- Kansantarujen Hy�dyllisyydest�
C. Escherin laatima tieteellinen n�k�kulma
- �l� mene mets��n
Pohjoisessa Maarlannissa kuultu tarina
Kansantarujen Hy�dyllisyydest�
C.Escherin laatima tieteellinen n�k�kulma
Viimevuosina akateemiset piirit ovat osoittaneet tietty� orastavaa kiinnostusta kansantaruihin ja uskomuksiin. Suurin osa t�ist� on kuitenkin keskittynyt yksitt�isiin tarinoihin ja niiden mahdollisiin selityksiin, sek� niiden yhtym�kohtiin H�nen Majesteettinsa Keisarikunnan tunnetun historian kanssa. Jotkut virkatovereistani ovat puolestaan koettaneet asettaa ansoja ennenn�kem�tt�mille taruolennoille, jotta he pystyisiv�t todistamaan n�iden olemassaolon. T�m� ty� tarjoaa asiaan uuden n�k�kulman. Kirjoittaja on ker�nnyt ja analysoinut suuren m��r�n uskomuksia, ottaen huomioon niiden mahdolliset hy�dyt. Kirjoittaja uskoo vahvasti, ett� sadut ja tarinat ovat olleet erinomaisen tehokas tapa v�litt�� arvokkaita tietoja ja taitoja sukupolvelta toiselle. Ne ovat tarjonneet mahdollisuuden siirt�� paikallisten viisaitten tietoa eteenp�in luku- ja kirjoitustaidottomalle yleis�lle, ja luoda terveytt� ja hyvinvointia edist�vi� toimintamalleja ilman monimutkaisia tieteellisi� selityksi�. T�ss� tutkielmassa kirjoittaja pyrkii tukemaan t�t� esitt�m��ns� teoriaa ja valaisemaan sit� erin�isin esimerkkitarinoin sek� niihin liitetyin tulkinnoin.
Er�s mielenkiintoinen esimerkki on urlumppi. Kyseess� on tarujen mukaan parin jalan mittainen, jokseenkin ihmisenmuotoinen olento joka on t�ysin mustan karvan peitossa � tarinat ovat kuitenkin ristiriidassa kesken��n siit�, onko kyseess� olennon alkuper�inen v�ritys vai onko tumma v�ri seurausta urlumpin intohimosta kaikkea likaista kohtaan. Urlumpin kerrotaan olevan iljett�v� otus, jota jatkuvasti seuraa surisevien k�rp�sten parvi � useimmiten urlumpin huomaakin olevan l�hist�ll� juuri k�rp�sten p�rin�st�. Luonnossa urlumppi asuu soissa, mutta maalaisten mukaan otus on kovasti mieltynyt ihmisten j�tteisiin. Tarina jopa kertoo urlumpin muuttavan mielell��n talojen tunkioille tai k�ym�l�ihin, mik�li se vain l�yt�� ravintoa l�hist�lt� � erityisen ihastunut urlumppi on pahanhajuisiin ruokiin. Vaikka urlumppi ei suoranaisesti ole ihmisille vaarallinen, se aiheuttaa sairauksia ja on ylip��t��n inhottava seuralainen.
T�m� tarina varoittaa selv�sti rakentamasta k�ym�l�� liian l�helle asumistaloja saatikka sitten keitti�t�, sek� opettaa k�sittelem��n ruokaa hygieenisesti. On t�ysin mahdollista, ett� t�m� tarina on s��st�nyt monta henke� ja parantanut tuhansien ellei miljoonien syrj�kyl�l�isten el�m�nlaatua. Moni heist� olisi j�tt�nyt doctorin luennot puhtaudesta omaan arvoonsa, mutta heid�n uskonsa urlumppiin on raudanluja.
