Pelaaja: Anja Suomalainen
P�iv� alkoi melko kiireisiss� merkein, useita laivoja saapui satamaan, ja kaikki huoneemme p��tyiv�t k�ytt��n. Kapakkaan p��tyi niin merimiehi� kuin -rosvojakin, kaappareita, per�ti aatelisperhe sek� harmikseni my�s paikallinen huora. Tunnelma vaikutti hieman vaivautuneelta, eik� ihme, olihan tiedossa merirosvouksen viimeinen p�iv�. Se sai minut ajattelemaan Rojodoradoa, mit� lie h�nkin p��tt�nyt asian suhteen?
T�rm�sin Asafaan, ja sit� kautta tietysti my�s Augustinoon sek� heid�n laivansa kapteeniin, Silent Samiin. Valahdin kalpeaksi kapteenin n�hdess��n, ei niink��n miehen itsens�, mutta h�nen hattunsa takia. Rojodoradon hattu! Koska vieraita riitti ja sit� kautta kiirett�, en voinut heti tivata asiaa Samilta, ohimennen kysyess�ni h�n kuitenkin m��ritteli hatun voiton merkiksi. Tiesin heti, ettei se voinut tarkoittaa hyv��. Kapteeni, varsinkaan Rojodorado ei helpolla hatustaan luovu!
Satamaan saapui Englannin laivaston alus, joka sai tietty kaikki paikalla olevat merirosvot varpailleen. Suureksi iloksi ja yll�tykseksi laiva toi luokseni pitk�st� aikaa my�s Evan ja Annan. Kapakassa syntyi hieman h�mmennyst�, kun majoitin hienoiksi leideiksi pukeutuneet tyt�t huoneeseni vaihtamaan vaatteitaan, jotta he voisivat palata takaisin normaaleihin vaatteisiinsa - housuihin ja repaleisiin paitoihin. Laivan mukana saapunut kuninkaan edustaja loi j�nnityst� ymp�rilleen tehdess��n julistuksen alasalissamme merirosvojen kohtalosta. Kuinkakohan moni oikeasti my�nt�isi ja antautuisi? Armahdustahan he lupaavat, mutta siihen en jaksa uskoa, hengen menoa se lienee. Eiv�t tyt�tk��n erityisemmin tuntuneet tiet�v�n, mit� olisi soveliasta p��tt��.
Augusto pyrki puheilleni, ja vei minut rannalle k�velem��n kuin mik�kin herrasmies. H�n oli huomaavainen, ja oli seurannut minua katsellaan jo pitk��n aiemmin p�iv�ll� ty�skennelless�ni. H�n vaikutti vaivautuneelta, kaivaessaan taskustaan pussin, jossa sanoi olevan minulle jotain. Syd�meni syk�hti, niinkuin naisella aina t�llaisissa tilanteissa. Ei kai h�n sent��n kosi minua! Kaikki k�yt�s vaikutti viittaavan juuri siihen, eih�n sit� voi tiet�� mit� miehen p��ss� milloinkin liikkuu. Huokaisin kuitenkin helpotuksesta, huomatessani, ett� kysess� oli ainoastaan kaulakoru. Mietin aluksi olisiko se soveliasta, mutta tiesin Auguston olevan hyv� mies. Korun antaminen ei kuitenkaan ollut h�nen ainoa keskustelun aiheensa, ja selvisi pian h�nen olevan Samin asioita juoksuttamassa. Sam halusi tiet�� Rojorodadon aarteesta. Puhuin ymp�ripy�reit�, ja valehtelin, etten tiennyt asiasta mit��n. Raivostuin asiasta, mutta arvostin kuitenkin, ett� Augusto my�nsi suoraan mist� oli kyse.
