rsytt�� miest� tekem�ll� h�net v�h�n kateelliseksi ja istahdin samaisen ventovieraan miehen kanssa juttelemaan. Taisipa Nikolaskin v�lill� vilkaista minne olin mennyt sill� k�velless�ni m��r�tietoisesti h�nen p�yt�ns� ohi h�n huomasi minut ja suorastaan k�ski luokseen. Kauan en sellaista pompottelemista aikonut kest��, mutta halusinhan min� todellakin jutella h�nen kanssaan ja kuulla mit� h�nelle oli tapahtunut. H�n kertoi ett� oli k�ynyt is�ns� luona (Joka oli kuulemma rokottanut h�nen palkastaan sievoisen summan v�itetty��n ett� olin n�pist�nyt mukaani rahaa karatessani h�nen luotaan.. No jaa, pari puntaa ehk�) ja huolestunut suuresti kuullessaan ett� olin karannut. Sana �huolestunut� j�i jotenkin p��h�ni soimaan ja sulatti pienen j��puikon sis�ll�ni, kunnes sain sen taas j��tym��n tiuskaistessani h�nelle ett� h�nenkin olisi tullut tiet�� ett� p�rj�sin omillani aivan mainiosti. H�nh�n se oli joka oli h�d�nomaisesti my�nt�nyt rakastavansa minua l�htiess��n merille! Sain my�s selville ettei h�n ollut ehtinyt l�yt�� ket��n muuta matkoillaan, joka aiheutti taas j��puikkoni �killisen sulamisen, joka vain nopeutui huvittuessani siit�, ett� h�n l�hes h�tk�hti mainitessani, ett� olin k�ynyt muutamissa kapakoissa useasti ennenkin. Mutta er�s asia alkoi kyll� kirjaimellisesti ottaa minua p��h�n. �Mary, olen t�iss�. Mary teen t�t� koska olen tehnyt oman valintani tehd� t�t�. Mary, en ole sanonut ett� t�m� on mielest�ni hauskaa. Mary minulla on velvollisuuteni, ja milt� se n�ytt�isik��n jos nyt karkaisimme banaanivarkaisiin kuten silloin ennen?�. P��tin j�tt�� h�net siihen mietiskelem��n t�it� ja lukuisia velvollisuuksiaan ja juoksin yl�kertaan juttelemaan t�m�n samaisen vieraan miehen kanssa. Ainakin minulla olisi muuta juttuseuraa mik�li herra ty�el�m� koittaisi tulla pyytelem��n anteeksi.
Ongelmana oli ettei h�n tullut, eik� minua huvittanut koko y�t� h�nt� odottaa. Poloinen ei varmastikaan olisi uskaltanut edes tulla yl�s ilman innostustani joten l�hdin etsim��n h�nt� alhaalta. L�ysinkin h�net ulkoa lukemasta suurta karttaansa huolestunut ilme kasvoillaan. Pyysin h�nt� n�ytt�m��n minne olisi seuraavaksi matkalla, eik� h�n itsek��n oikein tainnut tiet��. Sain h�net kuitenkin houkuteltua kapakan puolelle ja taas ihmiset n�kiv�t minun ravaavan rappusia yl�sp�in. Istahdimme p�yd�n ��reen keskustelemaan, mutta h�nest� ei todellakaan saanut mit��n muuta irti kuin huolestuneita ilmeit� ja loputtomia tylsi� viisauksia. Ja vaikka kuinka yritin vihjailla ett� Silent Samkin n�ytti hoitavan naisasiat ennen (jutellessaan kahden naismerirosvon kanssa unohtaen hetkeksi tyystin Nikolaksen pyynn�n keskustella kanssaan) ty�asioita, Nikolas vain tokaisi ett� �Mary, min� olen nyt komennuksella ja minulla on teht�v� hoidettavanani.�� Herra Evans liittyi hetken kuluttua seuraamme ja kerroimme Nikolakselle miten olin palvelijattareksi p��tynyt. T�ss� vaiheessa Nikolakselta lipsahtikin pieni virhe, sill� vaikka h�n t�h�n menness� oli k�ytt�ytynyt herrasmiesm�isen kohteliaasti ja tarjonnut minulle juotavaa h�n tokaisi ett� oli odottanut pikemminkin n�kev�n minut katutytt�n� kuin palvelijattarena � ja se ei totisesti ollut kauniisti sanottu! Kuka se oli kun oli kaikki banaani- omena- ja hevosvarkaudet suunnitellut? Kuka oli keksinyt l�hes nerokkaan lausahduksen tarkistaa reitti ja kuka oli aina ollut kepposten ja leikkien johtaja? Typerys! Sit� en suvainnut joten nousin p�yd�st� ja l�hdin purkamaan vihaani rampatessa rappusia taas kerran alas.