Toinen hyvin tunnettu myytti kertoo ihmissusista. Ihmissudet ovat tavallisia ihmisi� p�iv�ll� ja itse asiassa my�s useimpina �in�. Ainoastaan t�ydenkuun paistaessa ne muuttuvat ihmisen ja suden v�limuodoiksi, ilman mit��n n�kyv�� syyt�, ja joutuvat suunnattoman verenhimon valtaan. Jokainen, jota ihmissusi on purrut, muuttuu itsekin samanlaiseksi pedoksi. Paitsi ett� tarinalla on helppo pelotella lapsia, n�kee kirjoittaja siin� per�ti kaksi erinomaista opetusta. Toisaalta ihmissudeksi muuttumisen voi v�ltt�� polttamalla puremakohdan tulella. Tarina korostaa siis tulen puhdistavaa vaikutusta � tehokkaiden l��kkeiden puuttuessahan tuli on yh� paras tapa v�ltt�� vaaralliset tulehdukset. Tarinan toinen opetus on piilotettu syvemm�lle, kyseess� on itse asiassa puhdas metafora. L�yt��kseen sen lukijan on huomattava, ettei tarinoissa koskaan esiinny naispuolisia ihmissusia. Tarina siis tuntuu varoittavan nuoria tytt�j� miehist�, jotka voivat vaikuttaa t�ysin rauhallisilta ja miellytt�vilt� suurimman osan ajasta mutta jotka saattavat hetkess� muuttua varsinaisiksi pedoiksi joita j�rkipuhe ei en�� tavoita. Ainut pakokeino on silloin piiloutuminen. T�t� ajatusta voi viel� jatkaa varoitukseksi aviopuolison yst�vist�, jotka �purevat� h�nt� ja tartuttavat h�neen tyytym�tt�myytt�, ja jotka voivat saada h�net k��ntym��n uskollista vaimoaan vastaan, jos t�m� ei pid� miest��n silm�ll� ja pid� h�nest� hyv�� huolta.
Tarinat vampyyreist� ovat vaikeampia tulkita. N�m� ep�kuolleet henkil�t vaeltavat maan p��ll� �isin ja lep��v�t p�ivisin. Selvit�kseen ne tarvitsevat jatkuvasti ihmisten verta, tappaen uhrinsa. Vampyyrin aterian kohteiksi joutuneet nousevat kuitenkin aina seuraavana y�n� uudelleen henkiin, itsekin verta janoten. Kirjoittaja tahtoo painottaa, ett� monista muista satuhirvi�ist� poiketen vampyyreill� tuntuu olevan useita kiehtoviakin ominaisuuksia: he pystyv�t t�ysin s��telem��n omia tekemisi��n, ja heill� on monia voimia joita tavallisilla kuolevaisilla ei ole. Silti on olemassa harvoja tarinoita, joissa vampyyri selvi�� kauaa sen j�lkeen kun h�net on kerran l�ydetty ja paljastettu. T�st� syyst� yksi mahdollinen tulkinta on, ett� tarina korostaa jatkuvaa taistelua houkutuksia vastaan. Ihminen saattaa ottaa jotakin joltakulta toiselta, jopa t�m�n hengen, saadakseen siit� henkil�kohtaista etua, mutta kun h�nen tekonsa kerran paljastuvat h�net sys�t��n yhteiskunnan ulkopuolelle ja lopulta omaan tuhoonsa. Toinen, paljon kirjaimellisempi tulkinta on, ett� tarina varoittaa suoneniskenn�n haitallisista vaikutuksista. Valitettavasti t�m� perinne on yh� voimissaan kyl�parantajien keskuudessa.
Kirjoittaja haluaa p��tt�� t�m�n lyhyen tutkielmaan esimerkkiin, joka on edellist� hieman helpommin tulkittavissa. Menetettyjen sanotaan olevan kuolleiden henki� jotka ovat j��neet kiert�m��n maailmaa syyst� tai toisesta. Suurin osa Menetetyist� on pahantahtoisia, usein he ovat olleet murhamiehi� joilta on ev�tty p��sy seuraavaan maailmaan. Menetetyt eiv�t voi vaikuttaa materiaaliseen maailmaan. On kuitenkin olemassa yksi poikkeus: Menetty saattavat asettua vanhempiensa tappaman lapsen ruumiiseen. Pit��kseen t�m�n ruumiin Menetetyn on kuitenkin ensit�ikseen tapettava tuo murhaaja. Tarina kielii siit�, ett� ihmiset ovat kautta aikojen tarvinneet � ja tulevat todenn�k�isesti aina tarvitsemaan � rohkaisua toimimaan hyvin� vanhempina lapsilleen, ja siit�, ett� my�s aikaisemmilla sukupolvilla on ollut vastaavia ongelmia nuorison kanssa kuin mit� me kohtaamme t�n� p�iv�n�. T�m�n nimenomaisen tarinan neuvoa kannattaisi monen oppineenkin seurata, elleiv�t he halua lastensa kasvavan vihaamaan heit�.