T�m�n my�t� uskaltauduin keskustelemaan vihdoin my�s Samin kanssa, ja omalla tavallaan toivon, etten olisi sit� tehnyt. H�n haukkui Rojodoradon, my�nsi laivojen v�lisen, ja h�nen ja Rojodoradon v�lisen taistelun. H�n kertoi Rojodoradon kuolleen oman k�tens� kautta. En voinut uskoa korviani! Kuuna p�iv�n� ei Rojodorado tappaisi itse��n! H�n kuulemma ennemmin teki niin, kuin antautuisi. Korvissani soi, enk� en�� halunnut jatkaa keskustelua. Juoksin huoneeseeni ja p��tin, etten en�� tekisi t�it� sin� p�iv�n�. Kerroin tilanteesta my�s Annalle ja Evalle, ja pyysin heit� yritt�m��n selvitt�� asiasta enemm�n.
Vaistoni oli oikeassa, ja Sam oli valehdellut minulle p�in naamaa. Punakulta ei kertoisi aarteestaan, ja sitten tappaisi itse��n. Sam oli kiduttanut h�nt�, ja n�in saanut tietoonsa aarteen olemassaolon. Miten tekopyh��! Ensin moittia ja halveksia rakastani h�nen toiminnastaan, ja alentuu itse samaan? Annoin miehen kuulla kunniansa, ja vaadin h�nelt� tuon hatun itselleni. Sanoi sen olevan voitonmerkki, eik� olisi kovinkaan innokas luopumaan hatusta. Asafa seurasi tilannetta vierest�, ja varoitti Samia -ja syyst�-. Suoraan sanottuna en tied� mit� olisin tehnyt, jos Sam olisi ruvennut hankalaksi. Koko h�nen miehist�ns� ymp�rill� vaikutti olevan varuillaan. Sain hatun vastineeksi siit�, ett� kertoisin mit� tied�n Punakullan aarteesta. Mit�p� nainen merirosvon aarteesta tiet�isi. Sam ei kuitenkaan sen kummemmin tivannut asiaa, ihme kyll�.
Minun oli hyvin hankala suhtautua Samiin. Sis�ll�ni kiehui, olihan h�n tappanut ihmisen, joka niin kierolla tavalla oli eritt�in t�rke� minulle. Kaiken sen ajan, kun keskustelimme (tai l�hinn�, kun min� huusin ja raivosin) h�nelle, h�n vaikutti kylm�n rauhalliselta, tyyni, mit��nsanomaton ilme kasvoillaan. H�n ei ole tyhm� tai varomaton mies, se on selv��, ja jollain tavalla tuo mies kiehtoo minua. Ehk� siin� on sit� jotain samaa vinksahtuneisuutta, kuin Rojodoradossakin. Merirosvous tekee kummia asioita miehen mielelle ja moraalille.. Kirotut merirosvot! Olemassaolollaan he ovat turmelleet el�m�ni t�ysin. Hirteen he piruvie kuuluisivatkin! En voi kielt��, etteik� mieleni olisi ollut kostaa Samille kunnolla, ja sit� kautta h�nen koko miehist�lleen, ja kaikille merirosvoille, jotka sill� hetkell� sain silmiini. Kuinkakohan helposti Englannin laivaston edustajille voisi paljastaa miehet merirosvoudesta, mit� vaaditaan siihen, ett� he uskoisivat lausuntoni? Sit� todentotta harkitsin!
Yritin rauhoittua ja sulkeuduin huoneeseeni kihlasormus ja Rojodoradon hattu k�siss�ni. N�m� oli ainoat muistot koko miehest�, ja siit� tuhoutuneesta tulevaisuudesta, joka meit� odotti. En osannut sis�ist�� asiaa, aivan kuin Rojodorado olisi vain merill� seilaamassa, niin kuin aina ennenkin. T�ll� kertaa vain tiesin, ettei pit�isi en�� odottaa. Ent� mik� nyt oli tulevaisuuteni? Loppuik� Sailor's Restin tarjoilijana? Sit� en piruvie tule hyv�ksym��n! Kaiken t�m�n j�lkeen vaadin itselleni edelleen kunnollisen arvon omaavan miehen, joka turvaa loppu el�m�ni.