En muista miten me p��dyimme taas kahdestaan, t�ll� kertaa terassilla k�vellen. Nikolas alkoikin vihdoin pehmet� ja sopersi, ett� oli odottanut minua seitsem�n vuotta ja miten h�n oli etsinyt minua kaikkien kiharap�isten naisten keskelt� tullessaan satamiin� Pari oikein imartelevaa kommenttiakin h�n sanoi, ja tunteikkaampana parin lasillisen j�lkeen aloinkin pit�� ajatuksesta, ett� Nikolas viel� piti minua el�m�ns� naisena. En ehtinyt mit��n selv�� rakkaudenosoitusta kuitenkaan saada sill� Silent Sam keskeytti meid�t, ja tietysti ty�asiat meniv�t edelleni. P��tinp� taas kerran n�ytt�� Nikolakselle, ett� l�ysin muutakin seuraa. Heti Silent Samin l�hdetty� en kuitenkaan pystynyt hillitsem��n uteliaisuuttani vaan riensin Nikolaksen luokse kysym��n mit� mielt� Sam oli ollut armahduksesta. En itse asiassa edes kuunnellut vastausta, sill� mietin miten saisin vanhan villin lapsuudenyst�v�ni houkuteltua takaisin tyls��n upseerikokelaaseen. Ehk� pari lasillista auttaisi? Niin pitk�lle emme edes ehtineet, sill� Diane keskeytti meid�t taidokkaasti juuri jutun alkaessa luistaa, ja herrasmies Ferrel antoi tietysti paikkansa h�nelle. En taaskaan ollut h�nelle se ainut, vaan ei, h�nen oli pakko �rsytt�� minua tahallaan ja n�ytett��, etten saisi h�nen maailmaansa py�rim��n nurinkurin. P��sin kuitenkin antamaan samalla mitalla takaisin sill� siististi pukeutunut herra Fizwilliam tuli pyyt�m��n minut k�velylle. HAH mink� ilmeen sainkaan Nikolaksen kasvoille k�velless�ni niin varakkaan n�k�isen miehen kanssa pois h�nen n�k�et�isyydelt��n! Se oli todellakin jotain verrattuna h�nen ep�toivoiseen yritykseens� saada minut kateelliseksi Dianen avulla! Oikein sille kesytetylle laivastolaisrakille!!
Herra Fizwilliam kertoi minulle, ett� piti minua fiksuna naisena, ja ett� saattaisin tiet�� jotain sill� liikuin niin arvokkaissa seuroissa (kerrankin minulla oli hy�ty� aatelisperheest�ni ja Ferrelist�!). H�n n�ytti minulle karttaa, ja paikan miss� oli tulkinnut aarteen olevan. Minun on my�nnett�v�, etten edes tajunnut miksi h�n oli siihen kukkapuskaan p��tynyt enk� sit� miten p�in t�t� outoa karttaa piti pit��, mutta yritin parhaani mukaan kuulostaa j�rkev�lt� ja tiet�v�iselt� jotta saisin tiet�� mit� Herra Fizwilliam kuvitteli aarteen sis�lt�v�n. H�n ei kuitenkaan vaikuttanut oikein tiet�v�n luottaako minuun, joten teimme sopimuksen. Jos saisin tiet�� mit� merirosvoper�mies pit�isi armahduksesta saisin tiet�� aarteen sis�ll�n. Ferr-eee-eel!!! Saisin varmasti h�net kiinnostumaan aarteesta ja h�n oli ainut jolla olisi j�rkeenk�yp� syy kysell� per�miehelt� mit��n sen tyylist�. Ferrel oli kuitenkin ep�tavallisen ep�ilev� (vaikka olikin imarreltu sen j�lkeen kun olin noutanut h�net kapakan puolelta kovalla kiireell�), ja koitti jopa saada minut unohtamaan koko asian! (Hah, taas t�ytyy lis�t� ett� debriiffiss� sain kuulla ett� raukka oli tulkinnut karttakuvailuni jotenkin