Kirjoittaja toivoo per�ti nelj�n edell� esitetyn esimerkin havainnollistavan lukijalle h�nen teoriaansa. Luonnollisesti esimerkkej� olisi lukemattomia, mutta yleis�� ei tulisi tylsistytt��. Tutkielma osoittaa, ett� ei ole tarvetta olettaa jokaisen kansantarun olevan vain jonkin historiallisen tapahtuman liioiteltu versio, ja toisaalta ett� taruolentojen jahtaaminen Maarlannin syviss� metsiss� on turhaa. Lis�tietoja kaipaavia pyydet��n k��ntym��n kirjoittajan itsens� puoleen. H�n on lis�ksi kiitollinen kaikista uusista tarinoista ja tulkinnoista, joita h�nelle l�hetet��n.
Pohjoisessa Maarlannissa kuultu tarina
Lapset ker��ntyiv�t tuvan takkatulen ��reen, posket yh� punaisina leikeist� kylm�ss� ulkoilmassa, hiukset m�rkin� sulavasta lumesta. Vanhin heist� oli viisitoistavuotias, melkein mies, nuorin ehk� viiden ik�inen pikku vesseli. Ulkona talven ensimm�inen lumisade jatkui. Muutaman p�iv�n p��st� ulkona olisi jo hankala liikkua, ja he kaikki joutuisivat auttamaan katujen lapioimisessa. Ehk�p� he silloin kiroaisivat lunta, mutta t�n��n he kaikki olivat leikkineet siin� innoissaan tuntikausia. Y� tummui, ja nukkumaanmenoaika l�hestyi. Viel� oli kuitenkin er�s perinne, joka kuului vuoden ensimm�iseen lumiseen iltaan. Lapset k��ntyiv�t vanhan keinutuolissa istuvan naisen puoleen. H�n istui niin l�hell� tulisijaa, ett� liekit melkein ylettyiv�t h�neen. Silti h�n vaikutti v�risev�n kylm�st�.
��l� mene mets��n.� H�nen ��nens� oli kuin vanhan kellarinoven narinaa, oven jonka saranoita ei ollut �ljytty vuosikymmeneen. Lapse kuuntelivat h�nen jokaista sanaansa. He eiv�t kuulleet tarinaa ensimm�ist� kertaa, ja se alkoi aina samalla lauseella. �Vanhempanne toistavat aina t�t� samaa. �lk�� menk� mets��n. Saatte leikki� pihalla, saatte leikki� pelloilla. Saatte leikki� vaikka hautausmaalla, jos teid�n kerran t�ytyy, mutta �lk�� menk� mets��n.�
Vanha nainen hiljeni hetkeksi, h�rpp�si sitten teekupistaan ja jatkoi: �Tuntuu silt� kuin vanhempani olisivat varoittaneet minua vasta eilen. Oli ensimm�inen luminen p�iv�, ja olin vasta nuori tytt�nen. Olin her�nnyt kovin aikaisin aamulla ja katsonut ulos ikkunasta. Tanssivat hiutaleet lumosivat minut, ja tiesin, ett� t�m� p�iv� oli t�ynn� taikaa.�
J�lleen h�n vaikeni hetkeksi, t�ll� kertaa katsellen k�si��n jotka olivat kierot ja ryppyiset. �Olin kaunis ja nuori. Joka p�iv� toivoin jonkun nuoren sotilaan tulevan kyl��mme ja ry�st�v�n minut muualle, tai viel� mieluummin komean prinssin valepuvussa, joka huomaisi minun loistavan kirkkaana pieness� kyl�pahasessa. Sin� p�iv�n�, kun lumihiutaleet tanssivat taivaalla, tiesin jotain erityist� tapahtuvan. Tunsin sen. Aamun vasta sarastaessa puin p��lleni l�mpimimm�t vaatteeni ja menin ulos. Olin ottanut mukaani pari kuivaa kukkaa huoneestani ja asetin ne napinl�peen. Vanhempani varoittivat minua tavalliseen tapaansa menem�st� mets��n.