Is�nt� yritti lohduttaa minua parhaansa mukaan, h�n tosiaan oli huolissaan. Koko el�m�ni vain n�ytti niin lohduttomalta.. P��tin, ett� l�hden, mahdollisimman pian pois. Mutta mill� ja minne?
Eva ja Anna halusivat tietenkin hekin tiedustella, jos vain jotain aarteesta tiet�isin. Ensin hieman kiukustuin asiasta, mutta hairahtuessani rommihaarikkaan, my�nsin tiet�v�ni aarteen sijainnin. Heit� ei sen odottanut sen kummemmin parempaa jatkoa el�m��n kuin minullakaan. Kolmestaan ehk� selvi�isimmekin. Halusin niin kiivaasti pois t�lt� kirotulta saarelta! Pyysin tytt�j� etsim��n meille laivakyyti Espanjaan ja ep�toivoissani menin kai lupaamaan osan Rojodoradon aarteestakin. Omalla tavallahan se heillekin kai kuuluu, olivathan he tehneet t�it� kapteenin alaisena. Samalla p��tin yritt�� j�rjest�� kyyti� itselleni my�s toista kautta, mit� pikemmin p��sisin pois, sit� parempi. El�m�n velkaan vedoten vaadin Augustinoa j�rjest�m��n minulle kyydin, ja tuo reppana mies tietty pyrki tekem��n kaikkensa, jotta se onnistuisi. Illan my�ten h�n tuntui vain kittaavan rommia yh� enemm�n, tied� sitten onko siit� en�� mihink��n..
Merirosvot ovat aina merirosvoja, eik� heid�n luonnetta ja kullanhimoaan muuta kai mik��n. Eva ja Anna olivat yh� selke�mmin aarteeni per�ss�, ja tiedustelivat sen sijaintia. Hah, ihan kuin min� sit� heille kertoisin! Syv�ll� syd�mess�ni olin hyvin pettynyt, sill� todellakin uskoin, ett� he haluavat auttaa minua, vaikka todellisuudessa he tekiv�t sen puhtaasti itsekk�ist� syist�.
Huomasin olevani yksin t�m�n kaiken kanssa, eik� ainakaan heti kyyti� Espanjaan j�rjestynyt. Yksik��n alus ei ollut l�hd�ss� siihen suuntaan, muutamalla aluksella olisi kai p��ssyt Englantiin. P��tin kuitenkin olla h�tik�im�tt�, ja odottaa ainakin jollain asteella suoraa ja turvallista kyyti�. Evan ja Annan kanssa sit� matkaa en tekisi, en vain en�� kykene luottamaan heihin. Augustino on kuitenkin jollain asteella kunnollinen mies (eik� sit� paitsi tied� ett� aarre tosiaan on hallussani), joten toivon ett� h�n tosiaan auttaa.
Tulevaisuuden suunnitelmissani on siis odottaa sopivaa laivaa, teet�tt�� itselleni edes yksi sukuni arvon mukainen asu, ja saapua Espanjan rannikolle nuorena aatelisnaisena, joka menetti kihlattunsa (ja jo aiemmin perheens�) meritaistelussa, joka on suruaikansa jo surenut ja pyrkii nyt uusiin naimisiin arvoisensa miehen kanssa. Koska enh�n tietenk��n ehtinyt miehen kanssa naimisiin, en perinyt mit��n. Rojodoradon aarre ja s��st�ni Sailorsista takaavat kuitenkin jonkinlaisen p�tevyyden tarinalleni ja arvolleni.
Vaikka suunnitelmani noudattaa hyvin pitk�lti sit�, mit� olen uskotellut el�m�lt�ni haluavan, se kuulostaa kuitenkin kolkolta. Luopuisin siit� kaikesta, jos vain saisin Rojodoradoni takaisin.."