joksikin h�r�ksi paperituherrukseksi ja yritti saada viattoman tytt�paran unohtamaan sellaisen�) Unohdin min� sen sitten lopulta kyselty�ni ensin per�miehen mielipidett� saamatta kunnon vastausta. Fizwilliamilta saamien vinkkien mukaan onnistuin my�s paljastamaan kaksi laivastokarkulaista Nikolakselle, joka ei kuitenkaan uskaltanut tehd� mit��n asialle sill� oli maissa yksin. Pelkuri. Lis�ksi olin onnistunut kadottamaan rahapussinikin! T�ss� vaiheessa Nikolas alkoikin tuntua minulle eritt�in t�rke�lt�, sill� edes juoksupoika ei ollut n�hnyt kuka rahapussini oli napannut, ja olihan Nikolaksella sent��n turvattu laivastoura edess�! Lis�ksi aatelisperhe alkoi kaikkien Nikolasten merikertomusten ja parin viinilasillisen j�lkeen tuntua niin tyls�lt�, ett� aloin kysell� Nikolakselta mik�li h�n saisi minut kuljetettua pois maista laivansa mukana. H�n oli valmis ottamaan minut kyytiin, mutta minua j�i �rsytt�m��n se miten h�n v�ltteli sanomasta miten rakasti minua joten aloin vihjailla ett�
�Miten olet ajatellut suhteemme jatkuvan t�m�n j�lkeen, huomenna joudumme joka tapauksessa eroamaan n�ill� n�kymin�.
�Enk� sit� ole jo sinulle tarpeeksi selv�sti sanonut, enh�n muuten juoksisi per�ss�si�
�Mutta en ole saanut mit��n suoraa vastausta.�
�No pysyisit edes paikallasi, enh�n min� ehdi sinua muuten kiinni!�
�Et ehdik��n, siin�h�n se! Juokse kiinni jos todella haluat!�
Ja sitten se tapahtui. Nikolas tarttui minua k�sist�, polvistui.
�Mary. Seitsem�n vuotta olen ajatellut sinua ja tullut siihen tulokseen ett� haluan jakaa el�m�n kanssasi. Mary, tuletko vaimokseni?�
En pystynyt vastaamaan mihink��n niin vakavaan, vaikka se tulikin niin rohkean suoraan, ett� olin l�hes vaistomaisesti hyv�ksym�ss� ehdotusta. Koitin vet�� h�nt� tanssimaan, mutta h�n piti minusta kiinni tokaisten �Mary, �l� tee t�st� pilaa. Olen tosissani, t�m� ON vakavaa!�
En viel�k��n halunnut vastata ja koitin leikkimielisesti vet�ist� h�nt� tanssimaan, ja siin� samassa sainkin h�nen leikkimielisyytens� houkuteltua esille. N�in h�nen siirt�v�n juomalasinsa maasta juoksupojalle ja harppoessaan luokseni puristaessaan minut takaap�in tiukasti rintaansa vasten. �Aaa, n�ink� minun olisi tullut kohdella sinua alusta asti, kuin katutytt�� ilman s��nt�j� Mary?� h�n naurahti. �Ihan tosissani Mary. Tuletko vaimokseni?�
Lopun osaatkin jo arvata. Olen l�hd�ss� Nikolaksen matkoihin Rouva Evansin luvalla. Ja sielt�h�n h�n tuleekin. Lapsuutensa seikkailut uudelleen muistanut upseerikokelas. Se j�� viel� n�ht�v�ksi josko j��n h�nen luokseen loppu el�m�kseni � joka kuulostaa muuten aivan liian kurilliselta � vaiko jos elelen h�nen luonaan kunnes l�yd�n jotain parempaa. Ei, minua h�n ei onnistu kesytt�m��n!
Pelin aikana Mary ehti jopa pelailla noppaa ja lauleskella muitten mukana, muttei mill��n osannut muistaa miss� kaikissa vaiheissa sit� tekik��n, eik� sill� n�in j�lkeenp�in paljon v�li�k��n ollut!