Menin pihalle ja tanssin hetken lumihiutaleitten kanssa. Sitten tajusin, miten tyhm�� olikaan j��d� pihalle � miten prinssini voisikaan l�yt�� minut sielt�? Tanssin ulos portista ja tanssin itseni py�rryksiin kadulla, koettaen samalla pyydyst�� putoavia hiutaleita kieleni k�rjell�. Kun pys�hdyin katsoakseni ymp�rilleni, huomasin olevan aivan l�hell� mets�n reunaa. Sitten n�in kirkkaitten v�rien pilkahtavan mets�nreunassa, purskahdus kirkkaan punaista ja vihre�� valkoisessa maailmassa. Muistin vanhempieni varoitukset, mutta eih�n mets�n reunalle meneminen voinut olla vaarallista� niinp� kuljin l�hemm�s. Seistess�ni siin� aivan uloimpien puiden kohdalla, n�in vain parinsadan jalan p��ss� saman kirkkaitten v�rien pilkahduksen. Nauroin ��neen. Siell� oli prinssini, joka halusi vied� minut mukanaan. Sill� kuka muu saattaisi kantaa niin kirkkaita v�rej� niin ihmeellisess� paikassa? Huusin ja vilkutin h�nelle, mutta n�in vain v�rien katoavan mets�n siimekseen.�
Vanhan naisen p�� vajosi rinnalle, ja pitk�n ajan kuluttua, kun lapset melkein luulivat h�nen vaipuneen uneen, he n�kiv�t kirkkaan kyyneleen valuvan pitkin h�nen poskeaan. Lopulta h�n puhui j�lleen. �Mik� narri olinkaan. Juoksin h�nen per��ns�. Mit� nopeammin juoksin, sit� nopeammin h�n pakeni. Unohdin kaikki varoitukset, ja pian olin t�ysin eksyksiss� keskell� mets��. Seurasin vain kirkkaita v�rej�.
En viel�k��n tied�, kuinka kauan sit� kesti, tai minne lopulta p��dyimme. Siell� oli pieni lampi, ja lammen rannalla kasvoi puu. Puussa oli viel� muutama lehti, yht� vihre� kuin keskell� kes��, ja nuppuja jotka n�yttiv�t olevan aivan puhkeamaisillaan, valmiina taistelemaan alkavaa talvea vastaan. Koskaan en ollut n�hnyt tuollaista puuta. Ja puun alla seisoi minun prinssini. H�nen viittansa oli saman v�rinen kuin puun lehdet ja nuput, ja h�nen housunsa olivat kaarnanruskeat. H�n n�ki minut ja astui minua kohti. Kun h�n hymyili, tunsin polvieni vapisevan. H�nen sormensa kosketti hell�sti poskeani ja h�n kuiskasi korvaani. �Olet tullut.� Muuta h�n ei sanonut. H�n suuteli minua, ja suudelma kesti ikuisuuden. H�nen takanaan kuulin puun kasvavan ja uusien lehtien avautuvan. Nuput puhkesivat kukkaan. H�nen kirkkaanvihre�t silm�ns� n�kiv�t suoraan sieluuni ja min� py�rryin.�
J�lleen pitk� hiljaisuus. Toinen kyynel valui pitkin vanhan naisen poskea. Nuorin lapsista nosti penkilt� huovan, ja asetteli sen vanhuksen harteille.
�Kun her�sin, makasin mets�n ulkoreunalla. Ihmettelin, olinko n�hnyt pelkk�� unta. Lumisade, puu, prinssi. Olin ollut onnekas her�tess�ni ennen kuin j��dyin kuoliaaksi, tai niin luulin. Menin kotiin, ja toivoin, ett� voisin salata vanhemmiltani miten tyhm� olin ollut, ett� olin melkein � mutta vain melkein � mennyt mets��n. Avasin oven ja astuin keitti��n. Kun �itini n�ki minut, h�n ei tuntunut tunnistavan minua. Sitten h�n huusi kauhusta. Is�ni kalpeni liidunvalkeaksi kun h�n n�ki minut. Minusta oli tullut�� T�ss� kohtaa vanhuksen ��ni petti ja murtui nyyhkytyksiksi. Lasten ei tarvinnut kuulla enemp��. He tiesiv�t loput tarinasta. Suurin osa heist� oli ollut paikalla kun heid�n vanhin siskonsa oli mennyt mets��n viisi vuotta sitten ja palannut vanhuksena. Siit� l�htien h�n oli kertonut tarinansa aina ensilumen sataessa. Ja silti yksi h�nen siskoistaan unelmoi prinssist� joka kerran tulisi ja l�yt�isi h�net.